To The Boy I Love

Dumbledoren Puheille

Harryn sydän tykyttää edelleen arven tekemästä näystä. Voldemort oli vain ilmestynyt hänen eteensä ja päässyt melkein koskettamaan pojan otsaa. Se oli tämän hetkisin pahin kipu, mikä on tullut Harrylle. Hänellä katosi melkein kokonaan liikkumiskyky sekä ajatustenkulku.
-Onko sinulla kylmä? Draco kysyy hiljaisuuden vallitessa.
Harry pudistaa päätänsä. Viileä tuuli oli antanut armoa ja laantunut Tylyahon suunnalta.
-Väsyttää... Harry sanoo hiljaa.
Draco vilkaisee tätä huolestuneena, kunnes nostaa kätensä merkiksi Potterin ystäville. Hermione ja Ron kipittävät suorinta tietä paikalle.
-Etsikää professori McGarmiwa. Sehän teidät tänne saattoi, vai? Draco toteaa ilmeettömänä. Ron silmäilee puoliunessa olevaa Harrya sanaakaan kuuntelematta luihuista.
-Niin. Mutta mietin tässä... Eikö teidän kannattaisi mennä sieltä mistä tulittekin? Ettei kukaan näkisi teitä, Hermione mietiskelee ääneen.
-Ei onnistu ilman näkymättömyysviittaa. Muuten se paikka paljastuu. Ja etkös sinä ollut se, joka nimenomaan tahtoo opettajien tietävän kaikki epäilyttävä? Malfoy väittelee. Hermione mulkoilee tätä, vaikka oli itse aiemmin sanonut Ronille, että hänen pitäisi tottua luihuiseen. Mutta mistä ikinä tytön opiskeluun liittyvästä asiasta puhutaankin, kokee hän sen loukkaavana. Ron, joka ei ollut puuttunut keskusteluun, katselee edelleen unista poikaa. Arpinaaman silmät ovat tiukasti kiinni eikä hän välitä enää yhtään mistään. Nukkuuko Harry? Draco on huomannut Weasleyn tuijottavan ihastustaan pitkään, joten rykäisee.
-Mitä tahdot? hän kysyy kimpaantuneena. Ron hätkähtää.
-Täh? En mitään. Mietin vain mahtaako hän herätä ensi lukuvuoteen mennessä. Taisi äskeinen viedä kaikki voimat, punahiuksinen osoittaa nukkuvaa poikaa. Malfoy siirtää vähän päätänsä, jotta voisi nähdä Harryn. Siinä hän nukkuu... Tietämättä mitä ympärillä tapahtuu. Draco hymyilee suloisesti. Ehkä oli parasta, että Potter nukkuisi edes hetken äskeisen jälkeen. Mutta oli ulkona nukkumisella huonotkin puolensa... Nimittäin pakkanen nousi kokoajan, eikä lämmittävää aurinkoa ollut näkyvilläkään. Draco yrittää oottaa kättänsä irti Harryn kämmeneltä, mutta tämä ei irrota millään. Hermione hihkaisee hiljaa nähdessään ystävänsä olevan todella takertunut toiseen. Ron virnistää huvittuneena.
-Potter... Malfoy kuiskaa yrittäen nyt töniä toista, sillä ei kehtaa repäistä kättään irti. Harryn silmät aukenevat hitaasti, mutta kun hän näkee naamansa edessä olevan luihuisen, tämä pompahtaa istumaan suoraksi.
-Nukahdinko? Harry kysyy hätääntyneenä. Draco nyökkää leveä hymy kasvoillaan. Arpinaama katsoo ensin ystäviään ja sitten kiinni olevaa kämmenettä.
-Öh... Harry henkäisee repäessään kätensä irti.
Hermione pidättää nauruansa pää punaisena.
-Olet tänään yllättänyt minut, Harry. Et päästä edes irti! Draco virnuilee omahyväisenä. Harry punastuu, joten laittaa viittansa silmien alapuolelle.
-Ei ole totta... hän mumisee nolostuneena. Harry siirtyy kauaksi ihastuksestaan.
-Hei! Älä mene kauemmaksi! Draco suutahtaa. Potter mulkaisee tätä, mutta katsoo sitten eteensä.
-McGarmiwa, hän sanoo yhtäkkiä nähdessään oman tuvansa johtajan kävelevän parinkymmenen metrin säteellä heistä. Hermione, Ron ja Draco hätkähtävät kaikki yhtä aikaa ja alkavat kutsumaan opettajaa.
-Ei tarvitse huutaa... Hän huomasi meidät jo, Harry sanoo väsyneenä. Kolmikko hiljentyy nopeasti McGarmiwan tepastellessa paikanpäälle.
-Voi hyvänen aika, älkää riehuko! Harry!? Mitä ihmettä sinä täällä teet?! nainen raivoaa niin, että sylki lentää. Harry huokaisee tyytymättömänä.
-Istun, hän sanoo. McGarmiwa tuijottaa kaikkia tyrmistyneenä.
-Selittäkää! opettaja tiuskaisee.
-Arpi. Siihen sattui taas... Menetin  liikkumiskyvyn, Harry mutisee hiljaa. Professori McGarmiwa seisoo tohkeissaan teinien ympäröimänä.
