To The Boy I Love

McGarmiwan Epäreilut Päätökset

Harry vilkaisee pidempää kauhuissaan. Tuo ääni... Sen oli pakko kuulua Jacob Wrightsille. Draco kurtistaa kulmiaan ja kääntyy oven suuntaan, jossa kyseinen poika seisoi.
-Mitä? Etkö näe? Rakastelen poikaystäväni kanssa, hän tuhahtaa irrottamatta otetta ihastuksestaan. Jacob katselee heitä hiljaa. Harry ottaa kätensä pois luihuisen niskasta ja alkaa itsekin katsomaan korpinkynteläistä.
-Niin, tietty. Sori. Mä tästä lähdenkin, Jacob kavahtaa vaivaantuneena. Potter silmäilee häntä vähän säikähtäneenä, mutta tätä alkoi mietityttämään jokin asia. Jacobin käytös oli erilainen kuin aikaisemmin. Hän vaikutti välttelevältä tai poissaolevalta. Aivan kuin jotakin olisi sattunut...
-Argh, kuinka ärsyttävää. Pitikö juuri hänen putkahtaa tuosta ovesta, Draco huokaisee tympiintyneenä korpinkynteläisen kadotessa pois huoneesta. Hän alkaa pistämään solmiotaan takaisin paikoilleen.
-Mhh... Harry hymähtää mietteissään.
-Mitä nyt? Etkai vain säikähtänyt? Draco kysyy hämmentyneenä.
-Vaikuttiko hän sinusta vähän oudolta...? Potter toteaa yllättäen.
Malfoy katsahtaa tähän tuimasti.
-Mitä? Miksi se sinua kiinnostaa? hän kysyy kateellisena. Harry ei saa katsettaan irti ovesta, josta toinen poika oli lähtenyt. Hän hölkkää itsekin pian pois huoneesta.
-Harry?! Draco lähtee perään.
Arpinaama astelee kiinnostuneena Jacobin luo jättäen vain kaksi metriä heidän välilleen.
-Jacob! hän huudahtaa, jotta toinen osaisi pysähtyä. Wrights kääntyy hämmentyneenä silmälasipäiseen.
-Mi-minä... Öh, Harry yrittää saada ajatuksia kulkemaan, sillä ei oikein itsekään tiennyt miksi oli lähtenyt perään. Draco mulkoilee poikia vihoitellen.
-Mitä nyt, Potter? Mitä tahdot? korpinkynteläinen kysyy.
-Krhm... Aiotko kertoa tuosta mitä juuri näit...? Voisitkohan millään unohtaa sitä? Harry vaikeroi nolostuneena. Hän ei tahtoisi, että koko koulu saisi tietää Dracon ja rohkelikon puuhista. Mutta juuri kun Jacob oli aukaisemassa suutaan, kuuluu nopeita askeleita. Mustaan kaapuun pukeutunut mies astelee heidän luokseen vihaisen näköisenä.
-Jaahas... Potter ja Wrights vaikeuksissa. Hyvin kiehtovaa, möreä ääni sihisee kiinnostuneena. Harry katselee vakavana professori Kalkarosta, joka oli saapunut paikalle.
-Vaikeuksissa? Missä nyt tällä kertaa? hän ärähtää takaisin. Rohkelikko ei vieläkään pitänyt Kalkaroksesta, joka teki mitä vain, että sai Harryn pahalletuulelle.
-Te kaksi... Mikä mahtaa olla syy, ettette ole tunnilla? mies kysyy.
Harry vilkaisee Jacobia pienen toivon kipinän ilmestyessä hänen rintaansa. Kunhan Wrights ei sano mitään, niin kaikki on hyvin.
-Anteeksi, professori Kalkaros. Unohdin tavarani ja törmäsin Potteriin, joten unohdin ajankulun. Hänellä oli kuitenkin seuraa, Jacob kertoo hiljaa. Kalkaros kavahtaa oman tuvan oppilaaseen.
-Herra Malfoy? hän kysyy pikkuisen yllättyneenä.
-Professori Kalkaros. Olin juuri lähdössä tunnille Potterin kanssa, mutta tuo häiritsi meitä... Draco kertoo uskottavasti mulkoillen ärsyyntyneenä vihollistaan. Jacob vilkaisee Potteria huokaisten.
