Huoneen ovi avautui ja Jiminin vanhemmat tulivat huoneeseen. Jimininnäiti meni halaamaan poikaansa. "Mitä se teki sulle?" Nainen kysyi. "Ei mitään." Jimin vastasi. Nainen erkaantui halista. "Ei näytä siltä." Jiminin isä sanoi vihaisen kuuloisena. "No se murs mun jalat, entä sitten?" "Se jätkä kyl saa kärsii." "Ei. Yoongi ei ollut oma itsensä." "Rakastatko sä sitä kusipäätä vieläkin?" "J-Joo." Jimin sanoi hiljaa. Huoneen ovi avautui uudestaan, mutta tällä kertaa sieltä tuli poliisi. "Päivää herra ja rouva Park." Poliisi sanoi ja kumarsi. "Päivää." "Jimin." Poliisi sanoi "Niin?" "Yoongi on päässyt leikkauksesta. Haluatko vielä puhua hänelle?" "Haluan."
"Ei kai me nyt päästetä Jiminiä sen hullun luokse." Jiminin isä sanoi. "Ei ole mitään hätää. Yoongi ei pysty tekemään yhtään mitään, joten Jimin on turvassa." Poliisi sanoi. "Pääsenkö mä heti Yoongin luokse?" Jimin kysyi ja poliisi nyökkäsi. Poliisi meni hakemaan rullatuolin jostain ja tuli takaisin. Jiminin isä nosti Jiminin syliinsä ja laittoi pyörätuoliin istumaan, sitten he lähtivät.
Jiminin näkökulma
Poliisi vei minut pyörätuolilla huoneeseen missä Yoongi oli. "Haluatko sä että mä jään?" Poliisi kysyi minulta, mutta pudistin päätäni ja hän lähti. "Miks sä tulit?" Yoongi kysyi kylmästi. "Voitko sä olla rehellinen mulle?" "Ja mik-." "Rakastatko sä mua vieläkin?" "Taas tätä samaa paskaa. Eiks sul riittänyt että mä löin sua pesäpallomailal? Pitääks mun vittu hakata sut sen kaa, häh?!" "Vastaa siihen kysymykseen!" "Enkö mä oo jo kertonut sulle?" "Kerro totuus. Mä tiedän että sä valehtelet. Joten rakast-." "Joo. Okei joo mä rakastan sua vieläkin, ootko nyt tyytyväinen?" "Miks sä sit löit mua pe-." "Koska mä en halunnut että sä kerrot kenellekkään, mut sit sä soitit poliisit. Ehk vankila vaan on sit se paras paikka." "Nautitko sä muiden tappamisesta?" "Siit tulee outo tunne, hyvällä tavalla. Niin kyl mä varmaan." "O-Olisitko sä oikeesti tappanut mut?" "En. En mä pysty." "Mmm"
"Pystytkö sä antaa mulle anteeks?" Yoongi kysyi. "Mä.....m-mä tarviin aikaa." "Ymmärrän. Mä tiiän ettei pelkkä sori korjaa mitään tästä, mut mä oon pahoillani. Mä en ollut oma itteni. Mun ei pitänyt satuttaa sua niin pahasti." "Mut mursitko sä tahallaan mun jalat?" "Joo." "Jos sä olisit päästänyt mut lähtee, niin mä en olis oikeesti kertonut kenellekkään." "Sun ei olis tarvinnut edes soittaa niitä kyttiä." "Tarvitsihan. En mä tiennyt mitä sä ajattelit tehä mulle sit seuraavana päivänä. En mä halunnut odottaa että sä hakkaat mut, tai että sä hakkaat mut niin pahasti että tää lapsi kuolis." "En mä olis tehnyt niin." "Ei susta tiiä." "Pelkäätkö sä mua?" "Mitä?" "Pelkäätkö sä mua?" "Vähän." "Vittu." Yoongi sanoi. "Mitä nyt?" Kysyin "Sitä vaan et jos meil tulee olee tulevaisuus yhessä, niin luotatko