To The Boy I Love

Kelvoton

Harry aukaisi silmänsä tuntiessaan kovan lattian allaan. Lämmin valkoinen peitto oli kietoutunut hänen ympärilleen tiukasti. Ulkona ei paistanut aurinko, vaan puolestaan vesi satoi ja tuuli heilutti puunlatvoja edestakaisin. Harry nousi ylös kuullessaan askelten lähestyvän sairaalasiipeä.
-Hyvänen aika! Nukuitko lattialla?! matami Pomfrey kiljaisee tullessaan huoneeseen kantaen pulloja, joissa oli jotain litkua käsissään.
-Äh, minä... No siis... Kun... Joo? Harry vaikeroi unisena, kunnes tajuaa itsekin olleen nukkumassa kovalla lattialla. Mutta... Missä Draco on? Oliko tämä taas joku tyhmä temppu? Malfoy on varmasti ilkkumassa Harrysta kavereilleen.
-Istu, Harry, istu... Pomfrey mutisee viittoessaan pojan vuoteelle. Harry istuu saman tien.
-Ei, en ymmärrä. Mitä ihmettä sinä siellä teit? Noniin testataanpa... Lämpöä vähän, mutta vain väliaikaisesti... matami Pomfrey selostaa koskiessaan Harryn otsaa.
-Olen ihan kunnossa! Voinko jo lähteä? Harry kysyy.
-Ei, et voi! Pomfrey vastaa äkäisesti.
-Jooko? Olen oikeasti ihan kunnossa. Minun on... Minun on pakko... Ihan tosi. Jä-jään jälkeen opiskelusta! Harry valehteli puoliksi, sillä häntä ei olisi voinut vähääkään kiinnostaa opiskelu. Hänellä oli vain kova hinku päästä puhumaan ystävilleen.
-No hyvä on sitten! Jos jotain ilmenee, tule heti paikalla puheilleni! matami Pomfrey luovuttaa ja päästää Harryn menemään. Harry menee nopeasti pois sairaalasiivestä kohti Rohkelikkotornia, josta hän voi käydä nopeasti vaihtamassa vaatteensa.
Vaihdettuaan vaatteensa, hän menee kohti suurta salia. Harry ehtisi vielä hyvin aamiaiselle. Kun hän on saapunut suureen saliin aamupalalle, hän näkee Hermionen ja Ronin istuvan siellä.
-Harry! Ron huudahtaa yllättyneenä. Hermione käännähtää ripeästi Harryn suuntaan, juoksee hänen luokseen ja halaa poikaa.
-Harry, Harry... Olen niin pahoillani... En käsitä.. En vain käsitä, Hermione änkyttää huolestuneena. Harry halaa tätä myös.
-Hän kuoli, Hermione... Nuuhku kuoli, eikö niin? hän kysyy hiljaa värisevällä äänellä. Ron katsoo heitä surullisena.
-Niin, Harry... Dumbledore kertoi meille... Emme halunneet pahentaa oloasi, mutta... Ron yrittää selittää.
-Luuletteko, että olisin jotenkin romahtanut? Tiesitte ihan hyvin, että saan sen tietoon! Näin hänet, Harry irroittaa otteensa ja menee taaemmaksi. Moni oppilas on kääntynyt katsomaan heitä kummissaan.
-Olemme pahoillamme, Harry. Ihan totta, mutta... Sanoitko, että näit hänet? Ron kysyy kalpeana.
-Hän tuli eteeni... Silloin siellä huispausmatsin aikana. Olin itsekäs, vai mitä? Harry kertoo kurkussaan suuri pallo, joka vaikeuttaa nielemistä.
-Ei, älä syytä itseäsi! Tämä ei ole sinun vikasi, ei kenenkään! Hermione voihkaisee huolestuneena. Harry koskee arpeansa.
-Tapan hänet... hän mutisee mielipuolisesti.
-Harry? Ron kuiskaa pelokkaasti.
-Älä alennu hänen tasolleen, Harry! Hermione sanoo hätääntyneenä.
-Onko Potterilla kenties jokin hätänä? kuuluu mörisevä ääni Harryn takaa. Harry hätkähtää ja kääntyy. Aivan kuin hän olisi juuri herännyt painajaisesta todellisuuteen. Villisilmä Vauhkomieli seisoo hänen edessään. Hänen taikasilmänsä poukkoilee sinne tänne hurjaa vauhtia.
-Kaikki hyvin, Harry mutisee ja irroittaa nopeasti kätensä otsaltaan.
-Vai niin... Kuulehan, mistä ikinä puhuttekaan niin älkää ainakaan täällä. Ja ainiin muuten, Dumbledore pyysi sinut huoneeseensa tänä iltana kello 20.00. Näemme siis siellä, Vauhkomieli murahtaa hiljaa. Taikasilmä katselee hitaasti sivuille ja taakse ilmeisesti tarkistaen, että kukaan ei kiinnittäisi liikaa huomioita heihin.