-No, lähtekää siitä sitten! Sinä Wrights, tulet takaisin tunnille! Kalkaros ärähtää uskoessaan oppilastaan, kunnes kääntyy takaisin sinne mistä tulikin. Draco kävelee ihastuksensa viereen ja pistää kätensä tämän olalle. Harry katselee vaivaantuneena jalkoihinsa, jotka tuntuvat hyytelöltä äskeisestä jännityksestä.
-Tsik. Unohtaa? Miten voisin unohtaa tuon? Jacob sanoo yhtäkkiä, kunnes lähtee Kalkaroksen perään. Draco mulkoilee korpinkynteläistä pitkään vihaisena.
-Luuletko, että hän kertoo kaikille? Harry kysyy hiljaa.
-Ihan sama vaikka kertoisikin, Draco tuhahtaa irrottaessaan otteensa ihastuksestaan ja jatkaa kävelyään kohti tuntia. Harry katsoo tätä ihmeissään.
-Draco...? hän kysyy hämmentyneenä.
-En pitänyt siitä, että lähdit tuon ääliön perään. Säälitkö häntä? Ja minkä takia? Jos et sattunut muistamaan, hän oli syy sille miksi kaikki meni huonompaan suuntaan! Malfoy keskeyttää nopeasti pysähtyessään käytävälle. Harryn ilme muuttuu synkäksi. Eikai tämäkin tarkoita uutta riitaa?
-Yritän kokoajan päästä eroon siitä kakarasta, joka manipuloi ja koskettelee sinua minun selän takanani! Voisit edes vähän näyttää olevasi kiitollinen siitä etkä vain aiheuttaisi uusia hankaluuksia, luihuinen puhuu ohi suunsa. Harry katsoo tätä säikähtäneenä kaikesta tuosta vihasta. Ei hän ollut tarkoittanut sitä tuolla tavoin... Poika oli tahtonut vain varmistaa, ettei Jacob tulisi kertomaan näkemästään kenellekään, jotteivät he joutuisi vaikeuksiin. Draco kääntyy hiljaisen poikaystävänsä puoleen.
-Hei, kuunteletko minua?! Oh, hän ärähtää, kunnes huomaa Harryn surullisen ilmeen. Potter nielaisee vaivaantuneena ottaessaan yhden askeleen taaemmaksi. Hän koskee kaulaansa, jossa tuntuu uusi mustelma luihuisen jäljiltä, jolloin tämä kavahtaa.
-Harry... Minä, öh... En tarkoittanut, Draco kertoo tajutessaan juuri mitä oli tehnyt.
-Ei hätää... Minun piti käydä Rohkelikkotornissa, joten mene vain edeltä, Harry mutisee väistäessään ihastuksensa katsetta. Hän pitelee edelleen kaulastaan hellästi kiinni. Draco katselee tätä musertuneena. Miksi tämän oli pitänyt mennä huutamaan rohkelikolle? Ei vika hänessä ollut, vaan Jacob Wrightsissa.
Harry kipaisee juoksuun määränpäänä oman tupansa oleskeluhuone jättäen Malfoyn yksinään. Hän käy hakemassa nopeasti McGarmiwan antamat läksyt, joita oli joutunut kirjoittamaan pergamenttipaperille. Kun hän hölkkäsi takaisin tunnille, kaikki kääntyivät katsomaan tätä.
-Olet myöhässä, Potter! McGarmiwa tiuskii luokan etuosassa.
-Sori... Harry mutisee hiljaa katsoessaan paikkaa itselleen rohkelikkojen pöytäriveiltä. Oli kummallista todeta, ettei siellä ollut ainuttakaan vapaata paikkaa hänelle.
-Öh, minne minä istun? arpinaama kysyy hämmentyneenä raapiessaan niskaansa.
-Viime viikolla eräällä oppilaalla meni loitsu väärin, joten nyt tuoleja on yksi vähemmän. Siihen mennessä, kun yksi tuoli tuodaan tänne, joudut menemään toiselle puolelle. Tuossa eturivissä on paikka sinulle, professori kertoo rauhallisesti osoittaessaan kahden luihuispojan välissä olevaa paikkaa.
