To The Boy I Love

Valvojaoppilaiden Kylpyhuone

Viikko oli sujahtanut viimeiseen arkipäivään, jolloin Tylypahkan oppilaat valmistautuivat viikonloppuun. Kaikki näyttivät olevan iloisia sen takia, että pääsisi vierailemaan taas Tylyahossa, joka sijaitsee lähellä koulua. Kaikki muut paitsi Harry tietenkin. Hän oli päättänyt ottaa viikonlopun rennosti ilman näkymättömyysviittoja tai mitään muutakaan, joka tuottaisi hankaluuksia. No, olihan hänellä toinenkin syy... Nimittäin arpinaama oli päättänyt pysyä piilossa Malfoylta, jota oli halannut toissa päivänä. Ei se hali lopulta tuottanut tulosta mihinkään suuntaan, sillä Harry oli päättänyt paeta nolona paikalta. Kaiken tämän poikaystävä session keskeltä löytyi vielä yksi uusikin ongelma. Ron Weasley. Harry ei ollut puhunut ystävälleen näiden päivien aikana ollenkaan, vaan pysynyt Hermionen kanssa sen minkä pystyi, kunnes tyttö sivuutti hänet opiskelun ohella. Eilen silmälasipäinen oli vieläpä käynyt sanomassa professori McGarmiwalle, että hän varaa valvojaoppilaiden kylpyhuoneen perjantai illaksi. Mutta eihän hän sinne uskalla yksin mennä, eikä nyt ole Roniakaan saattamaan tätä. Ehkei rentoutuminen ollut yksinkertaisesti Harryn juttuja.

...
-Kuinka myöhään sinä oikein meinaat jättää? Kello on kuitenkin jo puoli kahdeksan, Dean kysyy hämmentyneenä vilkuillessaan kelloa. Harry istui ajatuksissaan takan äärellä heidän ollessa Rohkelikkotornin oleskeluhuoneessa.
-Ehken sittenkään tahdo mennä, hän mutisee hiljaa. Hermione, joka lueskeli nenä kiinni kirjassa vilkaisi Harrya.
-Sinähän muuten menet, kun kerta olet jo ilmoittanut professori McGarmiwalle! Hän tiuskaisee äkäisenä. Potter huokaisee ja kääntyy katsomaan Deania.
-Voitko sinä tulla sitten odottamaan minua? Hän kysyy epätoivoisena.
-Minäkö? No, voinhan minä tietenkin tulla, jos se helpottaa oloasi edes vähän, Thomas toteaa yllättyneenä. Harry nyökkää myöntyvästi.
Hermionen hoputettua kummankin pojista visusti matkaan ja arpinaaman haettua vaihtovaatteensa, he katoavat ovi-aukosta ulos. Aurinko oli laskenut horisontin taakse pari tuntia sitten, joten Dean otti palavan soihdun valaisemaan heidän tiensä.
-Toivottavasti sinua ei haittaa, että jouduit tulemaan mukaan. En tahtonut lähteä yksin, Harry huokaisee huolestuneena.
-Ei minua haittaa. Mutta kuulehan, mikä sinulle ja Ronille on tullut? Olette olleet kaukana toisistanne, Dean vastaa rennosti. Potter raapii niskaansa vaivaantuneena.
-Suutuin hänelle... Ron sanoi, että minua luullaan parhaaksi vain nimeni ja arpeni perusteella. En käsitä miksi se edes piti ottaa puheeksi! Hän kähisee ärsyyntyneenä.
-Haha, onneksi päätit sittenkin lähteä kylpyyn. Saat selvitellä asioitasi rauhaisassa, Thomas naurahtaa mielihyvin.
-Luuletko, että valvojaoppilaiden kylpyhuoneessa pystyisi oikeasti rentoutumaan? Arpinaama kysyy kiinnostuneena katsoessaan ystäväänsä, joka alkaa hymyilemään.
