To The Boy I Love

Mistelinoksa

Harry oli päättänyt pysyä kaukana huispauskentästä, joten ei ollut lähtenyt Weasleyden mukaan. Hän oli päättänyt pysyä Rohkelikkotornissa tekemässä läksyjä, joita oli jäänyt raksiin ja samalla odottamaan Hedwigin paluuta Malfoyn vastauksen kera. Mutta kun tunteja kului, Harrya alkoi turhauttamaan kotitehtävänsä ja lopetti. Hän mietti mitä voisi antaa Dracolle joululahjaksi. Mikä tahansa yllätys olisi hyvä, mutta pitäisiköhän luihuinen siitä? Oliko tällä jotain tiettyjä toiveita?
-Turhauttavaa... Harry huokaisee itsekseen. Lahjan pitäisi olla täydellinen. Mutta mikä sellainen voisi olla? Silloin arpinaama saa ajatuksen ja pomppaa ylös. Hän juoksee nopeasti oviaukosta ulos jättäen läksykirjansa pöydän päälle.

...
-Harry, herää! On jouluaatto! Ronin ääni huutaa pimeydestä. Harryn silmät aukenevat mukavan pehmoiselta sängyltään. Hän vilkaisee unisena kelloa, joka näyttää aamu kuutta. Tämä nousee ylös vaihtamaan vaatteensa ja sen kautta oleskeluhuoneeseen, jossa odottelee Ginny sekä Ron.
-Hyvää joulua, Harry! Weasleyt sanovat yhteen ääneen. Potterin silmät säkenöivät nähdessään ystävänsä ja heidän takana olevat lahjat.
-Hyvää joulua, Ginny ja Ron! Poika vastaa lempeästi päästessään heidän eteensä.
-Avataanko lahjat? Ron kysyy toiveikkaana. Ginny naurahtaa veljensä lapsellista käyttäytymistä. Harry nyökkää hymyissäsuin, menee istumaan punaiselle nojatuolille ja alkaa tutkimaan lattialla olevia kauniin värisiä lahjoja.
-Tämä on sinun, Harry. Ja tämä. Öh, tämä myös. Tämä on Hermionelta ilmeisesti. Ja tässä sinulle Hagridilta! Taas sinulle... Ron pälättää ojentaessaan jo kymmentä pakettia arpinaamalle. Harry katselee lahjoja hämillään.
-Onko siellä jotain teillekin? Hän kysyy hölmistyneenä.
-Tietty. Saimme äidiltä ja ystäviltämme. Tosin ei niin paljoa kuin sinä, Ginny vastaa etsiessään omia lahjojaan lattialta. Potteria alkoi kummasti harmittamaan omien lahjojensa määrä, joten ei viitsi edes vilkaista niitä.
-Onko tämä sinulta, Harry? Ron kysyy nostaessaan yhtä pientä pakettia.
-Joo, on. Anteeksi, ettei se ole mitenkään hääppöinen. Minulla ei ollut aikaa, Potter mutisee kiusaantuneena. Ron avaa lahjapaperiin käärityn pienen paketin ja alkaa hymyilemään.
Bertie Bottin joka maun rakeet ilmestyvät pisamanaamaisen käteen.
-Kiitos, hän sanoo iloisena. Harry irvistää. Ginnykin sai samoja makeisia kuin Ron ja kiittää yhtä lailla poikaa. Arpinaama seuraa sivusta, kun hänen ystävänsä aukaisevat pakettejaan. Ron sai äidiltään kastanjan ruskean jumpperin, kuten monena edellisenä vuonakin. Ginny sai kauniin käsikorun joltain salaperäiseltä henkilöltä.
-Keneltä se on? Ron tuhahtaa kysyvästi.
-Ei kuulu sinulle, Ginny vastaa äkkipikaisesti. Harrylla oli aavistus lahjan antajalta. Olisikohan Dean Thomas antanut tytölle upean korun?
-Etkö sinä avaa lahjoja? Ginny kysyy yhtäkkiä huomatessaan Potterin tyhjänpanttina sohvalla.
-Täh? Öh... Pitäisikö...? Silmälasipäinen änkyttää herätessään tosimaailmaan.
