To The Boy I Love

Toivoton Malfoy Ja Itkevä Harry

Draco juoksee niin nopeasti kuin voi, suuren väkijoukon läpi saliin, jossa monet jo syövät aamupalaa. Hän tähyilee ympärilleen, muttei Harrya näy missään. Missä hän on?
-Zabini! Draco ryntää pojan luokse henkeä haukkoen. Hän katsoo toista luihuista, joka nojaa käteensä ja sekoittaa puurolautastaan tyhjästi.
-Mitä haluat tällä kertaa? Blaise tuhahtaa uupuneena.
-Missä Harry on? Näitkö minne hän meni? Draco kysyy hengästyneenä. Zabini tiputtaa lusikan kädestään ja vilkaisee vaaleahiuksista tuimasti. He katsovat hetken toisiaan, kunnes Blaise ottaa taskustaan jonkin ja asettaa sen pöydälle. Dracon sydän tuntuu pysähtyvän... Miksi sormus oli Blaisella?
-Mitä helvettiä...? Malfoy sähähtää.
-Hienosti toimittu, Malfoy. Toivottavasti isäsi on ylpeä, Blaise mumisee synkästi. Draco puristaa käsiänsä nyrkkiin. Hänen tunteensa ylikuumenevat ja halu satuttaa jotakin suurentui entisestään...
-Mitä helvettiä? hän toistaa uudelleen, nyt paljon kuuluvammin. Blaise nousee ylös turhautuneena.
-Omapa on vikasi, Malfoy. Olisit vain jättänyt sen pennun aikaisemmin, niin tämä ei olisi tapahtunut, Zabini syyttää ankarasti. Dracolle se oli viimeinen tippa. Hän ottaa toisen rinnuksista kiinni ja iskee hänet maahan. Jokainen on kääntynyt katsomaan heitä.
-Mitä sanoit hänelle, Zabini?! Draco karjaisee. Blaisen pinna palaa myös, jolloin hän nousee ylös ja tönäisee vuorostaan Malfoyn kauemmaksi.
-Mitä minä sanoin hänelle?! Syytätkö minua siitä, että se pentu kyllästyi sinuun ja halusi sinusta eroon?! Enkä yhtään ihmettele miksi. Hän pelkäsi sinua... Olet hullu, hän puolustautuu kireänä. Dracon raivo voimistuu entisestään, jolloin hän oli aikeissa käydä Blaisen kimppuun uudestaan, mutta joku pysäytti hänet. Tai oikeastaan kaksi...
-Tuo ei auta, Malfoy! Hermione pidättää poikaa Ronin kanssa kaikin voimin.
-EN OLE AINOA, KUKA PELOTTELI HÄNTÄ! SENKIN... TAPAN SINUT! Draco huutaa vihoissaan.
-Draco! Harry ei halua, että sinä alat tappelemaan... Hermione henkäisee vaimeasti, yrittäen saada luihuisen päähän tolkkua.
Malfoy lopettaa rimpuilemisen. Hermione ja Ron katsovat luihuista vaivaantuneina.
-Jättikö hän minut...? Draco hymähtää tyhjästi, tunnottomasti, karusti, särkyneesti, vihaisesti... Hänestä ei ota selvää, mitä hän ajattelee, mutta ainakin miljoonat tunteet valtaavat hänen mielen. Välillä tuntui, että hän hymyili, sarkastisesti, ettei edes uskoisi sellaisen sanan olevan olemassa kuin "jättäminen". Sitten hän kalpeni, väri muuttui takaisin normaaliin ja sitten taas punainen raivo palasi takaisin. Harry jätti hänet? Niinkö se menikin? Jättikö Harry hänet? Jättikö taas joku hänet yksin? Oliko hän yksin? Tarvitsiko hän edes ketään? Oliko hänen tarkoitus ansaita ketään?
Harryn hymy kummitteli hänen mielessään, hänen tunteminen lähellä, kun sai puristaa hänet turvalliseen haliin, hänen ainutlaatuinen tuoksunsa ja se haavoittunut, kaunis ääni. Harryn kädet, pienet, sirot kädet, jotka hitaasti kiinnittyvät luihuisen käsille. Hänen - ei, heidän - suunnitelmansa.
-Minun piti olla hänen, Draco sanoo jälleen synkästi.
-Oletkin! Varmasti olet! Äh, älä nyt, Draco... Harry ei ikinä ole pitänyt itseään romanttisena, eikä tuo sormus teidän suhdetta kokonaan... Hermione yrittää selittää. Dracon jäinen katse liimautuu nyt tyttöön. Hän naurahtaa, kepeästi ja tunteettomasti.
-Sinä luulet tietäväsi minua enemmän? Sinä luulet, että tunnet Harryn noinkin hyvin? Mitä vielä? Yrittääkö tuo Weasley seuraavaksi kertoa siitä, kuinka paljon hän tietää Harrysta ja meidän suhteestamme? Antakaa tulla, kertokaa! KERTOKAA MINULLE! Malfoy rähjää hyökkäävästi. Ron astuu pari askelta eteenpäin ja lyö poikaa kasvoihin.
-Ron! Hermione henkäisee järkyttyneenä.
-Sori, ansaitsit sen. Jos tehdään niin, että sinä lähdet etsimään Harryn ja selvittämään koko sotkun, Weasley pahoittelee.
Draco katsoo punahiuksista hiljaa, hieman rauhoittuneemmin kuin äsken.
-Mitä jos... Hän ei halua minua? hän kysyy särkevästi.
-Kyllä hän haluaa. Huomasimme Hermionen kanssa sen, mitä tapahtui. Hän itki ja näytti olevan peloissaan... Ron vastaa.
Draco vilkaisee tyttöä, joka nyökyttelee päätänsä tiuhaan tahtiin.
-Mistä tiedän, ettet kuitenkin yritä saada meitä erilleen? luihuinen kysyy epäluuloisesti.
-En minä... En minä yritäkään... Olen - tavallaan - tai oikeastaan todella pahoillani kaikesta... Luulin tietäväni, mutten tiennyt yhtään paremmin kuin luulin... Olin väärässä teidän suhteen, anteeksi... Ron pyytää surullisesti. Draco nyökkää. Hänellä on ainakin uusi syy sille, miksi Harry pystyisi edelleen olemaan tämän kanssa yhdessä...
-Harry meni ulos! Älä anna hänen odottaa! Hermione sanoo silmät tuikkien.
Draco nyökkää, ottaa sormuksen pöydältä ja lähtee henkensä edestä juosten pois salista.