-En tiedä, mutta monet muut ovat kehuneet sitä hyvänä esimerkkinä, kun heillä on ollut stressiä. Saattaa ehkä olla, että saat jopa ratkaistuakin yhden pulmistasi, Dean selittää lempeästi. Potter nyökkää pienesti, kunnes kääntyy katsomaan himmeästi valaistua käytävää. Heidän päästessä kylpyhuoneen oven eteen, Thomas tönäisee pienesti lyhyempää käsivarresta.
-Älä sitten mieti ongelmiasi liikaa, okei? Kaikki järjestyy sitten kun on sopiva aika. Odotan täällä ulkopuolella. Äläkä pidä kiirettä! Hän irvistää, kunnes menee toiselle puolelle käytävää ja nojaa seinää vasten. Harry epäröi vähän aikaa, mutta uskaltautuu lopulta menemään valoisaan huoneeseen, jossa odottaa kylpy-allas saippuakuplineen. Hän pistää oven lukkoon ja kävelee hitaasti altaan vierelle. Poika katselee hetken lumoutuneena ympärilleen, kunnes riisuu vaattensa. Hän menee istumaan altaaseen ja voi vihdoin henkäistä helpotuksesta. Lämmin vesi hyväili Harryn paljasta ihoa lämpimästi. Tuntui kuin raskas taakka olisi pudonnut rohkelikon harteilta ja muuttunut höyheniksi. Se tuntui täydelliseltä. Seinässä oleva kaunis merenneito taulun sisällä vilkutti Harrylle toivottaakseen hänet tervetulleeksi. Potter katsoo taulua hiljaa hymyillen. Hän oli ollut täällä viimeksi viime vuonna, kun kilpaili kolmivelhoturnajaisissa Tylypahkan edustajana Cedric Diggoryn kanssa. Puuskupuhilainen Cedric oli kehottanut Harrya ratkaisemaan yhden tehtävistä vedenäärellä, jolloin tämä tuli tähän samaan paikkaan. Ne ajat olivat olleet todella rankkoja rohkelikolle, mutta hän alkoi pääsemään niistä jo eroon. Uudet hankaluudet löytyivät tältä vuodelta. Mitä Harryyn ja Dracoon tulee, he eivät olleet edenneet juuri ollenkaan suhteestaan. Sinänsä Potter tahtoi palata yhteen luihuisen kanssa, mutta se tuntui niin hankalalta tässä vaiheessa. Häntä pelotti, ettei ollut tarpeeksi hyvä olemaan yhdessä niin täydellisen velhon kanssa... Entä jos Draco ei edes ollut tosissaan ja vain tahtoi pilailla toisen kustannuksella? Harry huokaisee turhautuneena pistäessään silmänsä kiinni. Kaikesta jatkuva ajatteleminen alkoi kyllästymään. Hänestä jopa tuntui miettineensä niin paljon luihuista, että tunsi tämän käden niskassaan. Hetkinen... Tuo käsi ei ollut lähelläkään mielikuvituksen tuotetta! Harry avaa silmänsä nopeasti ja katsoo järkyttyneenä vierelleen.
Eikai tämä voinut olla totta...
-DRACO!? Potter kiljaisee muuttuessaan tomaatin väriseksi yrittäessään samalla piilottaa paljasta ylävartaloaan vaahdon alle. Draco, joka ei ujostellut alastomuuttaan, virnuili tyytyväisenä toisen vieressä.
-Anteeksi, jos säikäytin. En tiennyt, ettet kuullut, kun tulin. Aah, kieltämättä aika rentouttavaa! Hän esittää olevansa pahoillaan.
-Missä Dean on?! Ja miten ihmeessä pääsit tänne noin huomaamattomasti?! Tämä oli sitä paitsi minun vuoroni olla täällä! Harry sähisee äreänä. Draco kurtistaa kulmiaan irroittaessaan kätensä lyhyemmästä.
