To The Boy I Love

Petollinen Poika

Harry kävelee kiltisti Jacobin perässä kohti Tarvehuonetta, jossa heidän pitäisi viettää jo toinen päivä jälki-istunnossa.
-Ystäväsi, Weasley, niinhän? Hän ei taida luottaa minuun, Wrights ottaa ilmi. Harry katsahtaa vanhempaa vaivaantuneena.
-Öh, sellainen hän on. Minulla on ollut nyt vähän rankkaa, jonka takia kaikki ovat varovaisia minun suhteen... hän vastaa ujosti.
-Tiedän kyllä, Harry. Se on aivan ymmärrettävää. Kas näin, aloitetaanko heti? Jacob sanoo reippaasti heidän juuri saavuttua määränpäähänsä. Potter oli vähän tolaltaan, sillä ei ollut huomannut, että matka olikin yllättävää lyhyempi.
He joutuivat antamaan sauvansa Vorolle, joka hänkin oli siellä, mutta katosi hetkessä pois huoneesta, kun oli varmistanut, että teinit alkavat töihin. He aloittivat huoneen reunasta ja hommat alkoivat todella nopeaa. Pojat eivät todellakaan aikoneet viettää siellä seuraavaa vuotta siivoten. Välillä heillä meni tosin leikiksi koko siivous, jonka takia vettä valui melkoiset määrät lattialle heidän tähdätessä sitä toisten kasvoille.
-Sinulla on jotain tuossa, Jacob sanoo koskiessaan nuoremman rintakehää. Harry katsoi hämmentyneenä paidalleen, mutta hän joutuikin jekutetuksi. Jacob rutisti märästä luudustaan enimmät vedet pois suoraan rohkelikon päälaelle.
-Jacob! Huijasit minua! Potter tönäisee toisen kauemmaksi leikkimielisesti nauraen.
-Ehkä, ehkä en, Wrights irvistää ilkikurisesti.
-Haha, kostan tämän kyllä sinulle, Potter naurahtaa kevyesti. Vanhempi tulee tätä lähemmäs virnuillen.
-Miten ajattelit kostaa? hän kysyy salaperäisesti. Harry vilkaisee toista, kunnes peruuttaa ja kääntyy kastamaan luutuaan.
-Unohda, hän sanoo hiljaa. Hänestä tuntuu kummalliselta. Kuin maailmassa olisivat tosiaan vain he kaksi. Toisaalta taas Harrya pelotti liika läheisyys toisten henkilöiden kanssa. Jacob oli jäänyt tuijottelemaan rohkelikko poikaa mietteissään, kunnes kääntyy takaisin vanhalle hyllylle, jonka siivous oli jäänyt kesken.
-Kauhea työ siivota pelkästään tälläisillä. Ei ole mitenkään mahdollista, että saisimme tämän valmiiksi edes kuukaudessa, hän mutisee hinkatessaan väkisin kaikkia likoja pois. Harry hymähtää. Hän on taas jäänyt katsomaan sankossa olevaa pesuaine vettä.
-Nukuin vain kaksi tuntia. En saanut nukuttua juuri ollenkaan miettiessäni kaikkea tapahtunutta. En enää tiedä mitä haluan... rohkelikko kertoo väsyneenä. Wrights suoristaa selkänsä ja kääntyy takaisin poikaan päin.
-Sinun pitäisi saada nukuttua, Harry. Sinulla on rankin vuosi menossa, muttet voi opiskella, jos aivosi eivät ole saanut kunnolla levättyä. Pidetään tauko, hän selittää vakavana etsiessään kaksi sopivaa tuolia, jotka asettaa vastakkain. Harry menee kompuroiden istumaan puiselle tuolille. Jacob menee puolestaan viemään luutuaan pojan taakse, jossa sanko sijaitsee. Arpinaama katselee hopeista sormustaan apeana. Mitähän Draco tällä hetkellä teki?
-Minulla olisi ehdotus sinulle, Harry. Ehdottaisin pari asiaa, jotka tekisivät sinusta vapaan ongelmistasi, Jacob sanoo astellessaan pojan taakse. Hän ottaa hitaasti paitaansa pois, jottei toinen kuulisi mitä tämä tekee.
-No? Harry kysyy arvaamattomana.
Wrightsin saatua paitansa pois solmioineen, hän kyyristyy nuoremman taakse laittaen kätensä tämän käsilleen.
