To The Boy I Love

Dean Tietää

Harry oli joutunut olemaan yksin koko loppupäivän. Lucius oli pitänyt Dracoa silmällä jatkuvasti, ettei poika voinut livahtaa Potterin luokse ollenkaan. Hermione, Ron ja Ginnykin oli ollut kateissa aika pitkään, joten arpinaama oli luovuttanut etsinnöissä. Hän päätti tehdä muistiinpanoja tulevista kokeista suuressa salissa, jotka Hermione oli listannut hänelle edellisenä iltana. Ei se todellakaan kivaa ollut, mutta tarpeen tuli. Olihan Harry todella paljon jäljessä muista.
-Olemme hyvin tietoisia siitä, että Tylypahka ei ole enää turvallinen paikka nuorille velhoille ja noidille, miehen ääni kuuluu salin toisesta päästä. Harry kääntää katseensa ääntä kohti ja yllätyksenä huomaa Cornelius Toffeen kävelevän Dumbledoren kanssa rintarinnan keskelle salia.
-Ai, Harryhän se siinä! Taika ministeri, Toffee huudahtaa yllättyneenä. Potter tervehtii ystävällisesti.
-Onpa hyvä, että tulimme! Ties mitä sinulle olisi voinut sattua. Kuinkahan monessa paikassa on vielä oppilaita vartioimatta... Ministeri puuskahtaa tyytymättömänä.
-Olen ihan kunnossa. Ei täällä mitään hätää ole, Harry kertoo hämmentyneenä.
-Vielä, poika. Sitä ei koskaan tiedä mikä tulee eteen... Herra Dumbledore, tämä on oikein huono näky näin ministerin silmien edessä. Olette selvästi menettämässä arvokkuutenne koulun suhteen, kerta annatte oppilaille valtaa mennä missä tahansa! Cornelius selittää tiukasti.
-Voi ikävää, että olette tuolta mieltä Cornelius. Minusta olemme antaneet mahdollisimman kuria pitävät ohjeet oppilaillemme. Mutta ehkäpä tämä on harjoitusta tuleviin taisteluihin. Nuorten on tiedostettava, että emme elä enää niinkuin ennen, Dumbledore vastaa rauhallisesti. Harry tuntee itsensä vähän ulkopuoliseksi kuullessaan aikuisten puhuvan koulun turvallisuudesta.
-Mitä sinä oikein tarkoitat tuolla? Toffee ärähtää ärsyyntyneenä.
-Voldemortia. Hän havittelee täällä jossain eikä ole yksin... rehtori sanoo vakavasti.
-Älä puhu palturia! Etkai tosissasi ole uskotellut oppilaillesi Tiedät-kai-kenen palanneen? Cornelius naurahtaa huvittuneena.
-Sinuna minä en nauraisi, ministeri. Voldemort on palannut eikä hänen nimeään pidä enää paeta, Dumbledore vastaa jykevästi. Toffeen naama muuttuu tulen punaiseksi, jolloin Harry tietää, ettei tämän suustaan tule enää mitään hauskaa.
-Eiköhän tämä ollut tässä? Päätämme Taika ministeriössä teidän ja näiden kaikkien muiden tulevaisuuden! Cornelius sylkii loukkaantuneena, kunnes marssii ulos. Harry katsoo vaivaantuneena rehtoria, joka pudistaa päätänsä ja jatkaa matkaansa salin toiseen päätyyn.

