To The Boy I Love

Turhia Syytöksiä

Harry ja Draco istuvat ikkunalaudalla. He olivat juosseet kolme kerrosta täyttä vauhtia.
-Näkivätkö he sinut? rohkelikko kysyy istuskellessaan toisen pojan jalkojen välissä. Draco silittää toisen hiuksia hymyillen.
-Saattoi nähdä vilaukselta. En yhtään epäile, etteikö kaunis vartaloni olisi loistanut heidän silmillään, hän virnistää itse rakkaasti. Harry hymyilee pienesti, mutta hänen ilmeensä hyytyy hetkessä.
-Onko kaikki hyvin? Draco kysyy katsellen silmälasipäistä. Potter alkaa näpräämään housujaan.
-Luuletko, että joudun jonnekin tämän päivän jälkeen? Lupinhan kertoo siitä Dumbledorelle... Olinhan kuitenkin aikeissa hypätä, hän mutisee hiljaa.
-En tiedä mitä sinulle tehdään, mutta lupaan ettei sinua enää satuteta! Malfoy vastaa rauhallisesti. Harry pudistaa päätänsä.
-En välitä kuka minua satuttaa... Pelkään vain, että minä itse menen liian pitkälle, hän sanoo kalpeana. Draco suukottaa toisen pojan päälakea.
-Älä mieti sellaista, Harry. Kaikki kyllä järjestyy, luihuinen toteaa lempeästi. Potterille tuli todella lämmin olo, kun sai vain istuskella ja puhua toisen kanssa. Mutta yhtäkkiä tunnelma muuttui todella kireäksi... Draco mulkoilee ulos ikkunasta, kunnes änkeää pois ihastuksensa luota.
-Draco? Mitä nyt? Minne sinä menet? Harry kysyy hämmentyneenä luihuisen kävellessä ripeästi portaissa. Hän nousee itsekin ylös ja tarkistaa mitä ikkunalla näkyy. Jacob ja hänen ystävänsä...
Arpinaama juoksee vauhdikkaasti poikaystävänsä perään.
-Älä mene! Se ei hyödytä mitään!
poika huutaa kompuroidessaan porras kerrallaan.
-Hän jatkaa sitä niin kauan, jos en tee asialle mitään! Draco karjuu ärsyyntyneenä.
-Hän saa siitä aihetta jatkaa, jos näytät kiinnostuneen asiasta! Harry yrittää selittää. Malfoy pysähtyy samantien.
-En esitä kuin kaikki olisi ok. Näytän miltä minusta tuntuu, hän sanoo kireästi. Harryn ääni tuntuu katoavan jonnekin, sillä ei saa enää sanoja suustaan. Sillä hetkellä Dracon luihuisjengi tulee heitä vastaan.
-Malfoy? Crabbe mutisee yllättyneenä. Rohkelikko katsoo toisia hiljaa.
-Eräs nulikka pitäisi työntää maanrakoon. Tehkää tehtävänne, Draco murahtaa jatkaessaan matkaansa pyörittäessään yhtä sormea merkiksi jostakin, jota Harry ei ymmärtänyt. Se selvisi kuitenkin pian, kun toiset luihuiset tulivat ikäänkuin muuriksi Potterin ympärille.
-En minä nyt mitään suojaa tarvitse... Ei hän ole tappamassa minua, arpinaama mulkoilee edessä kävelevää ihastustaan. Pansy, joka on porukassa mukana katsoo Harrya hiljaa. He saapuvat lumiselle pihalle ja kipittävät suorinta tietä sinne, jossa luohuinen oli nähnyt korpinkynteläisen.
-Jaa, kappas! Ketkäs ne sieltä tulee? Malfoy naurettavan näköisine ystävineen! Jacob ilkkuu heti ensimmäisenä. Draco jatkaa raivostuneesti eteenpäin. Hän tönäisee toisen lumeen ja alkaa lyömään tätä.
-SINÄ SENKIN KIUSANKAPPALE! KUOLE! luihuinen karjuu vihaisena.
-EI, LOPETA! Harry huutaa hätääntyneenä yrittäessään päästä toisten luo, mutta Crabben ja Goylen jykevät käsivarret tulevat eteen.
-PÄÄSTÄKÄÄ MINUT TUONNE! rohkelikko käskee totisena.
-Malfoy tahtoo, että sinä pysyt tääl... Goyle yrittää kertoa, kunnes hänet keskeytetään.