sä muhun?" "Mil taval?" "Ihan kaikella tavalla." "En mä tiiä." "Mmm. Mä tiedän että must tulee ihan kauhee kun oon kännissä tai aineissa ja sillon mä satutan sua. Mä haluaisin että sä pystyisit luottaa muhun, mä tiiän että se on vaikeeta tällä hetkellä, mut mä lupaan että mä hankin apua ja lopetan huumeiden käyttämisen, sun vuoks." "Yoongi älä lupaa mitään, mä tiedän ettet sä pysty kuitenkaan pitää sitä." "Mä yritän parhaani, että mä pääsisin niistä eroon." "Mmm." "Uskotko sä että mä onnistun siinä?" "Sä oot sanonut noin aika monta kertaa ja silti mitään ei oo tapahtunut, joten mä en tiedä mitä uskoo enää." "Okei.." "Mun varmaan pitää alkaa lähtee." Sanoin. Laitoin käteni pyörätuolin pyörien päälle ja olin lähtemässä, mutta Yoongi otti ranteestani kiinni ja minä säpsähdin, jolloin Yoongi päästi irti. "A-Anteeks ei mun tarkotus ollut pelästyttää sua." "E-Ei se ha-aittaa." "Pelkäätkö sä mun kosketusta?" "J-Joo." "Okei." "No mut halusiks sä kysyy jotain?" "Pitäiskö meidän viel yrittää palaa yhteen?" "Yoongi hyung katoku vaiks mä rakastan sua ihan saatanasti ja haluisin yrittää alottaa uuden suhteen sun kaa, niin mä en voi." "Miks et? Etkö sä luota muhun? Mä voin oikeesti muuttua, mä hankin apua ittelleni. Mä en haluu nähä kun sä kärsit." "Ei se johdu tosta.." "No mistä sit?". En vastannut mitään ja siirsin katseeni syliini. "Tää johtuu Jaystä, eikö?" "Anteeks hyung." "Eiku kyl mä ymmärrän, se jätkä on kohtelias, se ei käytä mitään päihteitä, se kohtelee sua ku posliinia, se osaa olla paljon romanttisempi kun mä....toisin sanoen se jätkä on mun vastakohta." "Osaat säkin olla romanttinen, jos sä vaan yrität." "Mut sun ei oo hyvä olla mun lähel. Kun sit taas Jayn lähel on." "Älä sano noin. Mä tiiän ettei meidän suhde oo ollut ikinä täydellistä, molemmat meistä teki tosi paljon jotain mikä satutti toista, me riideltiin jatkuvasti ku oltiin kahestaan ja joskus jopa muidenkin läsnäollessa, me salailtiin toisiltamme asioita, eikä oltu rehellisiä. Mut me voidaan alottaa alusta...sit joskus. Ehk meidän ei pitänyt tavata viel, vaan sit paljon myöhemmin." "Miten me voidaan alottaa alusta, jos sä oot Jayn kaa?" "Eiköhän tulevaisuus päätän sen meidän puolesta." "Ellen mä saa jotain elinkautista." "Sano että sä olit humalassa ja sä vaan puolustit itteäs, ku sun porukat kävi sun kimppuun ja et sun isoisä uhkas sua puukolla, niin sun tuomioo lyhennetään." "Mistä sä tiiät?" "Mun faija oli ennen joku vartia, niin se oli oikeussalissa vartioimassa ettei ketään vanki käy kenenkään kimppuun." "Okei." "Mmm...no mä täst lähenki, vai?" "No ennenku lähet niin saanko mä pusun?" "Hyvä on." Sanoin ja menin lähemmäs sairaalasänkyä. Kumarruin lähemmäs Yoongia ja pussasin häntä huulille. "Onks nyt parempi?" "Joo." Yoongi sanoi hymyillen.
