To The Boy I Love

Ruskea lehtopöllö

-Eikun ihan totta, Harry! Malfoy sanoi sinua Harryksi! Ron sanoo kolmikon kävellessä rinnettä ylös suureen linnaan.
-No, eikö niin yleensä sanota toiselle? Siis mainita toisen nimeä? Harry kysyy tympiintyneenä.
-Niin niin, mutta ei Malfoy! Hän sanoo meitä aina sukunimellä. Vai oletteko yhtäkkiä ystäviä? Ron kysyy hämillään. Harry ei vastaa. Hänellä on muutakin ajattelemista, kuten vaikka Sirius tai Voldemort.
-Harry! Minne sinä menet? Hermione huudahtaa katsoessaan ajatuksissaan kävelevää Harrya, joka suuntaa koko ajan eteenpäin.
-Meillä on pimeyden voimilta suojautumista luihuisten kanssa, Ron sanoo katsellessaan itsekin Harrya.
-Öh, ainiin joo... Minun pitäisi lähettää kirje Nuuhkulle... Haluan tietää miksi hän oli eilen täällä, Harry selittää hiljaa, jottei kukaan muu sattumoisin kuulisi.
-Voit tehdä sen tunnin jälkeen, Harry. Älä jää pois ensimmäiseltä tunnilta! Hermione vastaa.
-Mutta, kun... Harry yrittää saada Hermionen suostumaan, mutta turhaan. Hermione raahaa hänet luokkahuoneeseen, jossa muut luihuiset ja rohkelikot jo istuvat omilla paikoillaan. Harry näkee professori Vauhkomielen katselevan kolmikkoa kiinnostuneena.
-Anteeksi, että olemme myöhässä! Hermione sanoo ja istuutuu paikalleen Lavender Brownsin viereen eturiville. Harry ja Ron menevät takariviin.
-Äsh, että pitikin herätä niin aikaisin. En millään jaksaisi pitää silmiäni enää auki, Ron supittaa tympiintyneenä Harrylle, joka tuijottaa Vauhkomieltä. Viime vuonna vale professori olikin paljastunut yhdeksi Voldemortin kannattajista, joten mistä Harry tietäisi oliko tämäkään professori Vauhkomieli oikea.
-Harry Potter, voisimmeko jutella tunnin loputtua? professori Vauhkomieli kysyy luokan toisessa päässä. Harry katsoo häntä vähän pelokkaasti. Miksi hän haluaisi puhua?
-Oijoi, taitaa Potterilla olla taas kasapäin huolia. Hänellä, kun ei ole isää, jolle puhua! yksi luihunen kailottaa kovaäänisesti ilkkuen. Toiset luihuiset alkavat jälleen nauramaan paitsi Draco, joka kirjoittaa huoneen nurkassa kirjettä. Harry mulkaisee luihuisia ja kääntyy sitten professori Vauhkomielen puoleen. Hän nyökkää pienesti, professorin nyökätessä takaisin.
-Voi ette tiedäkkään... Vauhkomieli aloittaa salaperäisesti vilkuillen jokaista oppilastaan luokassa.
-Että viime vuodesta lähtien jokaisella meillä, on yhtä paljon huolia kuin toisella. Ei ole väliä oletko velho tai kentauri, kotitonttu tai maahinen, jokaiselle kohtaa tämä sama pelko... Tämä maailma ei ole enää samanlainen, kuin ensimmäisenä vuonna Tylypahkaan saapuessanne. Tiedät-kai-kenen palattua taas voimiinsa, suosittelen teidän olevan varuillanne! hän murahtaa niin hiljaa, että koko luokka hiljentyy samantien. Harry katselee naarmuista pöytäänsä edessään. Hänen muistiinsa palautuu taas se päivä, kun Cedric Diggory kuoli Voldemortin tappaessa hänet. Aivan, kuin kaikki olisi tapahtunut vasta eilen.
