To The Boy I Love

Loma Alkaa

-Noin. Asia on hoidettu. Mitä ihmettä sinä oikein touhusit, kerta sait syvän viillon vatsaasi?! Matami Pomfrey tiuskii raivospäissään. Harry pistää paitansa takaisin päällensä.
-Nousin ylös hakemaan paitaani ja minua huippasi. Sitten kaaduin, öh... Ja sain naarmun tuosta sängyn reunasta, hän valehtelee mahdollisimman uskottavasti. Draco seisoo vähän taaempana heistä katsoessaan ihastustaan hämmentyneenä.
-Ja mitä sinä siinä teet? Eikös tähän aikaan pitäisi olla syömässä aamupalaa? Pomfrey kysyy luihuiselta.
-Minä poikkesin käymään, kun olin lähistöllä, Draco kertoo rauhallisesti. Harry vilkaisee tätä hiljaa.
-Näytähän sitä päätäsi, poika! nainen käskee viittoessaan arpinaamaa nojautumaan alemmas. Harry tekee ohjeiden mukaan. Hän tuntee sormien kosketuksen takaraivossaan, joka tuntuu kirveltävältä, mutta sitten tunne helpottaa ja sormet ovat kadonneet.
-Pääsi haava paranee kyllä parissa päivässä. Ota rauhallisesti varmuuden vuoksi äläkä sekaannu tappeluihin. Voi hyvänen aika! Matami Pomfrey selittää, kunnes kiljaisee. Harry nousee hämmentyneenä ylös.
-Mitä? Hän kysyy kiinnostuneena. Malfoy yskäisee kuuluvasti, jolloin nainen toljottaa tätä.
-Voimme siis lähtä? Luihuinen kysyy virneen ilmestyessä kasvoilleen. Nainen nyökkää mitään sanotamatta, kääntyy ympäri ja alkaa höpistä jotain omiaan.
-Nykynuoret... Tekevät mitä sattuu... Hän mutisee äänekkäästi. Harry heittää kummallisen silmäyksen poikaystäväänsä, joka ei voi lakata virnuilemista.
-Mitä? Potter kysyy noustessaan vuoteeltaan.
-Ei mitään. En tiedä mistä hän puhui, Malfoy yskäisee kuin olisi ettei tietäisi mitään. He lähtevät liikkeelle. Kauas pois Sairaalasiivestä ja tiuskivasta Pomfreysta. Harry yrittää hinkata veritahraansa pois paidastaan.
-Tuo ei taida onnistua. Tavataanko aulassa kymmenen minuutin päästä? Menen viimeistelemään pakkauksen ja sinä voit mennä vaihtamaan vaatteesi, Malfoy ehdottaa.
-Okei, Harry vastaa. Heidän tiensä erkanevat joksikin aikaa. Silmälasipäinen käy ripeästi vaihtamassa vaatteensa Rohkelikkotornissa, jossa pari oppilasta oleskeli mukavasti loman alkamisen kunniaksi. Harry valitsee kivan kauluspaidan ja uudet housut, kunnes kipittää jo pois poikienmakuusalista.
-Huomenta, Harry. Jäätkö tänäkin vuonna tänne? Lee Jordan tervehtii. Harry kääntyy nopeasti ympäri ja yllättyy nähdessään myös Weasleyn kaksoset istumassa Jordanin kanssa pöydän ääressä. He puuhailivat ilmeisesti jotain salaista, sillä jokainen istui kyyryssä.
-Joo, eipä ole muutakaan paikkaa, Harry vastaa, kunnes lähtee jatkamaan matkaansa. Hän kapuaa liikkuvat portaat alas aulaan, jossa monta sataa valoa loistaa kauniisti. Harry pysähtyy hetkeksi portaiden alapäähän katselemaan yllättyneenä jouluvaloja. Hän huomaa Hagridin vilahtavan suuren kuusen takana. Joulu oli tosiaan lähempänä kuin osasi kuvitellakaan.