Taehyungin näkökulma
Olimme lähteneet Jungkookin kanssa sairaalasta, koska siellä oli liian kiusallista istua Jiminin porukoiden kanssa. "Babe voidaaks me pysähtyy hetkeks? Mun jalat sattuu." "Ompa kumma juttu. Miksköhän ne sattuu." Sanoin mietteliäästi ja Jungkook loi minuun murhaavan katseen. "Aa nyt mä muista, eiks se mennyt vähän niinku näin. "A-Ahh~ hy-yung~" ja sit näin "S-Se sat-ttuu. Mä e-en pys-sty en-nää." " Sanoin matkien Jungkookin ääntä. "Oho kukas on opettanut sut puhuu noin mulle?" "Mä itse." "Ollaampas sitä itsevarmia ja ylimielisii, ehk vähän liianki. Must tuntuu et sua pitää vähä kouluttaa." "Try me." "Mielelläni." "No me nähään sit huomen että kuka meist makaa siel sängys ja kumpi ei. Sinuna valmistautuisin, koska mä en aijo olla hellä." "Suuret on puheet, mut pienet on teot, ihan niinku säkin oot." "En mä oo pieni." "Oot sä ruuminrakenteeltas. Sä oot sirompi verratuna muhun." "No mut se johtuu vaan siitä että sulla on kauheen ison muskelit ja mul ei oo mitään." "Ei sul tarvii olla. Sä oot just hyvä tolleen. Mut voidaanko me nyt ihan oikeesti pysähtyy?" "Ei. Me ollaan koht mun luona." "Mun kämppä ois lähempään, mennään sinne." "Mut mul ei oo mitään vaatteita mukana." "Ei se haittaa. Sä voit lainaa mult." "No mä tyyliin hukun sun vaatteisiin." "Voit sä olla alastikki, ainaki mun puolest. En mä valita." "Pervo. Mut okei mennään sun luokse." "Luojan kiitos."
Time skip
Jungkook avasi kämppänsä oven ja me menimme eteiseen. Otimme kengät pois ja Jungkook sulki oven, jo ka jälkeen hän tuli perässäni hänen huoneeseen.
Menin istumaan Jungkookin sängyn päälle ja kun hän tuli huoneeseensa, hän sulki oven ja laittoi sen lukkoon, jonka jälkeen hän käveli sänkynsä luokse ja istu sen reunalle. "Mitä tehään?" Jungkook kysyi rikkoakseen hiljaisuuden. "En tiiä, mut eks sä just vähän aikaa sitten luvannut kesyttä mut, vai muistanko mä väärin?" "Et muista väärin." "No mitä sä odotat? Kokeile, mä kyl en sit lupaa mitään et käveletkö sä huomenna." "Baby must tuntuu että se oot sä joka ei kävele huomenna." "Niinkö luulet?" "En mä luule, mä tiedän." Jungkook sanoi virnistäen ja nosti minut sitten syliinsä. Jungkook alkoi tekemään fritsuja ja rakkauspuremia kaulaani ja laittoi oikean kätensä paitani alle. "Ngh~" "Tykkäsitkö tosta?" "J-Joo." Sanoin. Jungkook otti paitani pois ja alkoi nuolemaan rintakehääni. Hän alkoi tekemään rakkauspuremia rintäkehääni ja vähän kaikialle. Jungkook nousi ylös minä hänen sylissään ja laittoi minut makaamaan selälleen hänen sängylle. Jungkook tuli jalkojeni väliin ja alkoi imemään nänniäni, käytäen samalla hampaita. "Ahh~" "Heikko kohta, huh?" "E-Eikä oo." "Ai ei vai?" Jungkook kysyi ja teki sen saman uudestaan, mutta käytti hampaiden siaan kieltä. Woah tää jätkä kyl osaa hommansa hyvin. "K-Kookie mä-ä...oo-on l-lähellä." "Mä en oo ees viel koskenut suhun ja sä oot nyt jo laukeemas, tä siis on heikko kohta." "N-No okei jo-oo se o-on." "Arvasin." Jungkook sanoi hymyillen ja nousi pois päältäni. "Mitä nyt?" Kysyin. "Mee lattialle polvilleen." "Ai et mä otan sulta suihin, juu ei kiitos." "Sulta ei kysytty." "Sano mitä sanot, mut män en liikuta mun ahterii tonne lattialle." "No kai mul ei muit vaihtoehtoi." "Häh?".
