To The Boy I Love

Iskuja Ja Kyyneliä

Draco kuuli kuinka katsomossa alkoi kovaääninen mekkala täynnä hurrauksia ja taputuksia.
-JA SIELTÄ TULEVAT VERENHIMOISET LUIHUISET! Jee jee. Hienoa. Hyvä hyvä, Lee Jordan kuuluttaa vähän tylsistyneenä, jolloin luihuisten edessä oleva ovi aukeaa. Kirkas valo paistaa suoraan heidän silmiinsä, muttei se hetkauta jäseniä ollenkaan. Jokainen hyppää oman luutansa selkään ja kiitää sitten monen jalan korkeudelle. Luihuiset karjuvat innostuneina omilla katsomo paikoillaan, kun taas muut tuvat pysyvät hiiren hiljaa. Oikeastaan kukaan ei pidä luihuisista yhtä paljon kuin he itse pitävät. Harrya lukuun ottamatta. Malfoy ei välitä oman  tuvansa hurrauksista, vaan katselee hitaasti yrittäen nähdä ihastuksensa väenpaljoudessa.
-JA SIINÄ TULEVAT PUUSKUPUHIT! HIENOA, ETTÄ HEKIN PÄÄTTIVÄT TULLA PELAAMAAN! TÄSTÄ LÄHTEE TODELLA JÄNNITTÄVÄ MATSI, WOHOO! Jordan huudahtaa mikrofoniinsa. Yleisö raikuu jälleen. Matami Huiski ilmestyy keskelle kenttää kertomaan ohjeet niinkuin aina, kunnes peli pystyttiin aloittamaan. Jännitys tiivistyi ihan totaalisesti, kun taialla loitsitut pallot päästettiin ilmaan. Ainoa, kuka ei liikahtanutkaan paikaltaan oli Malfoy, joka siristeli silmiään. Häntä oli alkanut huippaamaan...
-Argh... Missä se poika on? Draco kuiskaa vaivaantuneena yrittäessään nähdä Harryn edelleen katsomolta, joka näyttää moninkertaiselta tämän silmissä.
-MALFOY! VARO NYT VÄHÄN! Marcus Flint karjuu voimmakkaasti, jotta saisi tärkeimmän pelaajansa huomion kokonaan peliin. Mutta varoitus tuli liian myöhään, sillä ryhmy lensi kovalla voimalla täysiä Dracon käsivarteen.
-Ngh... hän äännähtää kivuissaan lentäessään nopeasti korkeammalle, jottei saisi enempää osumia itseensä.
-OIJOI! DRACO MALFOY SAI RYHMYN TÄYSIÄ KÄTEENSÄ! EI TAIDA HÄNTÄ KOVIN ONNISTAA... Lee Jordan selostaa hivenen huvittuneena.
-Se oli vasta ensimmäinen osuma, pösilö... Draco murahtaa itsekseen. Hänen näkökenttänsä helpottuu, kun aurinko menee pilvien taakse. Nyt vain sieppi oli löydettävä...
Samaan aikaan katsomossa, Harry seisoskelee huolestuneena Deanin vieressä.
-Mikä Malfoylla on? Thomas kysyy hämmentyneenä.
-En tiedä... Minusta kuitenkin tuntuu, että oli väärin päästää hänet sittenkään pelaamaan ja voittamaan väkisin, Harry vastaa hitaasti. Dean katsahtaa tähän kysyvästi.
-Kai tiedät, että Malfoy ei aio pistää kaikkeaan peliin vain sinun sanojesi takia? Hän teki oman päätöksensä, poika selittää suoraan. Harry huokaisee hieman hermostuneena.
-Jos emme olisi koskaan edes menneet yhteen, niin tätä tuskaa ei tarvitsisi kestää... hän mutisee surkeana. Dean pistää kätensä tämän olalle hymyillen.
