To The Boy I Love

Koko Sydämestäni

Harryn sydän tykyttää paniikin aiheuttamasta tuskasta. Koko yleisö on pidättänyt henkeään turhankin kauan. Sieppi edelleen lentelee silmät kiinni olevan Harryn huulten edessä. Missä Draco on? Mitä ylipäätään on tapahtunut? Arpinaaman pelon tunne hiipii hänen koko kehoonsa.
-Taisi taju mennä... Ron mutisee hiljaisuuden vallitessa. Taju? Keneltä?
-VOI EI... HUONOMPI JUTTU... MIHIN SE TOINEN ETSIJÄ KATOSI? Lee Jordan henkäisee järkyttyneenä. Harry on juuri aukaisemassa silmänsä, kunnes tuntee hennot huulet hänen suullaan. Se tuntemus katoaa silmän räpäyksessä, jolloin Luihuisen tuvan oppilaat kajahtavat riemun kiljahduksiin.
Harry toljottaa helpottuneena yläpuolellaan lentävää Malfoyta, joka pitää nyrkkiään ylhäällä siepin ollessa sen puristuksissa. Draco oli ilmeisesti suudellut ripeästi Potteria ja tehnyt sitten voltin, ettei törmäisi poikaan.
-Mitäs minä sanoin, Potter? Voitin niinkuin lupasin, Malfoy virnistää näyttäessään kultaista sieppiä. Harry nyökkää hymyn levitessä väkisin hänen kasvoilleen.
-Niin teit, hän sanoo lempeästi, jolloin toinen liitää ilman halki joukkueensa luo.
Rohkelikot lähtivät vähän myöhemmin ärsyyntyneinä pois katsomolta, paitsi Harry, joka oli jäänyt odottelemaan rauhassa yksityisyyttä. Hänen aikeensa oli tavata Draco kentän edessä kahden kesken. Kaunis talviaurinko paistoi upeasti kentän toisessa päädyssä juuri arpinaaman silmiin. Luudalla lentäminen houkuttelisi niin paljon nyt, että kun tuota areenaa katsoi, olisi tehnyt mieli vain hypätä luudan selkään ja alkaa pelaamaan. Pelikiellon takia piti pitää pää kuitenkin kylmänä sekä jalat maassa. Harry huokaisee ja nousee ylös. Hän kävelee lumiselle oviaukolle. Yllätyksenä siellä seisookin joku, joka silmäilee arpinaamaa suklaisen värisillä silmillään.
-Moi, Potter. Arvelinkin, että lähdet myöhemmin! Harryn edessä seisova henkilö tervehtii.
-Mi-mitä sinä teet täällä? Missä se ministeriön velho on? Potter kysyy mennessään pienen askeleen taaemmaksi. Se oli hän... Samainen poika Korpinkynnestä, joka oli suudellut Harrya.
-Sain hänet uskoteltua pois täältä... Mutta mitä väliä? Tulin katsomaan sinua. Luihuinen sitten voittikin. Oletko iloinen? poika vastaa virnuillen tullessaan lähemmäs toista.
-Älä... Älä tule lähemmäksi! Harry vaikeroi ahdistuneena.
-Miksen? Kun et kuitenkaan pysty vastustamaan minua, poika kysyy laittaessaan kätensä toisen olkapäälle. Harry katselee sivulle. Häntä inhottaa katsoa toista silmiin.
-Mene nyt pois ennenkuin joku nä.. Harry mutisee turhautuneena, kunnes joku vetää hänet sanattomaksi.
-Tahdon, että voisit tehdä asialle jotakin... Vihaan sitä tyyppiä, tuttu ääni sanoo. Draco Malfoy hänen isänsä kanssa astelee juuri heitä päin.
-Voi ei... Ei yhtään hyvä juttu... Harry mutisee kalpeana. Toinen poika on huomannut myös vähän matkan päässä tallustelevat Malfoyt, joten virnistää ja kaappaa Harryn syleilyynsä kaapunsa alle.
