To The Boy I Love

Huispaus

-Fred, George! Ron sähähtää mahdollisimman hiljaa veljilleen. Fred ja George käännähtää katsomaan häntä kummissaan. Harry viittoo heidät luokseen.
-Mitä nyt? George kysyy hämmentyneenä tullessaan Harryn viereen. Fred menee Ronin viereen.
-Onkos sinulla uusia tekniikkoja huispaukseen? Fred kysyy.
-No siis... En saa pelata, Harry vastaa hiljaa.
-MITÄ?! kaksoset karjaisevat yhteen ääneen.
-Jep, joten tarvitsemme teidän apua jotta Harry pääsee lentämään, Ron kuiskaa hymyillen. Fred ja George katsovat toisiaan.
-Siis, jos te suostutte. Kun siis minä ihan oikeasti tahdon pelata ainakin ensimmäisen matsin... Eikai nyt Dumbledore siitä suuttuisi? Harry vastaa huolestuneena veljesten hiljaisuudesta.
-Vai että Dumbledore kieltänyt huispauksen pelaamisen? Fred kysyy ilmeettömänä. Harry nyökkää.
-Ja aiot pelata meidän avullamme? George jatkaa. Ron nyökkää vuorostaan. Kaksoset katsovat toisiaan mietteliäinä, jolloin Harryn vatsa muljahtaa jännittyneenä. Ehkä he eivät halua auttaa Harrya pelaamaan?
-Eihän meitä ennenkään olla erotettu... George mutisee katsoessaan veljeään.
-Sitähän minäkin! Ron sanoo.
-Äiti kyllä hermostuu, Fred mumisee nostaen kulmiaan.
-Saatais ehkä jälkkäriä Vorolta, George jatkaa.
-Jouduttais myös kotiarestiin kesäksi, Fred vastaa. Ron ja Harry katsoo Weasleyn kaksosia jännittyneinä.
-Krhm, joten... Harry uskaltautuu puhumaan.
-Hmmh... Mite ois, George? Fred kysyy veljeltään ilmeettömänä.
-Päätös on selvä, George vastaa hiljaa.
-Niin mikä ja sopiiko se?! Ron huudahtaa ärsyyntyneenä. Kaksoset katsovat nuorempia poikia ja sitten taas toisiaan.
-Tämä meidän on pakko nähdä, Fred virnistää.
-Eihän me voida tämmösestäkään kieltäytyä! George sanoo itsekin pieni virne naamallaan.
-Se on siis selvä? Harry varmistaa.
-Jep. Mut sinä otat kaiken vastuun, okei? Fred vastaa samalla, kun kahmaisee vihreän omenan pöydältä. Harry nyökkää. Häntä kyllä harmittaa pettää Siriuksen lupaus, mutta tämä on mahdollisuus voittaa Luihuinen. Tai siis... Päästä pelaamaan huispausta, peliä, jota Harry rakastaa yli kaiken.
-Onko teillä jo ideaa? Kun siis matsiin on vain kaksi päivää, Ron kysyy hätäisenä.
-Onpas siinä pikkuveli, Fred kurtistaa kulmiaan.
-Ei luota meidän taitoihin, George äyskähtää loukkaantuneena.
-Ihan sama mikä teillä on suunnitelmana, niin minun on päästävä pelaamaan! Harry kuiskaa.
-Oikea asenne, Harry! Nähdään pukuhuoneen oven edessä ennen huispauksen alkua, Fred ja George sanovat yhteen ääneen. Sitten he lähtevät kuiskien pois suuresta salista.

Kaksi päivää on mennyt sukkelasti siitä, kun Fred ja George olivat luvanneet auttaa Harryn pelaamaan huispausta. Dumbledore oli luultavasti mennyt matami Huiskin kanssa katsomoon aikaisemmin, sillä heitä ei näkynyt suuren salin opettajien pöydässä. Harry astelee hiljaa ulos. Hänen sydän tykyttää jännityksestä. Pitäisikö hänen sittenkään pelata, jos Sirius suuttuisikin hänelle? Harry ei ehdi miettiä sitä kauan, kun yhtäkkiä joku laittaa kätensä hänen olkapälleen. Harry kääntyy äkkiä.
-MITÄ IHM...?! hän karjaisee säikähtäneenä, kunnes huomaa Dracon virnuilevan hänen edessään.
