To The Boy I Love

Kyllä Se Siitä

Harry on unohtanut kokonaan ongelmansa saatuaan vihdoin syödä herkullista aamupalaa. Salissa oleva rento tunnelma sai hänetkin tuntemaan itsensä rauhalliseksi. Tosin ei se ollut ainoa syy mikä oli saanut Harryn henkäisemään tyytyväisenä istuessaan ruokapöydässä. Draco nimittäin hehkui lämpöä ja rohkaisevaa energiaa istuessaan pojan vieressä silmät tuikkien tuijotellessaan tätä. Kaikki on niin mukavan tuntuista. Tai ainakin oli, kunnes Ron tömistelee paikalle.
-Harry! Hän sanoo jykevästi. Potter kääntyy kysyvästi ystäväänsä, jota pidättelee Hermione, Dean ja Seamus.
-Mitä? Arpinaama kysyy hämmentyneenä.
-Jutellaan! Ron kajahtaa vihaisen kuuloisesti.
-Valitan, Weasley. Harry syö nyt kanssani, Draco murahtaa tuimasti.
Punahiuksinen ei kuitenkaan näyttänyt antavansa periksi, vaan riuhtaisi Harryn matkaansa väkisin.
-Ron... Mikä sinulla on...? Voisitko irrottaa? Tahdon takaisin, Potter vaikeroi hölkätessään parhaan ystävänsä perässä. Malfoy on nousenut hermostuneena pöydästä ja seuraa nyt rohkelikko laumaa. Vasta sitten, kun he ovat salin ulkopuolella mahdollisimman kaukana Tylypahkan henkilökunnasta ja muusta väestä, Weasley kääntyy lyhyempään päin.
-Ron, lopeta! Puhu asiasi joskus toiste! Hermione käskee vakavissaan.
-Tämä on juuri sopiva hetki, pisamanaamainen tuhahtaa.
-Voisitteko nyt kertoa missä tässä on kyse?! Harry ärähtää kiskottuaan itsensä irti toisen pojan käsistä. Draco kävelee Deanin viereen mulkoillen punahiuksista.
-Kerro sinä, Harry. Missä olit viime yön? Ron kysyy suoraan.
-Täh? Arpinaama värähtää muuttuessaan kalpeaksi. Draco kävelee vihaisena ihastuksensa viereen.
-Se ei taida kuulua sinulle, Weasley. Et ole mikään äiti, jos satuit muistamaan, hän ilmoittaa uhmakkaasti. Seamus tarkkailee kiinnostuneena kolmea poikaa edessään, kun taas Hermione ja Dean huokailevat tyytymättöminä.
-Älkää edes aloittako lapsellista käytöstänne... Thomas yrittää sanoa, muttei se näytä menevän toisten kuuleviin korviin.
-Jaahas, olit siis Malfoyn kanssa? Niinpä tietysti. Vielä paripäivää sitten itkit tuon ääliön takia, Ron murahtaa kylmästi. Harry pistää kätensä nyrkkiin.
-Mitä sinä oikein selität, Ron?! Hän sähähtää loukkaantuneena.
-Ai mitäkö selitän? Tahdotko tosiaan tietää? Roikuit vähän aikaa sitten minussa kiinni valittaen jatkuvasti oloasi, ja nyt sitten olet kuin mitään ei olisi tapahtunut. Oletteko muka sopineet vai käyttääkö hän sinua hyväksi? Weasley karjaisee raivoissaan.
-Anteeksi kuinka?! Draco sihahtaa.
-Kuulit oikein! ylimielinen tyyppi, sanon minä... Tiesitkö edes Harry, että tuo ääliö, jonka takia itkit viikkoja, oli kokoajan Parkinsonissa kiinni juhlistamassa elämän helppoutta? Tiedätkö edes varmaksi tykkääkö tuo pojista vai ei? Ron kähisee rasittavasti. Potter nielaisee kalpeana. Kyllä hän oli tullut ajatelleeksi kysyä Pansyn ja Dracon tekemisiä, muttei ollut ehtinyt vielä sinne asti. Weasleylla oli hyvä pointti, muttei Harry tahtonut kuulla tuollaista ystävältään...
