To The Boy I Love

Salainen Kirje

Ronin järkyttynyt ilme alkaa häiritsemään Harrya. Malfoyn outo käytös on hämmentänyt niin paljon Weasleyta, että hänen suunsa ei mene enää kiinni.
-Voit kyllä jo rauhoittua, Harry toteaa. Ron yrittää sanoa jotakin, mutta vastaukseksi syntyy pieni vaimea äännähdys. Harry katselee luihuisia mielenkiinnosta. Pansyn hirveä rääkätys kuuluu varmasti yläkerroksiin. Dracolla on edelleen käsipaketissa, mutta hän on juuri nyt piilottanut sen pöydän tasanteen alle.
-Hei muuten... Aion mennä tänään Tylyahoon. Tuletko sinä? Ron kysyy vihdoin kummallinen ilme edelleen naamallaan. Harry pudistaa päätään.
-Menen kirjastoon. Minulla on pari hommaa hoidettavana, hän vastaa.
-Mitä hommia muka? Ron kysyy yllättyneenä.
-Minä vain... No minun pitäisi tehdä eräs Dumbledoren käskemä juttu, Harry valehtelee. Hänellä on tarkoitus mennä lukemaan Siriuksen kirjoittama hyvästelykirje.
-Tarvitsetko apua? Voin kyllä jäädä Hermionen kanssa auttamaan, Ron sanoo.
-Ei tarvitse. Minun piti tehdä tämä yksin, Harry kertoo rauhallisesti. Ron ei vastaa mitään vaan jatkaa syömistään.
    Hermione ja monet muutkin tupalaiset olivat saapuneet syömään. Hermione ja Ron olivat juuri lähdössä Tylyahoon, kun Harry jo hyvästeli heitä. Hän kiiruhti nopeasti hakemaan kirjeen Rohkelikkotornista poikien makuusalista omasta vuoteestaan, ja lähti sitten kohti kirjastoa. Ulkona oli todella vilpoista, eikä aurinkoa juuri näkynyt suurten harmaiden pilvien takaa. Kun Harry oli saapunut kirjastoon, hän istuutui mukavasti ja otti pienoisen pöytälampun kirjeen eteen. Siellä oli yllättävän pimeää, jos ei istunut ikkunan vieressä. Harry tarkisti, että ketään ei ole paikanpäällä ja häntä tosiaan onnisti, sillä kukaan ei ollut siellä. Hän avaa hitaasti kirjeen, huokaisee ja alkaa lukemaan sitä.
"Hei, Harry. Saattaa olla, että kun luet tätä niin olen jo kuollut. Annoin tämän kirjeen Lupinille ja käskin olla lukematta tätä, sillä tämä on vain sinulle tarkoitettu. Olen todella pahoillani, etten pitänyt lupaustani, mutta arvelin tämän olleen sinun parhaaksesi..."
Harry tuhahtaa, sillä ei todellakaan pidä asiaa hänelle parhaana.
"Arvelen myös, että mietit ettei tämä ollutkaan sinulle parhaaksi. Älä ole kuitenkaan huolissasi, koska minä aina tulen olemaan luonasi. Kumpa olisimmekin voinneet jatkaa samanlaista elämää mitä silloin, kun James ja Lily olivat vielä täällä. He olisivat sinusta ylpeitä juuri nyt... Kuulehan. Minulla olisi vielä viimeinen toivomus sinulle, joka sinun on pakko luvata tekeväsi. Elä onnellisesti ja tee parhaasi, vaikka mikä olisi. Älä pelkää kertoa tunteistasi tai kivuistasi kellekään! Nyt, Harry, minun on aika lähteä. Sirius, kummisetäsi"
Harryn luettua kirjeensä, paperille tippuu suuria kyyneleitä. Häntä oli koskettanut Siriuksen sanat niin, että ei voinut pyyhkiä kyyneliään pois naamaltaan. Tämä kirje oli tähän mennessä arvokkain asia, jonka Harry oli saanut. Harryn kummisetä, Sirius, oli ensimmäinen henkilö, joka oli tiennyt hänen mietteensä ja auttanut tätä jatkamaan.