-Päästäkää se, Pansy sähisee vaikutusvaltaisesti. Crabbe ja Goyle päästävät irti hetkessä, jolloin Harry juoksee nopeasti kahden pojan luo.
-LOPETTAKAA! silmälasipäinen huutaa. Jacobin ruskeat silmät kohtaavat jälleen Harryn katseen, kunnes tämä kääntää Dracon lumeen ja itse menee päälle. Wrights alkaa lyömään nyt itse kalpeaa poikaa.
-Ennen kuin kuolen... Saanen rakastella vielä poikaystäväsi kanssa, hän virnistää nenästä valuen samalla verta.
-ÄLÄ UNTA NÄÄ, PETTURI! Malfoy ärähtää kostonhimoisena.
-ALKAA JO RIITTÄÄ! JOS ETTE NYT LOPETA TUOTA, NIIN EN AUTA KOHTA KUMPAAKAAN! Harry sanoo ärsyyntyneenä. Silloin kumpikin pojista katsoo tätä samalla ilmeettömällä katseella, jolloin Potterin sydän alkaa tykyttämään. Pansy hymyilee salaperäisesti taaempana.
-Minähän sanoin, Potter... tyttö mutisee itsekseen niin, ettei kukaan muu kuule sitä.
-Oh, Harry. Anteeksi, että jätin sinut yksin sinne portaikkoon... Jacob sanoo yhtäkkiä kuin olisi vasta nyt nähnyt toisen. Harry katsoo toista murhaavalla katseellaan, ottaa maasta ison kasan lunta ja viskaisee ne korpinkynteläisen kasvoille. Siinä hetkessä Draco tönäisee Jacobin pois päältään ja nousee ylös.
-Argh. Vihaan sinua niin paljon, Malfoy ärähtää siivotessaan lunta pois keholtaan. Harry katsoo epätoivoisena Wrightsia, joka yrittää saada jääpaloja pois silmiltään.
-Jos jäädyn kuoliaaksi, niin se on teidän vika! Jacob karjuu ärtyneenä.
-Miksi itse kerjäät hankaluuksia?! Harry ärähtää suoraan. Draco virnistää tyytyväisenä pyyhkiessään huulessa olevaa naarmua, josta vuotaa verta.
-Kyllähän sinä sen itsekin tiedät, Potter! Puhuimme tästä jo! Wrights vastaa avatessaan jälleen silmänsä. Harry aukaisee suunsa, mutta pistää sen nopeasti kiinni ja kääntää katseensa lumiseen maahan. Draco katsoo kumpaakin vuorotellen.
-Mistä te puhuitte? hän kysyy kiinnostuneena. Jacob tirskahtaa kovaääniseen nauruun. Malfoy kurtistaa kulmiaan vakavana.
-Tämäkin on selvä merkki siitä, että pidät minusta jollain tapaa, Potter. Katsos kun on ihastunut johonkuhun, siihen liittyvät salaisuudet pidetään aina kahden välisenä... Jacob selittää salaperäisesti.
-Ei hän välitä sinusta pätkääkään! Draco sihisee turhautuneena. Jacob nousee ylös ja kävelee hymyillen Harryn eteen.
-Ei vai? No, katso minua, Potter! hän käskee. Harry ei pysty kääntämään päätänsä maasta.
-Huomaatko, Malfoy? Hän ei edes vilkaise minua. Harry taitaa pelätä, että punastuu... Jacob mutisee rauhallisesti. Draco katsoo vaitonaisesti ihastustaan. Mitä tuo nyt oli? Wrights laittaa sormensa arpinaaman sydämen kohdalle.
-Olet saanut puolet paikastasi Harryn sydämessä, muttei se riitä... Minulla on loput puoli käytettävissä. Tiedätkö mistä tiedän sen, Malfoy? Harryn sydän hakkaa nopeasti vain silloin, kun jompikumpi meistä koskee häntä. Alatko ymmärtämään? Jacob selittää kuin olisi harjoitellut tuota puhetta vuosikausia.
-Älä yritä hämmentää minua, Wrights! Draco murahtaa tympiintyneenä. Harry pistää kätensä nyrkkiin ja hivuttautuu katsomaan Pansya, joka seisoo pari metriä kauempana. Tytön kasvoilla on tyytyväinen ilme, joka kohdistuu arpinaamaan. Harryn sydän jättää nyt tosissaan yhden lyönnin välistä.
"Sinunkin tunteesi alkavat pikkuhiljaa kohdistua johonkin toiseen, joka todella ansaitsee sinut."
