4viikkoa myöhemmin
Jungkook oli päässyt eilen sairaalasta. Olen niin iloinen että voimme olla kerrankin kahdestaan ja kukaan ei oo pilaamassa sitä, ei edes Alex. Mutsi, Taeimin ja se penska olivat lähteneet isovanhemmille. Eli koko kämppä on vain minun ja Jungkookin käytössä. Painoni oli noussut ainakin jotain 20kiloo. Vaikka painoni nousi ahdistaa minua, yritän silti niin hyvin kuin pystyn. "Baby?" Jungkook kysyi "Niin?" "Ne pitsat on viel uunis." Jungkook sanoi. Katsoin häntä hetken hämmentyneenä kunnes muistin että olimme laittaneet pitsat uuniin noin 17minuuttia sitten. Nousin ylös sohvalta ja juoksin keittiöön. Sammutin uunin, laitoin patalaput käsiini, avasin uunin luukun ja otin uuni pellin pois missä pitsat olivat. Laitoin uunin luukun kiinni, otin patalaput pois käsistäni ja laitoin ne pöydälle. Pitsat olivat vähän kärtsänneet, mutta kyllä ne syömä kelpoisia olivat viel. Tunsin vahvat kädet lantiollani ja pusun kaulallani. "Kookie..." "Niin, baby boy?" "Syödääks me noi pitsat vai haluuks sä jotain muuta syötävää?" "Haluun." "No mitä sä sit haluut syödä?" Kysyin. Tunsin nuoremman huulet korvalehdelläni. "Sua..." Hän kuiskasi. Punastuin. "Öööh....k-käviskö joku niinku ruoka ruoka, eikä mä." "Mä en taida tietää mitä sä tarkotat. Mä oon nälkänen susta." "Tai sit sun persees vaan tarvii jotain." "Sä oot hauska. Mut tänään se on toiste päin, prinsessa." "A-Ai mä oon....bo-ottom?" "Niin. Sun vuoro tuntee mut sisälläs." "M-Mut mähän tunsin jo kerran, siel l-lokeros." "No se oli vast lämmittelyy. Sä et oo nähny viel minkä lainen peto mä oon sängys." "S-Sattuuko se?" "Sä siis suostut." "J-Joo. Mut sa-attuuko se?" "Ei, jos me käytetään liukkarii ja kortsuu...mut..-." "M-Mut mitä?" "Mä olisin halunnut tänään mennä ilman niitä." "Kookei mä tiedän että sä haluat lapsen, mut mä en oo valmis sellaseen..." "Ei oo kyse siitä että olisitko sä valmis vai et. Sä vaan et haluu lasta." "No en niin. Niist on kauhee vaiva ja stressi, mä en kestäis. Mä stressaan ihan tarpeeks omasta mielenterveydestä, eikä vauav helpottais yhtään. Mä en halua lasta, mä en pysty huolehtii siit." "Mut jos mä huolehtisin siitä?" "Sulla on sun omatkin huolet. Me vaan ei olla valmiita." "Ollaan. Taehyung yritetään edes, ja jos se sattuu me lopetetaan, okei?" "Mua p-pelottaa. Miks sä et vois vään käyttää kortsuu, ei haittaa jos et käytä liukkarii, mut edes ehkäsyä." "Miten se lapsi sit syntyy, jos mun kaikki siemenet menee kortsuun, eikä sun sisälle?" "Jungkook mä en oo oikeesti valmis lapseen. Se on liian iso askel meidän suhteessa." "Eikä oo. Yritetään vaan, okei? Jos sä et tuu raskaaks niin sit kokeillaan toiste päin, jooko baby?" "Ja jos se ei toimi?" "Ainahan voi adoptoida." "Mä en.." "Mä tiedän ettet sä haluu ja oot ehkä vähän epävarma, mut mieti nyt. Sit ku ollaan aikuisii niin muutetaan tilavaan kämppään ja perustetaan pieni perhe." "Jos me edes ollaan yhes niin pitkään." "Tae, baby älä ajattele noin. Kyl me ollaan. Mä lupaan sulle että me mennään joku päivä kihloihin ja sit naimisiin. Hankitaan kiva kämppä, vaikka koira ja sit yks tai kaks lasta." "E-Ehkä yks lapsi on ihan hy-yvä." "Harkitsetko sä sitä?" "Joo." "Oikeesti?" "Joo o." "Mä oon niin ilonen. Mä rakastan sua niin paljon." Jungkook sanoi ja halasi minua.