-Dean? Ainiin se... Hämäytin häntä ja luikahdin sisään. Avasin lukon sauvallani. Ja kyllähän minä tiedän, että tämä on sinun vuorosi olla täällä. Siksi minä tulinkin, hän tuhahtaa kärsimättömänä. Harry pistää pää punaisena kädet kasvoilleen. Häntä ujostuttaa ja nolottaa ollessaan täysin alasti luihuisen vierellä.
-Älä vain sano, että sinullakaan ei ole vaatteita päälläsi... Arpinaama mutisee häpeissään. Draco virnistää, tulee pikkuisen lähemmäs ihastustaan ja katselee hänen sivuprofiiliaan.
-Ei tietenkään ole. Punastuitko sen takia? Hän kuiskaa hyvillään. Harry kääntää hätäisesti katseensa luihuiseen.
-En tietenkään! Minä vain... Silmälasipäinen keskeyttää. Draco puree huultansa todella hyvännäköisesti, joka saa Harryn sydämen lepattamaan.
-Niin? Malfoy kysyy huvittuneena.
Potter ravistaa päätänsä yrittäessään taas herätä tosimaailmaan. Hän pistää kämmenensä toisen pojan poskelle ja työntää sen kauemmaksi.
-Et voi tulla tänne noin vain ja vieläpä silloin, kun minä olen täällä! Rohkelikko ärähtää vihastuneena.
-Ai... Olisiko ollut parempi, että tulen tänne jonkun toisen aikana kuin sinun? Draco kysyy kiinnostuneena. Harry avaa suunsa, kunnes sulkee sen pian takaisin kiinni. Hän kääntää katseensa takaisin seinällä olevaan tauluun, jossa istuskelee tyttö pyrstöineen. Tälle tulee yhtäkkiä todella kurja olo. Malfoy ei lakkaa katsomasta toista poikaa huomatessaan hänen muuttuvan taas onnettomaksi. Luihuinen siirtyy koko kehollaan lähemmäksi Harrya.
-En olisi tullut tänne kenenkään toisen takia, hän kertoo alkaessaan silittämään toisen tummia hiuksia. Harry nielaisee hiljaa, muttei uskalla kääntyä uskomattoman pojan suuntaan, sillä pelkää tekevänsä jotain, jonka takia hän voisi tulla vielä aremmaksi.
-Et tainnut vastata vielä kysymykseeni, Harry, Draco kuiskaa lumoutuneena saadessaan vihdoin koskea ihastustaan. Hän ei pysty pidättelemään enää halujaan, joten vie huulensa rohkelikon kaulalle. Harry puristaa veden alla olevia käsiään reisiinsä. Hän ei tiedä nauttiiko olostaan vai pelkääkö... Kaikki tuntuu olevan niin sekavaa. Malfoyn koskettaessa sileillä huulillaan lyhyemmän kaulaa, saa heidät kummatkin pauhaamaan tunteidensa sekasorrosta. Mutta vaikka Harry ei tiedä mitä tekisi tässä tilanteessa, hän ei tahtonut toisen lopettavan. He eivät olleet tehnyt aikoihin mitään yhdessä, vaikka ikävöivätkin toisiaan.
-Dra...Draco, Harry äännähtää särkyneesti. Malfoy pysäyttää itsensä väkisin, nostaa kasvonsa toista kohden ja tarkkailee tätä.
-Päästät minut näin lähelle sinua. Tarkoittaako se siis, että olet valmis rakastamaan minua taas? Hän kysyy pienen toivon pilkahduksen ilmestyessä kehoonsa. Harry uskaltautuu vihdoin kääntymään itsekin luihuiseen. Mutta miksi kaikki voima äänen saamiseenkin oli kadonnut? Aivan kuin rohkelikko olisi odottanut tuota hetkeä turhankin monta päivää, jonka takia äänikin katosi tuon tunteen sekaan. Dracon upeat huulet kiinni toisen ihossa... Oli jokin todella uskomattoman ihana tunne. Harry lähentyy varovaisesti Dracoa aikeissaan suudella tätä takaisin. Se vaihtoehto sanojen sijasta tuntui paljon houkuttelevammalta juuri nyt. Malfoy on jo niin lähellä saada ainoan rakastamansa ihmisen takaisin itselleen. Hän pistää kätensä rohkelikon paljaalle selälle haluamalla vain ainoaa asiaa.