-Mitä ihmettä sinä teet?! Ymmärrätkö, etten tahdo koskea sinuun?! Enkä varsinkaan juuri nyt! He eivät saa nähdä minua! Harry kuiskaa ärsyyntyneenä.
-Olisit kiitollinen, että pelastin sinut ju... poika hymähtää, kunnes hänet keskeytetään.
-Siinähän on itse pahantekijä! Dracon ilkkuva ääni sanoo heidän vieressään. Harry värähtää säikähtäneenä ja pudistaa päätänsä, ettei toinen kääntyisi. Korpinkynteläinen tekee kuitenkin juuri niinkuin ei olisi pitänyt tehdä. Hän kääntyy toinen käsi Harryn harteilla, jolloin Potterin silmät liimautuvat ihastukseensa. Dracon silmät pyörähtävät melkein päästä ja käsi menee ripeästi nyrkkiin.
-Aa, kappas. Herra Malfoy! Mukava tavata, olen Jacob Wrights! poika esittäytyy ensimmäisen kerran kunnolla.
Lucius Malfoy silmäilee poikaa inhoten, mutta sitäkin enemmän Potteria.
-Ja mitä Potter tekee täällä? mies kysyy sihisten. Draco katsoo murhaavasti Jacobia.
-Olinkin juuri lähdössä, Harry kertoo yrittäessään päästä pois, muttei toinen anna mahdollisuutta, vaan puristaa enemmän häntä lähemmäs.
-Älä suinkaan. Herra Wrights on saanut ansaitsemansa seuran, Lucius murahtaa itserakkaasti.
-Anteeksi? Jacob kysyy hölmistyneenä.
-Olisin voinut odottaa noinkin suurelta velhosuvulta parempaa seuraa itselleen, Lucius selittää.
Jacob vilkaisee Dracoa kiinnostuneena.
-Ai, etkö tiennyt, herra Malfoy? hän aloittaa hymyillen. Harry kiskaisee toisen vähän kauemmaksi ja kääntää hänet ympäri.
-Mitä sinä oikein teet? Yritätkö paljastaa minut ja Dracon?! Potter kysyy äkäisesti.
-Kyllä. Mutta vain yhdellä vastapalveluksella minä en tee sitä, Jacob naurahtaa hiljaa.
-No, millä sitten? Harry kysyy hämillään.
-Sinä suutelet minua, Jacob irvistää. Hänelläkin on harvinaisen kaunis hymy. Harry katsoo poikaa ilmeettömänä.
-Miksi sinä teet näin? hän kysyy varovaisesti.
-Koska minäkin rakastan sinua, Jacob vastaa nopeasti. Harryn ihonväri alkaa vaihdella punaisesta kalpeaan. Tuntematon rakastaa häntä? Eihän se käy ollenkaan päinsä... Mutta jos Harry ei hyväksy asiaa, niin Draco ja hän paljastuvat pahimmalle mahdolliselle henkilölle.
-Hyvä on, mutta sinä hoidat meidät pois täältä! Harry puuskahtaa häiriintyneenä. Ei hän oikeasti tahtoisi tehdä näin, mutta tämä on kaikkien parhaaksi. He kääntyvät takaisin Malfoyhin.
-Meidän pitää ikävä kyllä nyt lähteä. Oli mukava tavata, herra Malfoy! Jacob hymyilee teennäisesti. Draco yrittää hillitä raivoaan. Harry katsoo luihuista pettyneenä.
-Ei hänkään tee mitään, joten en minäkään... hän toistaa päässään surullisena. Lucius mulkaisee rohkelikkoa ja korpinkynteläistä uhmakkaasti.
-Hyvä on... mies sihisee. Jacob alkaa taluttamaan Harrya kohti Tylypahkan vanhaa linnaa jättäen Malfoyt taakseen.
Kun he ovat saapuneet sisälle, kaksikko kävelee liikkuvia portaita pitkin pari kerrosta ylemmäs.
-Minne mennään...? Harry kysyy ahdistuneena.
