Lääkepullo Ja Dumbledoren Kirje

1K 50 47
                                    

Draco istuskeli tyhjänpanttina tylsistyttävällä taikuuden historian tunnilla. professori Binns puhui yksitoikkoisella äänensävyllään jostakin velhojen entisajan saavutuksista. Malfoy vannoi, ettei hän koskaan ole meinannut vaipua uneen yhtä nopeasti kuin tällä tunnilla. Nyt hän tosin ei ollut väsynyt, vaan ärtynyt. Pojan mieltä piinasi Harryn pettynyt katse, kun hän oli lähtenyt professori McGarmiwan kanssa Sairaalasiipeen. Tekikö luihuinen väärin, kun päästi pojan menemään? Hän oli vieläpä luvannut, että menisi Harryn kanssa kahden matami Pomfreyn puheille. Nyt poika istui toimettomana luokkahuoneen edessä ja mietti itsensä puhki, kunnes keräsi tavaransa. Kaikki kääntyivät yllättyneenä Malfoyhin, joka käveli nopeaa vauhtia pois luokkahuoneesta. Professori Binns nyrpisti loukkaantuneena nenäänsä, mutta jatkoi sitten väsyttävää opetustaan.
Draco käveli vauhdikkaasti kohti Sairaalasiipeä. Hänestä tuntui niin pahalta. Miten Harry voi? Itkikö hän ja miten tätä puhutettiin? Luihuinen tunsi ikävää polttelua niskassaan ajatellessaan rikkinäistä poikaystäväänsä. Kuin hän olisi hylännyt rakkaansa tuntemattomille.
-Huomenna ne ovat jo paremmat. Oletko varma, ettet tahdo jäädä tänne yöksi? Sinulla voi olla tuskaisa yö, Pomfreyn ääni kysyy huolehtivaisesti.
Draco ilmestyy oven eteen ja huomaa Harryn istuvan vuoteella niin, että hänen jalat koskettavat maata. Professori McGarmiwa seisoskelee etäämmällä silmäillen oppilastaan huolestuneena.
-En... Harry mutisee vastaukseksi. Dracon sylän sulaa kuullessaan tuon särkevän äänen. Naiset vilkaisevat toisiaan, kunnes hymyilee harmistuneina.
-Odota täällä vielä vähän aikaa, Potter. Käyn hakemassa Rohkelikkotornista koulupukusi, McGarmiwa sanoo lähtiessään ovia päin. Hän pysähtyy hetkellisesti Malfoyn eteen, vilkaisee tätä vaivaantuneena ja jatkaa sitten matkaansa.
-Juo tämä pullo kokonaan mennessäsi nukkumaan. Älä säikähdä, jos alat tuntemaan huonoa oloa tai kipua kehossasi. Ne kuuluvat asiaan, matami Pomfrey aukaisee suunsa taas. Potter ottaa vastaan pienen lääkepullon ja nyökkää ymmärtäneesti.
-Älä tee äkkinäisiä liikkeitä tänä päivänä tai ne kipeytyy entisestään. Pidä tätä sidettä huomiseen asti, nainen ohjeistaa asiallisesti. Harry katsahtaa vatsassaan olevaan siteeseen, joka kiertää hänet selästä asti.
-Siinä taisi olla kaikki tärkeimmät. Aivan... Kuulehan, olen todella pahoillani tapahtuneesta, matami Pomfrey sanoo yhtäkkiä. Rohkelikolle tulee vielä surkeampi olo. Kaikki taitavat jo tietää tapahtuneesta. Hoitaja lähtee toimistoonsa sillä aikaa, kun poika rypee pahassa olossa yksinään.
-Harry... Malfoy kävelee hänen luokseen. Rohkelikko nostaa päänsä hieman säikähtäneenä ja alkaa tuijottamaan luihuista. Hänen katseensa muistuttaa suloista koiranpentua.
-Miten sinä voit...? Draco kysyy huolestuneena. Harry kääntää katseensa takaisin lattiaan. Hän kohauttaa olkiaan hiljaa. Malfoy tiesi hänen olleen edelleen katkera siitä, että tämä oli paljastanut rohkelikon haavat.
-Kulta... Sano jotain. En halua sinun vihaavan minua, koska tahdoin vain sinut mahdollisimman nopeasti kunnolliseen hoitoon. Et tiedäkään kuinka paljon murehdin niistä haavoista, luihuinen henkäisee haikeasti.
-Mikset sinä ollut täällä, kun minua hoidettiin? Harry kysyy särkyneesti.
-Olen pahoillani... Minut passitettiin tunnille ja pelkäsin, ettet tahdo nähdä minua kun kerroin noista, Draco vastaa tarkoittaessaan syviä naarmuja arpinaaman vatsalla.
-Sinä suojelit minua... Miksen tahtoisi nähdä sinua? Potter mumisee kääntäessään taas suloisen katseensa luihuiseen. Draco huokaisee helpottuneena istuessaan tuon viereen.
-Rakastan sinua. Enemmän kuin uskotkaan, hän sanoo hiljaa siirrellessään rohkelikon hiuksia pois tämän otsalta. Harry meni lähemmäksi ja halasi häntä.
-Tahdon sinun rakastavan minua aina, poika kuiskaa varovaisesti. Malfoy alkaa hymyilemään ottaessaan halin vastaan ja silitellessään nyt toisen paljasta selkää.
