3 päivää myöhemmin
Vittu jee tänään mut siirretään osastolle. Olen vieläkin vihainen Jungkookille, lääkärille ja äidilleni. Tai siis miten Jungkook voi tehä mulle näin? Mä luulin että se rakastaa mua, mut ei sit näköjään. Istuin sairaalasängyn reunalla ja tuijotin lattiaa samalla kun odotin äitiäni. Kuulin kun huoneen oveen koputettiin "Saanks mä tulla?" Kuulin Jinin kysyvän ja nyökkäsin. Hän käveli minun luokse ja istui viereeni. "Mä kuulin Yoongilta mitä oli tapahtunut ja sit mä kuulin että sut siirretään osastolle, onks se totta?" "On." "Miks sä et ikinä sanonut mulle että sulla on paha olla?" "En mä halunnut vaivata ketään mun paskalla ololla." "Ei se olis vaivannut. Mä oon sun tukena ja niin on Yoongi ja Jimin kin. Sä voit luottaa meihin." "Sentään teihin." "Mitä tarkotat?" "Ei silleen mitään....et poikaystävä vaan puukotti selkään." "Poikaystävä? Ketä? Kerro heti." "No sä tunnet sen ainakin. Se on meidän koulusta ja se on tosi komee." "Mmmm......Mark? Felix?" "Ei kumpikaan." "Oooo nyt mä tiedän.." "No?" "Onks se Jack?" "Ei. Yritä vielä." "No nyt mä oon varma. Se on Ma-." Jin oli sanomassa jotain kunnes Jungkook tuli huoneeseen. "Baby mä tuli-. Ouh J-Jin hyung...moi." "JUNGKOOK?!!! SUN POIKAYSTÄVÄ ON JEON VITUN JUNGKOOK?!!!" "Y-Yllätys...hehehee." "Millon te niinku menitte yhteen? Oliks se joku yhden illan juttu ja sit siit tulikin parisuhde?" "No ei! Mä en harrasta yhden illan juttuja enkä ees kahden illan." Sanoin Jinille. "Okei okei. No miten?" "Mä kerroin mun tunteista Taelle." Jungkook sanoi ja Jin nyökytteli päätään.
"No miten sä sit puukotit Taeta selkään?" "Mä ehdotin sen äidille ja lääkärille että Tae ois parempi mennä osastolle, ku ei Taen syömisestä tuu yhyään mitään. Ne osaa auttaa Taeta paremmin mitä me." "Ouh.....eli Taella on..-." "Anorexia." Jungkook keskeytti Jinin. "Mä en tajuu miks sä menit ehdottaa sitä, ku sä oot nähnyt että mä syön." Sanoin hiljaa Jungkookille. "Niin oon, mut sun paino on vaan laskenut näiden kolmen kuukauden aikana. Ja sä valehtelit että se olis noussut, onneks mä en uskonut sua." "No se on noussut." "35.8kg ei oo enemmän ku mitä sä painoit kolme kuukautta sitten." "Mistäs tiiät mitä mä painoin sillon?" "38.6kg. Sä oot laihtunut ihan helvetisti." "Entä sitten? Onks siinä jotain väärää jos haluu olla vähän laihempi ja kauniimpi? Jota mä en ikinä kyl tuu olee, koska te pakotatte mut syömään." "Ai vähän laihempi? Taehyung tää ei oo vähän vaan paljon. Jos tää olis vähän sä et olis menossa osastolle, mut ei tää oo niin tää on paljon. Sä leikit omalla hengelläs." "No sit vittu leikin, ei sua kuuluis ees kiinnostaa mun asiat."
