Pukuhuone

1K 60 35
                                    

-Draco! Harry sähähtää hänen vilkuillessaan ahdistuneena toisia luihuisia, jotka hetki sitten olivat rynnineet sisään.
-Niin? Onko jokin vialla? Malfoy kysyy leikkisästi. Harry huokaisee hermostuneena yrittäessään nousta tuoliltaan, mutta vaaleahiuksinen tulee vain lähemmäs.
-Miksi et voi päästää minua? arpinaama kysyy turhautuneena.
-Sanoinhan, että sinun pitää odottaa minua täällä, Draco vastaa ottaessaan paitansa pois. Harry tuhahtaa ärtyneenä, mutta unohtaa pian vihansa, kun kääntyy erään paidattoman pojan suuntaan. Hän ei tuntenut heitä oikein hyvin, mutta olipahan ainakin silmänruokaa. Tai no, aikeena oli saada Malfoy kateelliseksi, jotta Harry pystyisi testaamaan miten tämä reagoisi. Potter taisi onnistua aikeissaan, sillä Draco vilkaisi nopeasti rohkelikon katsomaan suuntaan, kunnes käänsi nopeasti tämän kasvot häneen päin.
-Miksi sinä tuonne katsot? Onko hänellä jotain mitä minulla ei ole? vaaleahiuksinen sähähtää kimpaantuneena. Potter huokaisee syvään.
-Olet sitten uskomaton... hän puuskahtaa. Malfoy vilkaisee tuimasti vielä kerran velhoa, jota hänen ihastuksensa oli hetki sitten katsonut, kunnes ottaa koulu paitansa esille. Hän oli juuri laittamassa vaatetta ylleen, mutta huomasi Harryn katseen menevän toiseen luihuiseen.
Draco siirsi nopeasti kädellään lyhyemmän kasvot taas itseensä päin.
-Hei! Katso minua, onko selvä?! hän käskee kateellisena.
-Jaa, Harry mutisee hiljaa. Hänestä oli oikeastaan aika huvittavaa kiusata Dracoa, sillä hän muuttui kateelliseksi hetkessä. Ehkä Potter vain tahtoi nähdä, että hänestä oikeasti välitettiin. Että Draco välittäisi...
Harry kääntää katseensa hitaasti erääseen pari vuotta vanhempaan luihuiseen, joka oli heitä lähimpänä. Sillä tyypillä oli vatsalihakset ja muutenkin oli aika hyväkuntoinen.
Malfoy ei tosiaankaan pitänyt siitä, että hänen poikaystävänsä katseli edelleen toisia eikä häntä, joten tämä kilahti ihan kunnolla. Hän paukautti kätensä Harryn kummallekin puolelle ja liimautui melkein kiinni rohkelikkoon.
-Sanoinhan, ettet katso muita kuin minua. En pidä siitä, jos et anna minulle huomiota, Draco kertoo suoraan. Siinä se taas nähtiin. Malfoyn kateellisuus on yksi hänen vahvimmistaan tunteista. Hän vihaa olla kakkonen, jonka takia hän tekee kaikkensa, jotta voisi näyttää kaikille missä menee raja. Harry Potter on ainoa, joka pysyy Dracon lähettyvillä niin kauan kuin on mahdollista.
-Uuu! luihuiset alkavat ulvomaan kiinnostuneina. Harryn posket punoittavat nyt ihan tosissaan.
-Lopeta... hän mumisee nolostuneena.
Draco kuitenkin laittaa arpinaaman toisen käden rintakehälleen.
-Et sinäkään lopettanut. Tahdon sinun tietävän, etten pidä siitä, jos katsot toisia velhoja tuolla tavoin. Haluan sinun katselevan minua noin, luihuinen sanoo tiukasti.
-Millä tavoin? Harry kysyy hiljaa.
