To The Boy I Love

Älä Päästä Vielä Irti

Draco katsoo Harryn selkää särkyneenä. Toinen oli jäänyt nukkumaan reunalle, kauas luihuisesta. Malfoy piti kättään sängyn keskiosassa kuin varautuneena siihen, että arpinaama tipahtaisi reunalta alas lattialle. Ette tiedäkään, kuinka hänen olisi vain tehnyt mieli mennä toisen lähelle ja halata häntä tiukasti aamuun asti. Muttei tuo voinut. Hän pelkäsi, että jos liikahtaisi vähänkään, rohkelikko säikähtäisi ja tahtoisi vielä enemmän pois sieltä. Dracon keuhkoja puristi. Hän pystyi kantamaan harteillaan vielä sen, jos Harry pelkäsi ja tahtoi ilkeiden ihmisten läheltä pois. Mutta se, että poika oli ahdistunut olemaan Dracon kanssa, oli jotakin täyttä tuskaa. Kuuluiko hänkin niihin pahoihin ihmisiin?
Malfoy puristi kättänsä lakanaan.
Miksei hän pysty tiedostamaan asioita ennenkuin ne tapahtuu? Ehkei kahden pojan välillä olisi nyt kireä tunnelma, jos Draco osaisi ajatella asiat muidenkin näkökulmasta kuin pelkästään itsensä.
-Helvetti... Miksen voisi olla parempi? Draco sähähtää ajatuksissaan. Hän tahtoo näyttää olevansa parempi poikaystävä Harrylle. Ei tuollainen ääliö, joka pistää oman kateellisuudensa kaiken muun edelle. Hän haluaa olla velho, joka ei tee virheitä ja on parhain vaihtoehto Harryn vierellä. Vaikkakin todellisuudessa, jos Draco pystyisi aukaisemaan kunnolla silmänsä, hän tietäisi, että ainoa virhe, jonka tuo nyt tekee, on hänen ajattelutapansa.
Ainoa virhe on tapa yrittää olla sellainen, kuka ei ole. Sillä jos pitää maskia liian kauan kasvoilla, jokainen oppii tuntemaan näkemänsä henkilön eikä sitä, joka sen takana piileksii.