-No kiva. Olen ihan otettu, Harry ajattelee ärtyneenä päässään mennessään luihuisten väliin. Hänen otettua kirjansa pöydälle, tämä tuntee jonkun tuijottavan häntä. Harry vilkaisee viereensä ja kukas muukaan kuin kyseinen luihuinen, jonka nimeä rohkelikko ei tiennyt, katseli tätä virne naamallaan. Arpinaama huokaisee hermostuneena ja pistää päänsä pöydälle, jottei tarvitsisi nähdä kenenkään kasvoja. Häntä kirjaimellisesti ärsyttää tällä hetkellä. Ainoa asia mikä pojan päässä liikkuu on ne surulliset kasvot, jotka hän näki Jacob Wrightsin naamalla tämän tullessa poikien vessaan juuri väärällä hetkellä. Oliko Harry tosiaan niin helppo käännyttää ympäri vai miksi hänen ajatuksensa menivät kokoajan korpinkynteläiseen, joka oli pilannut arpinaaman elämän? Ehkä Potter vain pelkäsi, että Jacobilla riitti vaikka minkälaisia keinoja, jotta rohkelikko eroaisi uudestaan Malfoysta. Dracosta puheen ollen, hän oli toinen syy, joka ei lähtenyt Harryn mielestä millään. Luihuinen teki varsin selväksi, että raivostui, kun Potter oli lähtenyt juttelemaan arkkiviholliselleen.
-Potter? McGarmiwan joustava ääni kutsuu katsellessaan poikaa, jonka pää on käsiensä päällä pöydällä.
-No mitä? Harry älähtää nostaessaan kasvonsa esiin.
-Kuunteletko sinä? Voitko hyvin? nainen alkaa kyselemään huolestuneena.
-Kuuntelen. Jatka vain, Potter murahtaa väsyneenä. Eihän hän oikeasti vaivautunut kuuntelemaan miettiessään omia asioitaan, mutta jos hän nyt vastaisi jotain muuta, luultavasti McGarmiwa pyytäisi Harryn Dumbledoren puheille.
-No hyvä. Näyttäisitkö sitten, että kuuntelet? Suorista selkäsi ja katso opetustani, professori käskee tiukasti. Harry huokaisee ärhäkkänä, mutta tottelee opettajaansa jottei joutuisi vaikeuksiin. Hän suoristaa selkänsä, jolloin tämä tuntee selässään jotain.
-Haittaako, jos pidän kättäni tässä? rohkelikon vieressä oleva luihuinen kysyy pidellessään käsivarttansa Harryn selkänojalla.
-Täh? Öh, ei varmaan...? Potter vastaa hiljaa.
-Harry Potter... Niin, sinä se olet. En ole nähnytkään sinua näin läheltä. Etkö sinä olekin Malfoyn kanssa suhteessa? toinen luihuinen kysyy Harryn toisella puolella.
-Jo-joo...? arpinaama änkyttää hämmentyneenä.
-Olen Mark. Tuossa on Johnny, Harryn selkänojaa pitelevä poika esittäytyy. Potter nyökkää myöntyvästi. McGarmiwa oli kääntynyt juuri oman pöytänsä suuntaan etsimään tarvitsemaansa, jolloin Johnny pistää oman kätensä Harryn jalalle.
-En tiennyt, että kukaan Rohkelikko tuvasta pitäisi luihuisista. Kiehtovaa, todella kiehtovaa, hän kuiskaa, jottei herättäisi enempää huomiota. Harry katsoo tätä vaivaantuneena yrittäessään ottaa toisen kättä pois reideltään.
-Onkohan Malfoy ajatellut jakaa sinua? Mark kysyy tullessaan lähemmäs.
-Ette kai tekin? arpinaama ajattelee rasittuneena päässään. Hän katselee kumpaakin poikaa vuorotellen. Johnnylla on kuvankauniit kasvot sinisten silmien ja kauniin hammashymyn kera. Hänen hiuksensa ovat kirkkaat sekä tuuheat. Markilla taas on vihreät silmät ja tumman mustat hiukset.
-Kuulin Flintiltä, että kannustat Luihuisen joukkuetta huispauksessa. Aiotko tehdä niin myös ensi pelissä? Johnny kysyy innostuneena.
-Öhm... En nyt oikein tiedä... Antaisitteko minun nyt keskittyä? Harry mutisee varovaisesti.
-Olet kuulemma rikas. Jos pidän kanssasi vähän hauskaa, niin antaisitko minulle puolet rahoistasi? Mark kysyy kuiskatessaan rohkelikon korvaan. Harry muuttuu punaiseksi ja menee kauemmas.
-E-en! hän hätkähtää.
-Olisi kiva kokeilla jotain uutta pojankin kanssa, Johnny irvistää lähennellessään silmälasipäistä.
-Lopeta... Harry henkäisee järkyttyneenä. Silloin hän huomaa, kuinka joku ottaa luihuisen niskasta kiinni ja viskaisee tämän täysiä lattialle tuolistaan.