-Sinä et taida tietää mistä tuo tuska on peräisin, Harry. Älä nyt käsitä väärin, mutta minun mielestäni kyse tuskaasi ei ole teidän yhdessä olosta. Tuska, jota kannat sisälläsi on halua Dracon pysyvän lähettyvillä. Mutta kun hän nyt on tuolla, tunnet olosi ärtyneeksi ja surulliseksi, Thomas kertoo rauhallisesti oman näkökulmansa. Harry vilkaisee epävarmana ystäväänsä, mutta kiinnittää lopulta huomionsa takaisin peliin.
-JA NIINHÄN SE MENEE MAALISALON LÄVITSE! PUUSKUPUHILLE 10 PISTETTÄ! Lee hihkuu iloisesti. Dracon ilme muuttuu kylmäksi kuullessaan äskeisen kuulutuksen. Missä ihmeessä se sieppi on? Luihuinen alkaa kiertelemään yläilmoissa nyt ihan tosissaan. Hän yritti pitää silmällä myös toisen tuvan etsijää, joka lenteli vähän alempana.
Sieppi tuntui tosiaan menneen hyvään piiloon.
-TÄLLÄ HETKELLÄ PELI VAIKUTTAA AIKA RAUHALLISELTA, HYVÄT TYLYPAHKALAISET! TÄNÄÄN ON ERITTÄIN LÄMMIN PÄIVÄ, JOTEN SAA NÄHDÄ MITEN PELAAJAT JAKSAVAT HIKIHATUSSA LENNELLÄ SINNE TÄNNE! Lee alkaa puhumaan jotain säästä, jolloin Dracon silmäkulmassa näkyy jokin kiiltävä... Siinä se oli, sieppi!
-Sieppi... Harry hymähtää hiljaa, jolloin Dean, Seamus ja Ron, jotka hekin olivat tämän lähettyvillä kääntyivät arpinaaman suuntaan nopeasti.
-Miten sinä...? Dean kysyy ällistyneenä.
-Uskomatonta, Harry! Näitkö sen täältä asti? Seamus huudahtaa ihailevasti. Potter vilkaisee tätä hämmentyneenä. Eikö Seamus enää ollutkaan vihainen pojalle?
-Aurinko tuli pois pilvien takaa, jolloin sieppi välkehti. Dracokin huomasi sen... Harry mutisee tarkkaavaisena katsellessaan areenalle. Muutkin kääntyvät takaisin oikeinpäin. Malfoy alkoi kiihdyttämään vauhtiaan, jolloin Puuskupuhin etsijä teki samoin.
-NYT TAITAA TAPAHTUA... EI HIMPSKATTI! ONKO SIEPPI LÖYTYNYT?! NYT LÄHTEE TODELLINEN KAKSINTAISTO! Jordan kiljuu vähän liiankin innostuneesti, jolloin kuuluu vaimea kopautus.
-Lee Jordan! Hyvänen aika, ei tämä mikään verinen taistelu ole! Rauhoittuisit nyt vähän ja istuisit aloillesi, professori McGarmiwa tiuskii. Hän oli ilmeisesti juuri läimäissyt teiniä, jotta saisi pojan taas tosimaailmaan. Muu yleisö kuitenkin jännitti yhtä paljon kuin Lee Jordan. Jokainen pidätti henkeään eikä uskaltaneet edes liikkua. Jopa muut pelaajat olivat pysähtyneet nähdäkseen kumpi siepin nappaa ensimmäisenä. Puuskupuhilainen etsijä oli saanut vastustajansa kiinni, joten perääntyminen oli nyt viimeisin vaihtoehto.
-Minähän muuten varmasti voitan...! Draco sähisee tosissaan. Tuuli vihelsi uhmakkaaasti ja silitteli hänen korviaan. Kipu yltyi taas...
Hänen päässään pyöri sekä silmät temppuilivat. Maa alkoi näkymään kahtena.
"Olenko varmasti vain sinun?"
Harryn kysymä lause ilmestyy hänen päähänsä. Hän kysyi tuota silloin, kun he viettivät aikaansa kirjastossa Dracon kirjoitelman parissa. Harry arvaamattomana siitä, minkälainen petturi Draco on... Se, jos mikä satutti luihuisen sydäntä entisestään.