-Tu-tuletko sinäkin? Harry kysyy yllättyneenä.
-Tietysti, poika! Kyllähän minä tiedän mitä täällä on tapahtunut. Noniin, menkääpä siitä! Vauhkomieli ärähtää ja nilkuttaa sitten opettajien pöydän luo.
-Harry? Hermione kysyy varovaisesti.
-Olen kunnossa... Anteeksi, jos minä... Kuulostin oudolta, Harry vastaa hiljaa. He menevät istumaan.
-Harry! Fredin ja Georgen ääni kuuluu kauempaa. Harry kääntää katseensa heihin. Punertavista hiuksista ei voi erehtyä heidän olleen Weasleyta.
-Oletko kunnossa, Harry? Oli se aikamoista. Ensin vain pimeni ja sitten vihreä valo ilmaantui taivalle. Sitten sinä vain yhtäkkiä tipuit, Fred selittää kauhistuneena. Pojat istuvat Harryn oikealle puolelle, jossa on juuri ja juuri tilaa kahdelle.
-Me kuitenkin selvittiin pelkällä jälki istunnolla. Voit kuvitella kuinka paljon äiti suuttui... George jatkoi malttamattomana.
-"Ettekö te yhtään käsitä, että Harry on muutenkin vaarassa?! Voi mitä tekisinkään teidän kanssanne... Nyt pieni Harrykin makaa sairaalasiivessä teidän takianne! Ette olisi saanet! Odottakaapa vain, kun isänne saa tietää tästä!" Fred esittää rouva Weasleyta kimakalla äänellä, josta hänet voisi tunnistaa. Ron alkoi nauramaan, kunnes Hermione potkaisee hänen jalkaansa.
-AI! Mitä ihmettä, Hermione?! Ron ulvahtaa hermostuneena. Hermione pysyi hiljaa katsoen Harrya huolestuneena.
-Eikö hän... Eikö hän torunut minua yhtään? Harry kysyy harmissaan.
-Ei tietenkään. Miksipä olisi? Äitini palvoo sinua, George vastaa hölmistyneenä. Harry katsoo jokaista ystäväänsä vuorotellen.
-Mitä nyt, Harry? Ron kysyy hämmentyneenä ottaessaan voileivän.
-Aiheutinko minä sen, että teille huudetaan mutta minulle ei? Harry kysyy. Hermione katsoo nyt oikein kiinnostuneesti lasiaan aivan kuin siinä olisi jotain, mitä siinä ei pitäisi olla. Ron yskäisee tukehtuessaan leipään. Fred ja George vilkaisevat toisiaan, ja sitten taas Harrya.
-Ei se ole ensimmäinen kerta. Meidän äiti on aina pitänyt sinusta, Fred yrittää lohduttaa.
Harry katsoo häntä epäuskoisena. Harry oli aiheuttanut sotkun aivan itse ja siksi häntä pitäisi rangaista eikä toisia.
-Ei se meitä haittaa, Harry. Siis kun äitihän huutaa meille aina, George sanoo iloisena. Harry ei vastaa vaan katselee nyt lautastaan. Kaksoset lopettavat puhumisen, jolloin syntyy kiusallinen hiljaisuus. Harry tietää, että he varmasti tietävät jotain muutakin, mutta eivät vain kerro. Kumpa hän vain voisi paeta... Omaan sänkyynsä tai Hagridin luo teelle. Mitä vain, kunhan pääsisi pois ihmisten ympäriltä.
    Oli aika lähteä kohti ennustustuntia. Harrysta olo ei voisi tuntua kurjemmalta. Hän kävelee parin korpinkynteläisen ohi ja kuulee kuinka he kuiskivat pelokkaina hänestä. Ron ja Hermione ei kuulleet sitä, sillä puhuivat juuri nyt jostain muusta. Harry löntysteli heidän perässään väsyneenä. Missähän Draco oli nyt? Häntä ei ollut näkynyt sitten eilisen.
-Noniin, minä menen nyt. Onnea tunnille, Harry! Hermione pysähtyy hymyillen. Ron näyttää selvästi loukkaantuneelta, kun Hermione ei toivottanut hänelle onnea. Harry yrittää vääntää hymyään hänen kasvoilleen, mutta näyttää siltä kuin olisi juuri törmännyt seinää päin.
Hermione kiiruhtaa tunnille, jolloin Ron ja Harry jää kahden.
-Tule, Harry. Ehkä saadaan takaa paikat! Ron mutisee synkkänä, sillä häntäkään ei olisi voinut vähempää kiinnostaa ennustustunti. Harry kävelee Ronin vierelle.
-Luuletko, että Fred ja George salaavat minulta jotain? Harry kysyy yhtäkkiä heidän kävellessä pimeää käytävää pitkin. Ron katsahtaa häneen.