Harry Potterin.
-Draco! Oletko täällä?! Ärsyttävän piipittävä ääni kuuluu oven takaa. Harryn menee nopeasti taaemmaksi luihuista. Hän katsoo oven suuntaan uskomatta korviaan. Eikös tuo ääni kuulunut Pansy Parkinsonille. Dracosta tuntuu kuin voisi murhata tytön vain sen takia, että oli kehdannut keskeyttää tämän ainutlaatuisen hetken.
-Tulen sisään! Parkinson huutaa lausuessaan jo taikasanoja. Potter näyttää siltä kuin olisi juuri parahtamassa itkuun... Tietenkin hänen oli pitänyt alkaa luottamaan Malfoyhin, jonka lähettyvillä Pansy edelleen pysyi.
-Pystytkö pidättämään henkeä? Draco kysyy yhtäkkiä. Harry kääntyy häneen.
-Täh? Hän henkäisee hämmentyneenä, kunnes sujahtaa veden alle. Luihuinen veti lyhyemmän ilman minkäännäköistä varoittamista veteen. Harry oli heti ensimmäisillä sekunneilla vetänyt keuhkoihinsa litran saippuavettä, joten rimpuili paniikissa Dracon tukevien käsivarsien lomassa yrittäen päästä takaisin pintaan. Malfoy yritti rauhoitella tätä ja pitämään hänet aisoissa siihen asti, kunnes oli tarpeeksi turvallista ilmestyä pinnan yläpuolelle. Hän vilkuili ylös, jossa tytön varjo näkyi.
-Mene nyt himputtiin siitä tai murhaan sinut... Luihuinen ajatteli päässään. Arpinaama alkoi menettämään voimansa ja näkökykynsä saamatta ollenkaan happea. Pansy näytti luovuttavan katselunsa, joten katosi huoneesta pistäessään oven samalla kiinni. Draco ei odotellut yhtään enempää, vaan nousi nopeasti pois vedestä toinen poika mukanaan. Harry piti tärisevin käsin hänestä kiinni ja yski runsaasti vettä suustansa.
-Oletko kunnossa? Luihuinen kysyy huolestuneena.
-YRITITKÖ HUKUTTAA MINUT?! Köh, köh... Arpinaama huutaa raivoissaan.
-En! Se rasittava Parkinson... Draco inttää totisena.
-Näin Pansy Parkinsonin tulevan täältä! Oletko kunnossa, Harry... Öh? Dean juoksee ripeästi ovesta sisään, kunnes näkee kaksi poikaa epäilyttävissä merkeissä. Potter puristaa käsiään itkun merkeissä, jolloin tämä päättää räiskiä luihuisen kasvoille saippuaa ja karatessa siinä välissä pukemaan pyyhkeensä päälleen.
-Ai hitto! Harry! Draco sähähtää. Luihuinen avaa kirveltävät silmänsä nähdessään missä ihastuksensa oli, kunnes harmikseen huomasi Potterin olevan pyyhe päällä Dean Thomasin edessä. Harry yski rasittuneena ilman minkäänlaista hengähdystaukoa. Dean pistää kätensä ystävänsä paljaalle olalle huolestuneena, jolloin Malfoy nousee itsekin altaasta pistämään pyyhettä päälleen.
-Oletko kunnossa? Thomas kysyy huolestuneena. Harryn keuhkoja arastaa kaikki se vesi määrä ja pää tuntuu sekavalta. Ainoa muistikuva enää oli vain se, kun hän meinasi suudella luihuista huulille. Malfoy kävelee rohkelikkojen vierelle mitäänsanomattomana.