"Rakastan sinua"
Harryn hento ääni kuiskaa taas luihuisen pään sisällä. 
-Kerää nyt itsesi! Draco ärähtää itselleen jatkaessaan suoraa kiihdyttämistä alaspäin.
-KOHTA TAITAA SATTUA... NOIN JYRKKÄ LASKU ALASPÄIN ON TODELLA KOVA RISKI! JOS MALFOY EI ALA TUOSTA PIAN HILJENTÄMÄÄN VAUHTIAAN, VOI LOPPU TULOKSENA KÄYDÄ SUORAAN MAAHAN ISKU! Jordan selostaa hieman kauhistuneena. Harry puristaa käsiään yhteen.
-Lopeta jo, Malfoy... Lopeta se vauhdin ottaminen! hän anelee peloissaan. Muttei Draco näyttänyt lopettavan vauhdin ottoa, vaan pikemminkin päinvastoin, hän kiihdytti entiseltään. Maa oli vain viidentoista metrin päässä hänestä. Sieppi lenteli samassa paikassa edelleen. Puuskupuhin etsijä oli jäänyt vähän jälkeen, mutta pysyi edelleen tiiviisti perässä. Malfoyn silmät näyttivät nelinkertaistavan näkökentän... Huonommaksi meni, kun ryhmy oli tulossa juuri poikaan päin. Silloin Harry juoksi aivan katsomon reunalle ja huusi:
-MALFOY! VARO!
Monet lähettyvillä olijat säikähtivät sitä niin paljon, että näyttivät jopa huonovointisilta kaikesta jännityksestä. Draco käänsi katseensa ääneen suuntaan, jolloin pystyi erottamaan Harryn kaikista muista. Hänen kasvoilleen lensi kiitollinen, surullinen hymy. Se oli viimeinen kerta, jolloin Draco näki hänet. Tietämättä siitä, tuleeko hän milloin seuraavan kerran näkemään toisen...
-Kaikki kyllä järjestyy... Draco kuiskasi hiljaa, kunnes pirullisen kova pallo iskeytyi suoraan hänen päähänsä vieden tajun mennessään. Maa lähestyi lähestymistään. Kun se sitten oli täysin käden ulottuvilla, luuta heitti teinin pois selästään, jolloin tämä kieri monta kertaa nurmikolla. Hän pysähtyi vasta neljännen kierroksen jälkeen, jolloin kentälle vajosi hiljaisuus. Kukaan ei liikahtanut tai päästänyt sanaakaan suustaan. Ei edes Draco. Puuskupuhin etsijä oli saanut siepin käsiinsä, muttei edes itsekään osannut hurrata asialle. Harry katseli kalpeana juuri sinne, missä Malfoy makasi tajuttomana. Hän ei edes ollut ehtinyt tajuamaan mitä oli käynyt. Vasta silloin, kun Dumbledore pitkine partoineen ja professorit Kalkaros sekä McGarmiwa asteli katsomon keskustalle, Harrykin lähti juoksujalkaa pois katsomosta.
-Odota! Ei ole varmaan hyvä idea, että me... Ron yrittää pysäyttää, mutta turhaan. Harry juoksi. Niin lujaa kuin vain jaloistaan pääsi. Hän saavutti areenan ja keskiosassa makaavan Dracon. Rohkelikko poika tönäisi pelaajat pois edestään, jotka olivat saapuneet itsekin katsomaan tilanteen vakavuutta.
-DRACO! EI, EI, EI... hän huusi hysteerisesti nähdessään toisen liikkumattomana.
-Professori McGarmiwa, Dumbledore lausui, jolloin nainen tuli oppilaansa eteen pidättelemään tätä.
-PÄÄSTÄKÄÄ MINUT! PYYDÄN... EN PYSTY... EN PYSTY KATSOMAAN VAIN SIVUSTA! Harry anelee itkiessään.