-Tahdomme nähdä mitä sait! Ron keskeyttää istuessaan lattialle parasta ystäväänsä päin. Ginny nyökkää mukana.
-Hyvä on, Harry mutisee hiljaa. Hän ottaa ensimmäisen pakettinsa, joka on Hermionelta. Eihän se yhtään tullut yllätyksenä, että lahjan sisällä oli kirja. Seuraava oli Hagridilta, joka antoi pojalle makeisia. Molly Weasley oli tehnyt Harrylle tulen punaisen jumpperin. Ronilta Hunajaherttuan karkkeja, Dobbylta repaleiset lapaset, Deanilta itsetehty hienon näköinen kortti sekä Seamusilta huispaus fanituotteita. Kaikki eivät kuitenkaan ollut siinä, sillä Harrya odotti ainakin viisi lahjaa hänen jalkojensa juuressa. Hän avasi ensimmäisen paketin ja yllättyi suuresti nähdessään vihreänä loistavan paidan sisällä.
Hän nosti sen pois ja huomasi sen takana lukevan isolla Malfoy.
-Eikös tuo ole aika itsekästä, Ron puuskahtaa mulkoillessaan paitaa. Harry kuitenkin vain hymyilee. Hän tietää, että Draco tahtoi vain muistuttaa pojan olevan täysin luihuiselle kuuluva. Harry nostaa ripeästi uuden lahjan, josta tulee esiin suklaata. Seuraavasta tulee esiin harmaa ruutupaita, joka on vieläpä Potterin kokoa.
-Näyttää uudelta, Ginny hymähtää yhtäkkiä. Harry heittää yllättyneen silmäyksen tyttöön, mutta kääntää katseensa ripeästi paitaan. Se kyllä näyttää täysin uudelta.
-Oliko siinä kaikki? Ron kysyy. Harry pudistaa päätänsä.
-Tässä on vielä yksi, hän vastaa nostaessaan pikkuruisen rasian lahja paperien alta. Pojan avatessa mielenkiintoista pakettia, sen sisältö saa silmät melkein putoamaan kauhusta. Ronin oli aivan pakko nousta seisomaan, sillä säikähti ystävänsä ilmettä.
-Mitä siellä on? Hän kysyy kiinnostuneena. Harry ei saa kurkustaan ääntä, vaan pistää kätensä suunsa eteen kalpeana. Hän heittää kämmenen kokoisen rasian Ronille, joka ottaa sen sujuvasti kiinni. Ensin kaikki oli hiljaa, kunnes kuuluu kummallinen vingahdus Weasleyn pojan suusta.
-Näytä minullekin! Ginny äännähtää tohkeissaan, ottaa pojan kädestä rasian ja kalpenee hetkessä. Harry katsoo melkein pyörtymäisillään lattiaa. Mitä tuo lahja sitten meinasi?
-Odotas... Harry! Tässä on myös jonkinnäköinen viesti! Ginny huudahtaa yllättyneenä. Potter katsahtaa tyttöön häkeltyneenä itsekin. Viesti? Ginny painaa rasian sisältöä, jolloin tapahtuu jotain yllättävää. Siitä alkaa kuulumaan puhetta!
"Hei, Harry. Toivon, että pidät lahjasta yhtä paljon kuin minä sinusta. Tahdon sinun vain tietävän, että jos sinusta tuntuu yksinäiseltä, niin voit kuunnella tätä ainakun sinusta siltä tuntuu.
Kuuntele tätä myös silloin, kun tunnet syyllisyyttä, surua, vihaa, kostonhimoa tai onnellisuutta. Muista, että riität joka tapauksessa kaikille läheisillesi, vaikka sinusta tuntuisikin pahalta. Olet tärkeä!"
Harryn sydän jyskyttää nopeaa. Ääni, joka oli tullut rasiasta kuului Dracolle. Ginny tuo lahjan takaisin Potterin syliin.
-Ota se, hän sanoo ystävällisesti.
