To The Boy I Love

Kristallipallo

Harry ja Ron ovat saapuneet ennustusluokkaan. Vahvat tuoksut leimahtaa Harryn sieraimiin, vaikka hän kovasti yrittää olla nuuskimatta yhtään ylimääräistä hengähdystä.
Siinä vaiheessa, kun kaikki oppilaat olivat saapuneet luokkaan ja oli tarpeeksi hälyä ettei kukaan kuullut oikein mitä toinen sanoi, Ron kääntyi Harryn puoleen.
-En olisi uskonut. Tai siis olisinhan, mutta se oli niin siistiä! Rökitit Malfoyn ihan kunnolla! Hänen ilmeensä, ha! Varmana itkee jossain nurkassa kertomassa isälleen äskeisestä, Ron kuiskaa leveä hymy kasvoillaan. Hän oli ilmeisesti unohtanut Harryn panikoimisen ja sen, että oli juossut karkuun Malfoyta kumppanineen.
-Joo, niin... Harry vastaa hiljaa.
-Yhtäkkiä vain hyökkäsit ja...
-Niin, Ron. Niinhän minä tein...
-Se oli makeeta. Sitten sen rasittavan Pansyn ilme...
-Mm m...
Harrya ei kiinnosta Ronin puhumiset Dracosta. Hän on liian pettynyt Malfoyhin, joka oli vielä eilen ollut kummallisen ystävällinen ja sitten yhtäkkiä palannut omaksi itsekseen. Mitä ikinä hän juonitteli niin se ei todellakaan ollut hauskaa! Paitsi että... Eihän vain? Harry nousee vaivihkaa ylös, jolloin koko luokka kääntyy katsomaan häntä.
-Istu alas, Harry... Ron kuiskaa säikähtäneenä. Poika istuu alas.
-Harry Potter. Niin juuri, sinähän se tosiaan olet. Voisit testata ensin ennustaa tulevaisuuttasi edessä olevan kristallipallon avulla, professori Punurmio sanoo värisevällä äänellä ja osoittaa Harryn edessä olevaa kristallipalloa.
-Että mitä että? Harry kysyy hätkähtäneenä.
-Ennusta tulevaisuutesi, Tyhjennä mielesi ja katso kristallipalloa mahdollisimman tarkkaan, Punurmio vastaa tullessaan Harryn eteen.
-Minäkö? Harry kysyy ärtyneenä. Punurmio nyökkää. Ron katsoo vierestä tylsistyneenä. Harry kääntää katseensa läpinäkyvään palloon edessään, jossa sisällä on hitusen vaaleaa savua. Minuutin päästä, kun mitään ei ilmene, Harry huokaisee levottomana.
-Mitään ei tapahdu, hän sanoo.
-Keskity, poika, keskity! Älä yritä vaan tahdo nähdä tuleva! professori vastaa hyytävästi. Harry kääntää katseensa tiukasti palloon. Savu alkaa pyöriä sinne tänne, kunnes pian ilmestyy jonkinnäköinen kuva. Harry säikähtää ja menee lähemmäs tuijottamaan. Siinä on Draco Malfoy, joka on Harryn kanssa kirjastossa. On hämärää vain yhden valon loistaessa pöydällä. Mutta mitä he siellä tekisivät? Vieläpä kahden? Yhtäkkiä kuva siirtyy seuraavanlaiseksi. Lupin seisoo Dumbledoren pöydän edessä synkkänä. Hän ei hymyile lempeää hymyään vaan on hätääntynyt ja peloissaan. Vauhkomieli seuraa pimeässä nurkassa. Dumbledorella on erittäin vakava ilme, josta voi hyvinkin päätellä, että häntäkään ei ilahduta asia. Vasta kun hahmot siirtyvät siihen suuntaa mistä Harry katsoo heitä, hän hätkähtää tosimaailman.
-No, näitkö mitään? Punurmio hihkaisee innostuneena. Harry katsoo ympärilleen ja huomaa kaikkien lopettaneen hengittämisen tuijottaessaan tätä.
-Öh. E-en minä nähnyt mitään... Harry valehtelee, koska ei pysty kertomaan näkemäänsä.
-No anna kun minä näytän, professori vastaa asettaessaan kristallipalloa mukavampaan asentoon.
-EI! Harry karjaisee paniikissa. Ron säpsähtää säikähtäneenä, kuten myös muut oppilaat ja professori Punurmio. Harryn onneksi tunti loppui, eikä kukaan ehtinyt kysyä mitään. Ron lähtee ripeästi toisen pojan perään.
-Saat tosiaan selittää mistä tässä on kyse... hän kuiskaa.