-Kamalan huono olo... Harry tulvahtaa kyyneliin. Dean vilkaisee Malfoyta, joka ei saa silmiään pois arpinaamasta.
-Ei mitään hätää, Harry. Kerrotko mitä tapahtui? Thomas rauhoittelee tilannetta. Potter pudistaa päätänsä ahdistuneena pistäessään kasvonsa kohti lattiaa. Toisaalta hän taas halusi pelastaa Malfoyn pois tilanteesta...
-Vai niin... Harry, pistä vaatteet päälle, jotta voimme puhua tarkemmin. Äläkä itke, olen tässä! Dean hymyilee lempeästi. Harry nyökkää ymmärtäneesti, hakee vaatteensa ja luikahtaa piiloon pukemaan niitä. Draco taas on jäänyt mulkoilemaan Thomasia tuimasti. "Olen tässä", oli turhankin läheinen ja epäilyttävä sana.
-Sinunkin varmaan pitäisi vaihtaa vaatteesi, Dean toteaa rauhallisesti luihuiselle. Draco ei vastaa mitään, mutta menee pukemaan samantien vaatteensa ylleen.
Kahden pojan laitettua vaatteensa kiusaantuneissa tunnelmissa taas päällensä, he vilkaisevat toisiaan, kunnes Dean tulee väliin.
-Helpottiko yskä? Hän kysyy ystävällisesti. Potter nyökkää pienesti.
-Tahdon vain nukkumaan... Arpinaama mutisee kalpeana. Pojan huulet sinertävät, joka on saanut ehdottomasti Dracon huomion. Häntä hävetti olla paikan päällä varsinkin nyt, kun Harry oli pelästynyt veden alle menemistä niin paljon, että sai keuhkoihinsa paljon vettä. Luihuisen mieltä kaiversi inhottava syyllisyydentunne. Hän ei voinut jättää iltaansa siihen, että antoi Harryn mennä murheellisena nukkumaan, joten päätti seurata heitä käytävillä vielä pitkänkin matkan.
-Huono olosi saattaa johtua siitä, ettet ole syönyt aikoihin. Taisit vetäistä henkeesi aika paljon myös vettä, kerta yskit niin rajusti! Dean kysyy kävellessään Harryn vierellä edellä. Malfoy katselee heitä ulkopuolisena.
-Mm... Potter mutisee hiljaa. Thomas vilkuilee välillä taakseen vaivaantuneena luihuisen seuraamisesta. Draco pysähtyy vasta portaiden kohdalla tietäessään olleensa liian lähellä Rohkelikkotornia. Siinä kohti Harry oli pysäyttänyt hänet aina, kun oli joutunut odottamaan ihastuksensa käymistä oman tupansa oleskeluhuoneessa..
-Potter! Draco pysäyttää äkisti kaksi muuta. Harry katsoo portaita vaivaantuneena.
-Tahdoin vain sanoa, että minäkin olen täällä! Luihuinen kailottaa täysin tunteidensa pauloissa. Silmälasipäinen kääntyy sydän tykyttäen lumen valkeaan poikaan. Hän ottaa huterat askeleet toisen luo, kunnes...
Huulet koskettavat toisiaan. Harrysta tuntui siltä, ettei itsekään pystynyt jättämään iltaansa näin. Vaikka tämä kaikki olisikin pelkkää luihuisen kujeilua, Potter tahtoi pystyvänsä todistamaan tunteidensa sykkivän edelleen.
"Niin kauan, kun edes vilkaiset minua... Lupaan tunteideni olevan vain ja ainoastaan sinun."

~~~~
Heipps 👋🏻✨
Tän jakson piti tulla jo eilen, mutta en ehtinyt julkaisemaan👀
Hyvää sunnuntai iltaa muutes, huomenna olisi taas aika mennä koneiden ääreen...
Nautitaan kuitenkin vielä tästä luvusta ja illasta ylipäätään 💖🌹
Byee!! ~ 😗