-Haluavasti, kiinnostuneesti, mietteliäästi ja uskoen, että minä olen se, joka tekee sinusta onnellisen, Malfoy vastaa hitaasti silmäillen toisen upeita kasvonpiirteitä. Harryn silmät vain katselivat toista kuin se olisi ollut jotain ennennäkemätöntä. Hän teki kylmän Dracon aina niin heikoksi pelkällä läsnäolollaan. Oli tehnyt jo kauan. Kunpa Malfoy ei olisi pilannut heidän välejään pari päivää sitten. Hän tahtoi korjata kaiken. Tällä kertaa oikeasti.
-Käy kiinni, Malfoy! joku luihuisista päättää huutaa ilveilevästi toisten joukosta. Harry herää ajatuksistaan salamannopeasti ja vilkaisee nopeasti sivuille, jossa kaikki toljottavat heitä.
-Huomaatko? He haluavat meidän suutelevan, Draco irvistää kiintoisasti. Potter kalpenee. Pitäiskö heidän suudella kaikkien näiden? Hän päättää tönäistä toisen nopeasti pois lähettyviltään ja nousta itse ylös.
-Muistinkin juuri, että minun piti hoitaa Seamusin kanssa eräs asia, poika huikkaa nopeasti kävellessään nopeasti kohti ovea. Hän jättää pukukopin taakseen pettyneiden ulvahduksien kera. Jättää Dracon, joka oli saanut rohkelikon taas hänen pauloihinsa.
-Ärsyttävää... Harry tuhahtaa itsekseen melkein hölkätessään takaisin linnan oville.
-Potter! Hei, odota! Malfoy juoksi kiireesti nyt perässä. Rohkelikko kääntyy häiriintyneenä toisen suuntaan ja toteaa:
-Ai. Sait sittenkin paitasi takaisin päällesi. Kumma juttu, että siinä menikin niin kauan!
-Kumma juttu, etten tahdo pitää paitaani päälläni läsnäollessasi, Draco virnuilee puriessaan huultansa jälleen kerran ja nostaessaan kulmiaan vähäksi aikaa ylös, kunnes ne jo ovat normaalilla paikallaan. Harry yrittää estää punastumistaan katsomalla täysin eri suuntaan, missä luihuinen on. Hän yrittää näyttää siltä, ettei Malfoyn sanat kiinnostaisi ollenkaan. Onnistuiko hän? Ei.
-Älä nyt, Harry. Oletko vihainen minulle? vaaleahiuksinen kysyy huomatessaan toisen ilmeen, josta ei oikein ota selvää suuttuiko tämä vai alkaisiko kohta kiljumaan. Harry heittää tähän tuiman katseen, kunnes kääntyy ja jatkaa matkaansa. Draco tietenkin seuraa perässä.
-Teinkö jotain väärin? hän utelee tiedonhaluisesti yrittäessään samalla saada katsekontaktia lyhyempään. Potter huokaisee.
-Huokailetko minun takiani? Mitä minä tein, Harry...? Kerro minulle. Pyydän! Malfoy jankuttaa esittäessään musertunutta.
-Jätä minut rauhaan! Minulla on muuta tekemistä, Harry käskee vakavana.
-Niin, tietty... Sen Seamusin kanssa, eikö niin? Tulen mukaasi, Draco narisee loukkaantuneena. Harry pysähtyy ripeästi heidän saapuessa suuren salin ovien eteen.
-Etkä tule! hän inttää vastaan.
-Tulenpas. Pitäähän minun varmistaa, onko sinulla oikeasti sille tyypille jotain asiaa vai oliko se tarkoitus päästä minusta eroon, Malfoy sanoo. Potterin selkäkarvat nousevat pystyyn. Eihän hänellä oikeasti ollut mitään hoidettavaa Seamusin kanssa, mutta nyt kun Draco oli vielä varmistamassa, että heillä oli jotain, Harryn on mietittävä nopeasti mitä.