Jiminin näkökulma
Istuin Yoongin kanssa hänen sängyn päällä ja katsoimme elokuvaa. Meidän edessä oli tyhjä lautanen, missä oli ollut pitsa. Syylisyys siitä että olin syönyt ja en mennyt heti vessaan, vaivasi minua. Ehkä mä voisin viel yrittää. Nousin ylös ja kävelin Yoongin huoneen ovelle, juuri kun olin lähtemässä Yoongi kysyi; "Mihin sä meet?" "Meen käymää juomas." "Okei." Avasin huoneen oven ja lähdin alakertaan. Menin alakerran vessaan. Lukitsin vessan oven, menin lähemmäs vessanpönttöä ja menin polvilleni lattialle. Työnsin sormeni kurkkuuni ja oksensin. Noin parin oksentamisen jälkeen kuulin kun joku koputti oveen. "Baby ootko sä kunnossa?" Yoongi kysyi "Joo. Oon mä." Vastasin. Nousin ylös, pyyhin suuni, vedinnvessan, menin pesemään käteni, huuhtelin suuni ha kuivasin käteni ja suuni, jonka jälkeen lähdin pois vessasta. Kun avasin vessan oven, näin Yoongin nojaamassa seinään. "Miks sä tuijotat?" Kysyin "Noni baby kerro mikä on?" "Ei mikään. Kaikki on hyvin." "Älä valehtele. Kerro mikä sulla on?" "Mä sanoin, että ei mi-." "Miks sä pakotit ittes oksentaa?" "En pakottanut." "Pakotit. Äläkä yritä väittää vastaan. Mä kyl oon nähnyt varmaan kolme kertaa kun sä pakotat ittes oksentaa." "Mä en tiedä mistä sä puhut." "Otitko sä sen mitä mun mutsi sano niin tosissaan?" "Otitko ite?" "Miten niin?" "Siitä asti kun sä pääsit tyyliin sairaalasta sä oot käynyt salilla, vaikka et normaalisti siellä käviskään." "No haittaako sua jotenkin että mä käyn salilla?" "Ei. Mut haittaako sua jos mä vähän pudotan painoa?" "Joo kyllä haittaa. Mitä jos sä et pysty lopettaa sitä oikees ajas ja joudut jonneki osastolle?" "Mä tiedän kyl mitä mä teen. Turhaa huolehdit." "Ai turhaan? Entä toi vauav sun sisälläs? Se tarvii ravintoo ja jos sä jatkat se vauva voi kuolla...taas." "Ai jos mä jatkan mitä?" "Sä tiedät ihan hiton hyvin mistä mä puhun, joten älä esitä tyhmää." "Mikäs mä sille voin jos mulla on pahoinvointia tän raskauden takia." "Kuin tyhmänä sä mua pidät?" "Haluatko sä taas alottaa tän?" "En..mu-." "Noni älä sit valita mulle. Ja jätetään se aihe tähän." Sanoin ja olin lähtemässä takaisinnyläkertaan, mutta Yoongi otti minun ranteesta kiinni. "Hyung päästä irti." "Mä en saanut sanoo loppuun." "No sä voit sanoo sen ilman että sun pitää, pitää mun ranteesta kiinni." Yoongi päästi irti minusta. "Mä en haluu alottaa taas mitään riitaa, mut mä haluan että sä ymmärrät et kuin tärkeetä se syöminen on, sun kannalta ja aen vauvan kannalta. Kai sä haluat eträ se vauva on terve ja elossa?" "No joo haluun...mut se mitä sun mutsi sano...se vaan sai mut ajattelemaan etten mä oo sulle tarpeeks hyvä tai etten mä en oo tarpeeka laiha ja en kelpaa sulle, että sä vaan esitit ja puolustit mua vaan koska mä oon sun poikaystävä, joten mä ajattelin että jos mä tiputan enemmän kun sen 5kiloo, niin sä rakastaisit mua enemmän ja mä olisin sulle tarpeeks. Mut enhän mä oo ikinä, ihan vitun sama kuin
kovaa mä yritän, mä vaan en oo tarpeeks." "Babe kyl sä oot tarpeeks hyvä mulle. Ja mä en puolustanut vaan sen takia että sä oot mun poikaystävä, vaa koska mä oikeesti tarkotin niitä. Ihan sama minkä kokonen tai painonen, tai näkönen sä oot, mä rakastan sua silti. Eikä sun tarvii laihduttaa, sä oot just hyvä tolleen, kunhan sä vaan saisit nostettua sun painoa edes vähän ja pystyt syömään, ilman sitä oksentamista." "Se ei oo helppoo." "Mä tiedän ja just sen takia mä autan sua."