Loput tunnit menivät hitaasti, mutta ainakin Harry selvisi niistä hengissä. Nyt hän istuu Rohkelikkotornin kotoisan oleskelutilan punertavassa nojatuolissa. Hän silmäilee kelloa, joka näyttää 19.45. Enää olisi vain viisitoista minuuttia siihen, kun hänen pitäisi olla Dumbledoren huoneessa.
-Noniin, onnea Harry! Hermione ilmestyy hänen eteensä hymyillen. Harry säikähtää ollessaan niin ajatuksissaan, että oli unohtanut ystäviensäkin olevan siellä.
-Niin ja muistathan kertoa meille mitä Dumbledore sanoi? Ron kysyy Harryn vieressä samalla, kun pelaa kaksosten kanssa velhoshakkia.
-Tietty. Äsh, Harry vastaa rapsuttaen hiuksiaan.
-Onko jokin vialla? Hermione kysyy huolestuneena. Ron katsahtaa silmälasipäiseen poikaan.
-Olen vain turhankin väsynyt, Harry sanoo synkkänä.
-Kohta pääset jo pois sieltä ja sitten saat mennä nukkumaan. Nyt voisit itseasiassa lähteäkin! Hermione toteaa ymmärtäväisesti. Harry nousee ylös ja lähtee sitten ulos oviaukosta kävelemään kohti Dumbledoren huonetta. Matka tuntui ikuisuudelta, mutta hän pääsi kyllä perille asti. Käveltyään kierreportaita pitkin ylös rehtorin työhuoneeseen hän koputtaa, jolloin ovi avautuu.
-Kuten tiedämme, Harry varmasti yrittää... tutunkuuloinen ääni kuuluu sisältä. Harry liimaantuu paikalleen nähdessään Remus Lupinin pöydän edessä ja professori Vauhkomielen seisovan hiljaa nurkassa. Sama kohtaus näkyi kristallipallosta jokusen tunti sitten. Lupin kääntyy ovelle päin synkkänä ja selvästi väsyneenä. Hän häkeltyy nähdessään Harryn ovenpielessä jähmettyneenä.
-Harry, tule vain peremmälle! Dumbledore viittoo pojan huoneeseen. Harry kävelee hitaasti eteemmäs, jolloin nariseva ovi menee kiinni. Liikkuvat ihmiset tauluissa tervehtivät poikaa ystävällisesti.
-Hei, Harry. Onko kaikki hyvin? Lupin tervehtii vaisusti hymyillen.
-Ö-öm. Joo varmaan, Harry vastaa jännittyneenä takaisin. Hän katselee jokaista kolmea vuorotellen.
-Mitä sinä täällä teet? Harry kysyy yllättyneenä Lupinilta.
-Toimin Siriuksen ja Vauhkomielen kanssa pariviikkoa Voldemortin etsinnöissä, Lupin vastaa yllättävän rennolla äänellä. Harryn vatsassa muljahtaa ärsyttävästi. Sirius oli mennyt heidän kanssaan Voldemortin luo. Harry ei muistanut ollenkaan, että Lupinkin tiesi kummisedästään.
-Miksi te Voldemortia etsitte? hän kysyy varovaisesti.
-Rehtori Dumbledore puhui kanssamme, jolloin päätimme tehdä kaikkemme löytääksemme hänet. Mutta siinä kävi sitten huonommin eräälle meistä... Lupin vastaa surkeana.
-Miksi... Minä en ymmärrä. Hän lupasi... Harry vaikeroi. Lupin kävelee hänen luokseen ja laittaa kätensä hänen olkapäälleen.
-Sirius halusi nähdä, kun sinä aikustut ja elät onnellista elämää hänen kanssaan. Mutta sitten tulikin este, joka hänen oli pakko päättää... Lupin kertoo harmistuneena.
-Mikä se este oli? Harry kysyy vaivihkaa.
-Este, jonka hän päätti oli tulla sinun luoksesi eikä tee mitään, vai tekeekö jotain suurta ja jatkaa elämään tuolla... Lupin jatkaa osoittaen Harryn rintakehää.
-Mutta miksi juuri hän? Tai siis... Harry yrittää korjata kuulostaessaan liian töykeältä.
-Sirius teki sen vapaaehtoisena saadessaan tietoja Voldemortilta, mutta hänen päätavoite oli tietenkin sinun pelastaminen. Hän kirjoitti sinulle hyvästelykirjeen, joka sinun pitää lukea omassa rauhassa. Edes me ei tiedetä mitä siinä lukee, Lupin kertoo. Hän ottaa repaleisesta takistaan kellertävän kirjeen ja ojentaa sen pojalle. Harry nielaisee ottaessaan kirjeen vastaan. Hänen jalkansa alkavat täristä vimmatusti ja sydän tykyttää tiuhaan tahtiin.
-Kuulin muuten ettet olisi saanut lentää. Lupaathan jatkossa totella Dumbledorea? Lupin toteaa yhtäkkiä.
