To The Boy I Love

Haikea Sumupilvi

Draco nostaa päänsä kauemmaksi poikaystävänsä kasvoja. Hän pistää kämmenensä toisen poskelle. Harryn silmät loistavat kirkkaasti ja hänen huulilleen leviää pieni hymy, kun tuntee toisen silittelevän tämän poskia.
-Olet suloinen, Draco hymähtää hiljaa. Harry hymyilee vielä leveämmin nojatessaan päätänsä toisen kämmenelle, jotta toinen tajuaisi silittää häntä lisää. Malfoyn kädet olivat niin lämpimät, kun taas Harry tuntui olevan jäässä. Eikä mikään ihmekään, että oli, nimittäin hänen päälläänsä olevat kaapu ja paita olivat kumpikin riekaleina.
-Minkälainen olo sinulla on? Draco kysyy huolestuneena. Potter katsoo häntä suoraan silmiin.
-Paljon parempi, hän hymyilee söpösti. Luihuinen virnistää tyytyväisenä.
-Sen tahdoinkin kuulla, tuo toteaa lempeästi, kunnes nousee ylös ja kävelee takaisin ruohikolle. Harry seuraa katseellaan toisen liikkeitä varmistaen, ettei hän lähde yhtään sen kauemmas. Kun Draco on asettanut koululaukkunsa tyynyksi itselleen ja mennyt sitten makaamaan kostealle ruohikolle, Harry käänsi kasvonsa kohti taivaanrantaa. Näkymä oli satumainen. Vedenpinnalla leijaili haalea sumupilvi sekä viileä tuulenvire puhalsi heihin päin. Harry veti syvään henkeä. Hän tunsi suurta kaipuuta joillekin, jotka eivät enää olleet olemassa. Hänestä tuntui siltä, kuin olisi itse ollut tuo haikea sumupilvi, joka käveli vedenpinnan yläpuolella etsien sokeasti paikkaansa. Kukaan ei odottanut häntä kotona. Tai oikeastaan, hänellä ei edes ollut kotia. Ei sellaista, joka kaikilla muilla oli.
-Harry! Malfoy huudahtaa pojan takana. Rohkelikko kääntyy toisen suuntaan. Vaaleahiuksinen pyytää toisen luokseen, jolloin Harry nousee kompuroiden ylös ja kipittää hänen eteensä.
-Mitä nyt? Potter kysyy hämmentyneenä.
-Katso! Draco osoittaa taivaalle. Arpinaama kurtistaa kysyvästi kulmiaan, nostaen päänsä kohti taivasta.
-Ei siellä ole mi...? hän hymähtää häkeltyneenä, kunnes tuntee kovan vetäisyn ja pian tuo makaa jo maassa.
-Ei niin, mutta täällä on, Malfoy suutelee toista nopeasti. Harry katsoo silmät pyöreinä allaan olevaa poikaa, joka pistää kätensä päänsä alle mennessään taas makaamaan.
-He-hei! rohkelikko muuttuu punaiseksi.
-Hei, Malfoy virnistää huvittuneena. Harry nyrpistää nenäänsä tajutessaan toisen vain härnäävän häntä.
-Miksi sinä jäit tuonne yksin? Draco kysyy yllättäen. Harry vilkaisee taakseen, josta oli tullut.
-Mmh... hän kääntyy takaisin oikeinpäin ja alkaa näpräämään käsiään Malfoyn vatsan päällä. Luihuinen naurahtaa.
-Potterini ujostelee, hän lausuu hyvillään.
-Enkä! Harry välttelee toisen katsetta pää punaisena. Hän puristaa sormillaan hellästi toisen paitaa, joka saa Malfoyn sydämen lepattamaan.
-... Draco, rohkelikko mumisee hieman epäselvästi.
-Niin, rakas? toinen hymähtää kysyvästi.
-Mietin vain, että...mh... Mistä sinä ja Zabini puhuitte... Tä-tänä aamuna? arpinaama kysyy lopulta. Malfoy kohottaa kulmiaan yllättyneenä.