Taehyungin näkökulma
Puristin lakanoita ja suljin silmäni. "Sattuuko?" Jungkook kysyi ja alkoi suutelemaan kaulaani. "V-Vähän...ah- E-Etkö...sä voi-ish ah mennää hit-taamminh?!" "Ite sä käskit mennä nopeempaa." "N-No mut tää ah...J-Jungkook!" Huusin ja avasin silmäni "Niin mitä olitkaan sanomassa, baby?" Jungkook kysyi virnuillen. "T-Tää sat-ttuu!" "Se kipu menee koht pois ja muuttuu nautinnoks." "E-Ei. J-Jungkookh me-ee hita-aammin, kilttih." Sanoin ja silmistäni alkoi valumaan kyyneleitä. Päästin irti lakanoista ja laitoin käteni silmilleni. Jungkook lopetti. "Baby...hei Tae kaikki on hyvin." Jungkook sanoi lempeästi ja siirsi käteni pois kasvoiltani, ja pussasi minua huulille. Jungkook pyyhki kyyneleeni pois. "Haluatko sä lopettaa tähän?" Jungkook kysyi "E-En." "Ootko sä varma? Mä pelkään että mä satutan sua." "Kookie mä haluan lopettaan tän, mut mä haluun silti....niinku....." "Mitä sä haluut?" "M-Mä...en haluu sanoo sit-tä." "Sano vaan." "Ennn. Se on liian noloo." "Haluutko sä ottaa multa suihin, vai?" "J-Joo...." "Olisit vaan sanonut." "Mä en halunnut." Sanoin ja punastuin. Tunsin kun Jungkook työntyi pois minusta...ehkä vähän liian nopeasti, ottaen huomioon että jätkän koko pituus oli sisälläni, joten se ei tuntunut kauhean kivalle. "O-Olisit voinut varo-ottaa." "Ai että mä työnnyt pois sun sisältä? Naah ihan hyvin se meni." Jungkook sanoi ja meni istumaan sängyn reunalle. Nousin ylös ja menin polvilleni lattialle. Otin Jungkookin miehuudesta kiinni ja aloin nuolemaan sen päätä. "Baby boy...älä kiusaa tolleen vaan ala hommiin." Jungkook sanoi, mutta jatkoin. Kuulin kun puhelimeeni soitettiin, joten lopetin ja otin puhelimeni yöpöydältäni. Soittaja oli äitini. Vastasin.
..
Puhelu
Äiti/Taehyung
"Hei Taehyung."
"Joo? Mitä asiaa?"
"Tota pärjäättekö te siel viel toisen viikon?"
"Joo kyl me pär-."
Olin sanomassa, mutta sitten Jungkook otti hiuksistani kiinni ja työnsi miehuutensa siihuni, niin että sen kärki osui kurkkuuni ja se tuntui siltä että tukehtuisin.
"Tae onko kaikki hyvin?"
"Neiti Kim..teidän pojalle tuli vähän muuta tekemistä, mutta hän soittaa kyllä sitten kun on valmis. Pitäkää kiva viikko, heippa."
..
Jungkook lopetti puhelun ja sammuti puhelimeni. Jatkoin sitä mitä tein kun Jungkook puhui äidilleni. Ei siinä mennyt jkauan kun Jungkook laukesi suuhuni. Vedin itseni pois ja suljin suuni. "Niele se." Jungkook sanoi, mutta päätin ihan huvikseen ärsyttää häntä, joten avasin suuni ja kaikki se mitä suussani oli, valui lattialle. "Tuhma poika. Kerjäät rangaistusta, saamasi pitää." Jungkook sanoi. Hän nosti minut lattialta ja laittoi minut mahalleen makaamaan sängylleni. "Perse ylös." Hän komensi matalalla äänellä, ja tottelin. Tunsin kovan iskun perseelläni ja suustani päästi voihkaisu. "Piditkö tosta, häh?" Jungkook kysyi ja löi minua uudestaan perseelle. "Mgh....".