-Ei huolta... Pysyn maanpinnalla, Harry vastaa harmissaan.
-Älä ole liian pahoillasi, Harry. Muistutat erästä tyyppiä, jonka aikoinaan tunsin, Lupin vinkkaa silmäänsä ja hymyilee lempeästi. Harryn mieliala kohenee hieman, sillä tiesi tämän tarkoittavan isäänsä.
-Eiköhän tämä ollut minun osaltani tässä, vai mitä sanot Dumbledore? Harry on taitanut saada kärsiä ihan tarpeeksi viime päivien aikana, Lupin katsoo yhtäkkiä Dumbledorea. Rehtori nyökkää hymyillen. Harryn takana oleva ovi aukeaa hitaasti naristen.
-Noniin, Harry. Ole varovainen ja älä anna surulle liikaa valtaa, okei? Lupin sanoo vielä viimeisenä. Harry nyökkää ja lähtee sitten pois jättäen muut Dumbledoren huoneeseen...

Lauantaiaamuna Ron oli valveilla ennen Harrya. Hän oli nukkunut huonosti jostakin syystä, joten päätti jättää nukkumisen siihen paikkaan. Ron hiipii hiljaa ystävänsä sängyn viereen yrittäen herätellä häntä. Harry aukaisee silmänsä vähän ajan päästä ja huomaa ystävänsä.
-Ron? hän mutisee unisena.
-Huomenta, Harry! Mennäänkö aamupalalle? Ron vastaa pirteänä.
-Täh? Onko kello jo niin paljon... Öh... Harry kysyy kummissaan ottaessaan lasit yöpöydältä. Hän katsoo kelloa, joka näyttää puoli seitsemää.
-Äh, olen ollut valveilla jo viideltä. Minulla on ihan hirveä nälkä, joten tahdotko tulla syömään minun kanssa? Ron kertoo rauhallisesti. Harry pomppaa pystyyn ja alkaa pukemaan vaatteitaan. Hän on iloinen, kun Ron pyysi mukaansa eikä jättänyt häntä yksin.
-Noin. Nyt voimme mennä! Harry sanoo saadessaan toisenkin sukan jalkaansa. He lähtevät suureen saliin syömään aamupalaa. Siellä on hiljaista ja todella vähän ihmisiä. Kaikki opettajatkaan eivät ole saapuneet. Harry ja Ron istuutuvat vastakkain. He ottavat runsaasti ruokaa pöydältä, sillä kummallakin oli jäätävän nälkä.
Ron kertoi samalla jotain hauskaa vitsiä, kun söi puuroansa. Harry nauroi huvittuneena. Vihdoin hänestä tuntui olevan kivaa Tylypahkassa. Iloinen tunnelma ei kuitenkaan voi kestää ikuisuutta...
-Ha ha ha! Ja näitkö, kun Draco lensi sen siepin perässä? Pansy rääkyy suuren salin ovella. Harry ja Ron vaihtavat inhoavia katseita, kunnes kääntyvät katsomaan oville päin. Pansy Parkinson vikisee luihuis ystävilleen Malfoyn niin sanotuista urotöistään. Luihuisten perässä tulee myös itse Draco Malfoy todella väsyneen näköisenä. Harry hätkähtää.
-Miksi luihuiset tulevat tänne tähän aikaan? Ron puuskahtaa vihaisena.
-En tiiä... Harry mutisee vaivaantuneena. Hän tietää Dracon muistavan eilisen edelleen.
-Ääliö sanon minä, Ron henkäisee synkkänä. Harry ei vastaa sillä luihuiset menevät heidän ohi kimakasti nauraen, paitsi Draco, joka on jäänyt toljottamaan häntä. Harry ei osaa sanoa minkälainen ilme oli, mutta häntä ei selvästi huvittanut nauraa muiden perässä. Ron katselee outona Dracoa ja Harrya heidän välissään.
-Olikos sinulla jotain asiaakin? hän päättää kysyä töykeästi Malfoylta. Dracon vaalean harmaat silmät katsahtavat häneen.
-Unohda se elinen, hän hymähtää ja kävelee sitten toisten luihuisten perään. Harry jähmettyy, kun taas Ron on lähellä pökertyä.
-Mi-Mi-mitä? "Unohda se eilinen"?! Onko hänellä kuumetta?! Ron kysyy järkyttyneenä.
-En tiedä, Ron. En tosiaan tiedä... Harry vastaa hiljaa katsoen edelleen Malfoyta.

~~~~
Hellloooou!
Hmmm. Mä en keksi mitään muuta sanottavaa kuin että mä en kauheesti tykänny tästä jaksosta 🤷🏼🤷🏼 Mutta mun mielestä Lupin on yks LEMPPAREISTA hahmoista ikinääää💕💕 okei mut toivottavasti te piditte ja nähdään taas seuraavassa luvussa <3
Byeee!