-Harry! Tuttu ääni huudahtaa kauempana pojasta. Harry kääntyy katsomaan ja huomaa Ginnyn, Ronin sekä Hermionen huiskuttavan hänelle. Poika kävelee ystäviensä luokse iloisena.
-Olemme pahoillamme, ettemme tulleet katsomaan sinua! Kauhea kiire eikä tunnit auttaneet asiaa, Hermione voivottelee heti ensimmäisenä, kun Harry on kuuloetäisyydellä.
-Ei haittaa. Kaikki on nyt hyvin, Potter vastaa ystävällisesti.
-Kieltämättä olihan se aika rajua katsomista. Saisi lentää pihalle koko luihuinen, Ron puuskahtaa ärtyneenä. Ginny nyökkää hiljaa.
-En itse ollut paikalla, mutta kuulin siitä. Tai no, koko koulu puhuu siitä... Jäikö sinulle ikuisia arpia siitä? Punahiuksinen tyttö kertoo huolestuneena. Potter toljottaa tätä häkeltyneenä.
-Koko koulu siis puhuu siitä...? Ai, tuota. Meinasin menettää näköni, mutta minulla kävi kuulemma hyvä tuuri... Mahani viilto... Tai, ei mitään. Kaikki on muuten hyvin, hän vastaa sekavasti. Hermione ja Ron kauhistuvat kauttaaltaan.
-Ai että parhaalta etsijältämme meinasi mennä näkö?! No eihän tuo ole mikään pieni juttu! Weasleyn poika huudahtaa laittaessaan kätensä toisen olan yli. Harry hymyilee pienesti katsoessaan parasta ystäväänsä.
-Ron! Sinä se vain ajattelet huispausta! Jos Harrylla olisi mennyt näkö, meillä olisi ollut paljon enemmän menetettävää! Hermione tiuskii hermostuneena. Harry nauraa.
-Ei hätää, Hermione. Näköni on ihan tallella, arpinaama naurahtaa.
Sillä aikaa, kun toiset juttelivat porukassa, Malfoy kävelee portaiden juureen. Hän huomaa Harryn nauravan ystäviensä kanssa, joka saa luihuisenkin hyvälle tuulelle. Draco ei kuitenkaan mennyt mukaan juttelemaan, sillä he näyttivät olevan iloisempia ilman häntä. Luihuista, joka on aina pilannut heidän elämänsä.
-Et näytä tyytyväiseltä, joku sanoo Malfoyn takana. Draco kääntyy portaiden suuntaan ja kukas muukaan kuin Jacob Wrights seisoskelee siinä virne naamallaan.
-Itseasiassa olen tyytyväinen, luihuinen vastaa kääntyessään taas ihastuksensa puoleen.
-Mikset sitten mene heidän luokseen? Pelkäätkö, että sinut jätetään yksin? Tai sinua katsotaan oudosti? Jacob kyselee ujostelematta. Draco huokaisee syvään yrittäessään rauhoitella itseään ärtymyksestä.
-Olet mahdottoman kova suustasi, Wrights. Toivottavasti et yritä suututtaa minua tälläisella hetkellä, hän hymyilee taas itsevarmasti.
-Voi, en suinkaan... Jacob kävelee toisen vierelle.
-Sinä taidat tehdä itsellesi pahan mielen. Katsot heitä kuin lähtisit loppuiäksesi pois, poika jatkaa rauhallisesti. Draco kääntää katseensa korpinkynteen.
-Mitä yrität kertoa? Hän kysyy tiukasti.
-Sitä vain, että jätät Harryn tänne mahdottoman helposti, kun itse pääset kotiin viettämään lomaasi. Miksi ylipäätään hän jää tänne? Ainiin, koska Harrylla ei ole perhettä enää, jonne voisi mennä. Mahtaa sinulla olla helppoa. Tai niinhän sinä annat ymmärtää, mutta minä tiedän sinusta paljon enemmän asioita kuin annat kertoa, Draco Malfoy.