"Haluutteko te jäädä kahden?" Jin kysyi "Joo." Jungkook vastasi ja Jin lähti. Käänsin katseeni taas lattiaan. "Totta helvetissä mua kiinnostaa miten mun poikaystävä voi." Jungkook sanoi ja kuulin hänen äänen sävystä että hän oli hiukan vihainen.. "Miks mua ei muka kiinnostais sun hyvin vointi?" Hän kysyi, mutta en vastannut. "Noh vastaa!" Olin vieläkin hiljaa ja leikkisin käsilläni, jotka lepäsivät sylissäni. "Taehyung!" "E-En mä ti-iiä." Kuiskasin. "Mitä?!" Jungkook kysyi, sitten hän tuli lähemmäs minua, otti minun leuasta kiinni ja nosti katseeni ylös. "Ja kato mua silmiin kun mä kysyn sulta jotain! Mitä sä sanoit?!" "M-Mä.....sa-anoin etten mä t-tiiä." Sanoin vähän kovempaa, jotta poikaystäväni kuulisi sen. Jungkook päästi irti minun leuasta ja huokaisi ärtyneen kuuloisena. No onnekseni Jungkook ei ole väkivaltainen tai hän ei ota ainakaan hiuksista kiinni joten olen iloinen siitä. Tunsin kun poskillani vieri kyyneliä. Laitoin käteni suuni eteen, jotta Jungkook ei kuulisi että itken, mutta tottakai jos sä oot Kim Taehyung niin totta helvetissä se kuulee sut. Jungkook kääntyi minua päin. "Baby anteeks. Ei mun pitänyt huutaa sulle, mä vaan oon ollut vähän stressaantunut ja mä en voinut nukkua kunnolla kolmeen päivään. Mä oon pahoillani että mä purkasin mun väsymystä ja stressaantuneisuutta suhun. En ois saanut." Jungkook sanoi ja istui viereeni. Hän nosti minut syliinsä ja painoin kasvoni hänen rintakehään. "A-Ant-teeks että mä o-oon tä-ällänen." Sanoin itkien. "Ei se haittaa. Suun ei tarvii pyytää anteeks siitä."
"Keskeytänkö?" Kuulin äitini äänen ja nousin pois Jungkookin sylistä. "E-Et." "Tae kaikki hyvin? Kui sä itket?" Äitini kysyi huolissaan, mutta en vastannut mitään. "Jungkook mitä sä teit?" "Mä? Miks sä mua syytät?" "Jos sä teit jotain mun pojalle, niin sun hautajaiset on lähellä, ymmärret?" "Y-Ymmärretty rouva Kim." "Se on neiti Kim, eikä rouva. Mä en oo naimisissa." "Anteeksi." "No miks Tae itkee?" "Pieni riita vaan." "Satutitko sä häntä?" "En. Mä en oo sellanen jätkä." "Ahaa."
Time skip
Saavuimme sen osaston pihaan ja nousimme ulos autosta. Meitä vastassa oli joku mies ja tunnistin hänet. Se sama jätkä joka oli ollut meillä puhumassa tästä osastosta. "Päivää neiti Kim." Hän tervehti "Päivää." Äitini sanoi takaisin. Menimme kaikki sisälle ja tämä kyseinen mies näytti huoneeni. "Taehyung eikai haittaa että sinulla on huone kaveri?" Mies kysyi. "Ei." Vastasin. Mies oli sanomassa jotain kunnes Jungkook kysyi "Öö onks Taen huone kaveri tyttö vai poika?" "Poika. Onko siinä jokun ongelma?" Mies kysyi "Ei..." Jungkook vastasi ja voin päätellä hänen äänensävystä että hän on mustasukkainen.
Veimme tavarani huoneeseen. "Mikä sen pojan nimi on?" Kysyin "Hänen nimi on Ikarashi Takeshi." "Japanista?" "Joo. Pääset varmaan kohta tutustumaan häneen. Hän on tällä hetkellä puhumassa." "Okei. No mitkä on säännöt?" Kysyin "1. Täällä herätään kello 8.00. 2. Jos et suostu syömään tai juomaan sellaista, jonka nimen näköjään unohdin, no se selviää kyllä. Niin joudut neenämahaletkuun. 3. Kukaan ei saa ikinä puhua täällä jostain kalorien määristä. 4. Paino katotaan kolme kertaa viikossa. 5. Menemme täällä nukkumaan aikaisin." Mies selitti. "Aha. Onks mul joku oma "hoitaja"?" "Joo on ja se olen minä." "Mahtavaa." Sanoin sarkastisesti. "No mä lähen nyt." Hoitaja sanoi ja lähti huoneesta. "Kauanko mä joudun olee täällä?" Kysyin vittuuntuneella äänensävyllä "Se riippuu että kuin hyvin sun paino alkaa nousemaan." Äitini vastasi. "Eiks se oo jo tarpeeks?" Kysyin "Tae mä tiedän mitä sä painat tällä hetkellä." Äitini sanoi "Ja kuka sulle kerto?" "Jungkook." Äitini vastasi. "No niinpä tietysti." Sanoin. Huoneen ovi aukesi ja sisään astui Jungkookin pituinen poika. Poika oli tosi laiha ja hänen käsissä oli sideharsoja. "Sä oot varmaan ki Ikarashi Takeshi?" Kysyin "Ja sä oot varmaan Kim Taehyung?" Poika kysyi ja nyökkäsin.
