To The Boy I Love

Lucius Ja Kuriton Lapsi

Draco ja Harry kävelivät käsi kädessä pitkin käytävää. Ikkunoista sisälle paistoi lämmin aamuaurinko. Potter nojasi päätään luihuisen käsivarrelle.
-Oliko sinulla kivaa? Draco kysyi hymyillen.
-Oli. Enemmän kuin kivaa, Harry nyökkäsi myöntyvästi. Draco hymyilee tyytyväisenä toisen vastaukselle. Harry katsahtaa pidempään.
-Olen onnellinen sinun kanssasi, Draco. En muistanut kertaakaan ketään muuta... Kuin maailmassa olisi ollut vain me, hän kertoo onnellisena. He pysähtyvät. Draco tuijottaa poikaystäväänsä umpi rakastuneena. Hän oli koko elämänsä odottanut noita sanoja joltakin, joka oikeasti tarkoittaa niitä. "Olen onnellinen sinun kanssasi, Draco", se oli unohtumaton lause. Joku oikeasti rakasti häntä, Draco Malfoyta, jopa noinkin paljon, että sanoi tuon asian ääneen. Ilman, että Harry edes mietti sopivia sanoja, juuri tuo tuli hänen suustansa ensimmäisenä. Dracon kaunis hymy ylsi melkein korviin asti, kun hän silmäili rohkelikon kasvoja. Hän nosti pojan syliinsä, suuteli häntä ja sanoi rakastavansa häntä koko sydämellään. Harryn sydän hakkasi ja perhosia lenteli hänen vatsassaan.
-Draco... Tahdon, että... hän oli aukaisemassa suutaan, kunnes hänen äänensä pirstaloitui palasina jonnekin, josta ne eivät voineet palata takaisin... Harry makasi yllättäen kovalla lattialla. Hän näki Dracon tuijottamassa häntä järkyttyneenä jonkin takana, joka oli tullut heidän väliinsä ja repäissyt pojat kauaksi toisistaan. Sitten Harry tunsi kovan iskun hänen vatsassaan.
-IRTI HÄNESTÄ! Draco rääkäisi tönäistessään isomman henkilön pois rakkaansa luota. Hän auttoi Harrya nousemaan ylös lattialta.
-Onko kaikki hyvin? Harry...? Malfoy näytti pelästyneeltä. Harry yski, piteli kättään vatsansa päällä, joka oli juuri parantumaisillaan muista arvista ja yritti kysyä mitä tapahtui. Hänen ei kuitenkaan tarvinnut kysyä kysymystään loppuun, kun huomasi Dracon takana olevan Luciuksen...
-MITÄ TÄMÄ ON?! ENKÖ SANONUT, ETTÄ SINUN PITÄÄ OLLA EROSSA TUOSTA POJASTA?! mies karjuu ylivoimaisesti. Draco kääntyy isäänsä päin ja piilottaa Harryn taakseen turvaan.
-Et ymmärrä...! Draco yrittää puolustautua, kunnes saa iskun kasvoilleen. Harry peitti suunsa kätensä taakse.
-MITÄ MINÄ EN YMMÄRRÄ, DRACO?! SITÄ, ETTÄ OLET SÄÄLITTÄVÄ JA KURITON LAPSI?! KUKA SINUT OPETTI TUOLLAISEKSI ALEMPIARVOISEKSI?! TUOKO?! Lucius huutaa aggressiivisesti. Draco menee taaemmaksi, jolloin myös Harry joutuu peruuttamaan.
-Mikään ei ole Harryn syytä! Isä... hän jatkaa jämäkästi. Luciuksen silmistä saattoi huomata roihuavat tulen lieskat. Hän ei ottanut kuuleviin korviinsa poikansa sanoja, vaan tönäisi tuon täysiä seinään ja meni taas Harryn kimppuun.