Loppujen lopuksi... Teistäkin tulee vihollisia. Sinusta ja Harrysta, Jacob selventää leveä hymy huulillaan. Draco pistää kätensä nyrkkiin. Hänen keuhkojaan pistää suunnaton viha.
-Ensinnäkin, lopetat kutsumasta Harrya etunimellään. Toiseksi, mistä ikinä olet kuullutkaan asioita minusta, voit varmaan ymmärtää myös sen, etten aio ollenkaan alentua sinun typeriin tietoihisi. Et tiedä minusta mitään, Wrights. Saat häipyä silmistämme ennemmin tai myöhemmin, luihuinen sanoo jämäkästi.
-Selvä pyy, Jacob naurahtaa vastaukseksi. Malfoy kääntää katseensa takaisin ihastukseensa ja alkaa kävelemään.
-En kuitenkaan tiedä, onnistuuko se... Korpinkynsi huudahtaa vielä. Draco pysähtyy.
-Nimittäin jään tänne Tylypahkaan myös. Olet siis pois tieltäni juuri sopivaan aikaan, Wrights jatkaa omahyväisesti. Dracon pupillit supistuvat hetkessä. Hän ei ollut ajatellutkaan koko asiaa. Hillittyään raivonsa, luihuinen jatkaa matkaansa vain eteenpäin jättäen rasittavan Wrightsin taakseen.
-Draco! Harry huudahtaa iloisesti kääntäessään päänsä kohti tulevan pojan suuntaan. Ron silmäilee vieressä olevaa ystäväänsä hetken hiljaa, kunnes näkee tässä jotain outoa, joka järkyttää Weasleyn poikaa todella paljon. Hermionekin huomasi asian, joten pisti kätensä suunsa eteen tajuamalla heti mistä oli kyse. Draco kävelee nelikon luokse, jolloin Ron tekee hänelle tilaa. Luihuinen pistää vuorostaan kätensä ihastuksensa  olalle.
-Krhm... Hermione yskäisee vilkuillessaan muualle.
-Mitä nyt? Harry kysyy hämmentyneenä.
-Miksi sinulla... Mitä te kaksi?... Weasley yrittää saada järkevän kysymyksen suustaan, kunnes Draco astuu tämän jalan päälle.
-Hei! Miksi sinä noin teit?! Ron kysyy ärhäkkänä.
-Ole hiljaa, Draco liikuttaa suutansa sanomatta ääneen mitään. Harry kurtistaa kulmiaan.
-Mistä tässä on nyt kyse? Hän kysyy hölmistyneenä. Malfoy kääntää katseensa tähän ja hymyilee.
-Ei mitään. Mennäänkö? Luihuinen kysyy lempeästi. Potter nyökkää epävarmasti.
He lähtevät opettajien johdattamana kohti Tylyahon asemaa. Monet oppilaat olivat lähdössä viettämään lomiaan kotiin. Harryn katsellessa koululaisten katoamista sisälle junaan, hän arveli miksi niin moni oli lähdössä. Kun tarkemmin miettii, saattoi kyse olla muustakin kuin hauskasta perhelomasta. Käärmehyökkäyksistä. Varmasti yli puolet olivat lähdössä "turvallisempaan" paikkaan, mutta Harry jos joku tiesi yhden asian. Kun Voldemort on palannut, hän hyökkää jokaiseen pieneenkin koloseen.
-Noniin, Heippa. Hyvää joulua teille kaikille! Hermione sanoo yhtäkkiä kovassa melskeessä. Harry käännähtää ystäviinsä, ja huomaa Ginnyn sekä Grangerin halaavan.
-En muistanut, että sinäkin lähdet, Potter puuskahtaa yllättyneenä. Tyttö tulee halaaman häntäkin.
-Lähden minä. Ja toivon, että sinä ja Ron voisitte olla kaukana ongelmista! Hän vastaa tiukasti. Harry vilkaisee Weasleyta, joka virnistää takaisin.
-Toki... Arpinaama mutisee. Hän ei ole koskaan voinut pysyä poissa hankaluuksista, varsinkaan Ronin kanssa.