Poika tuli lähemmäs minua ja ojensi minulle kätensä, jotta voimme kätellä. Olin kättelemässä, mutta Jungkook kätteli minun puolesta. "Ja kuka sä oot?" Takeshi kysyi "Jeon Jungkook ja Taen poikaystävä." "Aha...no kiva tavata sutkin, varmaan." Poika sanoi ja päästi irti Jungkookin kädestä. "Mun ja Jungkook pitää varmaan jo lähtee." Äitini sanoi. Hymähdin vain vastaukseksi ja he lähtivät. Istuin sänkyni päälle ja Takeshi istui oman sänkynsä päälle. "Minkä ikänen sä oot?" Poika kysyi "16 täytän Joulukuus 17. Sä?" "Mä oon 18 ja täytän ens vuonna 19. No kui sä osastolle jouduit?" "Anorexian takia. Entä miks sä oot täällä?" "Ortoreksia, bulimia ja masennus. Yritin itsarii varmaan viis kertaa ja kaikki epäonnistu, joten tässä sitä sit ollaan...vielä elossa." "Mmm. Kauanko sä oot ollut täällä?" "Mä tulin tänne 15 vuotiaana....eli varmaan jotain kolme vuotta." "K-Kolme vuotta?" "Juuh. Mut ei tää oo niin kauhee ku luulis. Oikeestaan tä on aika kivaa." "Kivaa? Mä en kyl nää täs mitään kivaa." "Miks et?" "No oisko siks että mä en halua olla läski?" "Noi yrittää vaan auttaa sua paranemaan." "Älä säkin nyt ala hössöttää siitä että kuin alipainoinen mä muka oon. Mulla on peili ja nään kyl miltä näytän." "Niinkö vai? No miltä sä sit näytät omasta mielestäs?" "Etkö sö voi huomata sitä?" "Mitä? Ainut mitä mä huomaan on poika joka on ihan hiton laiha, jopa liiankin laiha." "Uskomatonta. Ihan sama minne mä meen kaikki valehtelee mulle. NamJoon, Hoseok, Kai, Lisa ja Jennie sentään puhuu totta." "Sanooks ne sua läskiks?" "Mä oon siitä." "Etkä oo. Sä oot laiha." "Miks mä edes avaudun sulle? Ei me ees tunneta." "Uskotko ystävys suhteeseen ensisilmäyksellä?" "Vittu ku oot niin hauska." "Tiiän. Koko osaston hauskin kundi." "Joo. En epäile hetkeäkään." Sanoin sarkastisesti.
Otin puhelimeni pois taskustani ja päätin soittaa Jiminille. Jimin ei tiedä vieläkään tästä.
..
Puhelu
Jimin/Taehyung
"Moi Chim."
"Moi."
"Tota....mä en tuu kouluun ainakaan vähään aikaan, eikä me ehkä nähä niin usein."
"Mitä sä tarkotat tolla?"
"Mä jouduin osastolle. Kiitos Jungkookin."
"Ouh...no mut se on sun parhaaks. Sä oikeesti pelästytit mut."
"Anteeksi. Ei mun ollut tarkotus."
"Nii. No ootko sä Jung-. Yoongi hyi helvetti toi on kylmää!"
"Kaikki okei siellä? Mitä te teette tai siis Yoongi?"
"Hehee....ei mitään ihmeellistä. Yah! Yoongs toi riittää!!"
"No eihän riitä."
"No et sä nyt koko purkkii käytä!"
"Ei tarvii pelätä että loppuis, mul on näit viel ainakin kymmenen viel jääkaapis."
"K-Kymmenen?! Et oo vittu tos-. Ah shit! Y-Yoongih!"