-MITÄ TEIT POJALLENI?! SAASTAINEN... Lucius otti arpinaaman rinnuksista kiinni, kunnes tönäisi hänet takaisin pölyiselle lattialle.
-HÄN ON MUUTTUNUT, OLET SIINÄ OIKEASSA, MUTTA VAIN OMASTA TAHDOSTAAN! DRACO ON PAREMPI IHMINEN...! HÄN PÄRJÄÄ TÄÄLLÄ! MIKSI SYYTÄT MINUA?! Harry huutaa takaisin, sillä tässä hetkessä ei pystynyt kuulemaan edes omia ajatuksiaan. Lucius lyö nuorta kävelykepillään.
-Ngh... Harry ynähtää.
-Minun poikani ei koskaan koskisi sinuun, jos hän olisi tervejärkinen, Lucius ottaa silmälasipäisen hiuksista tiukasti kiinni ja sanoo hänelle ankarasti.
-Ehkei hän sitten halua olla sinun poikasi, Harry murahtaa välittämättä siitä kelle oikeasti puhui. Siitä hän sai iskun suoraan kasvoihin, jonka jälkeen Draco tulee ja tönäisee isänsä kauemmaksi.
-LOPETA! HARRY EI OLE SYYPÄÄ! luihuisen pinna palaa.
-Huudatko isällesi?! Alennutko kiukkuilemaan vanhemmallesi? Lucius kysyy pelottavasti. Draco pyyhkäisee nenästään vuotavan veren.
-Harry on oikeassa... En pidä sinua isänä... Vihaan sinua niin paljon, hän hymähtää ärsyyntyneenä. Harry tuntee kuinka äsken niin lämmin ilmapiiri oli muuttunut kylmäksi. Lucius ei ollut ainoa henkilö, joka kihisi raivosta, sillä niin kihisi Dracokin. He kumpikin suojelivat jotakin. Draco suojeli Harrya, Lucius taas mainettaan.
-Vihaan sinua niin paljon, että toivon sinun kuolevan, Draco puristaa kätensä nyrkkiin. Hänen hampaansa kalisevat säälittävästä tunne ryöpystä ja silmät seuraavat lattialle heijastuneita varjoja.
-Typerä poika... Lucius sihahtaa mielipuolisesti, kunnes tönäisee  poikansa maahan. Harry säikähtää totaalisesti, kun Draco alkaa saamaan kävelykepistä täysiä selkään. Oliko tuo hänen rangaistuksensa siitä, että hän rakasti Potteria? Rangaistus siitä, että hän rakasti saman sukupuolen edustajaa, rohkelikkoa, orpoa, kärmessuuta, "hullua", Albus Dumbledoren silmäterää, Voldemortin uhria, kilpailijaa, arven omaavaa henkilöä - mutta ennen kaikkea vihollista? Harryn päässä jylisi. Hänen korvissaan kuului inhottava, yksitoikkoinen ja sattuva piippaus, kun hän näki Dracon sylkevän suustaan verta.
-Dra... Draco...! Harry huusi toista, yrittäen kuulla oman kivuliaan äänensä. Hän ei nähnyt kyyneltensä takaa mitään muuta kuin veren ja ikkunasta kirkkaan loistavan auringon. Hän pisti silmänsä kiinni, kätensä korvilleen ja liimautui seinää vasten. Dracoa satutettiin suoraan hänen edessään... Muttei hän uskaltanut liikkua, eikä hän edes pystynyt siihen. Hän kuitenkin huusi, huusi apua. Hän vasta nyt alkoi tajuamaan sen, kuinka paljon jotakin ihmistä pystyi vihaamaan. Mutta vihasiko hän itseään vai Luciusta? Kumpikin heistä satutti Dracoa yhtä paljon. Lucius löi poikaansa siksi, koska hän ei ollut uskonut isänsä sanoja ja pysynyt erossa Potterista. Harry oli lopulta sen kaiken syy. Hänen takiaan Draco joutui kärsimään. Hänen takiaan...