-Mutta minun mielestäni... Teidän kuuluisi olla ylpeitä Harryn eloonjäämisestä, koska harva teistä ei olisi varmasti selviytynyt kaikista pimeyden lordin hyökkäyksistä, professori Vauhkomieli kertoo oppilaiden katsovan häntä pelokkaat ja katuvat ilmeet naamallaan. Harry tuntee, kuinka hänen naamansa muuttuu valkeaksi rohkelikkojen taputtaessa kiitollisuuttaan ja luihuisten mulkoillessa häntä jähmettyneinä.
Tunnin loputtua Harry kävelee Vauhkomielen pöydän luo. He odottavat ensin, että muut ovat häipyneet luokasta, kunnes ovat kahden.
-No, mites on mennyt, Harry? professori Vauhkomieli kysyy tuijottaen häntä kummallakin silmällään.
-Iha hyvin kai... Harry vastaa hiljaa. Harry ei oikein tiedä miten pitäisi suhtautua häneen, kun viime vuosi oli mitä oli...
-Ei hätää, Harry. Olen oikea, jos sitä mietit! Ministeriö varmisti asian, professori murahtaa pieni virne naamallaan.
-Joo, okei. Öh, oliko sinulla jotain muuta asiaa? Harry kysyy varovasti, jottei kuulostaisi liian tylyltä.
-Eipä minulla oikein muuta. Halusin vain varmistaa, että kaikki oli hyvin viime vuoden jälkeen. Olen todella pahoillani... professori Vauhkomieli yrittää kertoa, kunnes Harry keskeyttää hänet.
-Et sinä sille voinut mitään. Minun pitää kuitenkin mennä, kun siis tunti alkaa pian, hän sanoo ja nousee ylös. Professori Vauhkomieli nyökkää, jolloin Harry lähtee nopeasti ulos luokasta. Hän oli periaatteessa valehdellut tunnin alkamisesta, sillä hän ei ollut menossa sinne laisinkaan. Ei, ennenkuin kirje oltiin saatu lähetettyä Siriukselle. Harry oli suuntaamassa kohti pöllölää. Hän ottaa laukustaan paperin ja sulkakynän. Harry alkaa kirjoittamaan.
-Äsh, himputin pöllö! joku sähisee vähän etäämmältä Harrya. Harry vilkaisee kummissaan ympärilleen, mutta ei näe ketään. Hän nousee ylös kuullessaan pöllöjen huhuilevan äänekkäästi, ja lähtee katsomaan tarkemmin. Se ääni kuului tuon nurkan takaa...
-Huhuu? Harry huhuilee hiljaa. Syntyy pieni hiljaisuus, kunnes joku iso välähtää Harryn silmissä.
-Varo! joku huutaa ja nappaa Harryn kädestä kiinni. Harry mätkähtää maahan jokin iso hänen päällänsä. Hetken Harry luuli tajunsa menevän, mutta pystyy aukaisemaan silmänsä. Hän näkee pöllöjen katsovan suurilla silmillään Harrya ja jotakin toista...
-Öh, mitä täällä tapahtuu? Harry kysyy hämmentyneenä.
-Joko se hullu meni? joku sanoo nostaessaan päätänsä niin, että se on Harryn naaman yläpuolella. Harryn silmät suurenevat ja sydän hyppää melkein kurkkuun asti.
-Ma-Malfoy? Harry mutisee kalpeana. Dracohan se tosiaan oli. Hänen kalpeat naamansa kalpenevat entistä enemmän nähdessään alla olevan Harryn.
-Potter? Draco kysyy hämillään. Hän nousee nopeasti ylös ja siirtyy kauemmas. Harry nousee myös.
-Mikä ihme sinua riivaa? Harry kysyy hämillään.
-Ai, että mikä minua riivaa?! No tuo saastainen pöllö! Ei ihme, että isäni ei pidä tästä läävästä... Täällä on vaarallista, Draco sanoo osoittaessaan isoa lehtopöllöä.