-Itketkö sinä? kysyy ääni toiselta puolelta kirjahyllyä. Harry hätkähtää ja yrittää olla mahdollisimman hiljaa.
-Potter? ääni kuiskaa jälleen. Harry tunnisti äänen... Draco Malfoy oli toisella puolella hyllykköä. Mitä ihmettä Harry nyt tekisi? Ei ole pakoreittiä tai näkymättömyysviittaa piiloutuakseen. Hän lopettaa pienimmätkin äänet peittämällä kätensä suunsa eteen.
-Huhuu? Pidätkö sinä mykkäkoulua minulle, vai? Draco kysyy hiljaa toiselta puolelta. Harry tuntee kuinka Malfoy on liimautunut kiinni hyllykköön.
-Oletko kunnossa? Draco kysyy jälleen. Harry yrittää olla äännähtämättä, mutta lamppu tippuu vahingossa lattialle hänen siirtäessä juuri toistakin kättään naamalleen.
-Hitsi... Harry miettii raivostuneena.
-Mitä sinä touhuat? Malfoy sähähtää edelleen toisella puolen vanhaa kirjahyllykköä. Harry ei uskalla nostaa lamppua lattialta, sillä pelkää siitä tulevan liikaa ääntä. Hän yrittää epätoivoisesti uskotella, että ei ole siellä.
-Draco! Tuletko sinä? Pansyn ääni kysyy kirjaston ovelta. Harry säikähtää entistä pahemmin. Kaikkiko luihuiset ovat leiriintymässä juuri nyt tänne?!
-Äh, tulen kohta. Menkää te jo edeltä! Draco vastaa komentavalla äänellään. Harry kuuntelee tarkasti miettien samalla mitä seuraavaksi tapahtuisi. Hän epäilee, että kohta professori Kalkaros ilmaantuu paikalle ja läksyttää häntä siitä, ettei olisi saanut pelata huispausta ja kuinka hirveä oppilas on. Sehän olisi aivan mahtavaa. Kaikki hirveimmistä hirveimmät tyypit hyökkäisivät yhtäkkiä hänen kimppuunsa kuin olisi jonkinlainen maanmatonen.
-Potter! Vastaa minulle tai mätkäisen sinua kirjalla! Malfoy sähisee totisena. Harry voi kuvitella Dracon mätkäisemässä häntä kirjalla päähän, mutta ei siltikään vastaa mitään. Se oli selvästi iso virhe, nimittäin luihuinen tiputtaa toiselta puolelta kirjan Harryn otsalle. Harry lyö samalla leukansa pöytään, kun kaatuu tuolin mukana lattialle.
-Auts! hän voivottelee kipeää päätänsä, johon juuri oli iskeytynyt "Velhojen historia vuonna 1956" - kirja. Harry kuulee askelien lähestyvän häntä. Draco Malfoy tuijottelee maassa lojuvaa poikaa säikähtäneenä. Harry peittää kasvonsa nopeasti, jotta Malfoy ei näkisi hänen itkeneitä silmiään.
-Pystytkö nousemaan ylös? Draco kysyy nostaessaan tuolin takaisin pöydän eteen. Siinä silmän väläyksessä, Kun Harry tajusi Siriuksen kirjeen olevan edelleen auki pöydällä, hän nousi ripeästi pystyyn ja laittoi kämmenensä Dracon silmien eteen.
-Älä katso! Harry karjaisee paniikissa ottaen toisella kädellään kirjeestä kiinni. Hän laittaa sen ripeästi taskuunsa.