-Rakastan sinua aina. Älä huoli, hän vastaa sydämellisesti. Potter pistää päänsä nojaamaan poikaystävänsä olalle.
-Miltä sinusta tuntuu tällä hetkellä, Harry? Draco kysyy kiinnostuneena.
-Uhm... Pelottaa vähän... Mutta samalla taas olen kiitollinen, että sinä olet siinä, rohkelikko vastaa katsellessaan pidemmän kaulaa.
-Voi sinua... Mikä helpottaisi pelkoasi? luihuinen hymähtää kuunnellessaan toista tarkkaan. Harry irrottaa otteensa nyt kokonaan toisesta, katsoo häntä tarkkaan ja sanoo:
-Voitko luvata, että sinä olet se, joka vie minun neitsyyden?
Draco alkaa hymyilemään sataprosenttisen lupautuneena.
-Tietenkin. Vain minä saan tehdä sen, hän vannoutuu. Potter punastuu hieman.
-Toiseksi... arpinaama äännähtää varovaisesti. Malfoy katsoo toista yllättyneenä. Vieläkö rohkelikko tahtoo jotakin?
-... Voisimmeko kertoa kaikille meistä? Harry jatkaa. Luihuisen sydän hypähtää kurkkuun.
-Täh? Pilailetko?! hänen suunsa loksahtaa auki. Potter pudistaa hieman säikähtäneenä päätänsä.
-Siis tahdotko... Siis tarkoittaako tämä... Että voin suudella sinua joka päivä jatkuvasti muiden nähden?! Emmekä huolehdi siitä, että joku näkee?! Oletko varma?! Draco kiljaisee innostuneena.
-Niin, Harry vastaa hämmentyneenä.
Malfoy hypähtää toisen kimppuun pussailemaan tämän kasvoja.
-Draco! Potter naurahtaa pitkästä aikaa. Kun vaaleahiuksinen on käynyt koko kasvot läpi, hän menee huuliin kiihkeästi suudellen. Harryn sydän sykkii rajusti tuntiessaan toisen kielen omallaan. Draco piteli toisella kädellään rohkelikon poskia ja toisella hänen alaselkäänsä.
-Mmh... Harry mutisi lopettaessaan suutelemisen. Draco kosketteli vielä kerran lyhyemmän huulia, kunnes siirtyi taaksepäin.
-Ethän pelästynyt? Olen vain niin innoissani. Voin kertoa vihdoin kaikille sinun kuuluvan minulle, hän kertoo silmät kirkastuen. Harry pudistaa päätänsä nopeasti.
-Se tuntui hyvältä. Mutten tahdo täällä... hän kuiskaa ujosti.
Malfoy virnistää ja kumartuu lähemmäs.
-Koeta kestää... Nimittäin nyt en päästä sinua läheltäni enää tuntienkaan aikana. Koskettelen vain huuliasi ja näytän muille kuinka onnellinen olen sinun seurassasi, hän sanoo ilkikurisesti. Harry tökkäisee toisen kauemmaksi.
-Draco! hän parahtaa nolostuneena. Malfoy naurahtaa hyvillään mennessään taas suoraan. Rohkelikko silmäilee pidemmän sivuprofiilia. Hän tulee nyt itse lähemmäksi ja alkaa nuuskimaan toisen kaulaa.
-Mitä sinä teet? Draco kysyy irvistäen.
Harry pysyy hetken hiljaa. Hän laittaa kätensä hiljalleen luihuisen reidelle.
-... Tahdon sinua... tämä vastaa lopulta. Dracolle tulee kylmät väreet.
-Hei! Yritätkö kiihottaa minua? hän alkaa puremaan huultansa. Harry perääntyy, katsoo tätä hetken, kunnes kääntyy lattian suuntaan.
-Olenko sinusta vain kiimainen teini? hän kysyy taas murheellisena. Draco naurahtaa laittaessaan kätensä toisen olalle.
-Miksi sinä tuollaisia kyselet? En todellakaan ajattele sinusta tuollaista. Sitä paitsi jos et suostuisi rakastella kanssani, olisin ennemmin huolissani siitä. Olitpa kuinka haluava tahansa niin minua ei ikinä haittaa se. Koske kehoani aina kun siltä tuntuu, hän selittää ilkikurisesti. Harry heittää tähän epäilevän silmäyksen.
-Nauroit minulle. Teetkö tästä pilaa? hän tuhahtaa esittäessään vihaista.
-En! Draco huudahtaa ripeästi.
-En usko sinua, Harry mutisee kireästi. Malfoy katsoo toista häkeltyneenä, kunnes tajuaa hänen leikittelevän.
-Tuhma poika... luihuinen kuiskaa laittaessaan kämmenensä lyhyemmän solisluiden kohdalle. Harry muuttuu tulen punaiseksi hetkessä. Hän tirskahtaa kepeästi, kunnes pistää kätensä nopeasti suunsa eteen. Malfoy virnistää.
-Ujostelet edelleen, vaikka nautit tästä... hän naurahtaa huvittuneena.
Harry ottaa kätensä pois ja vie sen hänen iholla olevan luihuisen kädelle. Hän hymyilee onnellisesti, joka saa Dracon huokumaan iloisuutta. Harry vihdoin oli hyvällä mielellä. Se, jos mikä oli parhain asia pitkiin aikoihin.

To The Boy I LoveWhere stories live. Discover now