-Jonnekin kahden kesken, Jacob vastaa katsomatta poikaa. Harry riuhtaiseee itsensä vapaaksi.
-Etkö ymmärrä?! En halua olla sinun kanssa tekemisissä! hän karjaisee astellessaan kauemmaksi.
-Varo sitä porras... korpinkynteläinen yrittää varoittaa, mutta liian myöhäistä. Harry könyää alas porras tasanteelle.
-Agh... arpinaama mutisee kivuissaan.
-Sattuiko, Potter?! Jacob juoksee vauhdikkaasti hänen luokseen ja kyykistyy. Hän pistää kätensä arpinaaman olkapäälle varovaisesti. Harry kuitenkin tönäisee toisen nopeasti taaemmaksi.
-OLET HULLU! YRITÄ NYT TAJUTA, ETTEN HALUA SINUN KOSKEVAN MINUUN! hän karjaisee mönkiessään taaksepäin.
-Tsik. Luulisi sinun tietävän miltä tuntuu, kun toiset haukkuvat hulluksi. En minä ole yhtään hullumpi kuin sinäkään, Potter. Olen vain turhankin rakastunut... Jacob istahtaa Potteria vastapäätä olevaan lähimpään portaaseen. Harry ryhdistäytyy tuskissaan.
-Miksi näin yhtäkkiä? hän kysyy hiljaa. Korpinkynsi, joka on pistänyt päänsä polviensa nojaan, hymyilee kaunista hammas hymyään.
-Miksi näin yhtäkkiäkö? Maailmassa on monia asioita, jotka tapahtuvat yhtäkkiä. Kuten vaikka miksi sinä vihasit minua tuosta noin vain. Miten ihmiset kuolevat yhtäkkiä... Kaikkeen ei ole vastausta, Harry Potter. Asiat vain tapahtuvat, hän kertoo aivan erilaisissa tunnelmissa kuin aikaisemmin. Potter katsoo käsiänsä hiljaa. Noissa puheissa on kyllä järkeä.
-Luuletko, että hän aikoo tehdä sen...? Jacob kysyy yhtäkkiä.
-Täh? Minkä? Harry nostaa kysyvästi päänsä.
-Aikooko Malfoy erottaa isäni ministeriöstä? poika tarkentaa.
Harryn sydän jättää yhden lyönnin välistä, kun tuon ruskeasilmäisen pojan silmät kohtaavat hänen omansa.
-Ö-öhm... Minä en tiedä, Potter kääntää päänsä takaisin käsiinsä.
-Harmi. He varmaan nauttivat ihmisten elämän pilaamisesta, Jacob mutisee allapäin.
-E-ei Draco ole aina sellainen! Harry inttää vastaan.
-Hän ei ole sinulle sellainen. Mutta jos Malfoy aikoo erottaa isäni, se voi merkitä minun lähtöäni Tylypahkasta... Minun pitää alkaa elättämään häntä. Veljeni kuoleman jälkeen, ainoa toivomme on ollut Taika Ministeriö... Wrights kertoo murheellisena.
-Miten veljesi kuoli? Harry kysyy varovaisesti.
-Tiedät-kai-kuka tappoi hänet. Veljeni oli aurori. Hän omistautui työlle enemmän kuin kukaan muu, joten isäni palkattiin hänen tilalleen. Ilman työtä ja rahaa, en olisi ehkä ikinä päässyt tänne. Olen ikuisesti kitkerä hänelle, joka jääköön nimeämättä... Jacob selittää. Harryn sydän musertuu täysin kuulleessaan tuon tarinan... Ehkei hän olekaan niin paha, miltä näyttää?
-Vau... En ole koskaan kertonut tuota kenellekään ja nyt päädyinkin puhumaan siitä itse Harry Potterille, joka on tunnettu tiedät-kai-kenen tehdystä arvesta. Olen minäkin sitten pelkuri... Jacob tuhahtaa raapiessaan niskaansa.