-Rauhassa, Potter. Jännittää vissiin noin paljon peli? Noh, tässä sulle lohdutusta... Draco hymähtää kylmästi ja astuu askeleen lähemmäs Potteria. Harry tuntee kuinka hänen sydämensä tykyttää entistä enemmän.
-Onnea häviämään, Draco kuiskaa ja lähtee sitten tirskahdellen pois pojan luota.
-Ha ha! Onpa taas hauskaa, Malfoy! Harry huudahtaa ärsyyntyneenä. Sitten hän huomaa Fredin ja Georgen seisovan vähän etäämmällä, joten päättää mennä heidän luo.
-Noni, ootko valmis? Kaikki on hoidettu, Fred hihkaisee iloisena.
-Mitä? Teittekö te jo muka jotain? Harry kysyy tajuamatta mistään mitään.
-Äähs, eihän me voida yllätyksiä nyt paljastaa! Pue kaapusi ja ota luutasi, George tökkäisee Harryn kohti pukukoppia.
-Teeervetuloa ensimmäiseen huispausmatsiin tänä vuonna! Vastassa Luihuisen ja Rohkelikon tuvat! juontaja aloittaa puheen mikkiin. Harry napsaisee nopeasti viitan ylleen ja ottaa luutansa. Hän juoksee rohkelikkojen taakse.
-Valmiina? Fred kuiskaa innostuneena. Harry nyökkää.
-Tässä tulevat Luihuisen joukkue! Oijoijoi, hehän näyttävät kilpailunhaluisilta! juontaja kuuluttaa jälleen katsomosta. Harryn mahaa kipristää. Onkohan tämä sittenkään hyvä idea?
-JA TÄSSÄ TULEE KAIKKIEN RAKASTAMAT ROHKELIKOT! WUHUU! krhm... Ei sillä ettenkö suosisi vain rohkelikkoja... Juontaja kailottaa innostuneena. Ovet aukenevat rohkelikkojen edessä. Kirkas valo osuu Harryn silmiin, joka on merkki siitä, että hänen on hypättävä luudallensa ja lennettävä monen jalan korkeudelle. Yleisön raikuvat aplodit huumaavat korvissa.
Harry katselee ympärilleen hymyssäsuin. Kukaan ei ole vielä huomannut Harrya luutansa päällä joka vähän ihmetyttää häntä, mutta tajuaa sitten kaiken nähdessään Hermionen vieressä tutunnäköisen tyypin. Siellähän... Eikös tuo... Istuuko siellä Harry?
-Hän on Colin Greevey. Muutimme hänet sinuksi pelin ajaksi. Hän jopa itse tahtoi sitä, George kuiskaa Harryn vieressä.
-Ymmärrän... Harry nyökkää kiinnostuneena, kunnes hänen katse kiinnittyy matami Huiskiin.
-Noniin. Pyydän teiltä kaikilta reilua peliä! Aloitetaanpas sitten, Huiski puhaltaa pilliinsä, jolloin peli voi alkaa. Harry lentää korkeammalle ja pysähtyy vasta sitten, kun muut pelaajat näyttävät muurahaisen kokoisilta.
-Sieppi... Sieppi... Missä se voisi olla? Harry mutisee kiertäen ympyrää katse kohti maassa. Tuuli puhalsi hennosti hänen poskiansa. Vihdoin hän oli luutansa selässä. Harry kiepsahteli iloisesti luuta tukevasti hänen allaan. Hän unohti kokonaan ympärillä tapahtuvan. Kuului vain yleisön hurraukset ja juontajan puheet.
-HARRY, VARO! Fred karjaisee vähän myöhemmin alempana. Harry herää tosi maailmaan ja huomaa ryhmyn tulevan häntä päin. Hän väistää. Pitäisi varmaan lopettaa unelmointi siihen paikkaan.
-DRACO MALFOY JAHTAA SIEPPIÄ... MISSÄ ROHKELIKON ETSIJÄ? juontaja huutaa jännittyneenä. Silloin Harry lähtee Dracon perään mahdollisimman nopeasti. Yleisö hiljentyy niin, että kuuluu vain tuulen vaimea ulina.
-Torkahtiko, Potter?! Sanoinhan, että voitan! Draco kiusoittelee samalla, kun yrittää pysyä siepin perässä.
-Älä unta nää, Malfoy! Harry puuskahtaa. Kaksikko lentelee vähän aikaa ympyrää, kunnes sieppi tekee äkkikäännöksen ylöspäin kohti tummia pilviä.
