To The Boy I Love

Mustajärvi

Pari viikkoa on kulunut siitä, kun Harry oli ollut pöllölässä Dracon kanssa ja törmännyt Lucius Malfoyhin koulun käytävällä, kun hän oli mennyt kohti ennustusluokkaa. Kouluviikot olivat menneet yllättävän nopeasti. Harry oli harjoitellut rohkelikkojen kanssa huispausta monina iltoina. Hän oli nähnyt Dracoa entistä vähemmän päivien kuluessa vauhdikkaasti.
-Tuletko sinä, Harry? Ron kysyy pakatessaan koululaukkuansa.
-Joo. Otan vain kirjat! Harry vastaa kiiruhtaessaan matka-arkkunsa luo. Ron nyökkää ja lähtee sitten edeltä ulos Rohkelikkotornin oviaukosta. Harry lähtee Ronin perään saadessaan oikeat kirjansa laukkuunsa. Hän kävelee liikkuvia portaita alas suureen saliin. Pöydän päädyssä Fred ja George juttelevat jostain tärkeästä, luultavasti huispauksesta, sillä he olivat aikoneet jyrätä luihuiset ekassa matsissa. Ron viittoo Harrylle veljiään vähän kauempana. Harry kävelee ripeästi Ronin luo istuutuakseen hänen viereensä.
-Ei ole todellista... Ensimmäisellä tunnilla taikajuomia, Ron valittaa heti ensimmäisenä. Taikajuomia opettaa professori Kalkaros, eli hän, joka vihaa yli kaiken Harrya kumppanineen.
-Mitähän Kalkaros nyt haluaisi meidän tekevän? Harry mutisee allapäin.
-Varmaan haluaa meidän menevän johonkin pimeään, jossa on hämähäkkejä, Ron värähtää pelokkaana.
-Älä viitsi, Ron. Tietenkin Kalkaros vihaa meitä, koska on Luihuisen tuvanjohtaja, mutta
ei hän nyt niin voisi tehdä! Hermione, joka oli saapunut paikalle vastaa vakavasti Ronin lauseeseen.
-Sitä kun ei ikinä tiedä, Hermione... Ron mutisee tympiintyneenä takaisin. Hermione katsoo murhaavan näköisenä Ronin pisamaisia kasvoja. Harry puolestaan ei välitä pätkääkään ystävistään, vaan katselee muita oppilaita kiinnostuneina. Hän siirtää katseensa hitaasti Puuskupuhin oppilaista Korpinkynnen oppilaihin, kunnes vuorona on Luihuisen oppilaat. Harry näkee Crabben ja Goylen ahmimassa kaikki ruuat ympäriltään. Pansyn juttelevan joillekin luihuisten tytöille. Sitten hän huomaa Draco Malfoyn, joka sattumoisin katsoo häntä takaisin. Harry hätkähtää ja siirtää ripeästi katseensa omaan lautaseensa.
-Maa kutsuu Harrya! Ron huhuilee säikähtäneen näköistä ystäväänsä vieressään.
-Täh, ai mitä? Harry kysyy kääntäessään katseensa punatukkaiseen poikaan.
-Miksi olet ollut noin poissaoleva? Hermione kysyy huolestuneena. Harry kääntää katseensa häneen.
-Aa joo, sori. Nukuin vähän huonosti, hän valehtelee.
-Ethän vaan mieti mitään vakavaa? Hermione kysyy välittämättä Harryn vastauksesta.
-En, Harry sanoo ymmällään.
-Hän taitaa olla ihastunut, Ron kertoo ottaessaan mehevää pihvin palasta hopeatarjottimelta.
-Keheen muka? Hermione puuskahtaa yllättyneenä.
-Ginnyyn tietysti, Ron vastaa niin nopeasti, että Harry ei edes ole ehtinyt avaamaan suutaan. Harry tukehtuu leivänkannikkaansa.
-Mitä? hän kysyy yllättyneenä.
-Ginnyyn? Olethan? Etkö? Ron toistaa katsoessaan hämmentyneenä rillipäistä teiniä vieressään.
-Öh. Ei, kun siis... En ole ihastunut kehenkään, sori... Harry vastaa nolostuneena.
-Ai... Minä luulin, että... Ron sanoo vähän loukkaantuneena.