Harryn tärisevät kädet menevät laatikon sisälle. Kaunis sormus kimaltelee upeasti arpinaaman kyyneliä tulvivista silmistä. Tietenkään sormus ei tarkoittanut mitään muuta kuin rakkauden osoitusta ja suhdetta, joka viisitoista vuotiaiden välillä on. Harry oli suunnattoman kiitollinen poikaystävälleen, sillä hän oli kehdannut ostaa noinkin kalliita lahjoja, mutta samalla rohkelikkoa hävetti, ettei ollut saanut itse kuin yhden paketin tehtyä. Hän oli vienyt oman lahjansa viime iltana pöllölään ja lähettänyt tornipöllön viemään pakettinsa suoraan Malfoylle, sillä Hedwig ei ollut edelleenkään palannut matkaltaan.
-Puhdasta hopeaa luultavasti. Tuohan maksaa varmasti monta kaljuunaa... Mutta Malfoyn puheissa oli kieltämättä järkeä, Ron puuskahtaa suoraan.
Ginny katsoo tuimana isoveljeään, mutta kääntää sitten katseensa arpinaaman, joka niiskuttaa herkkänä nojatuolilla.
-Hän selvästi välittää sinusta, tyttö sanoo yllättävän lempeästi.
Harry hymähtää itkuisesti. Häntä hävettää, että oli alkanut itkemään kaksikon edessä. Dracon äänen kuuleminen sai pojan tuntemaan kovaa ikävää ja halua taas halata toista. Ginny taisi ymmärtää kuinka vakava suhde kaksikolla oli, joten päätti pysyä vähän etäämmällä pelkällä kaverisuhteella.
-Noniin. Lähdetäänkö syömään? Siellä varmaan odotellaan meitä, tyttö hihkaisee vähän ajan päästä hymyillen. Pojat nyökkäävät samaan aikaan. 
He lähtevät ripeästi ulos oviaukosta. Harry pyyhkii enimmät kyyneleensä heidän matkatessa kohti suurta salia. Hän laittoi sormuksen etusormeensa napakasti, jossa se sai olla esillä. Ainoa toive Harryn päässä oli vain se, että Draco pitäisi myös omasta lahjastaan. Mitäkö hän siihen oli laittanut? Harry oli pyytänyt Dobbya käymään huomaamattomasti Lontoossa jästien keskuudesta hakemassa kimpun ruusuja, joita velhomaailmassa ei saa, sekä rasian erilaisia konvehteja. Olihan jästeiltä varastaminen kiellettyä, mutta Harry tiesi ettei kotitontun tekemisiä kukaan voisi selittää mahdolliseksi. Eikä pari ruusua ja yksi suklaarasia ketään haitannut. Olihan Potterin aikeet sentään vain hyvät.
-Hyvää joulua, Harry! Kimeä ääni toivottaa jossain päin koristeiden peittämää salia. Arpinaama vilkuilee ympärilleen, kunnes huomaa Luna Lovekivan huiskuttavan tälle.
-Hyvää joulua, Luna. Etkö lähtenyt kotiin? Hän kysyy mahdollisimman kohteliaasti.
-Isälläni oli omia asioitaan. Minullakin on tietysti puuhaa täällä. Hm? Minun pitää mennä, nähdään, Luna kertoo hennosti, kunnes pistää mielenkiintoisen näköiset lasit päähänsä ja lähtee pois. Potter katsoo tyttöä hämmentyneenä, kunnes jatkaa matkaansa ystäviensä luo. Hän istahtaa Ronin viereen ja alkaa ottamaan ruokaa.
-Olet vähän rennompi kuin silloin, kun Malfoy on täällä, Ron sanoo yhtäkkiä ahmiessaan omaa ateriaansa. Harry katsahtaa häneen.
-Täh? Hän kysyy oudosti. Ginny toljottaa veljeään äreänä. Pitikö Ronin pilata taas kaikki?
-Olet myös muuttunut aika herkäksi, Weasleyn poika tuumaa. Potter kurtistaa kulmiaan.
-Minun mielestäni on vain hyvä, jos näyttää omia tunteitaan! Ginny tuhahtaa tiukkana. 