Harry kääntyy nopeasti ylöspäin kurkottaen taivasta.
-HARRY POTTER SAAVUTTAA SIEPIN! IIIH, MITEN JÄNNITTÄVÄÄ! juontajan ääni kuuluu katsomosta. Harry ei välitä, vaan yrittää lentää koko ajan ylöspäin. Mihin ihmeeseen Malfoy on jäänyt?
-Harry? Onko tuo Harry?! Hermione kivahtaa katsomosta itsekin. Ron peittää kasvonsa jännittyneenä, kuten myös vale Harry. Mellakka, joka on syntynyt Rohkelikon katsomosta nähdessään vale Harryn, hiljentyy yhtäkkiä. Harry katsoo alaspäin nähdessään mihin Draco oli jäänyt. Hän oli jäänyt alemmas suu apposen auki tuijottaen Potteria hiljaa.
-Mikä ihm... Harry mutisee, kunnes kääntää katseensa eteenpäin. Tumma sumu kahmaisee hänet mukaansa. Harry yrittää päästä pois, mutta turhaan. Sumu oli voimakasta ja heittelehti häntä edestakaisin.
-SIRIUS ON KUOLLUT! Voldemortin ääni kuuluu kehästä. Harry vilkuilee ympärilleen.
-ME TAPOIMME SIRIUS BLACKIN! HAHAA! noidan turhan kimeä ääni räkättää. Harrya alkaa huippaamaan. Hän ei enää tiedä missä on ja miksi. Onko Voldemort jossain täällä vai pelkkä hänen äänensä? Kuka ihme noita se oli?
-Harry, olen pahoillani... Sirius ilmestyy pojan eteen pelkkänä hahmona, jolloin sumupilvi katoaa. Raastava ääni vihloo korvia. Arpeen sattuu. Mutta Harry ei voi tehdä mitään... Hän vain tippuu alemmas ja alemmas. Taju menee ainakin kolmesti. Harry sulkee koko ajan vain silmänsä toivoen, että taju menisi aivan kokonaan. Miksei maanpinta jo kosketa hänen selkäänsä? Tippuminen tuntuu ikuisuudelta, kunnes joku ottaa hänen kädestään kiinni.
-Potter, Potter! Äkkiä nyt, ojenna toinen kätesi! joku huutaa pitäessään tiukasti Harryn toista kättä. Harry kuulee kyllä, mutta ei voi aukaista silmiään. Häntä pidellyt ihminen lipeää ottestaan ja tipahtaa itsekin luudaltaan. Harry tuntee lämpimän kosketuksen kietoutuvan hänen koko vartalolleen. Harryn kasvot koskettavat jotakin pehmeää.
Tömps
Harry ja joku muu on tipahtanut maahan. Harry aukaisee silmänsä ja huomaa vihreän värin loistavan edessään. Taju oli ehkä palannut, mutta Harry ei itse tajunnut sitä.
-HÄN ON KUOLLUT! HÄN ON KUOLLUT! MINUN EI OLISI PITÄNYT TEHDÄ SITÄ... EI, PETIN LUPAUKSENI....hän alkaa huutamaan ja itkemään hysteerisesti.
-Ei hätää... toisen pojan ääni sano ja puristaa tiukemmin Harrya, joka on hänen syleilyssään.
-EIIH, ET SAA KUOLLA! MIKSI... Harry jatkaa huutamistaan. Velho hänen edessään ottaa käsillään Harryn kasvoista kiinni ja yrittää tavoittaa hänen katsettaan.
Harry katsoo edelleen melko hysteerisenä edessä olevaa ihmistä. Draco Malfoy katsoo häntä peloissaan.
-Sattuuko mihinkään? hän kuiskaa huolestuneena. Harry lopettaa huutamisen ja katsoo nyt tarkkaan Malfoyta hänen edessään.
-Dra...Co...Harry henkäisee vielä viimeisen kyyneleen valuvan hänen poskiansa pitkin. Muuta hän ei pystynytkään vastaamaan, kun yhtäkkiä kaikki vain pimeni ja tunto katosi kokonaan kehosta...

~~~~
Ähshshs. toivottavasti tästä sai hyvin selvää nimittäin kirjoitin tän aika nopeesti. Anteeksi, että tarinaa ei ole tullut, mutta onneksi nyt on syysloma <33

Saa nähä mitä seuraava jakso tuo tullessaan...