-Tämä sormus on Malfoylta, eikö totta? Hän on satuttanut sinua, muttet vieläkään ole heittänyt tätä pois ja pistänyt välejä poikki... Olet ikuisesti omien tunteidesi vanki, jos pidät tätä näkyvillä, Jacob kuiskaa hitaasti ottaen sormusta Harryn sormesta ja pistäessään sen taskuunsa.
-Mu-mutta... Draco ja minä... Saisinko sen takaisin? Öh... Harry änkyttää kääntyessään toiseen päin, kunnes huomaa hänen olevan paidaton.
Jacob virnistää hyvillään, kävelee toisen tuolin luo, ja istuutuu.
-Missä välissä...? Harry kysyy kalpeana yrittäessään katsoa vain ja ainoastaan vanhemman kasvoja.
-Huomasin sinun katsovan minun paljasta kaulustani. Tahdotko katsoa sitä vielä lähempää? Jacob kysyy lumoavasti. Potter punastuu.
-Täh? E-ei... Minä... hän yrittää selittää, mutta toinen poika tulee vain lähemmäs.
-Toinen ehtoni on, että alat seurustelemaan minun kanssani. Pidän sinut onnellisena paljon paremmin kuin Malfoy. Saat koskea kehoani paljon vapaammin ja opetan sinua asioissa, mitä vielä et oikein hallitse... Jacob sanoo ylpeästi katsellen toisen huulia. Hänen toinen kätensä hivuttautuu Potterin reideltä ylemmäs.
-E-en taida olla valmis, Jacob... Jatketaan siivousta, jooko? Harry anelee ahdistuneena. Muttei Wrights taitanut ottaa kuuleviin korviinsa toisen pyyntöjä, sillä alkaa suutelemaan häntä kiihkeästi. Potterin silmät jähmettyvät apposen auki. Mitä tapahtuu? Miten tässä pitäisi yleensä reagoida? Hän ei osaa hallita tunteitaan tai ylipäätään itseään. Muttei Harry tahtonut tätä. Ei todellakaan nyt. Häntä ahdisti ja pelotti olla siinä. Tuntea, kuinka korpinkynteläisen käsi aukaisee toisen housujen vetoketjua auki. Tuntea huulet ensin hänen huulillaan, kunnes ne menevät rohkelikon kaulalle.
-Ngh... Jacob, lopeta... En ole valmis, Harry henkäisee vaikeroiden. Hänen kätensä tärisevät kaikesta tästä jännityksestä yrittäessään töniä korpinkynteläistä kimpustaan.
-Teen sinusta valmiin. Kaikki sujuu hienosti, kunhan leikit vain mukana, Wrights sanoo kiihtyneenä palatessaan taas toisen huuliin. Harry luovuttaa. Hänen silmistään tulee onnettomat kyyneleet.
-Anteeksi, Draco... Vaikka olemme riidoissa, en siltikään tahtonut pettää sinua... Silmälasipäinen ajattelee päässään. Hän ei jaksanut enää pistää vastaan, kun mikään ei kuitenkaan tuottanut tulosta.
-Ota paita pois, Harry... Rauhassa vain, Jacob käskee pyyhkiessään toisen kyyneliä. Potter nielaisee ja pudistaa nopeasti päätänsä.
-Harry. Kyllähän sinä tiedät, etten tee sinulle mitään pahaa? Olet minulle rakas ja tahdon tehdä tämän sinun kanssasi, Jacob hymyilee sekopäisesti.
Potter katsoo tätä pelokkaana. Onko tämä todellinen Jacob?
-Muttei hän tahdo tehdä sitä sinun kanssasi, ääliö! helpottavan tuttu ääni sanoo tönäistyessään korpinkynteläisen maahan ja alkaessaan hakkaamaan häntä rajusti kasvoille. Harry siirtää hitaasti katseensa lattialle, jossa Draco Malfoy oli saapunut sopivaan aikaan paikalle.
-TAPAN SINUT. TEEN MITÄ VAIN, JOTTA KUOLET. ET KOSKE ENÄÄ IKINÄ HÄNEEN, JACOB WRIGHTS! JOS NÄEN SINUT ENÄÄ HÄNEN LÄHELLÄÄN, REVIN JOKAISEN KEHON OSASI YKSITELLEN IRTI! luihuinen karjuu raivostuneesti.
-Haha... Rauhassa, Malfoy. Hän ei edes käskenyt tosissaan minua lopettamaan, joten pidin vain hauskaa, Jacob naureskelee mielipuolisesti. Harry katsoo tätä tyhjästi. Hän on shokissa kaikesta tästä tapahtuneesta. Kädet tärisevät hullun lailla, ja näkökenttä meinaa sumentua. Malfoy lyö toista entistä kovemmin.