-Hetkinen nyt. Ensin tulet luokseni valittamaan siitä, kuinka sinua rasittaa minun tekoni ja miten Harryssa kiinni oleminen sinussa ärsyttää. Ja nyt jankkaat Harrylle siitä, että et pidä hänen olevan kanssani ja olen epäluotettava? Draco mulkoilee edessään olevaa rohkelikkoa. Potter vilkaisee tätä hämmentyneenä. Hän oli unohtanut kysyä luihuisen ja Ronin keskustelusta täysin.
-Niin. Kuten itse sanoit, "jankkaan" tätä niin kauan, kunnes se menee varmasti läpi. En usko sinun olevan edelleenkään luotettava. Olet vain ahne, kaksinaamainen isän pikku... Weasley rykäisee valmiina luettelemaan kaikki huonot puolet vihaamasta henkilöstään, kunnes jokin asia keskeyttää hänet vähäksi aikaa. Harry tönäisee tätä kärsimättömänä kauemmas.
-Suu tukkoon! Hän käskee raivostuneena.
-Lopettaakaa nyt! Hermione parahtaa taustalla.
-Paraskin puhuja! Voisit häipyä arpinesi jonnekin muualle! Ron pukkaa silmälasipäistä vuorostaan. Se oli erittäin huono teko. Nimittäin Dracon kylmän jäinen katse ei pystynyt muuttumaan enää kylmemmäksi. Hän oli ottanut ihastuksestaan kiinni, jotta tämä pysähtyisi ennenkuin tömähtäisi maahan. On hetken hiljaisuus, kunnes Malfoy ottaa Ronin rinnuksilta kiinni.
-Draco! Harry äännähtää yrittäessään vetää pojan pois parhaan ystävänsä kimpusta.
-Mitä sanoit? Tahdotko toistaa sen vielä kerran? Malfoy kysyy kiihtyneenä.
-Lopettakaa nyt jo tuo! Emme ole missään ottelussa! Dean sanoo nyrpeänä. Ronin pysyttyä hiljaa vain tuijottaen luihuista vihaisesti, tälle käy entistä pahemmin. Malfoy on menettänyt malttinsa ja lyö toista täysiä kasvoille. Hermione kiljaisee järkyttyneenä pistäessään kädet kasvoilleen. Harry menee vähän taaemmaksi, sillä ei tiedä mitä pitäisi tehdä.
-Koskit häneen väärällä tavalla, Weasley... Puhuit järjettömiä... Ja sinäkö hänen ystävänsä? Hah, tuskinpa vain... Draco kuiskaa pisamanaamaiselle, jonka nenästä valuu pienehkö määrä verta, kunnes pukkaa hänet maahan ja kävelee takaisin arpinaaman luo.
-Ainiin muuten. Jos et sattunut muistamaan, olen Malfoy. En pilaa mainettani, jos en ole sataprosenttisen varma asiasta... Luihuinen kertoo silittäessään Harryn tummia hiuksia selkä vasten maassa makaavaa. Seamus ei ole saanut silmiään irti kaksikosta.
-He siis oikeasti... Hän mutisee hiljaa, jolloin Dean katsahtaa tähän. Harry nieleksii katsoessaan veristä ystäväänsä.
-Heh. Luulet siis, etten pidä edelleenkään pojista? Jos se olisikin totta... Miksi olen sitten mennyt niin pitkälle Harryn kanssa? Malfoy jatkaa omahyväisesti virnuillen. Ron katsahtaa heihin hämmentyneenä. Potter lehahtaa tulen punaiseksi muistaessaan hetken ollessaan luihuisen kanssa kirjastossa, jolloin meno oli mennyt täysin seuraavalle tasolle mitä pelkät pusut tai halit eivät voi antaa.
-Draco... Ei olisi tarvinnut kertoa... Potter vastaa hätäisesti yrittäessään piiloutua pidemmän taakse.