-No, luulit väärin! Harry ärähtää hermostuneemmin. Hermione yrittää rauhoitella Harrya, mutta poika ehtii juosta pois heidän luotaan.
-Ihme hermoheikko... Ron mutisee tympiintyneenä ja jatkaa normaalisti syömishetkeään.
-Ron! Sinä höpisit omiasi. Vaikka Ginny tykkäisikin Harrysta, niin ei se tarkoita, että Harrynkin pitäisi tykätä hänestä! Hermione kivahtaa hermostuneesti. Ron ei vastaa mitään vaan antaa asian olla. Muut oppilaat ovat kiinnittäneet huomion kokonaan Hermioneen, Roniin ja pois juosseeseen Harryyn. Varsinkin Draco, joka nousee nyt pöydästä ja lähtee itsekin pois suuresta salista. Hermione katsoo kiinnostuneesti Dracon perään. Minne hän oikein menee?
      Harry, joka on mennyt rauhoittumaan Mustajärvelle ennen tunnin alkamista, heittelee kiviä veteen. Hän ei tiedä miksi oli suuttunut niin vähästä Ronille, mutta jotenkin hän oli vain hermostunut. Huispauksen pelaaminen tekisi juuri nyt terää Harryn aivoille. Ehkä hän silloin voisi unohtaa viime vuoden ja kaikki muut huonot muistot. Harryn heittäessä kämmenensä kokoista kiveä, kivi tippuu vahingossa hänen varpailleen.
-AUTS! Äsh, ei ole todellista! Harry karjaisee istuutuessaan suurelle kivelle katsomaan kipeitä varpaitaan.
-Heität kivejä väärin, joku sanoo tullessaan Harryn viereen. Harry kohottaa katseensa ja näkee kalpean pojan. Draco Malfoy on saapunut myös rannalle.
-Aha, onko sillekin joku sääntökirja? "Miten heittää kivi järveen"? Harry kysyy ärsyyntyneenä. Draco virnistää, ottaa pienen litteän kiven ja heittää sen järveen. Kivi pomppii hennosti viisi kertaa veden päällä, kunnes uppoaa pohjaan. Harryn suu loksahtaa auki, mutta laittaa sen kuitenkin nopeasti kiinni.
-Näin se tehdään. Uskomatonta, että olet niin olevinasi, mutta et osaa edes näin yksinkertaisia juttuja! Draco naurahtaa laittaessaan kädet taskuunsa.
-En nyt jaksaisi sinua, Draco. Jos sinulla ei ollut muuta asiaa kuin pilkata minua, niin ole hyvä ja lähde, Harry huokaisee väsyneenä.
-En tullut kiusaamaan sinua, Potter, Draco vastaa hiljaa. Harry katsoo häntä kummissaan.
-No mitä sitten? hän kysyy.
-Tulin vain kysymään... Äh...Onko sinulla kaikki okei? Draco sanoo nolostuneena. Hän peittää kasvonsa silittäessään vaaleita hiuksiansa. Harryn suu loksahtaa taas auki.
-Täh? hän kysyy hämmentyneenä.
-Onko sulla kaikki hyvin? Draco toistaa.
-Öh, joo kai? Harry vastaa yllättyneenä.
-Okei. No, tuota... Näitkö sä mun isän silloin siellä, kun tiedät-kai-kuka palasi voimiinsa? Draco kysyy ujosti. Harry nyökkää pienesti, jolloin syntyy kiusallinen hiljaisuus. Ilmeisesti Draco olisi odottanut jotain muuta vastausta hänen ilmeestään päätellen. Dracon virnuileva hymy kääntyykin surulliseksi tai pikemminkin halveksivaksi.
-Tuleeko sustakin... No, tiedät kyllä... Kuolonsyöjä? Harry kysyy varovaisesti. Draco katsahtaa häneen läpitunkeva ilme kasvoillaan. Harry tajusi vastauksen. Dracosta tulisi jonain päivänä kuolonsyöjä.
-Ei sun oo pakko tehdä sitä, Harry yrittää selittää. Draco pudistaa päätänsä.
-Mun on pakko, Potter... Hän tappaisi muuten minut, hän sanoo huokaisten katsoessaan harmaan väristä taivasta.
-Mutta onko kuoleminen jonkin tärkeän asian puolesta niin paha, kuin alentua itse tappamaan muita? Harry kysyy suoraan. Draco vilkaisee häntä.