-Pysy kaukana hänestä, saasta! Kokeile likaisia asioitasi itseksesi, Draco ärähtää tiputtaessaan toisen kirjat myös lattialle ängetessään itse Potterin viereen.
-Hyvänen aika! Mitä ihmettä, herra Malfoy?! McGarmiwa kiljaisee kääntyessään takaisin luokkaansa päin. Harry tapittaa säikähtäneenä lattialla makaavaa luihuista, joka nousee nopeasti ylös.
-Ihan rauhassa. Se oli vaan leikkiä, Johnny puuskahtaa loukkaantuneena.
Draco kääntää hitaasti tuiman katseensa saman tuvan oppilaaseen.
-Leikkiä? Vaikuttiko tuo sinusta leikiltä? Ahdistelit häntä. Se suututti minua ja tiedät varmaan mitä se tarkoittaa? Isäni saa kuulla tästä, rotta! hän kajahtaa vihaisena. Johnny muuttuu kalpeaksi, ottaa kirjansa lattialta ja siirtyy paikalle, jossa Malfoy oli aikaisemmin istunut. Mark hivuttautuu itsekin kauemmaksi rohkelikosta, jottei joutuisi kokemaan samaa.
-Murhaan heidät... Draco murahtaa pistäessään kätensä ihastuksensa toiselle puolelle kylkeä. Harry muuttuu punaiseksi.
-Selittäisikö joku mitä täällä tapahtuu? McGarmiwa kysyy ollessaan pois kärryiltä.
-Ei mitään enää. Jatkakaa nyt vain sitä opettamista, Draco tuhahtaa kylmästi. Harry näpertää koulu pukunsa hihojaan sylissään. Hän ei uskalla katsoa Malfoyta, jonka hengitys kuuluu ihan korvan juuressa.
-Sattuiko sinua? Draco kuiskaa tarkistellessaan ihastustaan. Harry pudistaa päätänsä suu tiukasti kiinni.
-Pelästyitkö heitä? Malfoy kysyy huolestuneena. Rohkelikko kohauttaa olkiaan kääntäessään katseensa luokan ikkunaan. Draco huokaisee.
-Olen pahoillani, Harry. En olisi saanut suuttua sinulle. En tahdo, että luotat siihen petturiin liikaa, hän pyytelee huono omatunto kolkuttaen tämän kehoa.
-Tiedän. En tarkoittanut sitä pahalla. Tahdoin vain varmistaa, ettei hän kerro kenellekään... Tahdon kertoa meistä yhdessä, enkä tahdo, että muut kuulevat sitä keltään toiselta, Harry vastaa vaisusti. Malfoy alkaa pienesti hymyilemään.
-Luulen, että yli puolet tietävät meistä jo väkisin, hän toteaa irvistellen. Arpinaama kääntyy nopeasti nähdäkseen toisten ilmeet ja yllättävästi kaikki vilkuilevat heitä. Dean ja Seamus ilveilevät huvittuneena ollessaan vierekkäin, sekä Hermione etupenkillä hymyilee pienesti ystävälleen. Harry muuttuu punaiseksi kohdatessaan nyt Dracon sivuprofiilin, jonka silmät ovat kohti McGarmiwaa.
-Ja sen takia on hyvä, että opitte tämän perusteellisesti. Palauttakaa tehtävä paperit pöydälleni ja jatkakaa seuraavalle tunnille, professori kertoo rauhallisesti. Potter hätkähtää ajatuksistaan kaikkien noustessa ylös. Kaikki muut, paitsi Draco ja Harry. Arpinaama vilkaisee kiinnostuneena poikaystävänsä paperia, jossa ei ole kuin parikymmentä lausetta, vaikka tarkoituksena oli kirjoittaa paljon pitempi teksti kyseisestä aiheesta.
-Saitko sinä tehtyä sen? Draco kysyy piilottaessaan monisteen laukkunsa taakse ja noustessaan ylös.
-Öh, joo... Hermione auttoi minua... Kuulehan, eikö tuossa pitänyt olla enemmän tekstiä? Harry vastaa hieroessaan kaulaansa, johon oli ilmestynyt mustelma.
-Pitikö? Aa, no en jaksanut tehdä tätä muutenkaan, joten ihan sama, luihuinen naurahtaa. Silmälasipäinen katsoo tätä epävarmana. Ei tuo ollut oikeaa naurua. Ei todellakaan juuri sitä naurua, mitä Dracon suusta aina tulee. Hän käyttäytyi kummasti ja näytti siltä, että Malfoyn opiskelu olisi huonontunut. Johtuiko se Harrysta?