-Tarvitsihan. Vaikkemme olisikaan tällä hetkellä yhdessä, se ei tarkoita, että tunteeni ja muistomme olisivat hävinneet mihinkään. Tahdon tuon ääliön rypevän itsesäälissä niin kauan, kunnes osaa pyytää meiltä kummaltakin anteeksi. Siihen asti liikut vain minun, Grangerin tai tuon Thomasin kanssa. Weasleyn kakaralle sinulla ei ole puhuttavaa, Malfoy vastaa jämäkästi. Harry katsoo vaivaantuneena Deania ja Hermionea, jotka toljottelevat tätä takaisin.
-Ymmärretty? Draco kysyy hiljaisuuden vallitessa. Potter nyökkää myöntyvästi, kunnes ottaa varovasti vaaleahiuksisen kädestä kiinni. Luihuinen silmäilee kysyvästi poikaa, joka alkaa vetämään tätä mukaansa.
-Harry! Ron huudahtaa silmälasipäisen perään.
-Anna olla. Lähden niinkuin halusitkin. Otan vain minulle kuuluvan mukaani, Potter tuhahtaa ärtyneenä. Dracon sydän pompahtaa kurkkuun. "Minulle kuuluvan"? Tarkoittiko tuo...
Malfoy punastuu päätä pahkaa ja tuntee suurta onnellisuusta alkaessaan hölkkäämään rohkelikon kanssa etuoville.
-Minne mennään? Hän kysyy kiinnostuneena.
-Jonnekin, jossa meitä ei enää voida häiritä... Harry vastaa irvistäen. Dracon tekisi mieli vain hyppiä suuresta ilosta, mutta osaa pidätellä halujaan siihen asti, kunnes he saapuvat Musta järven rannalle. Potter irrottaa otteestaan ja juoksee veden äärelle. Talven kauneus teki suuren vaikutuksen rohkelikkoon, joka on ollut turhankin kauan mieli maassa. Aurinko loisti kirkkaana sinisellä taivaalla ja hanki kimalteli upeasti maisemassa. Draco kävelee hymyillen arpinaaman taakse halaamaan tätä.
-Täällä on kylmä. Voit vilustua, hän sanoo hiljaa.
-Sinä voit sitten lämmittää minua, Harry vastaa tuijotellessaan kaunista näkymää.
-Etkö tahdo ehtiä takaisin syömään? Malfoy kysyy aivan ihastuksensa korvan vieressä. Potter käännähtää ympäri niin, että kaksikon naamat koskettavat melkein toisia. Hän pudistaa päätänsä.
-Vai niin. No mitähän sitten tahdot tehdä? Draco irvistää ilkikurisesti.
-Tahdon kokea uudestaan eilisen, Harry toteaa pienesti hymyilen.
-Eilisen? Sopii minulle, kunhan et pyörry, Draco vastaa lumoavasti.
-Ja kunhan Pansy ei keskeyttäisi meitä, arpinaama jatkaa.
-Parkinson? Oletko vihainen, kun hän keskeytti meidät? Vai kenties mustasukkainen minusta... Luihuinen virnuilee tyytyväisenä tullessaan kokoajan vain lähemmäksi. Harry katsoo toista huvittuneena.
-Mikä sai sinut muuttamaan mielesi meidän suhteen? Vieläpä näin nopeaa, Draco kysyy kiinnostuneena.
-En tiedä. Tahdon vain, että kaikki tämä hirveä loppuisi... Harry kohauttaa olkiaan. Draco hymähtää hymyillen.
-Minä myös, hän sanoo.
Harry hymyilee säteilevästi laittaessaan kätensä pidemmän niskalle ja pussaa tätä nopeasti.