-Tänä aamuna? Ai, niin... Ei sinun tarvitse siitä huolehtia, Harry. Ei se tärkeää ollut, hän vastaa salaperäisesti. Harry vilkaisee toista nopeasti, kunnes huokaisee.
-Ai... arpinaama mutisee. Hänestä tuntui ulkopuoliselta ja siltä, että jotain hänen oli tiedettävä. Mutta jos Draco ei kerro mistä hän puhui Blaisen kanssa, miten Harry pystyy tiedostamaan jostakin, mistä hänen olisi hyvä tietää?
-Harry. Puhut koko ajan Blaise Zabinista... Ajatteletko häntä noin paljon? Dracon kateellinen äänensävy herättää rohkelikon taas tosi maailmaan.
-Täh? E-en... Tai oikeastaan... Mutten sillä tavalla! Ei, en... Harry änkyttää tuntiessaan pahentavansa vain entisestään asioita. Draco huokaisee, jolloin toinen osaa hiljentyä.
Potter välttää vaaleahiuksisen katsetta.
-Mikä Zabinissa on niin ihmeellistä? Malfoy kysyy turhautuneena.
-Ei mikään! Ymmärsit väärin, Draco! Hän vain... Harry kiirehtii sanomaan. Draco nousee käsiensä varaan.
-Hän vain mitä? tuo puuskahtaa kiinnostuneena. Harry empii. Mitä hänen pitäisi kertoa? Hän ei vain tykkää olla Blaisen lähellä, mutta ei siltikään tahdo, että Draco vetää viimeisetkin välinsä saman tuvan oppilaisiin.
-En vain... En vain pidä hänestä. Hän, uhm, vaikuttaa ihan hauskalta, mutta se mitä hän tekee minun takiani... Eikö se sinusta tunnu jotenkin, miten sen sanoisi, kummalliselta? Hän on luihuinen ja aina vihannut minua... Miksi siis hän nyt esittää, ettei mitään ole tapahtunut? Minua vain ahdistaa... Harry mutisee sekavasti. Hän puristaa sormillaan luihuisen paitaa jälleen. Draco katsoo toista yllättyneenä, kunnes alkaa virnuilemaan.
-Haha, olen siis paras edelleen, hän viheltää tyytyväisenä. Potter pyöräyttää silmiään. Malfoy laittaa kätensä toisen viileälle poskelle.
-Harry, hän hymähtää, jotta voisi saada huomion rohkelikolta. Potter katsahtaa tähän suloisella ilmeellä.
-Jos sinua ahdistaa se ääliö, niin en anna hänen tulla lähellesi enää. Pidän sinut pois kaikkien niiden läheltä, joista et pidä, vaaleahiuksinen lupautuu lempeästi hymyillen. Harry katsoo häntä vaivaantuneena.
-... Minun takiani sinä vain menetät ystäviäsi, hän huokaisee surullisena. 
-Ystäviäni? Harry, olemme puhuneet tästä jo monesti. En pidä kenestäkään muusta kuin sinusta. Minulle on ihan sama, kenet menetän tai minkä, kunhan saan pitää sinut lähelläni. Ymmärräthän? Malfoy sanoo tiukasti. Potter tuntee hänen rinnassaan lämmintä polttelua. Hän ei osannut vieläkään ymmärtää sitä, että oli saanut rinnalleen noinkin upean olennon kuin Draco Malfoy.
-Oletko varma? Haluatko sinä oikeasti kaikista maailman asioista vain minut? Harry kysyy kiinnostuneena. Draco alkaa hymyilemään lempeästi.
-En tiedä miksi sinä luokittelet "maailman asiat", Harry, mutta minulle sinä olet maailma. Ainoastaan sinä olet se, jonka vuoksi elän, hän vastaa lumoavasti. Harry alkaa hymyilemään väkisin. Hänen olisi tehnyt mieli vain kiljua, mutta päätyi punastumaan ja sitä kautta hänet valtasi ujous. Draco virnistää, kun toinen peittää kasvonsa hänen kätensä taakse.
-Ujosteletko noin paljon, jos sanon sinulle jotain mukavaa? hän naurahtaa. Harry nyökyttelee pienesti. Draco menee takaisin makuulleen. Hänen katseensa kohdistuu ainoastaan Harryyn, hänen peitetyille kasvoille ja välillä vartolelle.
