Kaksi Kyyhkyläistä

1K 57 25
                                    

Draco hellitti vähäsen otteessaan, jotta saisi nähdä Harryn kasvot rintakehänsä uumenista. Rohkelikko oli täysin hiljaa eikä edes uskaltanut vilkaista luihuista.
-Harry, katso minua, Draco pyytää hyvillään. Arpinaama vie hitaasti katseensa toisen silmille.
-Olet söpö, Malfoy virnistää ja kumartuu lähemmäs. Harry on varovainen toisen tekemisissä, ja ihan syystäkin. Häntä oltiin käytetty hyväksi niin monesti, ettei tiennyt mihin uskoa. Malfoy pistää hänen nenänsä toisen nenää vasten varovaisesti.
-Älä pelkää minua. Tahdon vain pyytää anteeksi sinulta kaikesta... Olen hirviö ja saat edelleen olla vihainen minulle. Odotan niin kauan, että olet taas varma tunteistasi, hän kertoo rauhallisesti pitäessään samalla toisen käsistä kiinni. Harry nyökkää ymmärtäneesti. Heidän huulensa koskettivat pienesti toisiaan, kunnes silmälasipäinen käänsi päänsä pois.
Hänen sydämensä hakkasi todella kovaa. Ensinnäkin sen takia, että oli tavallaan suudellut toista hetkellisesti, mutta myös sen takia, että hän pelkäsi jonkun nähneen sen. Onneksi salissa oli kuitenkin todella vähän ihmisiä kellon ollessa vielä niin vähän. Malfoy virnisti toisen ujoudelle. Hän ei tiennyt mitä toinen poika ajatteli, mutta samalla hän ei tahtonut edes tietää sitä. Luihuiselle riitti se, että Harry vain piti sileillä käsillään edelleen toisesta pojasta kiinni.
Potter ei taas uskaltanut liikkua ollenkaan paikoiltaan. Hänen keuhkojaan puristi ja ilma tuntui hiostavalta. Hän ei tiedä edelleenkään pystyykö luottaman tuohon salaperäiseen poikaan, joka pelkällä katseellaan osaa lumota tämän täysin.
Seamus ei katsonut poikiin päin, sillä hänestä tuntui, että olisi ollut vain haitolla. Hän kaapi puuroaan vaivalloisesti lusikallaan, joka pisti arpinaaman huomion kokonaan ystäväänsä. Harry irrotti otteensa Dracosta ja pisti toisen kätensä Seamusin olalle.
-O-oletko kunnossa? Taisimme pahentaa oloasi entisestään... Minä... hän kysyy huolestuneena. Malfoy katsoo vähän kateellisena Finnigania, joka oli saanut hänelle tarkoitetun huomion kokonaan.
-Harry, kuuntele nyt, kun kerron sinulle. Ratkaisen itse omat ongelmani. Ne eivät ole tarkoitettu sinun harteillesi, Seamus sanoo jämäkästi.
-Mut... Harry vaikeroi, kunnes joutuu jättämään lauseensa kesken.
-Se on vaan Dean, okei?! Ei minua kiinnosta, kenestä hän pitää! Maailmassa riittää kyllä ihmisiä, joista minä tulen pitämään. Lopeta siis minusta huolehtiminen ja keskity omaan elämääsi sekä ongelmiisi! Turha sinun on vaivata päätäsi minun asioillani, Finnigan ärähtää jo hiuman vihaisesti. Harry nielaisee kalpeana. Hän irrottaa kätensä hitaasti ystävänsä olalta ja nousee ylös. Draco katsoo tätä vaivaantuneena.
-... Niin, tietty. Miksi keskittyä toisten elämään, kun on omakin jonka voi pilata uudestaan ja uudestaan? silmälasipäinen hymähtää hiljaa.
-Mitä? Hei, en minä sitä tarkoittanut... Älä nyt, Harry. Ei sinun tarvinnut ottaa sitä noin rankasti! En tarkoittanut sitä pahalla, Seamus yrittää selittää.