Jungkook painoi sormellaan nänniäni ja se sattui. "Ai! Jun-ngkook mitä vittua?!" "Suostutko sä?" "En-n." "Aha." Jungkook painoi vielä kovempaa. "O-Okei okei!! M-Mä suo-ostun!" "Niin mä vähän arvelinki." Jungkook lopetti. Nousin pois sängyltä ja seisoin nyt Jungkookin edessä. "No mitä sä odotat? Kutsuako?" Poika kysyi "Tota mä käyn eka juomas, ja tuun sit takas." "No must tuntuu että sä saat koht jotain juotavaa." "No hyi. Se on kauheen suolast ja tahmeeta, en varmaan niele." "Katotaanko?" "Mikä ettei." Sanoin ja menin polvilleni. Laskin Jungkookin kolitsihousut ja bokserit. Otin hänen miehuuden suuhuni ja aloin liikuttamaan päätäni edes takaisin. Jungkook laittoi kätensä hiuksiini ja otti niistä kiinni, jotta nopeutaisin tahtiani. Jungkookin kalun kärki osui kurkkuuni ja yskäisin vähän. "Mgh~ Baby mä o-oon lähellä." Jungkook sanoi ja tiukensi otettaan hiuksistani. Vetäydyin pois ja aloin nuolemaan sen kärkeä, samalla kun katsoin Jungkookia silmiin vieton ilme kasvoillani. "Mä en tietääkseni käskenyt nuolemaan sitä ku tikkaria, vaan imemään." Lopetin "Sääli. Tää olis hyvän makunen tikkari sit." Sanoin ja jatkoin. Otin sen vielä kerran suuhuni ja liikutin päätäni edes takaisin. Jungkook laukesi ja vetäydyin pois, jolloin osa siitä meni naamalleni. "Oho. Tarkotus ei ollut tulla sun naamalle vaan sun suuhun, no jaa. Niele se." Jungkook komensi matalalla äänellä ja sain siitä kylmiä väreitä. Pidin suuni kiinni, mutta en ollut aikeissanikaan niellä sitä. Jungkook otyi leuastani kiinni ja nosti päätäni ylemmäs. "Mä sanoin niele se." Poika toisti, mutta nyt hän kuulosti jo pelottavalta, joten nielin sen. Ja hyi hitto että oli suolaista, ew. En tiedä miten, mutta sitä meni sit kivasti väärään kurkkuun ja aloin yskimään. Vitun mahtavaa, ois kyl varmaan haudkin kuolin syy, tukehtui poikaystävänsä spermaan. Se oiski jännää. "Sori, halusitko sä vettä?" Jungkook kysyi hymyillen. Bro mä tukehdun täs ja sä kysyt haluanko mä vettä. Niinku vittu haloo tee jotain, mä en haluu kuolla tällä tavalla. Jungkook nousi ylös, veti bokserit jalkaansa ja lähti huoneesta. Oikeesti?! Se lähti! Tähänkö mä nyt sit tukehdun? Vittu spermaan? Niinku unelma kuolintapa. Nousin ylös ja kävelin vessaan. Menin polvilleni vesanpöntön eteen ja työnsin sormet kurkkuuni, mutta se ei auttanut, saatanu, ku en oo tehnyt noin pitkään aikaan. "Baby?" Kuulin Jungkookin kysyvän, eiks se uuno kuule mua kuun mä yskin? Nousin ylös ja kävelin Jungkookin huoneeseen. Kun poikaystäväni näki minut hän antoi minulle vettä. "Tukehduks sä tai jotain?" No eiku muuten vaan tässä yskin vedet silmissä. Pyöräytin vain silmiäni ja otin vesilasin Jungkookilta, ja join siitä. Jungkook alkoi taputtamaan minua selästä. "Kyl se menee ohi." Poika sanoi.
_________________________________________
En tiiä miks mua hävettää toi yks kohta täs osas, mut se vaan hävettää😳