To The Boy I Love

Me Rakastamme Toisiamme

Draco astelee kohti suurta salia. Hän saisi vihdoin nähdä Potterin ja halata tätä tiukasti. Eikä unohdeta vielä tärkeämpää asiaa, nimittäin Harry tahtoi jutella jostakin mieltä painavasta jutusta toisen kanssa. Dracoa hieman jännitti, sillä ei toivonut kuulevansa mitään hirveää. Hän ei kestänyt nähdä Harrya surullisena tai olla erossa hänestä yhtään pidempään.
-Herra Malfoy, kuuluu yhtäkkinen möreä ääni luihuisen takaa. Draco pysähtyy juuri ja juuri salin ovien eteen. Hän kääntyy kysyvästi ympäri ja huomaa professori Kalkaroksen seisovan siinä.
-Mitä? poika kysyy turhautuneena.
-Meillä oli tärkeä keskustelu liittyen tähän aamuun, jos satuit muistamaan. Vannoit tulevasi, joten nyt on aika sille, opettaja muistuttaa ilmeettömästi. Malfoyn maha tekee kuperkeikan. Jos hänen nyt täytyy lähteä, Harry ei saa sanottua asiaansa.
-Minulla on parempaa tekemistä... luihuinen vastaa aikeissaan jatkaa matkaansa.
-Saat jättää "paremmat" tekemisesi myöhemmäksi. Lähdetään heti, jottei tarvitse koko iltaa jutella, Kalkaros määrää koppavasti. Malfoylla ei ollut vaihtoehtoa. Hänen oli pakko yrittää saada asiat nopeasti puhuttua ja lähteä sitten katsomaan poikaystäväänsä. Kun he saapuivat opettajainhuoneeseen, professori Kalkaros pyysi oppilastaan istumaan hänen pöytänsä eteen.
-Selitä tämänpäiväinen, tuo käski mojovasti.
-Huoh... Se nulikka häiritsi minun Potteriani! Vitun penikka tuijotti Potteria kuin ketä tahansa, vaikka olen käskenyt... Draco rähjää ärtyneenä. Professori huokaisee tyytymättömänä.
-Käyttäydyit siis typerästi tämän yhtäkkisen läheisen Potterin takia? Oletko unohtanut minkälainen asema sinulla on olla tuvassani? Aiheutatko minusta naurun alaisen typerillä tempuillasi? Ymmärrätkö sinä kuinka vakavan virheen olet tehnyt, kun päästit juuri sen velhon lähelle? hän kyselee ankarasti. Draco naurahtaa.
-Taasko minulle jauhataan tästä säälittävästä puheenaiheesta? Päätin jo mitä haluan ja tahdon Potterin. Ei kellään muulla ole väliä kuin hänellä, vaaleahiuksinen sanoo tosissaan. Siinä samassa mies pamauttaa kätensä pöydälle.
-Olet väärällä polulla, Draco Malfoy. Pimeyden lordi ei tunne sääliä Harry Potteria kohtaan. Miten ajattelit kestää sen, kun hänet tapetaan? Oletko ajatellut sitä? Mitä enemmän tunnet sitä poikaa kohtaan jotain, sitä enemmän sinä tulet kärsimään. Saat katsoa vierestä, kun hänet tapetaan, Kalkaros sihisee varoittavasti. Draco katsoo tätä kirkkailla silmillään. Hänen suunsa on hieman auki ja sydän tykyttää rajusti. Ajatuskin siitä, että Harry tulisi kuolemaan... Niin ei voi tapahtua, eihän?
-Minä... Rakastan häntä, Dracon silmät alkavat vetistymään.
-Sinun ei pitäisi. Pimeyden lordia ei voi pysäyttää... Tunteillasi ei ole väliä. Sinun täytyy päästää vain irti tai vaarannat tilannettasi entisestään, Kalkaros huokaisee vakavana.
-Professori... Pyydän...! Draco nousee ylös.
-Tästä ei puhuta enää, herra Malfoy. Jos tahdot jutella, puhu isällesi tästä. En usko, että pääset yhtään helpommalla... Severus sanoo ankarasti.
-En välitä isästäni! En välitä kenestäkään muusta kuin Potterista! En jätä häntä mistään hinnasta! Malfoy ärähtää särkyneesti.
-Istu, ole hyvä... Kalkaros tuhahtaa välittämättä toisen sanoista. Draco ei kuitenkaan kuuntele.
-Et ymmärrä! Harry on ainoa, joka välittää minusta! Hän on ainoa, joka osaa auttaa minua ja joka tietää miltä minusta tuntuu! Hän on ensimmäinen, joka rakastaa minua! Tiedätkö, miltä se tuntuu?! hän parahtaa onnettomaan itkuun. Kyyneleet valuivat väkisin hänen poskiaan pitkin ja siitä lattialle. Professori Kalkaros katsoi hiljaa pöytänsä kulunutta pintaa kuin ymmärtäen hyvin pojan tilanteen. Draco katseli miestä vaimeasti nyyhkyttäen.
-Me rakastamme toisiamme... Pyydän, professori Kalkaros... Harry on kokenut liikaa tänä vuonna, joten älä vie häntä minulta. En pysty olemaan erossa hänestä liian pitkään, poika anelee onnettomana. Hän ei toivonut tällä hetkellä mitään muuta kuin Harryn lähellä olemista. Hän ei voinut jättää tätä yksin. Kalkaros pudisti huokaillen päätänsä.
-Tiedätkö minkälaisessa sotkussa olet, jos joku saa tietää sinun olevan yhdessä sen pojan kanssa? hän kysyy tiukasti. Malfoy nyökkää.
-Entä tiedäthän minkälaiseen vaaraan pistät Potterin? Kalkaros murahtaa synkästi.
-Minä pidän hänet turvassa, Draco vannoo sydämmellisesti. Mies huokaisee taas.
-... Parasta ollakin. Älä tee mitään tyhmää, ymmärrätkö? hän sähähtää jämäkästi.
-Ymmärrän. Kiitos, professori, Malfoy vastaa kiitollisena. Hän saa luvan lähteä, jolloin tämä juoksee ripeästi ulos huoneesta. Kalkaros jää tuijottamaan ovea tarkasti. Hän ymmärsi poikaa ehkä enemmän kuin kukaan osasi kuvitellakaan...