To The Boy I Love

Olen Tässä Kokoajan

-Yritättekö livistää pois paikalta? professori Kalkaros sihisee välinpitämättömästi, kun huomaa Dracon lähtevän Harryn kanssa pois.
-Tulen juttelemaan myöhemmin, Malfoy sanoo hiljaa jatkaen vain matkaansa. Kalkaros on jo lähtemässä perään, mutta Dumbledore pysäyttää hänet nostamalla kätensä pystyyn rauhoittumisen merkein.
-Luulenpa, Severus, että meidän pitää aloittaa puhuttelu eräästä toisesta, jolla taitaa olla meille eniten kerrottavaa... vanha mies toteaa katsellessaan ilmeettömänä korpinkynteläistä.
-Parkinson. Tule mukaamme, Draco käskee tiukasti.
-Selvä... Pansy vastaa kalpeana.
-Harry, Ron äännähtää huolestuneena. Arpinaama kuitenkin vain menee lähemmäksi Dracoa ja pitää kasvonsa tiukasti lattian suunnassa. Hermione vilkaisee Malfoyta huolestuneena, kuten myös luihuinen tyttöä, nyökkäsi ja he jatkoivat matkaansa. Jättämällä opettajat, Wrights ja Harryn ystävät taakseen.
-En voi uskoa... Vannon, etten ollut mukana tässä! Hän meni liian pitkälle! Jacobin ei pitänyt olla tuollainen... Pansy änkytti heidän matkatessa erästä tuttua käytävää pitkin.
-Tämän takia ei kannata luottaa pelkkään ulkokuoreen, Parkinson. Terve järkikin sen sanoo, ettei ketään oteta mukaan mihinkään, jos ei tunne sitä itse henkilöä, Malfoy sanoo katkerana. Harry kuunteli toisten puheita hiljaa. Hänen keuhkojaan puristi ja jalat tuntuivat hyytelöltä. Hän ei enää jaksanut edes kävellä. Joka askel muuttui yhä vain tönkömmäksi, kunnes ne eivät liikkuneet enää ollenkaan.
-Harry? Hei, mikä on? Draco pysähtyy nyt itsekin. Pansy katsahtaa poikiin hämmentyneenä. Harry vain katseli jalkojaan ja niiskutti. Maailma tuntui siltä kuin se pysähtyisi.
-Rakas? Mitä nyt? Malfoy kumartui, jotta saisi otteensa lyhyemmän leuasta. Hän nosti toisen kasvoja niin, että saattaisi nähdä rohkelikon kyynelistä täyttyneet silmät ja värisevät huulet.
-Älä enää itke, Harry. Sattuuko sinua johonkin? luihuinen kysyy huolestuneena. Potter nyökyttelee päätänsä. Häntä sattui joka paikkaan.
-Tahdotko, että kannan sinut? Draco ehdottaa lämpimästi. Harry nyökkää pienesti, jolloin vaaleahiuksinen kyykistyy tämän eteen, jotta hän voisi hypätä selkään. Sitten kun arpinaama oli asettautunut turvallisesti Dracon selälle, hän nousi varovaisesti ylös. He jatkoivat matkaansa. Malfoy kuunteli kaikessa hiljaisuudessa nyyhkimistä, joka kantautui hänen korviinsa. Hänen niskansa oli märkä kyynelistä ja sydän täysin rikki. Miten joku on voinut edes tehdä näin Harrylle?
Pansy vilkuili vähän väliä kahta velhoa, sillä häntä kadutti, että oli ollut osallisena kaikkeen hirveään.
-Anteeksi... Teille kummallekin... hän pyysi haikeasti. Draco katsahti tähän, nyökkäsi, ja katsoi taas eteensä. Jokainen anteeksipyyntö oli jo liian myöhäistä...
Harry oli särkynyt nyt kokonaan ja Draco ei ollut pelastanut häntä.
Menneitä ei saa muutettua ja tulevaisuutta on hankala ennustaa. Jos Malfoy ei keksi jotain, pystyykö Harry enää jatkamaan elämäänsä normaalisti?

...
-He-hetkinen... Miksi me täällä olemme?! Pansy kiljaisee järkyttyneenä heidän päästyään Luihuisen oleskeluhuoneen salaiselle oviaukolle.
-Annan Harryn levätä täällä. Saan pidettyä häntä silmällä kokoajan vain meidän oleskeluhuoneessa, Draco vastaa rauhallisesti.
-Oletko ihan sekaisin?! Joudumme kaikki hankaluuksiin, jos joku saa tietää tästä! Parkinson tiuskii pelästyneenä.
-Kukaan ei saa tietää tästä, jos sinä pidät suuren suusi kiinni. Sitä paitsi en ottanut sinua turhan takia mukaamme, Malfoy tuhahtaa jämerästi. Pansy mulkoilee tätä hieman loukkaantuneena.