-E-et sinä ole pelkuri! On uskomatonta, että pystyit puhumaan tuosta minulle. Sain sinusta vähän erilaisen käsityksen, arpinaama sanoo suoraan. Korpinkynteläinen alkaa katsomaan häntä, kunnes tulee lähemmäksi.
-Niinkö? No voitko sitten suudella minua? hän kysyy virnuillen.
-Täh? En minä... En voi. Olen parisuh... Harry pälättää, mutta turhaan. Toinen suutelee häntä väkisin. Harry muuttuu punaiseksi. Hän ei tiedä mitä pitäisi edes ajatella...
-Miksi sinä kokoajan valehtelet itsellesi? Oikeasti sinä et voi edes vastustaa minua... Jacob sanoo noustessaan ylös.
-Olet väärässä! Harry vastaa totisena.
-Olenko? Mikset sitten yrittänyt estää minua? toinen kysyy, kunnes lähtee pois paikalta. Harry laittaa kätensä suunsa eteen.
-Yritinpäs... hän mutisee itsekseen, kunnes romahtaa täysin. Miksi näin pitää käydä? Ensin Pansy sitten Jacob...
Harry nojaa turhautuneena portaiden kaidetta. Tuhannet kysymykset vierivät hänen päänsä sisään. Yrittikö hän oikeasti estää toista poikaa? Nauttiko Harry siitä vai ei?
Arpinaama nousee ylös syvin huokauksin ja kääntyy kaiteen suuntaan. Hän nojautuu etäämmäs katsoen monen kymmenen jalan korkeudesta alas.
"Mikset sitten yrittänyt estää minua?"
"Teidän kahden välinen side katkeaa yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin."
"Ja sinä olet poikaystäväni!"
Harry puristaa käsiään kaiteeseen.
"Harry Potter..."
"Jätit hänet kuolemaan!"
"Pimeyden lordi on palannut. Tällä kertaa vahvempana kuin aikaisemmin."
"Hyppää, Harry Potter..."
"MINÄ TAPOIN SIRIUS BLACKIN!"
"Sirius halusi nähdä, kun sinä aikustut ja elät onnellista elämää hänen kanssaan."
Harryn päähän ilmestyy monia muistoja, joita hän ei haluaisi enää muistaa... Kaikki tapahtuneet asiat ovat Potterin syytä. Ehkä kaikki olisivat paremmin, jos tuota mystistä poikaa ei olisi. Aurinko voisi paistaa taas ja kaikki saisivat elää normaalisti. Ei kummallista poikaa ympärillään... Vain iloinen hymy toisten kasvoilla.
H

arry nojautuu alemmas.
-Harry?! Mitä ihmettä sinä teet?! Draco huutaa juostessaan toisessa porraskäytävässä. Harryn silmät vetistyvät kyyneliin.
-LOPETA! PYSÄHDY JO, TAI SILLOIN HYPPÄÄN! hän karjuu hysteerisesti. Malfoy pysähtyy äkillisesti.
-YRITÄTKÖ TAPPAA ITSESI?! MIKSI HIMPUTISSA?! TEKIKÖ SE KURAVERINEN SINULLE JOTAIN?! Draco kysyy vihaisesti.
Harry pyyhkäisee kyyneleensä  hihaansa.
-Ei... hän nyyhkyttää.
-NO MITÄ SITTEN?! Malfoy ärjyy hätääntyneenä.
-Minua vain... Minua sattuu. Jokainen huokaus sattuu... Sinun äänesi kuuleminen... Minulla ei ole enää perhettä... En pysty tähän. Olen tullut liian heikoksi... Anteeksi, Draco... Harry kertoo itkien. Draco kalpenee entiseltään. Noinko paljon arpinaamaa sattui? Muttei hän ennen ollut mennyt noin pitkälle...
Yhtäkkiä kuuluu askeleiden ääni Harryn toiselta puolelta. Potter ei reagoinut siihen mitenkään, vaan itki epätoivoisena.