-Tiedän... Mutta tahdon kertoa sinulle, ettet ole ainoa, jota sattuu, Harry vastaa tyhjästi kompuroidessaan tuolin yli ja lähtiessään kohti suuren salin ovia.
Draco jää tuijottamaan toista rohkelikkoa tympiintyneenä.
-Etkö olisi kiitollinen, kun sinulla on tuollainen ystävä? Hän huolehtii ja huomioi sinut, koska ei tahdo sinun voivan pahoin, kuten hän. Ymmärtääköhän kukaan koskaan mikä tekee Harrysta niin mahtavan lukuun ottamatta hänen typerää arpeaan? Harry tekee kaikkensa, jottei kenenkään muun tarvisi kärsiä, hän murahtaa kylmästi.
-Sanoinhan jo, etten tarkoittanut sanomisiani! Sitä paitsi entä itse? Mikset sinä ollut kiitollinen, kun olit Harryn kanssa vielä kunnollisissa väleissä? Seamus tiuskaisee puolustaakseen itseään. Draco puristaa kättään nyrkkiin.
-En ole kiitollinen siitä, jos Harrylla menee huonosti kokoajan. Tahdon suhteen, jossa Harrynkin on hyvä olla. Ja sellaisen minä myös teen, hän sähähtää vakavana, kunnes nousee itsekin ylös tarkoituksena lähteä poikaystävänsä perään. Luihuinen alkaa juoksemaan niin nopeasti kuin pystyy. Hän ei aio pysähtyä hengähtämään vaan jatkaa niin kauan, kunnes löytää Harryn taas lähelleen. Poika arveli, että arpinaama oli lähtenyt kohti Rohkelikkotornia, joten päätti suunnata sinne. Oikeassa hän näytti olevan, sillä Harry kävelee paraikaa ylös portaita. Draco kapuaa toisen lähettyville ja ottaa tämän kädestä kiinni. Harry kääntyy luihuiseen säikähtäneenä, kasvot kyynelistä märkänä. Draco katseli toisen kasvoja surullisena. Potter itki taas... Ja silti tämä maailma jatkoi vain pyörimistään. Draco ei sallinut sitä, että rohkelikko oli ainoa, joka sai vain kärsiä. Se oli väärin, niin väärin. Harry ei ollut ansainnut kaikkea vihaa päällensä, vaan Draco, joka oli pilannut kaiken uudestaan ja uudestaan. Vaikka hän tiesi, että Potter ei enää henkisesti jaksa tätä kaikkea. Kaikesta siitä huolimatta hän oli satuttanut rakastaan, nähnyt kyyneleet tämän sileillä poskillaan ja kuullut vaimeat itkun parahdukset pojan suusta.
-Lopeta jo, Harry! Lopeta itkeminen ja anna minun hoitaa kaikki ongelmasi! Rakastan sinua enkä enää... En enää ikinä... Draco huudahtaa rehdisti katsoessaan toista suoraan silmiin. Hänen sanansa kuitenkin katoavat taivaan tuuliin, kun tuntee painon kehollaan. Harry oli päättänyt halata toista tiukasti itkun hallitessa kehoaan.
-Älä satuta minua taas... Älä lähde taas pois, Draco! hän anelee vahingoittuneesti. Malfoy jää sanattomaksi kokonaan. Hän katselee toisen tummia hiuksia. Draco pistää kätensä varovaisesti toisen ympärille. Hän ikään kuin pelkää, että lyhyempi rikkoutuu kovasta otteesta.
-Anteeksi... En lopeta vihaamasta itseäni enkä aio lähteä luotasi. Pysyn täällä aina sinua varten, Draco kertoo lohduttaessaan toista. Harry sulkee silmänsä yrittäessään hellittää itkuaan. Miten hän onnistuu aina päästämään tunteensa valloilleen?
-Istutaan, Harry. Tule tähän, Draco ohjaa asettaessaan poikaa istumaan portaalle. Hän itse istuu tämän viereen.
-Kas näin... Helpottaako olo, kun saat itkeä? luihuinen kysyy silittäessään toisen hiuksia.