-Muttei Harry ole sellainen. Tai ainakaan ei ennen ollut. Hän myös ajattelee kokoajan mitä toiset sanoo. Olen pahoillani, mutten usko vieläkään Malfoyta. Tai siis minusta Harry on muuttunut, kun seuraa jatkuvasti sitä luihuisen ipanaa! Ron jatkaa häiriintyneenä. Harry puristaa kättänsä katkerana.
-Lopeta, Ron! Olet vain kateellinen, kun kukaan ei tee sinulle noin kuin Malfoy Harrylle! Ginny ärähtää kiusaantuneena.
-Täh?! No en taatusti! Kerroin vain miltä minusta... Pisamanaamainen poika puuskahtaa, kunnes Harry keskeyttää hänet.
-Minulla ei siis ole oikeutta näyttää miltä minusta tuntuu? Etkö vieläkään luota Malfoyhin? Hän kyselee vihaisesti. Ron kalpenee.
-Mitä? En minä nyt niinkään tarkoittanut. En vain ole tottunut siihen, että... Weasley yrittää selittää. Potter kuitenkin nousee äkkiseltään ylös ja kompuroi penkin toiselle puolelle.
-Ihan sama. En jaksa tällästä keskustelua joka kerta, hän sanoo turhautuneena.
-Älä nyt, Harry. Tuo tomppeli puhui ohi suunsa. Söisit nyt edes ruokasi, Ginny pyytää yrittäessään rauhoitella tilannetta.
-Syön joskus toiste, Potter huikkaa, kunnes tömistelee kauas ystävistään.
-Katso nyt mitä teit, idiootti! Ginny älähtää veljelleen toisen kadotessa paikalta. Harry marssii vihaisesti ovien suuntiin, kunnes pysähtyy suuren salin ja käytävän väliin. Kummallinen ääni on saanut hänet jäätymään paikalleen. Aivan kuin jokin olisi hänen päänsä yläpuolelta. Poika nostaa kasvonsa kohti oviaukon yläpuolta, johon ilmestyy mistelinoksa. Mutta se ei ole ainoa asia mikä teinin pään yläpuolelle ilmestyy. Nimittäin oksasta tipahtelee vaaleanpunaisia kuplia. Suoraan Harryn kasvoille. Kummallinen tunne alkaa kihelmöimään tämän keholla. Mistä nyt oli oikein kyse?
-Harry! Tahdoin tulla pyytämään anteeksi, kun... Joku huudahtaa tullessaan arpinaaman vierelle.
Se joku oli Jacob Wrights. Harry ei kuitenkaan huomioi toista, vaan yrittää selvittää mitä kuplat ovat.
-Mitä sinä oikein katsot...? Oho, Mistelinoksa. Tiedät kai mitä se meinaa? Jacob hihkaisee hymyillen, kun vilkaisee itsekin oksaa. Harry kurtistaa kysyvästi kulmiaan. Yhtäkkiä toisen pojan ääni houkuttelee niin paljon, että hän kääntää päänsä korpinkynteläiseen.
-Mitä nyt? Wrights kysyy hölmistyneenä katsellessaan lyhyempään. Ennenkuin Harry ehtii edes pidätellä itseään, hän pistää kätensä vanhemman niskan taakse ja suutelee tätä. Jacob punastuu häkeltyneenä. Harry vain suutelee toista kuin kaikki olisi normaalia. Hänen yhtäkkinen halu koskea Jacobia oli peittänyt rohkelikon sisimmän tunteen, eli sen, että hän tekee ehdottomasti väärin. Maailma vain pyöri arpinaaman ympärillä. Mitä oikein tapahtui ja miksi näin yhtäkkiä? Harryn silmäluomien ulkopuolelta näkyy merkittävä välähdys...
-Mitä teet, Harry? Poika ajattelee syvällä sisimmässään, muttei voi kuitenkaan lopettaa suutelemista.
Tehkää nyt joku jotain!

~~~~
Hyvää synttärii, minä! ✨🎉
.
Toivottavasti nautitte tän lukemisesta, vaikka jouluaatto tulikin vasta nyt! heh😅
Tää luku oli vähän sekava, vaikka yritin saada siitä MAHDOLLISIMMAN selkeän.
Toivottavasti saitte jotenkin
selvää xd
Mut me näemme taas!
Byee ~ 🌹