-Ennenkuin hyppäät, saanko nähdä äitiäsi muistuttavat silmät vielä yhdesti? joku kysyy laittaessaan kämmenensä  silmälasipäisen pojan olalle. Harry säpsähtää ja kääntää päänsä. Lempeä hymy, jonka Harry oli nähnyt monesti. Hyväsydäminen tunne kuohuu tuosta henkilöstä kauaksi.
-Lupin? Harry puuskahtaa uskomatta silmiään.
-Minäpä juuri. Tahdotko suklaata? Ota vain, se tekee olon paremmaksi! Remus Lupiniksi paljastunut henkilö hymyilee. Harry pudistaa päätänsä ja kääntyy takaisin kaiteen puolelle.
-No, jääpä ainakin itselleni enemmän. Muistan, kun itse suunnittelin isäsi ja Siriuksen kanssa hyppäämistä alas. Olihan se aika huono idea, mutta nuoruudessa oli kokeiltava kaikkea uutta. Loppujen lopuksi kukaan ei uskaltanutkaan hypätä, Lupin kertoo laittaessaan selkänsä nojaamaan kaiteelle. Draco katsoo ihmeissään kauempana.
-Olisiko kaikki paremmin, jos hyppään...? Olisiko Voldemort tyytyväinen? Harry uskaltautuu kysymään.
-Voi, Harry. Voldemort ei häviä maailmasta, jos sinä kuolet. Hän jatkaa siihen asti, kunnes kaikki on hänen. Et sinä ole liian heikko. Se merkitsee vain sitä, että välität! Lupin vastaa lempeästi.
-Pilaan aina kaiken... Harry puristaa käsiänsä nyrkkiin.
-Ja sinä myös korjaat kaiken lopulta. Usko nyt minua, Harry! Todella moni luottaa ja välittää sinusta kaikkien virheittesi jälkeen. Ei kukaan ole täydellinen ja sinähän tiedät sen. Nouse nyt vain ylös sekä jatka taisteluasi, Lupin katselee seinää, jota koristaa liikkuvat taulut. Harry nielaisee itkuisesti. Miten hän oli ehtinyt päätyä tähän tilaan? Draco katselee peloissaan kauempana uskaltamatta liikkua. Lupin vilkaisee luihuista ja nyökkää merkiksi tulemista lähemmäs. Malfoy ottaa ripeät askeleet kaksikon luo.
-Harry... Tahdotko halin? hän kysyy varovaisesti. Potter nousee suoraksi, liikahtaa taaemmaksi ja halaa surkeana ihastustaan. Draco rutistaa Harryn syleilyynsä niin lujasti kuin voi. Lupin silmäilee lattiaa ja hymyilee huojentuneena. Harry päästää kaiken surunsa ulos itkien suuria kyyneliä, jotka liimautuivat kiinni toisen rinnalle. Hän puristaa kätensä Dracon ympärille kuin suurta tyynyä.
-En tiedä mitä se ääliö sinulle teki, että päädyit tähän jamaan... Tahdon sinun kuitenkin tietävän, että rakastan sinua... Malfoy kuiskaa hennosti suudellessaan samalla Harryn otsaa.
-Koko sydämestäni, hän jatkaa hiljaa.

~~~~
Niinjuu mihin se mun kirjoitustaito taas meni??? Tää luku oli vaihteeksi taas niin sekava, että toivottavasti saitte jotenkin ees selvää xd...
Korpinkynteläisestä paljastui sen niminen kuin Jacob Wrights 😀
Mun mielestä on parasta, kun saan kirjoittaa Lupinin kohtauksia🤔 Remus on itsessään niin ihana ja ymmärtäväinen tyyppi, että oikeesti kiljututtaa (Ihmissusi muodossa se on melko pelottava, heh😳)
Toivottavasti kuitenkin nautit tästä sekavasta tekstistä, ja me näemme taas seuraavassa luvussa.
Tuleeko siitä rakkauden täyteinen osa vai jotain ihan muuta? Jätän teidät miettimään sitä, kun minä lähden nukkumaan 😂❤️
Byee!