-Hyvää joulua sinullekin, Malfoy! Hermione heittää vaivihkan hymyn heilautuksen luihuiselle, kunnes kääntyy junaa kohti.
-Sa-samoin... Öh, luulisin... Draco värähtää hämmentyneenä. Hetki kuluu. Hermione oli jättänyt ystävänsä ja lähtenyt etsimään sopivaa vaunua, jossa voisi oleskella kotimatkan ajan. Potteria kuitenkin hämmensi Draco, joka ei liikahtanutkaan paikoiltaan, vaan näytti hermostuneelta.
-Eikö sinun pitäisi mennä? Ron tuhahtaa muistuttaessaan asiaa.
-En taida sittenkään haluta mennä... Malfoy alkaa epäröidä.
-Mitä?! Miksi?! Harry kysyy hämillään.
-Ei siitä kuitenkaan tulisi mitään... Jos jäisin sinun kanssasi tänne, Malfoy yskäisee vaivaantuneena.
-Ei, ei käy. Olisi se mukavaa, jos jäisit, mutta älä jää minun takiani. Pärjään kyllä. Onhan täällä kuitenkin Ron ja... Harry käskee totisena, kunnes toinen keskeyttää hänet.
-Pysyt kaukana Wrightista, Malfoy sanoo yhtäkkiä. Arpinaaman suu aukeaa, mutta pistää sen hämmentyneenä takaisin kiinni. Onko luihuinen puhunut Jacobille? Harry ei edes tiennyt, että korpinkynteläinen jää Tylypahkaan...
-Tottakai. Miksi edes tahtoisin puhua hänelle...? Hän vastaa hiljaa.
-Vauhtia siellä tai juna lähtee ilman sinua! Professori Lipetit huutaa äkäisenä Malfoylle. Draco vilkaisee miestä hiljaa, mutta kääntää pian katseensa astetta lyhyempään.
-Mene vain ja pidä mukava loma, silmälasipäinen hymyilee lempeästi. Malfoy suutelee toista huulille ja rutistaa nopeaan haliin.
-Mahdotonta ilman sinua. Ainiin... Jätin ensimmäisen lahjani sinulle. Kannattaisi varmaan vilkaista peiliin, jos et tahdo kauhean monen näkevän sitä. Pieni vinkki. Lahjani kertoo sinun kuuluvan minulle... Hän kuiskaa salaperäisesti. Harry punastuu häkeltyneenä, muttei ehdi kysyä mitään sen tarkemmin, kun lumen valkea poika juoksee jo kohti tutuksi tullutta menopeliä. Potter huokaisee, jolloin hänen suustaan tulee valkea sumupilvi.
Heidän kahden tie eroaa moniksi viikoiksi.
-Oletko kunnossa? Ron kysyy poissaolevalta ystävältään. Harry kääntyy kahden Weasleyn puoleen. Ginny toljottaa tätä mielenkiintoisena. Harry hymyilee pienesti ja nyökkää.
-Toki. Lähdetään takaisin koululle, hän vastaa iloisena. Kolmikon lähtiessä takaisin koululle päin, Harry ajattelee, että mitä pahaa loma voisi muka tuoda tullessaan? Ajatus oli hyvä, mutta toteutus tulisi olemaan hankalaa...
Nimittäin vaikka vietettäisiinkin vuoden parhaimpia päiviä loman vietossa, ei elämä silloinkaan ole mitään ruusuilla tanssimista.

~~~~
Heipähei ❤️🌆

Viikko on hurahtanut taas nopeasti ja pääsemme viikonlopun viettoon✨ Kyllä se loma sieltä ripeää vauhtia ilmestyy 🤩! Mutta tällä hetkellä toivon, että nautitte lukemisesta ja me tavataan taas seuraavassa osassa 🌹❤️
Byeee! ~~~
(

Anteeksi muuten tänki sekavuus xd En tajua mihin se mun kirjoitustaito on oikeesti häipynyt 🧐)