....
Illallisella Harry istui Dean Thomasin ja Neville Longbottomin välissä. Hän oli yrittänyt päästä Ronin viereen, mutta ne paikat olivat täyttyneet yllättävän nopeaa.
-Voi kiva... Dean tuhahtaa tajutessaan erään asian.
-No? Harry kääntää kysyvästi päänsä toiseen poikaan.
-Huomenna on Kalkaroksen taikajuoma tunti... Voikohan siitä jotenkin livistää? Dean vastaa kiusaantuneena. Harryn mieliala laskee samantien.
-Jos keksit jonkinlaisen idean, niin ota minutkin mukaan... hän mutisee.
-Ei siinä muuten mitään pahaa olisi, mutta kun samalla tunnilla on Luihuisen oppilaat, jotka keksivät varmasti jotain naurun aihetta. Sitten vielä itse professori Kalkaros... Siitä tulee hirveää, Dean värisee kauhistuneena. Harry kääntää katseensa keittolautaseensa ja pyörittelee lusikkaansa turhautuneena. Thomas katsoo silmälasipäistä mietteissään.
-Kuule, Harry... Jutellaanko kahdestaan Rohkelikkotornissa? Olisi asiaa, hän kysyy yhtäkkiä. Potter säpsähtää yllättyneenä.
-Okei? Sopiihan se, poika vastaa. Harry kääntää hetkellisesti katseensa toisessa pöydässä istuvaan Dracoon, joka syö toisten seurassa. Hän kuitenkin huokaisee syvään ja jatkaa syömistään normaalisti. Tänään oli ollut jollain tapaa täydellinen, mutta hämmentynyt sekä väsyttävä päivä. Ruoka tuntui pahvilta Potterin suussa eikä se maistunut ollenkaan.
-Mennäänkö? Harry kysyy päättäessään lopettaa ruokailunsa.
-Mitä? Etkö syö loppuun? Dean älähtää oitis.
-En tällä kertaa... Ei ole enää nälkä, Harry mutisee noustessaan ylös.
-Eikai puhumiseni vain hämmentänyt sinua? Voimme kyllä puhua joskus toiste! Dean yrittää rauhoitella kummallista tilannetta.
-Ei tässä hätää. Lähdetäänkö? Harry puuskahtaa pienesti hymyillen. Thomas miettii hetken mitä tekisi, jättäisikö ruuan vai lähtisikö puhumaan asiansa selviksi? Lopulta hän kuitenkin valitsee ystävällensä puhumisen ja nousee ylös. Pojat lähtevät yhtä matkaa kävelemään.
-Hei, Harry! Minne menet? Ron huudahtaa kiinnostuneena.
-Deanin kanssa Rohkelikkotorniin. Meillä on eräs juttu... Arpinaama vastaa rauhallisesti.
-Jaa, vai semmoista. Ei taida eräs tyyppi pitää ideasta. Kai hänellä silmät putoaa kohta päästä... Weasley murahtaa mulkoillessaan Dracoa, joka tapittaa ihastustaan silmät tarkkana. Harry vilkaisee tätä, mutta kääntyy nopeasti takaisin parhaaseen ystäväänsä.
-Ehkä... Lähdemme kuitenkin nyt, hän vastaa nolostuneena ja huiskauttaa kättään. Mutta kun Harry alkaa juuri kävelemään, hän huomaa Deanin jääneen seisomaan lumoissaan pöydän viereen.
-Tuletko? Potter kysyy hämmentyneenä.
-Aa joo. Toki... Ron, salakuljetatko ruokaa Rohkelikkotorniin? Dean kysyy nälkäisenä. Weasley naurahtaa ja nyökkää. Harry muuttuu kalpeaksi.
-Etkö ehtinyt syödä tarpeeksi?! Vo-voimme kyllä jäädä vielä! A-anteeksi, en ehtinyt kysyä... Hän hätäilee.
-Ei tässä mitään vaivaa ole. Tahdon jutella kanssasi, Dean vastaa rennosti ja alkaa kävelemään toinen poika perässään. Malfoy katsoo murhaavasti kahta poikaa, jotka katoavat salista.
-Etkö aio tehdä mitään? Crabbe kysyy ahmiessaan pekonia.
-En, en tietenkään. Harrylla saa olla ystäviä. Miespuolisia, hyväkuntoisia ja ihan komeita ystäviä... Draco vastaa mielipuolisesti hymyillen. Goyle katsoo tätä kummasti.
-Oletko ihan kunnossa...? Näytät suunnittelevan murhaa... Hän kysyy nähdessään toisen luihuisen puristavan käteensä veitseä.
-Tietty minä suunnittelen murhaa. Mitä muuta pitäisi tehdä, kun oma poikaystävä lähtee kahdestaan jonnekin toisen kanssa? Onko teillä edes kokemusta? Draco ärähtää kateellisena. Crabbe ja Goyle pysyvät hiljaa kiusaantuneina.
-Sitähän minäkin, Malfoy murahtaa ottaessaan raivostuneena vesikuppinsa.