"Öööö......mä en ehkä haluukkaan tietää mitä Yoongi tekee, koska mä taisin arvata sen."
"A-Aha. No mgh mitä sä arvelet?"
"Sitä että Yoongi is kind of eating you out."
"M-Mist tiesit?"
"Villi veikkaus."
"Okei. No onks sul joku huone kaveri?"
"On. Vau sä et huuda enää."
"No Yoongi vähän niinku syöö pelkkää kermavaahtoo, joten se ei kauheesti tuota nautintoo."
"Älä sano että se nuolee sen sun perseestä?"
"Vähän niinku joo. Mut miten vaan, onks se tyttö vai poika ja mikä sen nimi on?"
"Se on poika ja sen nimi on Ikarashi Takeshi."
"Uuu. Se on Japanista. Yoongs kui sä lopetit?"
"Ööö....kermavaahto loppu. Mä käyn keittiös."
"No sitä on tossa ainakin vitusti. Yah! Yoongi kuuntelit sä?! Aish!"
"Ahaa. No mut miten teil silleen niinku menee?"
"Hyvin kai. Sulla ja Kookilla?"
"Hyvin mä luulen."
"Mmm."
"No mut mun pitää lopettaa."
"Okei. Mut soitellaan."
"Joo. Bye."
..
Lopetin puhelun ja katsoin hoitajaa joka oli tullut meidän huoneeseen. "Noni ylös pojat. Nyt mennään syömään." Mies sanoi. Nousin laiskasti seisomaan ja Takeshi myös. Seurasimme hoitajaa johonkin ruokailusaliin. Menimme istumaan jonnekkin ja meille tuotiin meidän ruuat. Luulin jo että saisin "syödä" ilman että mua tuijotetaan, mutta en. Se sama hoitaja istui minun viereen. Katsoin lautastani ja meinasin oksentaa. Lautasella oli perunoita ja jotain lihakastiketta......eli toisin sanoen pelkoruokani....jeee. Vilkaisin Takeshia päin ja hän oli syönyt vain salaatin ja vihannekset. Sitten jostain, en tiedä mistä mutta pöytäämme tuli istumaan toinen hoitaja, ehkä hän oli Takeshin. "Takeshi sun pitää myös syödä noi perunat ja lihakastike. Et sä pelkällä vedellä elä." Hoitaja sanoi. "Oon mä elänyt tähänkin päivään asti vaan vedellä, joten?" "Sä tarviit myös lihaa." "En tarvii." "Tarviit." "No leikitään että mä oon vegaani. Mä en voi syödä lihaa." "Sä et ole vegaani ja sun äitikin sanos niin." "Vitut se ämmä tietää must yhtään mitään." "Kielenkäyttö." "Just. Mut mä en pysty syömään tota, okei?" "Kyl sä eilenkin söit ihan hyvin. Mikä on?" "Ei mikään, okei?" "Alkoko sua ahdistamaan sun painon nousu?" "Ei." "Sun käsivarret sanoo toista tarinaa. Joten?" "Joo ehkä."
"Taehyung keskity syömiseen." Kuulin oman hoitajani sanovan. "M-Mä en voi...t-tai siis py-ysty." "Kui? Onks tää yks sun pelkoruuista?" "J-Joo." "No oota hetki." Hoitajani otti lautaseni käteensä ja lähti. Hän tuli takaisin ja hänellä oli jotain jugurttijuomia kädessä. Hän laittoi juomat eteeni. "Siinä." "P-Pitääkö mun juoda noi kaikki?" "Joo. Se korvaa sun aterian, ellet sä siis halua nenämahaletkua?" "En." "Niin." Otin yhden juomista käteeni, avasin sen korkin ja join sen ykkösellä alas. Tein kaikille muillekin niin, paitsi yhdelle, jota jäin tuijottamaan. "Noni Taehyung enää yks." "Mua oksettaa." "Oikeesti?" "Joo." Laitoin käteni suuni eteen. "No ainakin sä joit noi muut hyvin." "V-Voinko mä nyt lähtee?" "Voit." Nousin pöydästä ja menin minun ja Takeshin huoneeseen.
Menin vessaan ja oksensin, en tehnyt sitä tahallani.......mun elimistö vaan hylkii ruokaa.
_________________________________________