To The Boy I Love

Häätö, Melu Ja Isku

Harry nousee ylös tuoliltaan. Hänen on pakko keksiä jotain tekemistä, jottei tuo vaivaisi päätänsä yhtään enempää Dracon sanoilla.
-Oletko pelannut tätä ennenkin, Draco? Millicent hihkuu ylitse muiden. Harry kuuntelee toisia tarkkaavaisena samalla, kun kerää Hermionen jättämät kirjat pinoon.
-Mm, äitini kanssa joskus, Malfoy vastaa kysymykseen. Potter huokaisee vaisusti. Dracon isä ei taida juuri ollenkaan olla läsnä perheessään. Hän saapuu poikansa eteen vain silloin, kun kyseessä on maine tai kunnia.
-Entä se Potter? Hyödytkö hänestä millään tavalla? joku noidista utelee. Harry pysähtyy hetkeksi. Hänen sydämensä alkaa hakkaamaan rajusti.
-En tullut vastaamaan typeriin kysymyksiinne, Draco murahtaa kylmästi. Blaise katsoo luihuista synkästi, kunnes päättää jatkaa peliä kuin mitään ei olisi äsken tapahtunut.
Harry vetäisee syvään henkeä. Hänestä tuntuu kummalliselta olla siellä, mutta jokin saa pojan olemaan kirjastossa. Ehkä se johtuu siitä, että hän tietää miten Draco käyttäytyy, jos tuo lähtee jonnekin sanomatta mitään. Harry tahtoi tosiaan pitää riidat kaukana heidän suhteestaan.
Muut hurrasivat jälleen Malfoylle.
-Äh, lopeta jo, Harry! Sinä itse sanoit Dracolle, että hän voi mennä pelaamaan! rohkelikko sähähtää hiljaa itselleen. Hän nostaa kirjapinon syliinsä ja menee jälleen kauemmaksi luihuisista. Arpinaama etsii kirjoille omat paikkansa, yrittäen samalla ajatella jotain mukavaa. Onnistui kaiken ihanan ajattelu jonkin aikaa, kunnes ärsyttävän oloiset luihuis tytöt kehuivat Dracoa jälleen mahtavaksi. Olihan se myönnettävä, että Harry oli kateellinen. Hän kyllä itse sanoi poikaystävälleen, että tuo voi mennä pelaamaan, muttei hän ajatellut, että he pelaisivat noin kauan. Kuin Harrya ei olisi edes olemassa. Siltä se kaikki tuntui.
-Missä tämän paikka on...? Ah, tuolla, Potter mutisee itsekseen. Hän nousee varpailleen ja kurottaa laittamaan yhtä kirjaa käsissään korkealla olevalle hyllylle.
-Uskomatonta... Miten Hermione on saanut tämän tuolta? Harry puuskahtaa vaivalla. Hän ottaa hieman tukea pöydästä, jolloin tämä pääsi kurkottamaan vielä ylemmäs. Juuri, kun tuo oli saamassa kirjan paikoilleen, jotain tapahtui...
Hän tunsi käden menevän tämän paljaana olevalle vatsalle, joka oli ilmestynyt esiin rohkelikon nostaessaan käsiään ylös. Niskan kohdalle ilmestyi yhtäkkinen pieni kipu, jonkun viedessä huulensa tummahiuksisen iholle.
-Ah... Draco...? Mitä sinä teet? Ei täällä, Harry älähtää pistäessään omat kätensä takana olevan henkilön käsivarrelle, ja yrittäen irrottaa itseään irti.
-Hah... Hyvä arvaus, Potter, joku, joka ei todellakaan ole Malfoy, kuiskaa toisen korvalle. Harry kalpenee hetkessä. Hän riuhtaisee itsensä irti, muttei pääse livahtamaan pois toisen velhon pitäessä hänet tiukasti hyllyä vasten.
-Mark?! Harry katsoo toista peloissaan.
-Yllätys. Harmi, etten ollut tahtomasi henkilö, mutta taisin käydä häntä aika lähellä, vai? Sanoit minua kuitenkin Dracoksi, Mark virnistää ilveilevästi. Harry yrittää rimpuilla pois, mutta toinen tiukentaa entistä enemmän otettaan. Harry tuntee alaselässään olevan mustelman, joka oli ilmestynyt hänelle aiemmin Ronin tönäistessä tämän pöydän nurkkaan päin, ja joka nyt jomottaa kirjan raapiessa juuri siitä kohtaa.
-A-agh... Päästä irti! Harry käskee vihaisesti. Mark kuitenkin vain naurahtaa yhä enemmän.
-Tai mitä? Menetkö itkemään taas poikaystävällesi asiasta? Häntä ei näytä kiinnostavan edes touhusi ollessaan omanlaistensa  seurassa, hän vilkaisee muiden luihuisten joukkoon. Harry potkaisee toista siinä vaiheessa arkaan paikkaan. Hän ei tahtonut kokea taas tuollaista uudestaan.
-DRA...! Harry yrittää huutaa, mutta hän sai potkusta samalla mitalla takaisin. Mark löi tuota suoraan kasvoille, kunnes pisti  kätensä pojan kurkulle ja suuteli häntä.