-Nyt sinun on pakko, Potter hyvä. Se on kaikille parempi, että pysyt sivussa, McGarmiwa yrittää hartaasti pitää poikaa aloillaan. Harry toljottaa sekavana Dracoa maassa. Hän näkee kuinka professori Kalkaros koskettaa tätä kaulan kohdalta, jolloin todellinen huolenaihe ilmestyy nuorelle teinille.
-KYLLÄHÄN HÄN HENGITTÄÄ, VAI MITÄ?! MITÄ HÄNELLE ON KÄYNYT?! Harry kysyy hätääntyneenä. Muttei kukaan vastannut hänelle mitään... Miksi kukaan ei aukaisut suutansa? Potter alkoi nyt ihan tosissaan itkemään, jolloin McGarmiwa huolestui itsekin ja katsoi Dumbledore.
-Albus... hän aloittaa vakavana.
-Hengittää, rehtori vastaa tietämällä mistä nainen olisi kysynyt. Silloin Harry tosiaan tunsi kovan paineen kadonneen tämän keuhkoista. Se tuntui niin lohduttavalta, että hän itki vielä lisää. Harry tömähti maahan.
-Älä jätä minua taas, Draco... Herää nyt, hän toivoi särkyneesti. Koko paikkaa vallitsi ankea hiljaisuus... Jopa Lee Jordan oli joutunut pysäyttämään juontonsa kesken kaiken. Harry näki vaikeasti kyyneltensä takana, kun Hagrid ilmestyi areenalle nostamaan tajuttoman luihuisen suuriin kätösiinsä. He vain lähtivät pois. Sanomatta sanaakaan sekaisin olevalle Harrylle...
-Rauhoittelehan itseäsi nyt. Dumbledore varmasti ilmoittaa sinulle mitä tapahtui, kun olet taas rauhallisempi. Nyt herra Malfoyta viedään Sairaalasiipeen tutkittavaksi, McGarmiwa selittää muiden puolesta. Harry ei suostunut nousemaan maasta hengittäessään yhä raskaammin ja raskaammin. Hän ei voinut enää pysyä jaloillaan. Kipu vain yltyi tämän sydämessään. Hermione ja Ron juoksevat täyttä vauhtia parhaan ystävänsä luo. Pelaajat antavat heille tilaa, jolloin kumpikin pääsevät nopeammin maassa itkevän pojan lähelle. McGarmiwa katseli haikeana oman tuvan oppilastaan, jolle ei voinut tehdä mitään muuta kuin antaa itkeä. Hermione syöksyi halaamaan Harrya tiukasti ja Ron taputteli hänen selkäänsä varovaisesti.
-Kyllä hän toipuu. Ei sinun tarvitse pelätä, Harry! tyttö lohduttaa huulet väristen. Hänenkin äänestään voi kuulla sen, ettei tämä itsekään tiennyt uskoiko omia puheitaan. Harry kietoi omat kätensä Hermionen ympäri suostuessaan haliin.
-Ta-a-hdon Dracon tänne...! hän änkytti ollessaan täysin pois tolaltaan.
-Tiedän, tiedän... Hermione vastaa herkästi. Ron vilkaisee takanaan olevaa Puuskupuhin etsijää, jolla on sieppi käsissään. Malfoy ei sittenkään voittanut turnausta...
Weasley kääntyy takaisin itkevään Harryyn.
Malfoy ei ehkä voittanut turnausta, mutta toisen asian hän tosiaankin voitti takaisin itselleen.
Harry Potterin.

~~~~
Haikeissa tunnelmissa edetään tässä sarjassa.
Mitenhän mahtaa käydä jo ennestään poissaolevalle Harrylle ja tajuttomana olleelle Dracolle? 👀
...
Toivottavasti teillä oli jännittävä lukuhetki!
Byee! ~🌹

(Pahoittelut muuten, että tää osa oli tavallista lyhyempi 😳 Tuohon kohtaan oli hyvä jättää tää luku 😅)