-Entä, jos tänä yönä... Draco ei ehdi edes aloittaa, kun toinen tulee esiin luihuisen kämmenen takaa. Vaaleahiuksinen virnistää ilkikurisesti.
-Etkö enää ujostele? Jaahas, mitä rakkaani ajatuksissa tällä kertaa on? Alkoiko kiinnostus heräämään, kun mainitsin tämän yön? hän härnää hyvillään.
Harryn ihonväri muuttuu kalpeasta punaiseen.
-E-ei, kun...! Sano vain mitä olit sanomassa! hän puolustautuu.
Draco naurahtaa huvittuneena, kunnes muuttuu hetkessä vakavaksi.
-Ajattelin, että meidän pitäisi nukkua tämä yö erillään. En tahdo viedä sinua hetkeen Luihuisen oleskeluhuoneeseen, hän sanoo yllättäen. Harryn mieliala putoaa suoraan kuiluun.
-Mi-mitä? Miksi? tämä kysyy surullisena. Hän irrottaa kätensä luihuisesta, jolloin Dracokin muuttuu vaivaantuneeksi.
-Olisi hyvä, ettet olisi siellä kokoajan. En halua, että sinun täytyy olla jatkuvasti varovainen liikkeissäsi. Et saa tottua siihen, ymmärrätkö? Sinua ahdistaa muutenkin jo liikaa, ja jos vien sinut sinne nukkumaan, sinulla on monta asiaa, jota sinun täytyy varoa siellä. Joku alkaa vielä  epäilemään Rohkelikkotornissa sinun poissaoloja, vaaleahiuksinen selittää. Harry katsoo kämmenessään olevaa kankaan palasta, joka on piilottanut alleen ison haavan.
Hänen suustaan ei suostu tulemaan ääntä ollenkaan.
-Harry rakas, älä näytä tuollaista naamaa. En tahtoisi tehdä näin, mutta jos yrittäisimme edes yhden yön... Sopiiko? Draco kysyy haikeasti. Harry nousee hitaasti ylös ja menee seisomaan toisen vierelle.
-Ihan sama... hän mutisee katseensa vieriessä jaloissaan. Draco nousee ylös itsekin.
-Ethän suuttunut minulle? hän kysyy hätääntyneenä. Harry näprää sormiaan.
-Sano jotain, Harry, Draco tulee lähemmäs ja laittaa kätensä poikaystävänsä olalle.
-... Mitä, jos Jacob olisi täällä? Ottaisitko minut sitten yöksi viereesi? Harry kysyy vaitonaisesti.
-Kuuntele nyt, Harry... Malfoy huokaisee. Potter kuitenkin peruuttaa yhden askeleen taaemmaksi, edelleen katsoen jalkojansa.
-Et välittänyt ennen muista... Miksi siis välität muista nyt? Juuri, kun minä tarvitsen sinua ja tahdon olla lähelläsi... hän nieleskelee uutta itkun myräkkää takaisin sinne mistä tulikin.
-En minä välitä muista, Harry. Ymmärsit väärin... Draco yrittää korjata, muttei pysty nähdessään toisen peittävän kasvonsa taas kätensä taakse. Hänen jalkansa jähmettyvät paikoilleen, kun tämä kuulee viattoman nyyhkytyksen.
-Rakas... Älä itke... En minä välitä kenestäkään muusta kuin sinusta, luihuinen pyytää surullisesti. Harrya paleltaa yhä enemmän ja enemmän. Hänestä tuntuu, että äsken niin lämmin tunnelma oli muuttunut kylmääkin kylmemmäksi. Muttei Harry tahtonut edes tuntea lämpöä nyt. Hän ei halunnut halata toista kuten tavallisesti.
-Harry pieni... Älä itke minun takiani, Malfoy hätääntyy entisestään. Potter lähtee juoksemaan kauas pois luihuisesta, takaisin Tylypahkaan.
-Hemmetti... Harry, odota nyt! Draco lähtee perään noukkiessaan koulu laukkunsa maasta.