-Hei, ei tuo riitä! Malfoy puuskahtaa ottaessaan rajumman otteen arpinaamaasta, jolloin hän suutelee toista ihan kunnolla. Aurinko lämmittää poikia mukavasti sekä kylmä viima on antanut periksi. Tanssivat lumihiutaleet pyörähtelevät heidän ympärillään. He kaksi olivat taas siinä. Kiinni toisissaan tahtomatta liikkua kauemmas. Jättämällä Ron ja kaikki muutkin heidän kehänsä ulkopuolelle. He olivat ehkä vielä nuoria, mutta tiesivät täsmälleen mitä tahtoivat. Jos V.I.P kokeista reputtaminen Malfoyn takia olisi syy, hän ei enää edes ajattelisi koko kokeita. Enää puoli vuotta, kun he saavat vielä olla näin.

...
Draco menee jatkuvasti alemmas Harryn kasvoja. Hän pysähtyy kaulan kohdalle saadessaan jatkaa eilisen loppuun. Potter on sulkenut silmänsä tiukasti kiinni. Hänelle on tullut yhtäkkinen huono olo, muttei viitsi sanoa sitä toiselle. Arpinaama puristaa käsiään, kunnes on luovutettava. Hän menee hitaasti taaemmaksi, jotta saisi luihuisen pois kimpustaan.
-Mitä nyt? Etkö pitänyt? Draco kysyy yllättäen.
-E-ei, kun minä... Tuli huono olo, Harry kertoo vaikeroiden katsellessaan maata. Malfoy katsoo tätä huolestuneena, kunnes ottaa hänen kädestään kiinni.
-Lähdetään Sairaalasiipeen. Meidän olisi pitänyt käydä jo aikaisemmin, luihuinen tiedostaa vakavana.
-Olen ihan kunnossa, Draco. En ole vain... Harry väittää. Hän olisi tahtonut pysyä järven rannalla pidemmänkin aikaa.
-Nukkunut? Syönyt? Et ole kunnossa, Harry. Ylimääräiset asiat vaivaavat sinua liikaa etkä saa tehtyä mitään aikaiseksi, Malfoy jatkaa tiukasti. Arpinaama pysähtyy heidän ollessa etuovilla. Draco katsahtaa tähän hämmentyneenä.
-... Entä, jos sinäkin kuulut niihin "ylimääräisiin" asioihin? Harry mutisee hiljaa väistäen toisen katsetta. Vaaleahiuksinen huokaisee syvään.
-Mennään nyt vain, Harry. Kyllä tämä tästä, hän sanoo ollenkaan vastaamatta lyhyemmän kysymykseen. Potter seuraa surullisena perässä. Hänen tunteensa hyppivät maasta taivaisiin ja takaisin... Jos ihmiset todella luulevat, että kuuluisalla Harry Potterilla olisi helppoa, he ovat ehdottomasti väärässä. Kaikki tämä ei todellakaan ole ruusuilla tanssimista. Mutta jos Harry valitseekin Dracon kanssa olemisen loppuun asti, muuttuisiko elämä taas helpommaksi? Ei tietenkään. Elämässä on pakko olla ylä ja alamäkiä, jotta oppii selviytymään. Eikä rakkaussuhteet tai ympärillä kuiskivat ihmiset olleet maailmanloppu. Harryn ajatusmaailma muuttui hetkessä, kun sai taas koskea ihastuksensa sileitä huulia ja lämmintä kämmentä. Aivan kuin luihuisen läsnäolo pelkästään olisi tuonut esille sanat, joita rohkelikko juuri nyt kaipasi.
Kyllä se siitä.

~~~~
Helllloooou!
Viikonloppu 😍!
Mun on pakko myöntää, etten muista julkaisinko viime osan eilen xdd... Mut ei sillä niin väliä oo!
Huikeaa vauhtia olemme menossa kohti kesää ja etäopiskelusta on tullut melkein yhtä normaalia kuin koulun penkillä istuisi 😄.
Hyvinhän me näistä asioista selvitään 💖! Isot tsempit kaikille 🌹🥇
Asiasta seitsemänteen...
Toivottavasti tää osa toi iloa teidän päivään ja me jatkamme taas ensi luvussa 😍💖
Byee! ~🌹