To The Boy I Love

Ensikertalainen

Harry aukaisi silmänsä hitaasti tuntiessaan hengityksen niskassaan. Aurinko porotti vuoteen vieressä olevasta ikkunasta kuumasti suoraan pojan silmille. Kaiken lisäksi rohkelikon keho oli kokonaan vuoteen alla ja Draco oli liimautunut hänen selkään kiinni. Harry tunsi toisen käden menevän hänen paljasta kylkeään pitkin toiselle kyljelle.
-Mmh... arpinaama venytteli noustessaan istualteen. Hän pystyi tunteman sen, kuinka hikipisara vieri hiusrajasta otsalleen.
-Draco... Harry kääntyi nukkuvan poikaystävänsä puoleen unisena. Hän yritti herätellä toista, muttei tämä näyttänyt haluavan vielä nousta.
-Matami Pomfrey herää varmasti kohta. Minun on lähdettävä, rohkelikko selitti kuiskaten.
-Ei vielä... En halua sinun lähteä vierestäni, Draco mumisi silmät edelleen kiinni. Harry huokaisee syvään, kunnes kääntyy takaisin oikeinpäin. Hän katselee hetken vuoteen ympärillä olevaa sinistä verhoa, mutta katsahtaa hetkessä vartaloonsa, kun tuntee yhtäkkisen kivun kehossaan. Pojan ylävartalo oli täynnä violetin sävyisiä mustelmia. Eniten niitä löytyi kaulan ja alavatsan paikkeilta. Harry parahtaa äänettömästi, puna hehkuen hänen poskillaan. Hän kääntyy arasti edelleen nukkuvan ihastuksensa puoleen, alkaa vetämään peittoa alemmas, kunnes järkyttyy entistä enemmän.
-... Mitä olen tehnyt? arpinaama värähtää ajatuksissaan. Malfoyn vaalea iho on mustelmien peitossa. Hänellä on jopa enemmän kuin Harrylla itsellään.
Potter oli niin järkyttynyt itsestään, että laittoi kätensä suunsa eteen tajuamatta sitä itsekään.
-Mitä teet? Draco kysyy kiinnostuneena. Hän oli aukaisut silmänsä ja seuraa toista poikaa, joka oli ottanut peittonsa pois hänen päältänsä. Harry vilkaisee tätä nopeasti, kunnes kääntyy poispäin.
Malfoy nousee väsyneenä istualteen nojaamaan seinää.
-Haluatko edelleen jatkaa sitä? Tarkoitan, etkai olisi muuten katsonut kehoani noin, vai? hän kyselee kiintoisasti. Harry pudistaa tiuhaan tahtiin päätänsä. Hän ei voinut lakata olemasta punainen. Luihuinen silmäilee toista poikaa, katsoo kehoaan ja sitten taas rohkelikkoa.
-Nyt ymmärrän. Ujostelet näiden takia, hän virnistää huvittuneena.
Harry ei liikahdakaan. Häntä hävettää kuinka pitkälle oli mennyt viime yönä. Miten se edes oli tapahtunut? Johtuiko se siitä, että Harry vain kaipasi Dracon koskettamista vai oliko tämä pelkkä kiimainen teini, jonka oli pakko päästä kokeilemaan? Häntä hävetti ajatus siitä, että Malfoy ajattelisi samalla tavalla kuin surkea Potter. Vielä enemmän tätä ahdisti se, ettei hän ollut Dracon mielestä kyllin hyvä antamaan nautintoa tälle.
-Mitä mietit, Harry? Malfoy kysyy tullessaan lähemmäs ja kiertäessä kätensä toisen ympärille.
-Uhm... Potter hymähtää hiljaa tuntiessaan pojan nuuskivan hänen niskaansa.
-Niin? luihuinen mutisee odottavasti.
-Mi-minä vain... En tiedä mikä minulle yöllä meni. Ei ollut tarkoitus mennä noin pitkälle, Harry selittää vaivaantuneena. Draco hellittää vähäsen otettaan.
-Kadutko sitä mitä me teimme? hän kysyy ärsyyntyneenä. Arpinaama kääntyy toiseen hätääntyneenä.
-En! Kadun sitä, mitä minä tein sinulle... Olen paljon surkeampi ja kokemattomampi kuin sinä. Anteeksi, jos en osannut vakuuttaa sinua... poika vastaa kiireesti.
-Heh. Surkeampi ja kokemattomampi? Kai tiedät, että minäkin olen ensikertalainen näissä asioissa? Draco tirskahtaa.
-Täh? Harry puuskahtaa yllättyneenä. Luulisi, että tuo luihuinen olisi saanut mielin määrin seuraa ilman, että edes kysyi. Jos hänkin on vasta ensikertalainen, miten voi olla noin hyvä edes suutelemaan? Draco on vieläpä aloittanut jokaisen heidän romanttisen hetkensä.