-Ei sinun tarvitse peittää tunteitasi aina naurun tai virneen taakse, Draco. Eikai tehtävien jättäminen ole minun syytäni? Potter kysyy katsellessaan jalkojaan. Draco vilkaisee papereitaan, kunnes katsahtaa takaisin ihastukseensa.
-Ei, ei tietenkään... Tai osittain, muttei se oli suoranaisesti sinun syytäsi. Tykkään olla kanssasi, hän kertoo lohduttavasti.
-Malfoy ja Potter! Kiirehtikää! McGarmiwa hoputtaa pöytänsä ääressä. Harry nousee ylös vilkaisematta ihastustaan, ja lähtee pian opettajansa pöydän eteen. Draco tekee samoin.
-Malfoy, oletko käyttänyt tähän kuinka paljon aikaa? Siinä piti olla enemmän tekstiä, professori moittii palauttaessaan paperin hetkessä takaisin. Harry katsoo Malfoyta surkeana. Draco nielaisee ja nyökyttelee päätänsä ymmärtäneesti.
-Anteeksi, hän pyytää.
-Palauta se ensiviikon tuntiin mennessä, McGarmiwa tiedostaa lukiessaan Potterin kirjoitelmaa.
-Hienoa, Harry. Mutta tekstistäsi huomaa, että se on samanlainen kuin Weasleylla... Ymmärrän kuitenkin tilanteesi, joten hyväksyn tämän, nainen jatkaa. Harryn olo ei muutu ollenkaan piristyneemmäksi. Hänen olisi pitänyt saada kirjoitelmansa takaisin eikä Dracon.
-Minun on kuitenkin ilmoitettava siitä professori Kalkarokselle, että käytit fyysistä väkivaltaa tunnillani. Toivottovasti osaat pyytä anteeksi toveriltasi, McGarmiwa huokaisee silmäillessään luihuista. Draco vetää syvään henkeä.
-En todellakaan. He tämän aloittivat. Etkö itse huomannut, kuinka ne saastat lähentelivät Harrya? hän ärähtää tohkeissaan.
-Kyse ei ole siitä kuka aloitti ja mitä, vaan kuka sitä myös osasi jatkaa! Mutta nyt kun kerroit tämän syyn, niin osaan tiedostaa siitä Kalkarokselle joka tapauksessa. Onko sinulla mitään sanottavaa, Potter? nainen selostaa ammattimaisesti, jolloin luihuisella menee totaalisesti järki.
-Ei... arpinaama vastaa lyhyesti.
-Minulla on! Onko siis se okei, että jotkut saastaiset rotat koskettelevat minun poikaystävääni, mutta sitten kun minä puolustan häntä, niin olen ainoa joka saa rangaistuksen? Draco paukauttaa kätensä opettajan pöydälle. Harry säikähtää, mutta sitäkin enemmän McGarmiwa, joka yrittää kelata kuulemaansa.
-Te kaksi...? Krhm, siis... Sinun kannattaisi rauhoittua hyvänen aika nyt! On päivän selvä asia, että kaksi muutakin oppilasta tekivät todella väärin ja rankaisen heitä yhtä lailla kuin sinuakin. Potterin on kuitenkin itse todistettava tapahtunut professori Kalkarokselle jos asia oli hänestä tärkeää, hän selventää tohkeissaan. Harryn mieli muuttuu tuhat kertaa enemmän huonommaksi. Pitäisikö hänen alkaa selittelemään jotain Kalkarokselle, vaikka hän on niitä henkilöitä, jotka eivät usko millään tavalla Potteria arpineen.
-Anna olla, Draco. Ei se ollut niin vakavaa, Harry kääntyy kohti luokan ovia. Malfoy pudistaa päätänsä.
-Vihaan tätä koulua niin paljon. Isäni varmaan tahtoo kuulla ajatukseni myös, hän sihisee ankarasti, kunnes lähtee ihastuksensa perään.

~~~~
Huij, tästähä tuli astetta pitempi luku tällä kertaa...
Mä oon tosi pahoillani, etten oo saanut aikaa julkaista tätä pitkiin aikoihin 😞!!
Mulla on ollu ny ainaki neljä kirjoitelmaa koulu töinä samaan aikaan ja lisää tulee ihan uskomattoman nopeesti...
Onneksi huomenna on viimeinen koulupäivä ennenkuin lähdetään lyhyelle lomalla💖
Toivottavasti nautitte lukemisesta 🌹❤️
Byee!