-En tietenkään tarkoita, että kuolema olisi paras vaihtoehto... Etkö voisi taistella tärkeiden asioiden puolesta ennemmin kuin olla jotain, joka vie muiden elämän? Harry tarkentaa noustessaan kuhmuraiselta kiveltä. Draco katsoo tarkkaavaisena Harrya. Ehkä Harryn puheissa onkin järkeä?
-Tylypahka on koti, Malfoy. Täällä sinä saat olla oma itsesi, Harry sanoo pienesti hymyillen. Hän lähtee kävelemään kohti Tylypahkan kivistä linnaa jättäen Dracon järven rannalle.
-Haha, Potter... Draco naurahtaa hiljaa itsekseen. Sitten hän lähtee itsekin takaisin linnaan.
    Harry kävelee taikajuomatunnille, jossa muut oppilaat jo istuvatkin. Kalkaros tuijottaa mustan hiuspehkonsa takaa inhoten Harryyn. Harry, joka yleensä on istunut Ronin vieressä, menee kaksi penkkiä hänestä ohi. Sitten hän istuutuu paikallensa välittämättä muista oppilaista, jotka kuiskivat kuuluvasti joka puolelta luokkaa. Ron katsoo Harrya synkästi. Hermione istuu etupenkillä ja yrittää olla huomioimatta takana olevia ystäviään.
-Herra Potter... Minun tunnille myöhässä, vai? professori Kalkaros kysyy hyytävästi luokan edessä. Harry ei vastaa mitään.
-Onpas yllättävää... Potterista tuli kerrankin tuppisuu, Kalkaros hymähtää varsin tyytyväisenä. Luihuiset, jotka ovat samalla tunnilla alkavat nauramaan. Harryn tekisi mieli lähteä pois tunnilta, mutta ei anna Kalkaroksen ärsyttää häntä. Professorin aukaisemassa jälleen suutansa, ovi paukahtaa auki. Draco Malfoy kävelee normaalisti omien ystäviensä viereen. Kalkaros tuijottaa häntäkin tyrmistyneenä.
-Jäinkö mistään paitsi? Draco kysyy tavalliseen tapaan virnuillen.
-Et, herra Malfoy. Olimme vasta aloittamassa, professori Kalkaros kertoo rauhallisesti. Harry on jo tottunut siihen, että Kalkaros suosii oman tupansa oppilaita, mutta Ron taas... Hän näyttää siltä kuin olisi juuri kihahtamassa raivoon.
-Aukaiskaa kirjan sivut 38-39! Kalkaros kailottaa oman pöytänsä takaa. Harry avaa laiskasti oppikirjansa. Hänellä niin tekisi mieli mennä Ronin viereen ja puhua jälleen kaikesta hauskasta, mutta samalla häntä nolottaa ylireagoiminen aamupalalla, joten päättää pysyä tiukasti omalla penkillään. Harry miettii minkälaista olisi tällä hetkellä lentää luudalla monenkymmenen jalan korkeudella. Tuuli puhaltaisi mukavasti Harryn poskille. Hän kuulisi yleisön hurraukset, kun hän nappaisi siepin ja voittaisi ensimmäisen huispausmatsin tänä vuonna.
-Harry Potter... joku kuiskaa arpea vihlovalla äänellä. Harry hätkähtää. Se oli Voldemortin ääni. Harry katsoo ympärilleen, mutta ei näe mitään epäilyttävää.
Pian Harrylle ilmenee päähänsä jonkinlainen näky...
-Sirius Black on seuraava. Tuo hänet minulle, Matohäntä! Voldemort sanoo kylmästi hymyillen jossakin pimeässä huoneessa, jossa on pitkä pöytä tuolineen. Seinän vierustalla on takka ja sen edessä luikertelee suuri käärme.
-Se-se-selvä, herrani! Matohännän änkyttävä ääni vastaa pimeydessä.
-Aah. Tällä kerralla onnistun tappamaan Harry Potterin... Kunhan vain ylimääräiset ovat poissa ja Potter on liian heikko surun aiheuttamasta kivusta, Voldemort kähisee tyytyväisenä. Harry näkee vasta nyt muitakin velhoja ja noitia. He ovat kokoontuneet pöydän ääreen. Kaikki muut tuolit ovat täytetty paitsi yksi, joka on kahden kuolonsyöjän välissä.