Tarkoittiko nuo Pansyn sanat Jacobia? Harry kääntää päänsä nopeasti edessä olevaan poikaan. Aivan kuin hidastettu kohtaus... Kumpikin pojista näyttää arvaamattomalta katsoessaan toisiaan. Olihan se totta, että Jacob ja Draco vaikuttivat samalta aina välillä, jonka takia Harrysta tuntuikin epävarmalta. Muttei kukaan voisi korvata lumen valkeaa poikaa. Hänen upea äänensä ja virne huulillaan. Silmät kuin kristallia ja vartalo kuin enkelillä. Hänen ilkikurinen luonteensa sekä uskalias sydän... Vain Draco osaa tehdä noista kaikista piirteistä niin lumoavan kauniit. Harry viskaisee Jacobin sormen pois rinnaltaan.
-Kuinka monesti se pitää kertoa, etten pidä sinusta?! Tunteeni ovat ainoastaan Dracolle kuuluvat etkä sinä omista sydämeni toista puolta! SINÄ RIKOIT SEN SÄRKYNEEN PUOLIKKAAN, JONKA PITI KUULUA AIVAN TOISELLE HENKILÖLLE! EN OLE MIKÄÄN SÄTKYNUKKE! rohkelikko karjuu raivoissaan. Jacobin silmät pyörähtävät melkein ulos päästä.
Draco katsoo tarkkaavaisena ihastustaan. Pystyykö hän varmasti tuohon?
-Ja sinä, Parkinson! Lopeta lapsellinen käytöksesi ja jätä meidät rauhaan. Et sinä voita ketään taikuuden avulla. Rakkaudessa pelataan tunteilla, ei loitsuilla! Harry jatkaa tiukasti. Draco kiinnittää huomionsa nyt tyttöön.
-Oletko taas höpötellyt omiasi? hän kysyy ärsyyntyneenä.
-E-en, Malfoy... Tuo arpinaama valehtelee! Pansy rääkäisee paniikissa.
-Jaahas, luuletko, että luotan sinuun enemmän kuin minun Potteriin? En tahdo nähdä sinua enää silmissäni. Häivy, Draco käskee turhautuneena. Pansy pakenee itkuisena pois paikalta. Harry huokaisee raihoittuakseen.
-Olet todellakin sitä mitä oletin sinusta, Potter. Hölmöä, kun luulin sinun ihastuneen minuun... Jacob mutisee yhtäkkiä.
-Täh? Hei, en minä nyt... Harry yrittää selventää.
-Ei hätää. Minun täytyy nyt mennä kirjoittamaan kirje isälleni, toinen sanoo allapäin, kunnes lähtee ystäviensä kera sisälle päin. Potter huokaisee ärsyyntyneenä.
-Oletko okei? Draco kysyy hiljaisuuden vallitessa. Harry nyökkää vaisusti katsellessaan käsiään.
-Tuleeko huulestasi vielä verta? hän vaihtaa aihetta nopeasti.
-Ihan kunnossa se kai on. Mennään sisälle lämpimään, Malfoy vastaa ottaessaan ihastuksen kädestä kiinni. Harry nyökkää seuratessaan hänen perässään. Crabbe ja Goyle tulevat ulkopuolisena mukana.
-En tahdo nähdä teitäkään, Draco murahtaa toisille luihuisille heidän ollessa koulun sisäpuolella. Crabbe ja Goyle lähtevät jotain mutisten pois kahden lähettyviltä.
-Mitä se Parkinson sinulle oli taas kertonut? Ja milloin? Draco kysyy yllättäen.
-Ö-öhm... Se... Ei se mitään... Kuule, ehkei sinun kannattaisi... Harry vaikeroi kalpeana väistäen toisen katsetta.
-Mitä? Draco älähtää hölmistyneenä. Rohkelikko on avaamassa suutansa uudestaan, kunnes monet askeleet kantautuvat heitäpäin. Draco irrottaa ripeästi kätensä Harrysta nähdessään professori Kalkaroksen kävelevän heitä vastaan Dumbledore, McGarmiwa ja Lucius mukanaan.
-Sinua minä etsinkin, Potter. En tosin odottanut sinun lymyilevän herra Malfoyn seurassa... Kalkaros sähähtää.
-M-me vain... Törmäsimme toisiimme ja... No, Draco alkoi syyttämään taas minua. Tyypillistä, Harry yrittää keksiä mahdollisimman uskottavaa tarinaa. Draco katsoo häkeltyneenä poikaystäväänsä.