-Mitä ihmettä, Potter? Mitä minä en saa katsoa? Draco kysyy ymmällään. Harry pitää kättänsä edelleen Dracon silmien edessä, sillä ei tahdo hänen muutenkaan katsovan tätä. Hiljaisuus valtaa huoneen. Harry panikoi miettiessään miten pääsisi karkuun luihuista, jolle hän ei tahtoisi puhua juuri nyt.
-Lähden juoksemaan kolmosella... Yks... Kaks... KOL- Harry mietti päässään ja on juuri lähdössä, mutta Draco ehtii vikkelästi ottaa hänen kädestään kiinni. Vetäisy oli niin kova, että Harry kompastuu Malfoyn päälle. Draco katsoo astetta lyhyempää poikaa mietteliäänä, kun Harry ei uskalla enää liikahtaa mihinkään.
-Olitko jo lähdössä? hän kysyy yllättäen.
-Ä..e..öö...I-irti... Harry vaikeroi niin punaisena, että luulisi hänen juuri muuttuneen puolukaksi.
-Mitä sanoit? Draco kysyy pitäen tiukasti kädellään rohkelikon käsivartea.
-PÄÄSTÄ MINUT... POIS! Harry karjaisee järkyttyneenä ja vetäisee kätensä irti. Draco naurahtaa hiljaa.
-Sait kirjasta ihan kunnolla vissiin päähän? hän kysyy virnuillen. Harry koskee otsaansa harmistuneena. Hänet tunnetaan kohta kahdesta arvestaan, jonka kaksi vihollista on tehnyt.
-Sinä tiputit tuon kirjan minun otsalleni! Harry sanoo kiukkuisena.
-Koska sinä et vastannut minulle, Draco vastaa rauhallisesti.
-Minulla ei ole syytä vastata tuommoiselle lellitylle kakaralle! Harry tiuskaisee.
-Sinä itkit! Draco huudahtaa.
-Mitäs se sinulle kuuluu?! Eikun aivan anteeksi, että unohdin. Sinulla olisi jälleen kerran naurun aihetta, Harry vastaa raivoissaan.
-En minä noin tekisi? Draco vastaa hiljaa.
-No mitäs sitten?! Kerrot ystävillesi siitä kuinka sait "kuuluisan Harry Potterin" itkemään jollain himputin kirjalla? Katsotaan vain niin siitä kerrotaan seuraavassa Päivän Profeetassa! Olen kyllästynyt sinuun, Malfoy, olen kylläs-, Harry vastaa raivostuneemmin kuin pitkiin aikoihin, mutta joutuu lopettamaan lauseensa kesken sillä tuntee jälleen hänen kyynelten valuvan poskiaan pitkin.
-Äsh... Harry mutisee ja kääntyy nolostuneena ympäri hieroessaan silmiään. Hetken oli jälleen hiljaista. Kuului vain Harryn hentoa nyyhkytystä.
-Minä ihan tosi vihaan sinua! Kaikkein eniten tässä maailmassa. Olen aina vihannut, Harry mutisee rikkinäisellä äänellä. Kuului taas kahden askeleen pituinen ääni, ja sitten Harry tunsi lämmön, joka suorastaan kihelmöi ihossa. Draco... Hän halasi juuri nyt itkevää poikaa pitäen tästä kiinni terveellä kädellään aivan kuin Harry olisi särkymässä tuhanneksi paloiksi.
-Miten sinä et sitten vihaa minua enää? Draco kysyy hiljaa. Harry kuulee hänen musertavan äänen takanaan.
-Jätä muut rauhaan ja kiusaa  vain minua! Harry vastaa väristen. Mutta kukaan muu kuin Draco Malfoy tiesi itse, että pelkän Potterin kiusaaminen olisi musertanut hänet kokonaan. Ei, hän ei tarkalleen tiedä mistä päivästä lähtien hän oli ollut sitä mieltä, mutta nyt oli. Pelkkä Harryn jatkuva itkeminen on tehnyt Dracosta raivoisan surusta. Miksi Harrylla on niin paljon taakkaa kannettavana?