-Mitä? Ei tietenkään. Tai siis... He aina salaavat jotain, hän vastaa hölmistyneenä. Harrya epäilyttää. Hän on varmasti jäänyt jostain paitsi. Harryn ajatus kuitenkin katoaa johonkin muuhun, nimittäin hän näkee Draco Malfoyn kavereineen kävelemässä heitä päin.
-Ei ei ei... Miksi juuri nyt? Harry mutisee hiljaa ja perääntyy.
-Mitä nyt, Harry? Ron kysyy hätääntyneenä.
-He...He ovat hätänä, Harry vinkkaa paniikissa luihuisten suuntaan. Ron katsoo Malfoyta ja sitten taas ystäväänsä.
-Mistä sinä puhut? Onko sinulla nyt kaikki okei? Tekivätkö he jotain sinulle? Ron kyselee hermostuneemmin. Harryn päässä pyörii. Malfoy varmasti tulee haukkumaan häntä eikä Harry tahtoisi, että viime yöstä tietäisi kukaan. Minne hän voisi  piiloutua? Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin juosta pois päin takaisin sinne mistä oli alunperinkin lähtenyt, eli suuresta salista.
-Mi-minä unohdin sanoa professori Vauhkomielelle jotain! mene vain edeltä, Harry hätääntyy ja lähtee kävelemään pois päin Ronista.
-Harry! Etkö voisi selittää minulle edes vähän tarkemmin?! Ron huudahtaa äimistyneenä.
-Kerron myöhemmin! Harry vastaa ja lähtee sitten jo hölkkäämään. Tuntui naurettavalta juosta Malfoyta karkuun sillä olihan Harry pahemmastakin selvinnyt. Vielä pahemmalta tuntui jättää Ron yksin käytävään selittämättä sen tarkemmin. Harry ehti ottaa vain pari juoksuaskelta, kun hänen takanaan jo kutsuttiin häntä.
-Potter! Juoksetko karkuun? ärsyttävän kuuloinen ääni kysyy.
Harry pysähtyy ja kääntyy hitaasti ympäri. Pansy, joka oli huutanut häntä, irvistelee ilkeästi parin metrin päässä. He olivat saavuttaneet Ronin, joka on lähellä jo lyömässä Pansya naamalle. Harry nielaisee. Olisi hölmöä juosta karkuun ainakin nyt.
-Jätätkö ystäväsi yksin? Draco kysyy virnuillen. Hän oli palannut omaksi itsekseen. Harry katsoi tätä tarkkaan.
-Tajusitko vihdoin ketkä ovat enemmän sinun tasoasi? Kelvoton, köyhä ystäväsi, Weasley... Draco ilkkuu mulkoillen pahasti Ronia. Ron kalpenee hetkessä. Harrylle se oli viimeinen tippa. Hän kävelee Malfoyn luokse ja tönäisee hänet seinää vasten.
-Mitä sanoit? Harry kysyy vihaisena. Draco ei enää hymyile vaan tuijottaa Potteria hiljaa. Pansy on suu ammollaan ja Crab ja Goyle pistävät kädet nyrkkiin.
-MITÄ SANOIT?! Harry toistaa lujemmin. Hän nostaa kätensä nyrkkiin merkiksi siitä, että jos Malfoy ei puhu niin Harry iskee tätä päin naamaan.
-Ke-kelvoton, köyhä ystäväsi, Weasley... Draco änkyttää silmät nyt tiukasti kiinni.
-Ai, pelkäätkö yhtäkkiä, että naamasi menee piloille? Harry kysyy rutistaen pystyssä olevaa kättänsä enemmän nyrkkiin.
-Harry! Se on vain Malfoy. Oliko yllättävää, että hän sanoisi noin? Ron sanoo herkästi Harryn takana. Harry on suunniltaan vihainen, väsynyt ja turhaantunut. On kyllä selvää, että Draco sanoo noin, mutta kaiken tämän jälkeen se oli tarpeetonta.
-Mene pois, Mene pois! Draco rääkäisee varoen visusti Harryn nyrkkiä. Harry menee askeleen lähemmäs häntä.
-En tajua miksi teit niin, vaikka minä oikeasti luotin sinuun. Huomaa tässä kuka on kelvoton... hän kuiskaa Dracon korvaan. Malfoy avaa silmänsä, jolloin kaksikon katseet kohtaavat. Harry kävelee taas taaemmas ja laittaa nyrkin alas.
-Mennään, Ron... hän mutisee hetken katsottuaan luihuista, kunnes alkaa kävelemään. Ron kävelee visusti perässä. Malfoy katsoo jähmettyneenä maahan.
Harry ei katso enää taakseen vaan jatkaa hiljaa eteenpäin.
-Hän on Malfoy... Mitä muuta muka osasin odottaa?

~~~~
Helllooou!
Jaahas 11 luku menossa :o
....
Olen palannut takaisin koulun penkeille, joten tarinoiden tulo saattaa hidastua. Älkää kuitenkaan murehtiko, nimittäin uusi osa tulee mahdollisimman pian!
Nähdään taas ^^!