Tunsin kun Jungkook työntyi sisääni ja alkoi liikkumaan nopeasti. "J-Jungkook!!" Huusin kivusta ja Jungkook löi minua reiteen. "Shys prinsessa. Tän rangaistuksen aikana sun pitää olla hiljaa, ja jos sä vingut tai jotain, niin tää menee pahempaan suuntaan. Haluutko sä sitä?" Jungkook kysyi minulta ja otti minun hiuksista kiinni, ja taiivutti päätäni taakse päin. Pudistin päätäni. "Käytä sanoja." "E-En halua." Sanoin mahdollisimman selvästi. "Hyvä." Jungkook sanoi ja päästi irti hiuksistani. Hän otti lantiostani kiinni ja alkoi liikkumaan ihan helvetin nopeasti, niinku yrittääkö hän tehä jotain vitun ennätystä? No en tiiä, mut sen tiiän ettei täst sängyst nousta huomen omin avuin. Jungkook alkoi tekemään rakkauspuremia selkääni ja olkapäihini. Purin alahuultani, jotta en päästäisi mitään vingahduksia...mutta se oli turhaa, koska suustani pääsi pari kertaa vingahdus, jonka seurauksena Jungkook löi mua uudestaan reiteen ja alkoi liikkumana nopeammin, siis jos se edes oli enää mahdollista. Ei ole kauhean vaikea arvata että tuleeko reiteeni mustelma vai ei. Olen myös aika varma että lantiooni jää Jungkookin sormenjäljet. Tunsin mahassani jotain outoa ja tiesin että olin lähellä. "Ju-ungkook mä oon lä-ähellä." Sanoin. "Aika harmi. Sä joudut nyt pidättää." "M-Mut..aah!!" Huusin, koska Jungkook oli taas lyönyt minua siihen reiteen, mihin hän oli lyönyt kolme ensimmäistä kertaa. "Sattuiko?" Hän kysyi. Pudistin päätäni ja yritin niellä kyyneleeni. En halua että Jungkook luulee että hän satuttaa minua, joten tää on kai pakko kestää. Puristin lakanoita ja yritin olla itkemättä liiasta kivusta ja nautinnosta. "Olisko kannattanut totella mua?" Jungkook kysyi. Eli siis silmistäni oli alkanut valumaan kyyneleitä ja Jungkook oli huomannut ne. "Häh? Etkö sä aio vastata mulle? No et sä jätä muita vaihtoehtoja." Jungkook sanoi. Huomasin kun hän nosti kätensä ylös ja oli ilmeisesti lyömäsäs mua taas reiteen. "L-Lopeta! M-Mun olis pit-tänyt totella sua!" "Sitä vähän minäkin." "J-Jungkook lo-opeta!" "Tää on rangaistus. En mä oo lopettamass." "Ahh!!! Lop-peta, kiltti!!" "Okei okei. Rauhotu." Jungkook sanoi ja lopetti. Hän työntyi pois minusta. Menin makaamaan kyljelleni ja vedin peiton päälleni. "Baby onks kaikki hyvin? Satutinko mä sua? Teinkö mä jotain väärin?" "Et. Mä vaan..oon väsynyt." "Varma?" "Joo o. Mä haluisin nyt vaan levätä hetken." "Okei. Haluutko sä että mä jään tänne huoneeseen, vai haluutko sä että mä lähen alakertaan?" "Mä haluisin olla rauhassa." "Okei. No mut mä oon alakerras jos tulee jotain." "Joo."
Jungkook lähti huoneestani ja sulki oven perässään. Mikä mua vaivaa?! Miks mä käskin sen lopettaa!? Äähh vitun idiootti! Huusin ajatuksissani itselleni. Suljin silmäni, jos vaikka nukkuminen auttaisi.
Jungkookin näkökulma
Istuin suhvalla ja tuijotin mustaa telkkarin ruutua. "Mikä hitto Taella on? Miks se käski mun lopettaa? Satutinko mä sitä?" Kysyin itaeltäni. Nousin ylös ja menin takapihalle röökille. Ja joo tiedän että lupasin lopettaa, mutta en pysty. Tupakoinnin lopettaminen on vaan niin vaikeeta.