-Minun on vaikea olla pitämättä ystäviäsi poissa tästä... Draco mutisee hiljaa.
-Mikä ihme sinua riivaa? Onko se vaikeaa vai turhan helppoa haukkua ihmisiä? Onko sinun elämäsi jotenkin erityisen parempi kuin jonkun muun?! Harry kysyy tympiintyneenä yrittäessään päästä pois luihuisen syleilystä.
-Ei minun elämäni ole millään tavalla parempi kuin kenenkään muun! Kyllä sinun pitäisi tietää se, Potter! Synnyin väärään perheeseen... Minulla ei ole oikeita ystäviä... Ja kaiken lisäksi kaikki pelkää minua! Kaikki tämä on isäni syytä, ymmärrätkö! Hän opetti minut tämmöiseksi! Draco vastaa raivoissaan. Harry hätkähtää kuullessaan Dracon puhuvan pahaa isästään. Hän ei enää yritä rimpuilla pois vaan kirjaimellisesti jähmettyy. Draco päästää irti ja kääntää toisen pojan ympäri. Hän tutkailee Potteria jälleen tarkasti ilmeisesti katsoen minkälaiset naarmut olivat hänen naamalleen ilmestyneet.
-Sori... Harry mutisee synkkänä.
-Älä pyydä anteeksi. Sattuuko tämä? Draco vastaa koskettaessaan Harryn otsaa johon kirja oli tippunut.
-Vähän, muttei paljon... Harry kertoo silmät tiukasti maassa.
-Entä leukaan? Draco kysyy ottaen kiinni Potterin leuasta. Harry punastuu jälleen, nimittäin Draco tuijottelee ihan hänen naamansa edessä tätä.
-Ä... Ööö... E-ei siihen enää satu.. Varmaan, Harry änkyttää. Draco huomaa tämän punaisen naaman, joten hän virnistää.
-Miksi olet noin punainen? hän kysyy. Harry perääntyy äkkiä ja istuu nopeasti pöydän ääreen.
-Eikös sinun pitänyt lähteä? hän kysyy nolostuneena.
-Hah. Ei minulla mihinkään ole kiirettä. Jään tänne, Draco naurahtaa ottaessaan toisen tuolin Harryn viereen.
-Mitä? Ehei, jos sinä jäät niin minä lähden! Harry vastaa hermostuneena.
-Hmm. No sitten minäkin lähden, Draco härnää.
-Seuraatko sinä minua?! Ähs, mene kauemmaksi! Harry tönäisee Dracon tuolia jalallaan.
-En minä sinua seuraa. Saan mennä minne tahdon, Draco vastaa ja siirtää tuolia jälleen lähemmäs.
-HYVÄ ON, HYVÄ ON! Saat jäädä kunhan menet vain kauemmaksi! Harry karjaisee tympiintyneenä. Draco hymyilee, vetää tuolinsa toisen pöydän eteen ja istuutuu. Harry ei vilkaisekaan tätä, vaan pitää katseensa tiukasti pöydässä. Draco temppuilee taikasauvallaan virnuillen.
-Miksi juuri tuon piti tulla tänne? Ja kaiken lisäksi miksi hänen piti jäädä? Ähs, miksi minä oikein punastuin... Olen selvästi sekoamassa, Harry pohtii ajatuksissaan. Hän kääntää katseensa hitaasti luihuiseen ja huomaa hänen olevan turhankin tyytyväinen. Onhan hän kuitenkin ihan siedettävän hyvännäköinenkin...

~~~~
Drarry kohtaus! Drarry kohtaus!! Uwuu
Tän luvun kirjoittaminen oli ehkä hauskinta ikinä. Vihdoin sain tehtyä tän valmiiksi ja näyttää teillekin mitä oon päässyt jälleen luomaan xdd💕
Hei mut nähään taas seuraavan luvun parissa!
Byebye!