-Vai vaarallista... Paraskin puhuja, Harry mutisee synkkänä. Draco mulkaisee häntä vihaisesti. Syntyy pieni hiljaisuus, kunnes Harry kävelee ison ruskean pöllön luo ja ottaa sen käsivarrellensa. Sitten hän menee Dracon luo.
-Kiinnitä kirjeesi sillä aikaa, kun pidän tätä pöllöä, Harry sanoo normaalisti. Draco katsoo häntä hetken kummissaan, mutta laittaa sitten kirjeen jykevästi kiinni lehtopöllön jalkaan. Pöllö alkaa rauhoittumaan ja antaa Dracon silittää sitä.
-Et olekaan niin ärsyttävä pöllö, Draco sanoo silittäessään pöllöä iloisena. Harry katsoo Dracoa hymyssäsuin. Hän ei ole koskaan ajatellut, että noin kylmällä ja ärsyttävällä ihmisellä olisi noin suloinen hymy... Öh, hetkinen? Suloinen? Harrysta muuttuu korviaan myöten punainen. Eikai nyt Draco Malfoylla voi olla suloinen hymy? Ei, ei todellakaan.
-Ähs, ainiin... Harry mutisee ja antaa suuren pöllön Dracon syliin. Draco katsoo häntä hämmentyneenä.
-Mitä nyt? Draco kysyy ymmällään. Harry ei vastaa, sillä hän viilettää jo oman kirjeensä pariin. Harry unohti ajankulun aivan kokonaan. Hän alkaa kirjoittamaan Siriukselle tarkoitettua kirjettä.
-Tulitko sinäkin kirjoittamaan kirjettä? Draco kysyy tullessaan Harryn viereen.
-Joo, mitä muutakaan täällä olisin tehnyt? Harry vastaa hämillään. Draco kumartuu Harrya lähemmäs.
-Seurannut minua? hän kuiskaa virnuillen. Harry muuttuu kalpeaksi.
-Täh? Harry kysyy. Draco kohauttaa olkiansa ja nojaa seinää vasten. Hän tuijottelee Harrya selvästi jokin mielessään.
-Kelle kirjoitat? Draco kysyä töräyttää.
-Mitäs se sinulle kuuluu? Harry kysyy ymmällään.
-Ei kuulukkaan. Kysyin vain, Draco vastaa.
-Entäs itse? Harry mutisee jatkaessaan jälleen kirjoittamista.
-Perheelleni, Draco vastaa huokaisten. Harry on vähän hämmentynyt, sillä hän ei osannut kuvitellakaan Dracon vastanneen juuri hänen kysymykseensä. Harry nyökkää pienesti.
-Nyt sun vuoro. Kelle kirjoitat? Draco sanoo yhtäkkiä.
-Äh. Yhdelle tyypille vaan, Harry vastaa. Draco virnuilee jälleen ilkeästi. Hän nappaa nopeasti Harryn kirjeen, joka on juuri valmistautunut.
-HEI, ANNA SE!!! Harry karjaisee vihaisesti yrittäessään napata kirjettänsä Siriukselle.
-Nuuhku? Aika naurettavaa. Potterilla siis on mielikuvituskaveri, voi kuinka ihanaa! Draco naurahtaa ilkeästi hymyillen. Harry saa kirjeen. Hän on sinäänsä helpottunut, kun Draco ei epäillyt mitään muuta kuin mielikuvituskaveria.
-Joo, hups, paljastuin! voivoi mitähän nyt, Harry vastaa huojentuneesti. Hän laittaa kirjeen erään tunturipöllön jalkaan ja päästää sen ulos. Sitten hän lähtee kohti seuraavaa tuntia jättäen Dracon yksin pöllölään.

                 
 
~~~~
Hellou :D sain vihdoin tehtyä tän jakson, joka olis pitänyt tulla jo pari päivää sitten, mutta nooh. Tässä se nyt on! Jos et oo lukenut Harry Potteria, niin nimi "Nuuhku" on Siriuksen salanimi, koska jos kirje joutuisi vääriin käsiin, niin Sirius voisi paljastua!
~~~~
Hyvää loppu päivää sinulle ^^❤