Jiminin näkökulma
Makasin kyljelläni poikaystäväni sängyllä ja odotin että hän tulisi takaisin. Tunsin kun patja painui alas päin, eli Yoongi siis oli tullut takaisin huoneeseen. Tunsin kun Yoongi tuli lähemmäs minua ja pussasi minua niskaan, josta sain kylmiäväreitä. "Baby mul on tylsää." Yoongi sanoi ja hänen käsi meni minun paidan alle. "Yoongi mä en jaksa nyt. Mua väsyttää, joten ota sun käsi pois." "Mut babe mä tarviin apuu." "Ei Yoongi. Mä en jaksa. Auta itteäs." "Jimin mä tiedän että sä haluat kuitenkin. Et sä oo ikinä kieltäytynyt." "Mä en halua nyt." Sanoin ja nousin ylös sängystä. "Mikä sul on?" "Ei mikään. En vaan jaksa seksiä just nyt, en oo sellaselt tuulel." Sanoin väsyneenä ja nojasin seinään. Yoongi meni istumaan sänkynsä reunalle ja huokaisi, joka kuulosti aika pettyneeltä. "Ootko sä pettynyt?" Kysyin "Mistä?" "No siitä etten mä jaksa?" "En oo. Ei se haittaa jos sä et jaksa." "Eikö?" "Ei." Yoongi sanoi ja nousi ylös sängyltään. Hän oli lähtemässä huoneestaan, mutta hänen taskusta tippui jotain, joka herätti kiinnoatukseni. Kävelin lähemmäs sitä mitä Yoongin taskusta tippui ja otin sen käteeni. Se oli jonkin näköinen ruisku....eikä ollut kauhean vaikea arvata minkä lainen. Ennenkuin Yoongi avasi huoneensa oven, pysäytin hänet. "Miks sulla oli huumeneula sun taskussa?" Kysyin. Vanhempi poika näytti hermoatuneelta ja alkoi sitten kokeilemaan taskujaan. "Anna se takas." Hän sanoi. "En anna. Miks sulla on tällänen?" "Mitäs luulet?" "Etkö sä luvannut lopettaa?" "No joo. Mä yritän, mut se ei oo helppoo. Ihan niinku sä et voi lopettaa syömisen jälkeen oksentamista." "Eri asia." "Ei ole. Se addiktio. Ei siitä pääse helposti eroon." "No hankitaan molemmat apua meidän ongelmiin." "Mulla ei oo mitään ongelmia." "On. Sä käytät huumeita, sä oot agressiivinen ja sä juot melkeen joka päivä." "Mä en voi sil mitään. Ne auttaa mua unohtamaan että mut raiskattiin." "Ai jopa mun satuttaminen auttaa sua." "Ja millon viimeks mä sua muka satutin, häh?" "No en muista..mut silti jostain kumman syystä, ainakun sä oot kännisäs tai oot vetänyt huumeita, tai molempii, niin mun kehoon ilmestyy mustelmia." "Mä oon pahoillani niistä, okei. Mun tarkotus ei oo satuttaa sua ja sä tiedät sen. Sä tiedät etten mä tarkota sitä." "Miten vaan." "Noni. Anna nyt se neula takasin." "En. Mä en anna sitä sulle." "Sul ei oo kauheesti vaihtoehtoi." "Mitä sä tarkotat?" "En mä mitään, mut kannataisko kattoo että onks se huumeneula tyhjä vai ei." "M-Mitä? Ootko sä p-piikittänyt ittees t-tänään?" "Parikin kertaa." Yoongi sanoi ja alkoi kävelemään lähemmäs minua. Tiputin nwulan kädestäni ja aloin kävelemään taakse päin. "Ä-Älä sat-tuta mua." "Baby en mä sua satuta." Yoongi nosti neulan lattialta, laittoi taskuunsa ja lähti huoneesta.
Jungkookin näkökulma
Heitin tupakan maahan ja astuin sen päälle. Menin takaisin sisälle ja kävelin keittiöön. Tein itselleni leivän ja kävelin sitten takaisin olohuoneeseen. "Kookie." Kuulin hennon ja unisen äänen sanovan takaani. Käännyin ja näin Taehyungin seisomassa parin metrin päässä pelkkä iso huppari päällään. "Mitä nyt baby?" Kysyin ja näytin kädelläni että vanhempi poika tulisi istumaan viereeni. Taehyung käveli lähemmäs sohvaa ja istui syliini, no käy sekin. "Mul on kylmä." Poika sylissäni sanoi ja yritti ottaa leivän itselleen, joka oli kädesäsni. Pakko sanoa että hän oli niin suloinen. Annoin leivän Taehyungille. "Haluutko sä että mä tuun sun viereen nukkuu?" "Joo." Taehyung sanoi ja söi leivästä varmaan puolet, ja antoi sen sitten takaisin minulle. Söin loput leivästä, nousin ylös Taehyung sylissäni ja lähdin kävelemään portaikkoon.
Avasin Taehyungin huoneen oven ja kävelin huoneeseen. Kävelin lähemmäs sänkyä ja laskin Taehyungin siihen makaamaan. Kävin sammuttamassa valot ja menin aitten Taehyungin viereen makaamana. Kiedoin käteni nukkuvan pojan ympärille ja vedin hänet lähemmäs kehoani. Suljin silmäni ja nukahdin.