Hän katselee ahdistuneena rohkelikko tuvan pöytään ja löytää melkein heti etsimänsä. Tämä vilkaisee nopeasti luihuista toivoessaan, ettei hän vielä olisi löytänyt Seamusta pöydän äärestä. No, hän ilmeisesti oli, sillä vaaleahiuksinen katsoo juuri sinne.
-Äh... Harry mutisee hiljaa alkaessaan kävelemään kohti rohkelikko ystäväänsä. Draco seuraa tiiviisti perässä.
-Seamus! Potter rykäisee heidän tullessa pojan eteen.
-Ai, huomenta, Harry... Finnigan vastaa haikeasti hänen kääntyessään juuri tulleen teiniin päin. Potter vilkaisee vielä kerran Malfoyta, kunnes yskäisee.
-Meillähän jäi eräs asia kesken eilen, eikö niin? hän kysyy toivoessaan, että Seamus tajuaisi mistä kiikastaa.
-Täh, jäikö? Mikä asia? Finnigan kuitenkin sanoo hämmentyneenä.
Draco kääntää kasvonsa ihastukseensa hymyilevästi.
-Se mi-mistä juteltiin eilen... Meillähän jäi se kesken, Harry änkyttää yrittäessään uudestaan. Seamus katsoo tätä kulmat kurtussa, kunnes tajuaa mistä oli kyse hänen nähdessään arpinaaman nykivän sormeaan Malfoyta päin.
-Aa! Se juttu! Aivan unohdin... Öh, tule vain istumaan, hän koventaa nyt ääntänsä. Harry huokaisee tyytyväisenä.
-Huomaatko? Nyt sait varmistaa asiasi, joten voit mennä siitä! hän huikkaa pidemmälle, kunnes istuu ystävänsä viereen. Malfoy katsoo tätä nyt hieman surullisesti. Hän jää paikalleen vilkuilemaan joka suuntaan. Näytti siltä, ettei Draco keksinyt enää mitään, millä tavalla voisi pysyä Potterin lähellä. Harryn istuessa Seamusin vierelle, hän tuntee pienen tönäisyn kädessään.
-Mitä? silmälasipäinen kääntyy kysyvästi ystävänsä suuntaan, joka viittoo haikeasti luihuisen suuntaan. Harry siirsi katseensa hitaasti Dracoon, joka katseli lattiaa hieroen vaivaantuneena niskaansa.
-Älä nyt, Harry. Hän ihan oikeasti yrittää... Seamus toteaa jatkaessaan aamupalan syöntiä. Potteria kaduttaa. Hän oli ilkeä henkilölle, joka pelasti tämän pahemman kerran Jacobilta.
-Öh...Tuota... Harry alkaa änkyttämään. Draco kääntää suloiset kasvonsa ihastukseensa.
-Harry tietenkin yrittää vain kertoa, että voit istua hänen viereensä, Finnigan korjaa toisen nolon tilanteen. Harry punastuu vähän, mutta nyökyttelee päätänsä toisen ollessa oikeassa. Malfoy hymyilee pienesti, kunnes istuutuu poikaystävänsä viereen.
-Syökää tekin. Eikös sinulla ollut tänään treenit, Malfoy? Tulitte aika aikaisin. Hyvä, että puolet väestäkään on paikalla. Jopa Hermione on vielä nukkumassa, Seamus kertoo hymyillen.
-Joo, oli minulla. Ne kuitenkin loppuivat jo ja sain tavallaan häädön, Draco vastaa huvittuneena. Finnigan katsahtaa arpinaaman toisella puolella olevaan poikaan.
-Eikä! Harrykin melkein itki, kun oli nukkunut pommiin! hän naurahtaa hupaisasti. Potterin punaisuus ei taida lähteä vielä viikkojenkaan päästä pois.
-Enkä meinannut! Liioittelet! hän tukkii toisen suun nolostuneena. Malfoy alkaa virnuilemaan.
-Niinkö tosiaan... luihuinen mutisee tyytyväisenä.
-Älä usko tuota, Draco! En ollut lähelläkään itkemistä, Harry hätäilee.