-... Ei. Olo tuntuu heikolta aina, kun itken.. Harry nyyhkyttää yrittäessään saada kyyneliään pois kasvoiltaan. Draco hymähtää hiljaa.
-Minusta se on vahvuutta, jos osaat näyttää tunteesi selvästi, hän kertoo rennosti. Potter katsoo tyhjästi portaita koristavaa tomua, joka on tullut kenen tahansa kengän pohjista.
-Miksi minua sitten kohdellaan sillä tavalla, että olisin heikko? arpinaama kysyy yllättäen. Draco vilkaisee ihastustaan haikeasti.
-Älä välitä heistä, jotka kohtelevat sinua huonosti ajatellen vain sitä, että olet heikko. Sinähän siitä loppujen lopuksi päätät oletko rohkea vai päätätkö jäädä sivuun, luihuinen selittää ymmärtäväisesti.
-Ajatteletko sinä minua heikkona? Harry kysyy kääntyessään vaaleahiuksisen suuntaan. Draco katsoo toisen kyynelistä kimaltelevia silmiä lumoutuneena. Nuo upeat silmät tuovat mieleen kirkkaan tähtitaivaan.
-Ajattelen jokaista heikkona. Jokaisen meistä on tarkoitus surra joskus. Et ole ainoa, Harry! Malfoy hymyilee pienesti. Harryn sydän alkaa jyskyttämään jännityksestä. Vaikka hän lupasi itselleen, ettei lankeaisi tuohon lumen valkeaan poikaan enää, siinä hän taas istui. Potter ei tosiaan voinut hellittää tunteitaan. Hän oli päättänyt rakastaa jotakuta ja niin hän myös aikoi tehdä. Ei sille enää mitään voinut. Se saattoi kuulostaa järjettömältä, mutta Harry tiesi sydämessään, ettei voinut päästää irti. Hän hivuttautui pienesti lähemmäs toista poikaa, mutta jäätyi lopulta paikalleen. Mitä hän oikein ajatteli? Entä, jos Draco ei sittenkään ollut tosissaan sanoissaan ja vain teeskenteli tunteistaan? Tai entä, jos hän ajatteli tämän olevan outoa Harrylta, joka äsken oli vielä itkenyt?
Draco silmäilee toista odottavasti. Kunpa hän pääsisi toisen pään sisälle.
-Aiotko suudella minua? luihuinen kysyy kiinnostuneena. Silloin Harryn kasvot punehtuvat kokonaan kaikesta tästä noloudesta.
-E... Eikä! hän värähtää paniikissa.
-Sopii minulle! Malfoy virnistää tullessaan itse lähemmäs.
-Äh... Älä edes yritä, Potter tuhahtaa edelleen häpeissään.
-Siitä vain. Odotan tässä niin kauan kuin haluat, Malfoy sanoo välittämättä toisen sanoista. Hän laittaa silmänsä kiinni odotellessaan rohkelikon huulien koskettavan omiaan. Harry katselee vaikeroiden toisen kasvoja. Mitä hänen pitäisi tehdä? Olisiko oikein suudella häntä kaikesta näistä riidoista huolimatta? Mutta Dracon kasvot tuntuvat niin houkuttavilta...
Potter pistää kätensä hellästi luihuisen poskelle ja lopulta suuteleekin tätä. Hetken he saivat vain tuntea toistensa ihanalta tuntuvat huulet, mutta kuten arvata saattaa, tämäkin hyvä sai loppunsa nopeasti. Heidän takaansa nimittäin kuului pian vihellykset ja taputukset.
-Kannattaisi varmaan etsiä jokin parempi paikka! Dean Thomasin ääni kuului vähän kauempana kaksikosta. Harrysta tuntui, että kohta räjähtäisi. Hän vilkaisi nopeasti äänen suuntaan, huomasi ystävänsä Ronin, Hermionen ja Deanin seisovan siinä, kunnes pisti kasvonsa nolostuneena Malfoyn olalle, ettei hänen kasvojaan nähtäisi.