-Tahdoinko kuulla selityksiäsi? Kalkaros kavahtaa kulmat kurtussa.
-No, et varmaan... Harry vastaa huokaisten.
-Aivan. Ole sitten hiljaa. Krhm, tahdon näkeväni sinut huomen iltana jälki istunnossani. Heti oppituntien jälkeen, Kalkaros sanoo totisena.
-Jälki istunnossa?! Mitä minä nyt taas olen tehnyt?! Harry karjaisee uskomatta korviaan.
-Ehkä voisimme jutella tästä jossain muualla, Severus. Eihän se aivan varmaa ole... Dumbledore huomauttaa rauhallisesti.
-Ei käy. Varastelu saa nyt riittää! Kalkaros ärisee raivoissaan.
-Varastelu?! Enhän minä ole varastanut yhtään mitään! Harry huutaa kärsimättömänä.
-Valetta! Dumbledore, tänään minulta katosi erittäin voimakas ja harvinainen ainesosa. Tapahtumapaikalta löytyi tummanruskea hius, joka selvästi kuuluu Potterille. Tunnistan sen oikein hyvin, Severus tiuskii inhottavasti. Draco katsoo tupansa johtajaa.
-Ei hän ole ainoa, jolla on ruskeat hiukset, hän vastaa vuorostaan. Kalkaros ja Lucius alkavat mulkoilemaan poikaa äimistyneinä.
-Aivan, oikein hyvä huomio, Draco. Eiköhän sovita niin, että jatkamme matkaamme ministerin luo. Harry on syytön siihen asti, kunnes toisin todistetaan. Vai mitä mieltä olet, Minerva? Dumbledore hymyilee ystävällisesti. Professori McGarmiwa nyökkäilee ymmärtäneesti. Harry miettii todella kauan pitäisikö hänen lähteä pois paikalta vai sanoa vielä jotain.
-Jutellaanko myöhemmin, Harry? Dumbledore kysyy hiljaisuuden vallitessa.
-Täh? Aa, joo... Sopii, Potter vastaa vaisusti. Malfoy vilkaisee hiljaa ihastustaan, mutta kääntyy sitten Dumbledoreen päin, joka iskee silmäänsä. Draco katsoo vanhusta itsevarmasti, kunnes avaa suunsa.
-Kerro ministerille terveisiä, hän sanoo isällensä. Lucius nyökkää ollenkaan hymyilemättä. Hänen katseensa on kiinnittynyt kylmästi poikansa naarmuisiin huuliin.
-Noniin. Ei anneta ministerin odottaa, Dumbledore rykäisee ja lähtee liikkeelle. Kalkaros ja McGarmiwa seuraa tiuhaan tahtiin perässä, kun taas Lucius on jäänyt toljottelemaan Dracoa. Hän ottaa pari askelta, ja laittaa kätensä pojan leualle.
-Pyyhi tuo pois, Lucius sähähtää inhottavasti. Draco huokaisee kuunnellessaan käskevää isäänsä. Hän ei todellakaan ollut odottanut huoltajaansa paikalle. Luciuksen pää kääntyy vähän ajan päästä jähmettyneeseen Potteriin.
-Sinä... herra Malfoy mutisee hiljaa. Harry ei edes vaivaudu antamaan miehelle minkäänlaista huomiota tai merkkiä siitä, ettei häntä juuri nyt kiinnosta puhuminen.
-Jos näen sinut häpäisemässä vielä meidän sukuamme... Lucius mutisee murhaavasti. Harryn käsi menee itsestään nyrkkiin ja mahaa alkaa kipristää. Hän heittää tiukan silmäyksen Luciukseen, kunnes alkaa menemään suoraan eteenpäin. Alkaisiko arpinaama todella kuuntelemaan jonkun kuolonsyöjän puheita, kun he yrittävät kuitenkin tappaa hänet? Kyllähän Lucius on sentään Dracon isä, muttei se todellakaan oikeuta kaikkea sitä mitä hän on tehnyt. Hän on hankaloittanut Weasleyden ja monen muun elämän täysin, sekä on osallisena Voldemortin seuraajista. Tottakai Harry vihaa tuota miestä. Olihan se aika ikävä jättää kuitenkin poikaystävä sinne, mutta kyllä Draco selviää.
Onhan se mies sentään hänen isänsä...

~~~~
Aika tylsä lopetus sillä ideat katosi 😳

Tää oli muutenkin taas tosi sekava, joten anteeksi siitä >.<

Jatkamme ensi luvussa...
Byeee! ✨