-Tuki suusi, pentu, hän sähähtää jatkaessaan kiihkeästi suuteluaan. Harryn silmät päättivät vetistyä ja hänen jalkansa pettivät, jolloin tuo tömähti maahan. Miksei kukaan kuule? Miksei kukaan näe heitä? Miksei Draco näe? Harry tunsi toisen käden menevän hänen paitansa alle. Hänen oli pakko tehdä jotain, jotta sai äänensä kuuluviin muiden kovaäänisten luihuisten seasta. Tämä otti hitaasti yhden kirjan takana olevastaan hyllystä ja löi sen avulla toisen kasvoja, jotta tämä saisi huulensa taas käyttöönsä.
-Dra... Co... Katso tänne! Harry kompuroi ylös. Lattiat ja seinät poukkoilivat ylös alas. Ei tämä voinut olla enää todellista. Vain kymmenen metrin päässä hänestä oli Draco, joka pelasi muiden kanssa shakkia.
-Jaa, Potter päättää olla vaikea... Hyvä on, ole sitten. Voimme pitää hauskaa näinkin, Mark nousee ylös, ottaa rohkelikon kädestä kiinni ja vetää mukaansa.
-PÄÄSTÄ IRTI! DRACO! Harry karjaisee, jolloin hyllyssä olevat kirjat lennähtävät kaikki saman aikaisesti iljettävän pojan päälle. Harrykin sai osuman, sillä oli joutunut olemaan liian lähellä toista nuorta. Hän tömähti maahan samoin kuin toinenkin.
-Hitto... Mark uikuttaa. Kirjastoon syntyi hiljaisuus. Harry hiissautui kauemmas pojasta, mutta pysähtyi heti, kun tunsi jonkun olevan tämän takana. Hän nosti päänsä ylös ja huomasi Dracon tuijottavan kylmästi Markia, joka voivotteli kipujaan.
-Draco... Harry parahtaa itkuun. Vaaleahiuksinen nostaa toisen ylös, tarkastaa nopeasti tämän kasvot, kunnes kävelee hiljaa maassa makaavaan velhon eteen.
-Draco...! Harry yrittää mennä toisen luo, kunnes Blaise pistää kätensä lyhyemmän olalle ja katsoo tätä kuin sanoen, ettei kannattaisi mennä tielle. Rohkelikko ottaa Zabinin käden pois ahdistuneena. Hänestä tuntuu epämiellyttävältä.
-Mitä helvettiä teit? Draco sihisee jäisesti.
-Hah... Niinpä tietysti. Jos olisit itse katsonut, niin olisit ehkä tiennytkin jotain, Mark yrittää nousta ylös. Draco naurahtaa sarkastisesti, kunnes potkaisee toisen jälleen maankamaralle.
-VITUN SAASTA! Älä leiki kustannuksellani! hän ärähtää raivostuneena. Harry pistää kätensä ylävartalolleen kuin suojaksi. Hän alkaa itkemään enemmän ahdistuksen vallatessa tämän kehon. Draco vilkaisee taakseen, jossa hänen poikaystävänsä oli.
-Älä itke, rakas. Tulen kohta luoksesi, hän lohduttaa yrittäessään pysyä rauhallisena toista kohtaan.
-Etpähän tullut äskenkään, vaikka hän niin pyysikin... Voi raukkaa, odotti täällä niin kauan, että hänen oma kultansa lopettaisi typerän pelinsä, Mark sanoo kierosti. Draco kilahtaa totaalisesti. Hän potkii raivokkaasti toista selkään, kunnes kyykistyy ja vetää hirveän luihuisen hiuksista niin, että pystyi katsomaan toisen kasvoja.
-Haluatko noin paljon, että tapan sinut? Malfoy sähähtää hiljaa.
-Tapat? Älä yritä esittää, että tekisit noin paljon tuon pojan eteen, Malfoy. Ethän sinä Wrightsiakaan tappanut, vaikka hän meni niin pitkälle. Tai mistä minä tiedän, kuinka pitkälle hän ehti jo mennä... Huhut ovat vain huhuja, eikö totta? Sen minä kuitenkin tiedän, että hän taisi olla melkein yhtä lähellä kuin sinäkin, Mark virnuilee kuin mikäkin mielipuoli. Draco lyö toista turpaan.
-Esitänkö sinun mielestä? Sovitaan sitten tapaaminen ja katsotaan onko tämä kaikki esitystä. Pieni varoitus kuitenkin... Sanon sen mitä teen ja usko tai älä, jos kyse on minun Potteristani, voit etsiä itsellesi valmiiksi sopivan hautapaikan, hän kuiskaa myrkyllisesti. Markin ilme muuttuu hetkessä hieman panikoivaksi, jolloin Draco virnistää pienesti.
-Luuseri, vaaleahiuksinen tuhahtaa, kunnes nousee ylös ja potkaisee vielä kerran toista kipeästi selkään. Harry pistää silmänsä tiukasti kiinni, sillä se oli todella rajua katseltavaa. Malfoy ei selvästikään enää antanut armoa kenellekään.
-Harry... Draco tulee toisen eteen, jolloin silmälasipäinen syöksyy halaamaan toista.
-Ole kiltti, Draco... Tahdon jo lähteä pois! Potter itkee tuskissaan. Malfoy katsoo toista huolestuneena.
-Ei tulisi ajatustakaan pitää sinua enää täällä... hän hymähtää vakavana. Tämä vilkaisee Blaisea, viittoo hänet mukaan ja ottaa sitten Harryn kädestä kiinni. He lähtevät kaikki kolme liikkelle, jättäen muut luihuiset kirjastoon.