Koulun jälkeen me menimme Jiminin luokse. Matkalla me näimme Jungkookin ja hänen kaverit, mutta tälläkertaa sielä oli joku joka pisti silmään aika pahasti. "Mitä vittua Yoongi tekee tuolla?!" Jimin huusi. Kohautin olkapäitäni, sitten huomasimme kun Jungkook antoi Yoongille minikrippipussin missä oli pillereitä. "Saatanan kusipää. Valehteli mulle." "Jimin pitäiskö jatkaa matkaa? Sä voit puhua Yoongille joskus myöhemmin." "Okei."
Time skip
Menimme Jiminin huoneeseen. Jimin istui sänkynsä reunalle ja minä istuin sohvalle. "No mitä tehään?" Jimin kysyi. "Katotaanko elokuva?" Kysyin ja Jimin nyökkäsi. "Laitatko sä meille elokuvan, niin mä meen hakee jotain välipalaa." Jimin sanoi "Okei. Sun ei tarvii tuoda mulle mitään, mulla ei oo nälkä." "Tae mikä on?" "Ei mikään, kui?" "Sä et syö, miksi? Onks kaikki hyvin?" "Jimin mä oon kunnossa, usko. Mulla ei vaan oo nälkä nyt." "Laihdutatko sä?" "En." "Mä en usko sua. Nosta sun hupparia." "En nosta. Kaikki on oikeesti hyvin." "Ei varmaan oo. Mä oon nähnyt liikka tunnilla että kuinka laiha sä oot." "M-Miten?" "Sun paita nousi kun sä hyppäsit." Olin sanomassa jotain, mutta suljin suuni. "Joten mikä on? Kui sä et syö?" "Mulla on anorexia, okei? Sen takia mä en syö." "Kuin kauan sä oot tehnyt tota? Millon sulle diagnosoitiin se?" "Mitä? 7 luokan lopussa." "Kuinka kauan sä oot näännyttänyt itteäs?" "6 luokasta." "Tae miks? Miks sä teet näin ittelles?"
"Koska mä oon läski. Etkö sä nää sitä?" "Etkä oo. Sä oot laiha. Kuka on kertonut sulle jotain tollasta?" "J-Jungkook." "Niinpä tietenkin. No mut Jungkook on väärässä, se ei oo totta. Sä oot laiha, kaunis ja arvokas. Jungkook on se joka on kasa paskaa, et sä. Mä kyl tiedän miltä susta tuntuu, mä oon käynyt ton ite läpi." "Kuka huomas sen eka?" "Mun äiti, sen jälkeen mun isä." "Entä Yoongi?" "Ei. Ei se tiedä vieläkään että mä oon kamppailut syömishäiriö kanssa." "Kui sä et kerro sille?" "En mä halua. Se salaa multa asioita, niin mä salainen siltä." "Ootko sä parantunut kokonaan?" "En. Mut nyt me ei puhuta musta vaan susta." "Eiku Jimin kerro vaan." "En mä halua että sä ahdistut." "En mä ahdistu, kerro." "No mulla on vielä sellasii ajatuksia, etten oo tarpeeks hyvä tai tarpeeks laiha. Kyl mä joskus syömisen jälkeen meen vessaan oksentamaan. Mä teen sitä kyl aika harvoin." "Millon sulle diagnosoitiin se...Mikä sulla nyt sit ikinä on?" "Mulle diagnosoitiin bulimia 5 luokan alussa ja se jatkui 7 luokkaan." "Miten Yoongi ei oo huomannut?" "En tiiä. Se on liian kiireinen sen vitun huumekaupan kaa."
"Mmm. No Katotaanko se elokuva?" "Joo." Jimin lähti alakertaan. Menin netflixiin ja laitoin jonkun random elokuvan. Menin myös alakertaan.
Kun kävelin portaita alas kuulin kun joku lasi meni rikki. Menin keittiöön ja näin Jiminin seisomassa jossain nurkassa ja Yoongin vähän kauempana. Näin myös lasin lattialla. "Mitä täällä tapahtus?" Kysyin "Ei mitään." Yoongi vastasi. "No miks tossa lattialla on lasinsiruja?" "Jimin heitti mua lasilla, ei sen kummempaa." "Miks?" "Mä puolustaiduin." "Mä en edes tehnyt sulle mitään!" "Sä kävit muhun käsiks, taas!" "Noniin rauhoitutaan. Yoongi miten sä pääsit sisälle?" "Ovesta, oisko?" "Onks sulla avaimet tänne?" "Ei. Jimin avas mulle oven." "Okei. Mistä te riitelette, taas?" "En mä tiiä. Jimin alko vaan huutaa mulle." "Sä valehtelit mulle. Sä käytät vieläkin huumeita." "En käytä." "No mikä se minikrippipussi oli jonka Jungkook antoi sulle? Siellähän oli ekstaasia, vai?" Kysyin
"Stalkkaatteko mua?" Yoongi kysyi "Ei. Nähtiin ohimennen." Vastasin. "Ootko sä tällä hetkellä ottanut mitään?" Kysyin "No okei mä otin yhen pillerin, entä sitten?" "Susta tulee agressiivinen kun sä otat ekstaasia." Jimin sanoi. "Baby mä en oo ikinä lyönyt sua, joten kui sä pelkäät?" "Sä melkeen löit mua sillon kerran ja tää on toinen." "Anteeksi. Ei mun oo ollut tarkotus sua satuttaa, ja sä tiiät sen." "Lähe." "Mitä?" "Lähe. Mä en halua puhua tästä. Joten lähe." "Baby." "Yoongi mee kotiin!" Yoongi lähti.
"Meinasko Yoongi lyödä sua?" "Joo. No mut minkä leffan sä valkkasit?" "Bad police." "Kiva."