-Sinä tahdot minun tekevän jotain, hän sanoo yhtäkkiä.
-Aivan niin. Pieni vasta palvelus kaikesta siitä mitä olet tehnyt... Draco mutisee hiljentäessään nyt ääntään. He huutavat yhtä aikaa salasanan, jolloin tyhjä seinä katoaa ja eteen ilmestyy käytävä Luihuisen oleskeluhuoneeseen.
-Mitä sinä haluat minun tekevän? Pansy kysyy varovaisesti.
-Paljasta tekemäsi asiat Dumbledorelle, Draco vastaa vakavana.
-Mitä?! Mut-mutta...! Entä, jos minut erotetaan?! tyttö kysyy hätääntyneenä.
-Ei eroteta, jos siihen ei ole aihetta. Kerrot jokaisen asian Dumbledorelle siitä, miten olet satuttanut minun Potteriani. Sitten olet taas tervetullut elämääni. Jos et kerro, minä paljastan sinut, Malfoy selventää täsmällisesti.
-... Kiristät minua! Pansy sihisee uhkaavasti.
-En kiristä. Rankaisen vain niitä, ketkä ovat koskeneet Harryyn, Draco hymähtää, kunnes katoaa poikien makuusaliin. Hän vie selässään olevan rohkelikon varovaisesti oman sänkynsä viereen, jolloin tämä hyppää pois ja menee vuoteelle istumaan. Draco menee hänen viereensä ja ottaa tälle kuuluvan luihuisen kaavun pois pojan päältä.
Harry ei vieläkään ollut lakannut itkemistään.
-Tahdotko kertoa mitä tapahtui...? Malfoy kysyy huolestuneena.
Rohkelikko kohauttaa olkiaan.
-Harry, minun on saatava tietää mitä hän teki, jotta voin auttaa sinua, luihuinen sanoo vakavana.
Potter siirtää katseensa hitaasti poikaystäväänsä, huokaisee syvään ja alkaa kertomaan:
-Olin juuri lähtenyt Rohkelikkotornista, kun yhtäkkiä aloin tuntemaan jonkun seuraavan minua... Ja-Jacob ilmestyi eteeni ja ensin hän vain puhui minulle, kunnes tuli lähemmäs ja otti k-kurkustani kiinni. Hän huomasi mustelmani ja sanoi, että olit ehtinyt ensin... Sitten hän vetäisi minut luutakomeroon j-ja...
-Niin? Draco kysyy laittaessaan kätensä poikaystävänsä kädelle.
-Hä-hän... Hän tönäisi minut seinää vasten ja alkoi väkisin suutelemaan. Hän lopetti ensimmäisen kerran vasta sitten, kun kuulimme sinut ja Ronin käytävällä, Harry änkyttää. Silloin luihuinen nousee raivostuneena ylös.
-Siis te olitte siellä?! Enkä tiennyt koko aikana?! Olen hirveä... Anna anteeksi, etten löytänyt sinua, Harry... Anna anteeksi, hän sättii itseään. Potter pudistaa itkien päätänsä.
-Et sinä tiennyt... arpinaama sanoo.
-Olisin voinut tietää, jos olisin etsinyt hartaammin! Malfoy ärähtää häiriintyneenä. Silmälasipäisen itkeminen yltyy taas, joten Draco rauhoittelee itsensä ja menee takaisin toisen viereen. Harry käpertyy pidemmän syleilyyn vaimeasti nyyhkyttäen.
-Mitä sitten tapahtui? Draco kysyy halutessaan tietää kaikki kamaluus, jotta voisi kostaa sen pahimmalla tavalla.
-... Me odotimme, että lähditte pois... Hän nosti minut syliinsä, suuteli, teki haavoja aina silloin, kun en suostunut johonkin... Sitten hän kosketteli... Hän... Potter hiljentyy muistellessaan viime yötä.
-Mitä hän teki, Harry? luihuinen tiedustelee. Hän aavisti kuitenkin mistä oli kyse, joten tiukensi otettaan vielä enemmän. Potter haukkoi henkeään toisen niskalla.
-Shh... Minä olen nyt tässä. Wrights ei saa sinua enää ikinä lähelleen. Lupaan sinulle, etten anna sinun enää kärsiä mistään pahasta, Draco vannoo sydämellisesti.
-Minua pelottaa, etten pääse tästä traumasta yli ennenkuin koulut loppuvat... Seuraavana lukuvuonna sinä joudut olemaan kaukana minusta, Harry sanoo haikeana.