-Me tapamme Sirius Blackin, me tapamme Sirius Blackin! yksi noita kuolonsyöjien keskuudessa rääkäisee iloisesti. Harryn otsaa viiltää ikävä kipu, joka herättää hänet todellisuuteen.
-Harry, kuuletko sinä?! Ron, joka oli saapunut Harryn vierelle, kysyy huolestuneen näköisenä. Harry, joka huomaa tippuneen lattialle tuoliltaan, katsoo Ronia raskaasti hengittäen. Koko luokka on kääntynyt katsomaan ihmeissään Harrya. Professori Kalkaros viilettää nopeasti Harryn ja Ronin luokse.
-Ylös, Potter! Kalkaros komentaa. Harry nousee Ronin avulla ylös. Hänen sydämensä tykyttää nopeasti ja silmät pyörii päässä.
-Mikä... professori aikoo kysyä, kunnes Harry keskeyttää.
-Anturajalka... Hän... Ei voi olla... Seuraava... hän kuiskaa sekavasti. Kalkaros katsoo häntä hiljaa, mutta näyttää tajunneen asian.
-Sairaalasiipeen? Kalkaros kysyy lyhyesti. Harry pudistaa päätänsä ja istuu takaisin paikoillensa. Ron istuu tällä kertaa hänen viereensä.
-Jatketaanpa sitten! Kalkaros murahtaa kävellessään takaisin luokan eteen. Harry hieroo kipeää arpeansa edelleen sydän tykyttäen.
-Näitkö siis Nuuhkun...? Ron kysyy hiljaa.
-En vain häntä... Siellä oli Voldemort ja Matohäntä... Sekä kuolonsyöjät. Nuuhku on seuraava uhri, Ron. Se on Nuuhku... Harry vastaa järkyttyneenä. Ron muuttuu kalpeaksi hetkessä.
-Mitä me teemme? hän kysyy varovaisesti.
-En minä tiedä. Emme pääse täältä pois eikä kukaan uskoisi minua, jos sanoisinkin jonkun olevan vaarassa, Harry selittää harmistuneena. Hän vain haluaisi päästä nopeasti pois tunnilta.
-Onko Harry Potter täällä? joku sanoo avatessaan pimeän tyrmän oven. Harry nousee ripeästi pystyyn.
-Olen! hän henkäisee.
-No mitä nyt taas?! Kalkaros sihahtaa vihaisena nähdessään professori McGarmiwan seisovan oven pielessä.
-Anteeksi, professori Kalkaros, mutta Harryn pitää tulla käymään Dumbledoren luona, McGarmiwa selittää. Harryn sydän ei enää tykytä niin nopeasti kuin aiemmin. Rehtori Dumbledoren nimen kuuleminen saa Harryn tuntemaan pelastuneelta. Hän haluaa jutella äskeisestä näystään mahdollisimman nopeasti jollekin.
-Miksi? Harry kysyy yllättyneenä.
-Rehtorilla oli sinulle tärkeää asiaa. Sinulle on myös vieras, joka odottaa siellä, professori McGarmiwa kertoo rauhallisesti ja viittoo rillipäisen pojan peräänsä. Harry hätkähtää. Sirius? Ron tuuppaa Harryn menemään, jolloin tämä lähtee suorinta tietä professorin matkaan. Harryn kävellessä pois luokasta, hän näkee Dracon tuijottavan hämmentyneenä häntä.
    Harryn ja professori McGarmiwan kävellessä kohti rehtorin kansliaa, he eivät puhu mitään toisilleen. Harry seuraa vain kiltisti perässä professorin kävellessä edeltä. Päästyään kivipatsaan ohi ja kävellettyä portaita ylös Dumbledoren ovelle, McGarmiwa koputtaa kolme kertaa puiselle ovelle.
Kop Kop Kop.
Harry näki kuinka ovi aukeni hitaasti. Silloin hänen mahansa muljahti ikävästi odottaessaan kenet näkisi Dumbledoren huoneessa ensimmäisenä.

~~~~
Helloooy! Uusi jakso jälleen saatu valmiiksi :D Toivottavasti teillä oli mukavaa lukiessanne ja toivottovasti teitä uwutti Drarry kohtaus :'( Anteeksi myös, jos löytyi kirjoitusvirheitä 🧐 Taidamme nähdä kuitenkin sitten jälleen ensi jaksossa :3! Heidooo!