Seamus ottaa ystävänsä käden pois naamaltaan.
-Et vai? No hermostunut sinä ainakin olit. Heitit melkein matkalaukkusi varpailleni, kun etsit paitaasi! hän kertoo kiusoitellakseen.
-Mitä sinä oikein seli-? Harry älähtää kummasti, kunnes muistaa hetken, jonka Finnigan juuri kertoi. Häntä hävettää ihan vietävästi. Malfoy ei kuitenkaan pysty lopettamaan hymyilemistään. Hän vie kätensä hitaasti ihastuksensa tummille hiuksille ja alkaa silittämään niitä.
-Sinä siis oikeasti halusit tulla? Halusit tulla katsomaan minua kaikesta tästä huolimatta? vaaleahiuksinen kysyy onnellisena. Harry katsahtaa tähän, jolloin heidän silmät kohtaavat. Se tuntui lumoavalta. Kuin kaikki olisi ollut unta. Malfoyn kolean harmaat silmät loistivat kaikesta siitä onnelisuudesta.
Harry vain päätti katsella toista tuntiessaan lämpimän käden päälaellaan. Hän ei osannut pukea tunteitaan sanoiksi, mutta jokin oli muuttunut heidän kahden välillä. Jokin muukin kuin etäisyys, se tuntui hyvältä ja upealta. Oliko se sitten luottamus ja varmuus siitä, mitä kumpikin pojista halusivat. Uudelleen ihastuminen paljon vahvemmalla tavalla? Kukaan ei pystynyt vastaamaan tuohon kysymykseen, mutta kun he nyt katselivat toisiaan, ei ollut epäselvyyttä siinä mitä kaksikon välille on tapahtumassa. Heidän välilleen syntyy uusi, paljon vahvempi side. Ehkei heti, mutta myöhemmin. Heistä kumpikin tulee varmasti tajuamaan, minkä takia he toisia rakastavat. Kyse ei ole pelkästään ulkonäön tai luonteen perusteella. Jokaisen tunteen takana löytyy se kätketty, suurempi merkitys. Sitten, kun sen löytää, voi elämä tuntua paljon helpommalta, vaikkei se ole. Vaikka jokin asia selviää, tulee tilalle aina uusia ongelmia ja ratkaisuja. Elämää ei voi paeta ikuisesti. Se on täällä ja tulee aina pysymään. Silloin pitää sanoa kaikki ne asiat, joita on tahtonut toisen kuulevan.
-Rakastan sinua. Tällä kertaa oikeasti, Draco kuiskaa halatessaan poikaystäväänsä tiukasti. Harry pistää silmät tiukasti kiinni. Se tuntui niin ihanalta. Hän puristaa käsiään hellästi toisen paidalle. Malfoy suukottaa rohkelikkoa ohimolle, jolloin hän vilkaisee Seamusia, joka hymyilee pienesti jatkaessaan normaalisti syöntiään. Kun he olivat nyt siinä, mikään muu ei ollut tärkeämpää kuin kuulla toistensa hengityksen.
-Kiitos, että autoit minua... Harry sanoo niin hiljaa, että sitä on melkein mahdotonta kuulla.
-Autan sinua aina. Kaikista riidoista huolimatta, Draco vastaa lempeästi hyväillessään poikaystäväänsä syleilyssään.
Jotain hyvää oli varmasti tulossa.

~~~~
Iltaa, huomenta tai yötä.
Kiireitä riittää vielä koulussa vikojen päivien aikana, jonka takia en oo ehtinyt keskittyä tähän tarinaan. No, mulla on kadonnut taas innostusta, MUTTA saan sen takasin, kunhan pääsen niihin tuleviin lukuihin... 🤫🤭
Toivottavasti nautitte lukemisesta ja teillä on ollut muutenkin hyvä päivä 💖
Jatketaan ensi luvussa...
Byee!! ~🌹💞

To The Boy I LoveWhere stories live. Discover now