Dean ja Hermione oikein säihkyivät nähdessään silmälasipäisen taas Dracossa kiinni, muttei Ron tainnut olla kovin hyvillään ilmeestään päätellen.
-Ja teidän kannattaisi kiiruhtaa pois näköetäisyydeltäni, ennenkuin listin teidät, Draco murahtaa ärsyyntyneenä toisten keskeyttäessä tämän upean hetken. Hermione tirskahtaa huvittuneena.
-Anteeksi. Olimme menossa juuri syömään. Te olette jo tainneet käydä suuressa salissa. Tulettehan aikaisin tunnille, jottei professori Kalkaros raivostu teille? hän kysyy pirteästi.
-Teillä kahdella on edelleen se Lemmenjuoma testaamatta. Taidanpa kuitenkin luulla, ettei mitään juomia tarvita teille kahdelle kyyhkyläiselle, Dean kiusoittelee. Dracon kasvoille leviää tyytyväinen hymy.
-Totta, hän vastaa virnuillen. Harry yrittää olla parahtamatta ääneen. Hänestä tuntuu, että voisi vain kadota paikalta kaikkien näkyviltä. Ron huokaisee kuitenkin syvään, kävelee kahden pojan eteen ja tökkäisee parasta ystäväänsä olkapäästä. Malfoy katsoo mulkoillen punahiuksista, joka kosketti juuri ihastustaan yrittäen saada tämän pois luihuisen lähettyviltä. Potter liikahtaa hitaasti katsomaan Ronin suuntaan, joka tarjoaa kättään. Arpinaama katsoo tätä hetken, kunnes tarttuu ystävänsä kämmenestä ja nousee ylös. Malfoykin nousee sukkelasti jaloilleen.
-Mitä teet täällä, Harry? Ron kysyy välittämättä edelleen mulkoilevasta luihuisesta. Potter raapii vaivaantuneena niskaansa yrittäen samalla väistää jokaisen katsetta.
-Tekikö hän jotain sinulle? Weasley utelee uhmakkaasti.
-Mitä sinä oikein selität?! Miksi tekisin?! Draco ärähtää tympiintyneenä.
-Pistä suusi kiinni! Sinusta kun ei ikinä tiedä, Ron tuhahtaa vihaisena. Harry tarttuu nopeasti pisamanaamaisen pojan hihasta ja pudistaa vauhdikkaasti päätään.
-Lopeta... hän mumisee hiljaa. Hermione ja Dean vilkuilevat toisiaan ulkopuolisena.
-... Hmph. Tule, Harry, Ron antaa vihdoin ja viimein periksi, kunnes päättää alkaa taluttamaan ystäväänsä mukaansa.
-Entä minä sitten?! Draco huudahtaa kysyvästi toisten poikien takana. Harry katsoo taakseen. Hän katselee velhoa, joka oli tehnyt pojan elämästä entistä hankalempaa. Mutta samalla taas, kun Harry kulkee näiden labyrintilta tuntuvien sokkeloiden ja niissä olevien haasteiden läpi, hänestä tuntuu ensimmäistä kertaa siltä, että matkan lopussa häntä tosiaan odottaa aarre, Draco.

~~~~
Kesäloma!! 😍
Toivottavasti teillä on mennyt SUPER hyvin ja olette pitäneet hauskaa kaikin puolin! 💞 
Muistakaa käyttää aurinkorasvaa, sillä mulla on ehtinyt jo palaa olkapää, kun eräs ei uskonut toisia ja laittanut sitä rasvaa... (eli siis minä) 😅😂
Mulla on ollut niin paljon kiireitä, jonka takia puhelin on jäänyt nyt sivummalle 🙏🏻
Näin sitä vaan kuitenkin jatketaan, tarinan puolessa (jos ei jopa jo yli) välissä jo ollaan ja ai että, kun aika vain menee lujaa! 🙈 Tuntuu siltä kuin olisin vasta aloittanut kirjoittamaan koko fanfictiota...
Hyvää päivän jatkoa! 💖
Byee!! ~🌹

To The Boy I LoveWhere stories live. Discover now