-ÄLÄ USKALLAKAAN VIEDÄ TÄTÄ HARRYN SYYKSI! hän kajahtaa raivostuneesti. Harry ei ollut koskaan kuullut hänen huutavan noin kovaa, joka sekoitti vielä enemmän toisen pojan ajatusmaailmaa.
-Dra-a-co... hän henkäisee särkyneesti.
Malfoy nousee nopeasti ylös potkaistuaan samalla toisen pojan mahaa, jotta hän saisi kärsiä kunnolla tekojaan.
-Oletko kunnossa? Sattuuko mihinkään? luihuinen kysyy huolestuneena tarkistaessaan pojan kehoa. Hän huomaa housujen vetoketjun olevan auki, jolloin todellinen viha ilmestyy nyt vahvemmin Dracon ylle. Harry vain tuijottaa itkien ja täristen poikaystäväänsä.
-Olen tässä, Harry... Kukaan ei kohtele sinua enää noin, Malfoy vannoo laittaessaan toisen housut kiinni. Harry kääntyy katsomaan kivuissaan olevaa korpinkynteläistä.
-Harry, Harry! Katso minua, Draco käskee jämäkästi.
-E-en... Te-tehnyt sitä tahallani... Potter yrittää selittää.
-Kyllä minä sen tiedän, Draco vastaa lempeästi ja auttaa toisen nousemaan tuoliltaan. He hivuttautuvat kauemmaksi maassa kituvasta oppilaasta.
-Ehtikö hän tehdä mitään hirveämpää? luihuinen kysyy huolestuneena. Harry pudistaa nopeasti päätänsä. Mutta totuuden tiesi vain ja ainoastaan tuo särkynyt poika, jonka rakkauselämä oli tehnyt hänestä täysin heikon. Tottakai Jacob oli ehtinyt tehdä jotain hirveää. Särkenyt Harryn ainoatkin ilon lähteet. Vasta äskenhän Jacob ja Harry olivat kujeilleet yhdessä, mutta sekin oli vain siksi, että korpinkynteläinen pääsi lähemmäksi arpinaamaa. Hänellä oli ollut vain kova hinku päästä tekemään sopimattomia rohkelikon kanssa.
-Harry? Missä sormuksesi on? Draco kysyy huomatessaan toisen paljaina olevat sormet. Potter katsahtaa kämmeniinsä, kunnes kääntää kasvonsa Jacobiin, joka on juuri nousemassa jaloilleen. Malfoykin kääntyy vanhempaan murhaavasti tajutessaan missä koru oli.
-Sinulla taitaa olla jotain meille kuuluvaa, hän sihisee äkäisesti.
-Mitä? Tätä helyäkö vain tahdoitkin? Sinä siis oikeasti luulet, että suhteenne pyörii vain sormusten takia? Älä ole naurettava, Malfoy! Etkö tosiaan parempaan pysty? Etkö tahdo mitään suurempaa kuin jokin typerä sormus?! Jacob hekottelee mielipuolisesti penkoessaan taskustaan hopeaa sormusta. Draco silmäilee tätä hetken sanomattomana, kunnes hymyilee pienesti.
-Se sormus oli ainoa asia, joka muistutti minua tunteistani Harrya kohtaan. Kuinka hän tuli minua vastaan loman jälkeen, ja kuinka hän esitteli minulle innostuneesti antamaani lahjaa kädessään. Se hymy ja ääni, joka ei koskaan kadonnut mielestäni... Silloin, kun olin yksin, kaukana ainoasta henkilöstä, joka minusta välitti, sormukset tekivät minut taas onnelliseksi. Kuinka Harry oli kantanut omaansa kuin tärkeintä aarrettaan. En välitä miten haukut taitojani poikaystävänä, koska tiedän itse tekeväni parhaani. Vaikken pystykään antamaan itselleni anteeksi, että petän aina Harryn odotukset, lupaan hyvittävää niitä niin kauan, että vihdoin onnistun ansaitsemaan hänet. Niin kauan, kun tuo sormus on Harrylla kädessä ja niin kauan, kun se tuo hänelle iloa ja turvaa, pysyn aina lähellä. En luovuta häntä kenellekään, vaan annan aikaa taas yrittää kanssani. Rakastan häntä aina, vaikka sanoisinkin muuta. On typerää valehdella itselleen, että on menettänyt tunteensa henkilöön, joka oli aina vierelläsi ja joka ei koskaan satuttanut sinua... Rakkaus on asia, jota ei saa hukata tai vahingoittaa, koska lopulta se satuttaa sinua... hän selittää silmät tiukasti vanhemman ruskeilla silmillä. Harry katsoo luihuista suu pienesti auki. Ketä tässä pitäisi nyt uskoa? Jacob vilkaisee arpinaama, kunnes tirskahtaa.