-Ja miksihän ihmeessä olet Tylyahossa? hän kysyy hölmistyneenä.
Harry vilkaisee Dracoa häiriintyneenä. Luihuinen puristaa kätensä nyrkkiin selvästi keksien jotain suunnitelmaa.
-Saatatko meidät Tylypahkaan vai et? Malfoy kysyy suoraan.
-Anteeksi kuinka? Minun pitäisi ottaa toisetkin oppilaat mukaan, opettaja vastaa.
-Joko sinä viet meidät tai me menemme nelisin! Puhumme tästä Dumbledoren kanssa, jos satut päättämään väärän vaihtoehdon, Draco naurahtaa tympiintyneenä. Hermione katsoo häpeissään luihuista, joka on tuottamassa heille vaikeuksia.
-Anteeksi vain, mutta minun tietääkseni oppilailla ei ole oikeutta määräillä. Viisi pistettä pois Luihuiselta! McGarmiwa tiuskaisee hervottomana.
-Tajuatko sinä, että minua ei voisi kiinnostaa mitkään pisteet juuri nyt?! Potter melkein edes tajuaa missä olemme juuri nyt! Tajuatko kuinka monesti hän on pelastanut sinunkin hengen ja näin sinä hyvität sen?! Draco raivoaa ärsyyntynyt ilme naamallaan. Harrysta tuntuu heikolta edelleen. Aivan kuin hän nukahtaisi taas...
-Ei tässä mitään... Voin kyllä kävellä itsekin, Harry huokaisee tykkyrässä. Mutta tosiasiassa hän ei tunne vielä jalkojaankaan. Malfoy vilkaisee tätä hermorauniona.
-Huomaatko miten hän valehtelee kokoajan?! Olenko ainoa joka huomaa sen?! hän huutaa totisena.
-Jos aiot aloittaa oppilaani kanssa riitaa... nainen aloittaa. Dracon ilmapiiri muuttuu samantien äskeisestä lauseesta. Jopa Harry tuntee sen, vaikka pää ei ole kokonaan selvä. Ron perääntyy Hermionen kanssa yhden askeleen taaksepäin. Luihuinen katsoo maata nyrkit tiukasti kiinni.
-Anna olla, Draco. Pääsemme omin avuin Tylypahkaan, Harry sanoo rauhallisesti raskaassa tunnelmassa. Draco heikentää otettaan käsistään. Hän kävelee Harryn eteen ja menee kyykkyyn selkä vasten toista poikaa.
-Mitä? Potter kysyy hämmentyneenä.
-Kannan sinut näin, Draco tarkentaa. Harry katsoo tyrmistyneenä Hermionea, joka nyökkäilee itsevarmana kauempana. Sitten hän kääntyy takaisin Malfoyn selän puoleen.
-E-et jaksa, arpinaama sanoo hätäisenä.
-Jaksoinhan minä äskenkin. Nyt! Draco käskee tiukasti. Harry asettaa kätensä luihuisen kaulan eteen, kunnes Malfoy ottaa hänen jaloistaan kiinni ja he nousevat ylös. Potter ei oikein tiedä mihin laittaisi päänsä, joten pitää sitä kaukana toisesta. Professori McGarmiwa katselee poikia uskomatta silmiään.
-En ole tullut tänne kenenkään kanssa riitelemään. Pikemminkin pidin oman tuvan oppilaastasi huolen, Draco kertoo jämäkästi.
McGarmiwa seisoskelee hetken, kunnes huokaisee.
-Hyvä on... Mutta nopeasti! hän käskee alkaessaan kävelemään reippaasti. Hermione ja Ron menevät etukenossa perään.
Draco kävelee hitaammin Potter selässään.
-En tajua vieläkään, miksi et koskaan kerro totuutta? luihuinen kysyy.
-Siitä on tullut minulle jo tapa. En halua aiheuttaa harmia muille omien asioiden takia, Harry haukottelee.
-Enemmän sinä harmia tuot, jos et kerro! Sano tästä lähtien asiat suoraan, kun joku tahtoo kuulla totuuden! Draco muistuttaa. Harry ei vastaa mitään, vaan katsoo sivulle lumista maisemaa. Hänen nenäänsä leijailee uskomattoman hyvä tuoksu jostain läheltä... Kun Harry kääntää katsetta Dracon pään eteen, saa hän tietoon tuoksun tulleen toisen hiuksista. Rohkelikko hymyilee. Hänen ajatuksensa selventyy haistaessaan tuota tuoksua.
-Luulin jo, että meidän pitäisi kävellä nelisin pois. Mitähän siitä olisi tullut? Draco kysyy häiriintyneenä.
-En tiedä, Harry mutisee uskaltaessaan laittaa pään toisen olkapäälle. Hänen silmänsä menevät kiinni samontein. Pian tämä vaipuukin jo uneen.
-Olen miettinyt erästä juttua... Kun Flint tuli sanomaan siitä huispaus matsista meille, niin haluatko sinä... Tuota... Harry? Draco pysähtyy katsomaan miksi poika ei äännähdä mitenkään. Hän huomaa Harryn nukkuvan sikeästi nojaten toisen olkapäätä.
-Taasko sinä nukut? Malfoy mutisee huolestuneena, kunnes jatkaa matkaansa.