-Älä mieti tuollaisia. Minä teen elämästämme taas paremman eikä kukaan pilaa enää sitä. Ja vaikken pystyisikään olemaan aina lähelläsi seuraavana vuonna, olen silti sinun. Nämä sormukset muistuttavat sinua siitä, Draco vastaa hymyillen ottaessaan toisen sormus kädestä kiinni ja pitäessään sitä ylhäällä.
-Nämä sormukset kertovat siitä kuinka pahasti rakastuin velhoon, joka oli arkkiviholliseni aiemmin. Miten hänen söpöytensä ja luonteensa ilmestyi minulle täysin uudella tavalla. Alkujaan ajattelin tunteideni olevan vain väärinkäsitystä, mutta lopulta tajusin, etten tahtonut pysyä erossa sinusta. En ollut ikinä ennen tuntenut kenestäkään samanlailla kuin sinusta. En lakannut rakastamasta sinua, joten vannoin itselleni, että jos tunteesi katoaisivat vuosien varrella, olisin silti läsnä. En rakastaisi ketään muuta, vaan päättäisin odottaa, että tahtoisit minut takaisin. En välittäisi vaikka koko maailma saisi tietää tunteistani. Jos minua rangaistaan siitä, että rakastuin velhoon ja vielä Potteriin, en lopettaisi tunteitani. Sinut minä olen valinnut elämääni ja siksi aion pitääkin sinut siinä, hän selittää lohduttavasti. Harrylle tulee vähäsen parempi mieli, kunnes muistaa taas Jacobin. Hän laittaa päänsä Dracon kaulaa vasten niin, että tämän silmät näkisivät vain luihuisen ihon. Potter haisteli toisen hajuvettä, joka leijaili hänen sieraimiinsa.
-Sinun pitää levätä nyt, Harry, Draco sanoo huolehtivaisesti.
-En tahdo... rohkelikko vastustaa surkeana.
-Tiedän, mutta sinun pitää saada levättyä. Tule, Malfoy vastaa ottaessaan ensin poikaystävänsä repaleina olevan paidan pois, kunnes asettaa hänet makuulleen ja menee itse tämän viereen istumaan.
-Ethän lähde pois, jos nukahdan? Harry kysyy takertuessaan toisen rintakehän paikkeille.
-En. Olen tässä kokoajan, Draco vastaa silitellessään lyhyemmän tummia hiuksia. Harry nyökkää myöntyvästi ja pistää silmänsä hitaasti kiinni. Pian hän pääsisi uneen, jossa kukaan ei voisi satuttaa häntä. Karu maailma häviäisi ja tilalle tulisi jotain parempaa. Hän olisi jossakin turvassa. Iloinen siitä, että kaikki olivat hyvin. Sitä Draco tahtoikin, joten antoi pojan vain nukahtaa. Hän tahtoi vangita pahan maailman jonnekin, mistä Harryn ei tarvitsisi enää kestää sitä.
-Miten kukaan pystyy tekemään sinulle mitään tuollaista? Malfoy kuiskaa murheissaan tuijottaessaan sikeässä unessa olevaa poikaa, jonka pää nojaa hänen rintakehäänsä. Kuinka paljon luihuinen olisikaan tahtonut silittää Harryn koko ylävartaloa, joka ennen oli ollut sileä, mutta nyt se oli veristen haavojen ja mustelmien runtelema. Draco ei voinut lopettaa kostonhimoaan. Hänen täytyi tehdä Jacobin elämästä helvettiä. Kukaan, ei kukaan saa mennä niin pitkälle kuin Wrights oli mennyt.
-Harry on minun! vaaleahiuksinen sähähtää raivoissaan, jolloin hänen poskelleen vierii toivoton kyynel. Kyynel, joka oli ilmestynyt surusta ja vihasta. Hän tunsi epäonnistuneensa, kun ei ollut osannut pitää Harrya turvassa. Miten rohkelikon pitäminen näin lähellä alkoi tuntumaan yhä vain tärkeämmältä. Potterin posket, jotka punoittivat, sekaisin olevat hiukset sekä pienesti auki olevat huulet olivat yhä vain tärkeämpiä. Näinä hetkinä oli oikeus olla vihainen ja surullinen, mutta samalla se opetti jotakin. Draco ymmärsi yhä enemmän ja enemmän, mistä täytyy pitää kiinni.

~~~~
💞💞💞
Tää oli vähän lyhyempi osa, mutta tän loppu sopi täydellisesti tohon eli en sitten jatkanut enempää 🙈
Toivottavasti teillä menee hyvin 💘 Itse vielä parantelen flunssaani (joka on muuten ihan super ärsyttävää, sillä on vielä niin paljon tehtävää lomalla), mutta eiköhän se tästä! 💫
Me jatkamme ensi luvussa jälleen kerran vihan ja surun merkein..
Byee!! ~~🌹