-Onpas söpöä. Oletko opetellut noita sanoja monta viikkoa? Mutta toisaalta... Suostun antamaan sormuksenne takaisin yhdellä ehdolla. Harry ottaa sen itse, korpinkynteläinen kuiskaa tyytyväisesti tullessaan kaksikkoa lähemmäs.
-Harry, tule taakseni, Draco sanoo tiukasti.
-Mi-mitä? Mut... Potter änkyttää hämmentyneenä.
-En pyydä toista kertaa! Malfoy ärähtää, jolloin hän vetäisee arpinaaman väkisin taakseen.
-Älä ole naurettava, Malfoy. Etkö tahdokaan pikku helistintä takaisin? Jacob kysyy pistäessään kädet taskuunsa. Draco ottaa sauvansa takataskustaan ja alkaa osoittamaan toista sillä.
-En anna sinun koskea häneen. Anna se minulle, hän sihisee kylmästi.
-Hyvä on. En koske häneen. Mutten anna sitä sinullekaan, Wrights kiristää tilannetta entiseltään. Draco puristaa sauvaansa kädessään. Harry kuuntelee toisen puheita musertuneena. Hän tulee hitaasti luihuisen ja korpinkynteläisen väliin.
-Harry... Draco lausuu ottaessaan poikaystävänsä hihasta kiinni.
-Jos sormuksen saaminen on siitä kiinni, että minun pitää ottaa se, niin pystyn kyllä siihen. Voitko antaa sen sormuksen nyt, Jacob? Harry selittää onnettomana.
-Ota se taskustani, Wrights ohjeistaa pitämällä itse kumpiakin käsiä taskuissaan. Rohkelikko nielaisee. Hänellä ei ole mitään hajua kummassa taskussa kyseinen hopeasormus on. Hän pistää kummatkin kämmenensä eri housun taskuihin, jonka takia joutui mennä turhankin lähelle tuota petollista poikaa.
-Tämä on typerää... hän ajattelee itsekseen. Onnekseen tämä kuitenkin löysi vasemmanpuoleisesta taskusta etsimänsä, mutta heti kun hän oli ottamassa käsiään pois, Jacobin kädet ottivat tästä kiinni. Harry hätkähtää katsellessaan kalpeana vanhemman paljasta rintakehää.
-Sinä tiesit, Harry... Tiesit, että Draco tulee perääsi... Sen takia et uskaltanut tehdä mitään, eikö niin? Wrights kysyy hiljaa kumartuessaan toisen korvan kodalle. Silmälasipäinen pysyy hiljaa.
-Aivan niin, tiesinhän. Olen pahoillani, että tämä meni mönkään. Huomasin kyllä mitä ajattelit salissa ennen tätä... Halusit sinä hetkenä minua, Jacob nojautuu katsomaan nyt toisen silmiä ihan läheltä. Harry pudistaa päätänsä.
-Olet väärässä! hän älähtää nopeasti.
-Olenko? Vai esitätkö sinä vaikeasti tavoiteltavaa? Tässä on nyt kyse meistä, Harry. Ei sinusta tai Malfoysta, Jacob hymähtää hiljaa. Draco puristaa sauvaansa kädessään.
-Mitään teitä ei ole, hän ärähtää kimpaantuneena. Jacob vilkaisee luihuista hetkellisesti, kunnes kääntää katseensa taas päätä lyhyempään Harryyn.
-Ei ollut, mutta meinasi olla. Ellet sinä, Malfoy, olisi jatkuvasti kiinni Harryssa, pitäisin hänet kokonaan itselläni. Pienen hetken verran Harrykin tahtoi sitä. Että minä pitäisin huolen hänestä ja lohduttaisin aina kun on tarve... En sanoisi, etteikö meitä olisi hetken jo ollut, ruskeasilmäinen kertoo tyytyväisenä. Potter kalpenee entisestään.
-Mistä hän puhuu, Harry? Draco tiuskaisee tympiintyneenä.

~~~~
Hetken jo mietin, että laittaisinko tätä poikien välistä draamaa nyt tähän osaan, mutta sitte heräsin ajatuksistani, että mä en oo enää minä, jos en tekis sitä xd...
Anteeksi, jos tuntui sekavalta tai muuta vastaavaa 😅🦄
Toivottavasti nautitte lukemisesta ja me tavataan jälleen 💖😍
Byee! ~🌹