-Höpsö. Olet ensimmäinen henkilö jota kohtaan tunsin edes jotakin. Olit ensimmäinen jota halasin tai suutelin. Miksi siis häpeät noin paljon itseäsi? vaaleahiuksinen kertoo rauhallisesti silitellessään lyhyemmän poskia.
-... Miten olet ollut noin hyvä jo ensimmäisestä kerrasta lähtien? Tunnen oloni vielä huonommaksi... Olen surkea sinuun verrattuna, Harry sanoo allapäin.
-Älä ikinä sano tuota uudestaan. Sanoinhan sinulle eilen, että kosketuksesi saavat minut haluamaan sinua! Voin vaikka luvata, etten olisi tahtonut sinun lopettavan juttuamme niin nopeasti! Kai tajuat kuinka paljon nautin siitä?! Olit enemmän kuin täydellinen. Kun rohkaistuit näyttämään mihin pystyt, sydämeni räjähti. Lumoavan luonteesi lisäksi sinulla on ihan hiton hyvä kroppa! Malfoy kakistaa kaiken ulos. Hän ei vähäänkään ajattele mitä sanoo toiselle, kunhan Harry saa kuulla totuuden. Mutta vaikka Potterin sydän hakkasi kaikkien saamiensa kehujen ansiosta, hän näytti onnettomalta.
-Harry, rakas. Älä näytä noin surulliselta. Tahdon sinun hymyilevän meidän suhteestamme ja onnistuneesta yöstämme. En tahdo nähdä sinua tuollaisena, luihuinen lohduttaa toista sydämellisesti. Harry nyökkää, jolloin toinen suutelee tätä hetkellisesti huulille, kunnes palaa takaisin nojaamaan seinään.
-Tule tänne, Draco kehottaa. Potter hiissautuu nojaamaan toisen kainaloa vasten. Hän ottaa kiinni ihastuksensa kädestä ja alkaa tutkailemaan sitä, ja siinä olevaa sormusta, joka hohti kultaisena. Se muistutti Dracoa siitä, että on olemassa rohkelikko, joka rakastaa häntä ylikaiken. Samaa kertoi Harrynkin sormus, jonka värinä oli hopea.
-Pidätkö käsistäni? Draco kysyy katsellessaan hetken aikaa poikaystävänsä puuhia.
-Joo. Ne eivät liikkuneet millään tavalla, kun olit koomassa... Harry vastaa hiljaa. Malfoy alkaa hymyilemään pienesti.
-Olemmeko aina yhdessä? Potter kysyy yhtäkkiä.
-Tottakai. En aio päästää sinusta irti ikinä, luihuinen sanoo vakuuttavasti.
-Entä jos sinä kyllästyt minuun? Harry kysyy haikeana.
-En ikinä voi kyllästyä sinuun, Harry. Älä siis murehdi sitä, Draco lausuu itsevarmasti. Rohkelikko laittaa päänsä toisen olkapäälle katsellen nyt kattoa.
-Minulla oli ikävä sinua, hän kertoo. Malfoy silittää lyhyempää vatsasta.
-Minullakin oli ikävä sinua, tämä vastaa onnellisesti. Kuluu pieni hiljaisuus jolloin kumpikaan ei puhunut mitään. He vain nauttivat kahden keskeisestä ajasta ilman ketään muita. Kellonajasta ei ollut mitään tietoa, muttei se todellakaan haitannut. Velhot eivät halunneet lähteä pois toistensa luota.
-Olen ajatellut... Draco aloitti, jolloin Harryn katse menee ripeästi häneen.
-Että menemme naimisiin sitten, kun se on laillista, luihuinen jatkaa rauhallisesti. Potter kalpeni hetkessä, suoristi selkänsä ja tuijotti säikähtäneenä poikaystäväänsä.
-Kai vitsailet? hän kysyy silmät apposen auki.
-En. Tahdon sinut loppuelämäkseni. Joudut odottamaan kuitenkin kolme vuotta, jotta olemme täysi ikäisiä. Mitä mieltä sinä olet? Draco suunnittelee etuajassa. Harryn vatsassa lenteli perhosia kuunnellessaan toista poikaa. Malfoy on tainnut suunnitella vaikka ja mitä etukäteen. Nuo sanat saivat väkisin silmälasipäisen hymyilemään.
-Oikeasti? Kysytkö tuota minulta? En jaksa enää odottaa, että kolme vuotta kuluu! Harry hihkaisee innostuneena. Draco virnistää, työntää pojan sängylle makaamaan ja alkaa suutelemaan tätä ympäri kaulaa.
-Haha...! Draco! Lopeta! Kutitat minua taas! arpinaama alkaa nauramaan. Tuo ääni oli hunajaa luihuisen korville. Vihdoin Harry nauroi eikä ollut surullinen.
-Olet niin söpö, etten tahdo lopettaa. Kaappaan sinut joka yö Luihuisen makuusaliin, Malfoy pussailee nyt toisen kasvoja. Harry hymyilee leveästi. Hän ei osannut olla onnellisempi juuri nyt. Draco oli niin lumoavan upea.
Mitä pahaa muka enää voisi tapahtua?