...
-Mmh... Draco tuntee jonkin kutiavan hänen nenänsä tuntumassa. Tuo herää kuin salamaniskusta tajutessaan, että oli nukahtanut vahingossa ja välttänyt katseensa joksikin aikaa Harrysta.
-Harry! hän yrittää nousta nopeasti ylös, kunnes tuntee kätensä olevan jonkin alla. Luihuinen katsoo häkeltyneenä lyhyempää poikaa, joka oli ängennyt tämän viereen sillä välin, kun tuo oli nukahtanut.
-Kulta? Mikä hätänä? Näitkö painajaista? Draco alkaa kyselemään. Harry halaa toista tiukasti.
-En. Sinä näit, hän mumisee hiljaa. Dracon suu aukeaa pienesti.
-Minä näin...? hän puuskahtaa häkeltyneenä, kunnes koskettaa kädellään poskeaan, joka oli kastunut kyyneleistä. Muttei hän muistanut nähneensä unta, jonka takia oli itkenyt? Harry on juuri heikentämässä otettaan toisesta, kunnes Draco pysäyttää tämän viemällä nyt itse kätensä lyhyemmän ympäri.
-Odota, Harry. Älä päästä vielä irti, hän pyytää saadessaan tuntea vihdoin toisen lähellään.
-Draco, Potter kuiskaa hiljaa.
-Mm? luihuinen hymähtää merkiksi siitä, että kuuntelee.
-Tiedäthän, että rakastan sinua silti, vaikka olisimmekin riidoissa? Harry ottaa ilmi. Dracon sydän sulaa kuullessaan äskeisen. Hän tiukentaa otettaan toisesta entisestään, mutta kuitenkin niin, ettei arpinaama sattuisi.
-Olet niin suloinen. Kai sinäkin tiedät, että välitän sinusta kaikesta huolimatta? Malfoy virnistää ilahtuneena siihen, että kaikki näytti vihdoin olevan kunnossa. Harry nyökyttelee päätänsä, jolloin vaaleahiuksinen päästää hänestä irti. Rohkelikko makaa silmät sädehtien toisen vieressä. Draco ei vie katsettaan pois rakkaansa iholta. Hän kumartuu lähemmäksi, jolloin Harryn maha heittää pienen voltin.
-Mitä nyt? arpinaama kysyy hämmentyneenä. Draco koskettelee huulillaan toisen paljasta rintakehää.
-Olisi häpeällistä, jos en tekisi oloasi mukavaksi tuotuani sinut sängylleni makaamaan, hän sanoo lumoavasti. Harry pistää kätensä poikaystävänsä lapaluiden kohdalle, jotka jäykistyvät hänen pidätellessä itseään käsiensä varassa. Hento punaisen sävy ilmestyy tämän kasvoille, kun luihuinen siirtyy lähemmäksi alla olevan kaulaa.
-Draco... Uhm, Harry nostaa kasvonsa niin ylös, että toisella on tilaa tehdä mustelmia sinne.
-Mitä? luihuinen pysäyttää itsensä hetkeksi. Harry siirtää katseensa poikaystäväänsä.
-En halua sinun koskevan minuun varovaisesti aiemman takia. Ethän siis tee niin? hän kertoo vaivaantuneena. Malfoy virnistää hyvillään.
-Oliko tuo toive? velho kuiskaa toisen korvalle. Harryn iho menee hetkessä kananlihalle.
-Luulenpa, että minun on turha väittää muutakaan, hän tuhahtaa huvittuneena. Draco puraisee huultansa. Hän silittää toisen tummia hiuksia, jotka olivat aikaisemmin kutittaneet hänen nenäänsä.
-Onneksi päätit jäädä. En olisi kestänyt sitä, että lähdet luotani, luihuinen kuiskaa kiitollisena.
-Et olisi kestänyt sitä, että lähden luotasi vai sitä, ettet pääse täyttämään halujasi? Harry tirskahtaa tuntiessaan poikaystävänsä kuin omat taskunsa. Draco suutelee toista virnistellen.
-Tunnet minut liian hyvin... Mutta tällä kertaa tahdoin sinun ennemmin jäävän, hän toteaa tyytyväisenä. Harry hymyilee leveästi. Dracon lähellä tuntuu jälleen siltä, miltä sen pitäisikin tuntua. Lämpimältä ja turvalliselta. Harryn sydän meinasi räjähtää, kun Malfoy heräsi paniikin vallassa ja ensimmäiset sanat hänen suustansa oli, että mikä rohkelikolla on hätänä. Kaikesta huolimatta, luihuinen tahtoi tietää rakkaansa voinnin. Se kertoo jo sen, kuinka paljon Draco toisesta välittää.
-Draco, Harry avaa jälleen suunsa. Malfoy katsoo häntä kysyvästi.
-Olethan sinä kunnossa nyt? Etkai nähnyt painajaista minun takiani? Harry jatkaa huolestuneena. Draco hymyilee lempeästi, peittelee heidät ja menee toisen viereen paremmin.
-En edes muista, mitä unta näin. Älä siis murehdi sitä, Harry. Nyt kaikki on hyvin, hän vastaa lämpimästi. Potter nyökkää.
-Lupaathan, ettemme enää riitele? tuo kysyy varovaisesti.
-Ei tulisi mieleenkään. En ikinä halua tuntea itseäni syylliseksi siihen, että sinusta tuntuu kauhealta, Draco sanoo vakavana. Rohkelikko hymyilee pienesti, kunnes hän hiissautuu kiinni toisen ihoa vasten.
-Et sitten halua mennä kauemmaksi? Luihuinen naurahtaa seuratessaan silmillään poikaa, joka pistää päänsä hänen rintakehäänsä vasten. Harry pudistaa päätänsä suloisesti.
-En! hän kieltäytyy hetkessä ja pistää kätensä luihuisen ympäri.
Draco alkaa silittelemään rakkaansa hiuksia.
-Suloista... Pysy lähelläni aina, hän kuiskaa suukottaessaan toista vielä päälaelle. Harry nyökkää pienesti. Malfoy katsoo kirkkailla silmillään rohkelikkoa. Ensimmäinen ihminen, joka oikeasti on hänen vierellään, on Harry. Kaikista muista juuri se parhain. Kuinka hän pystyy ikinä kiittämään tuota kylliksi?