To The Boy I Love

Hermione Ymmärtää

Harry istahtaa takan ääreen ollessaan Rohkelikkotornin oleskeluhuoneessa. Hän pistää vihreän omenan pöydälle asettaessaan kipeää jalkaansa hyvin. Harry nostaa sen jälkeen paitansa kurkkuun asti ja huomaa rintakehällään olevan ison mustelman. Hän koittaa mustelmaa, joka on kosketusarka. Harry päättää jättää mustelman siihen katsellessaan vihreää omenaa pöydällä. Vihreästä väristä tulee mieleen Luihuinen. Dracon suloiset kasvot ilmestyvät Harryn mieleen...Luihuisen ilkikurinen ilme, joka muuttuu lempeäksi hymyksi Harryn ollessa läsnä. Kauniit kylmänharmaat silmät, jotka katsovat Potteria aina niin mietteliäänä. Eikä unohdeta hänen platinanvaaleita hiuksiaan, jotka ovat kammattu tyylikkäästi. Mikä tämä tunne on Harryn kehossa. Pelkkä ajatuskin Malfoysta saa hänen sydämensä hakkaamaan kivuliaasti. Nyt kun Harry miettii.. Onko hän koskaan vihannut Dracoa pelkän luonteen takia, vai onko tässä jotain muutakin. Ehkä hän on ollut kateellinen tai halunnut huomiota? Vaikka Malfoy ja Potter ovat olleet riidoissa jo viisi vuotta, niin onko Harry koskaan tahtonut Dracolle pahempaa kuin jälki istunto tai muu rangaistus, joka ei vahingoittaisi tätä liikaa? Mistä Harry voisi tietää milloin tämä oli oikein alkanut? Oliko tämä edes ihastumisen tunnetta? Harry huokaisee hermostuneena syvään ja katsoo taas vihreää omenaa tarkkaan.
-JÄTÄ MINUT RAUHAAN! TYHMÄ OMENA! hän karjaisee hiljaa. Harryn aivot ovat menneet niin solmulle, ettei häntä haittaa puhua omenalle. Hän toivoisi, että omena voisi kertoa tälle vastauksia, mutta turhaan. Vihreä omena kököttää pöydän päällä kuin odottaen, että se syötäisi.
-Olen tulossa hulluksi vai mitä? Harry kysyy itseltään. Hän ottaa omenan ja aukaisee suunsa puraistakseen. Hän laittaa nopeasti kuitenkin suunsa kiinni nähdessään jotain odottamatonta. Omenaan ilmestyy huulet!? Harry kiljaisee ja heittää äkkisesti omenan lattialle.
-Ai... Hei! Mitä sinä siellä oikein touhuat?! omena karjaisee lattialla.
-Se-se... SE IHAN OIKEASTI PUHUU! Harry kiljuu.
-Potter, hei?! Oletko siellä?! omena huudahtaa tutulla äänellään. Harry tunnisti omenasta tulleen äänen.
-Malfoy? hän kuiskaa yllättyneenä.
-Potter?! Nosta se omena ylös! Draco karjaisee omenassa. Harry istahtaa lattialle, ottaa omenan ja katsoo siinä olevaa suuta.
-Puhuitko sä yksinään siellä? Draco kysyy.
-EN! TI-TIETENKÄÄN! MINÄ VAIN... Harry kertoo paniikissa.
-Ihan rauhassa. Haha, söpöä... Draco vastaa nauraen.
-Mitä? Harry kysyy punastuneena.
-Mitä? Öh, siis... Tuliko rintaasi mustelma? Näytä, Draco vastaa äkkiseltään. Harry jähmettyy ja laittaa kätensä hiuksilleen, jotka sojottavat minne sattuu.
-Näetkö sinä minut? hän kysyy.
-Tietysti minä näen sinut. Tämä on eräänlainen loitsu. Mutta näyttäisitkö nyt sitä kohtaa? Draco selittää omenassa. Harry katsoo nolostuneena omenaan. Jos Dracon huulien tarkkaileminen melkein syödyssä omenassa on pelottavaa, niin kuinka pelottavaa on näyttää puhuvalle omenalle paljasta pintaa?
-Ehei, enkä näytä. Kaikki on ihan kunnossa, Harry päättää vihdoin.
-Hah, Potter on ujo...Ei sitten väkisin. Tule ensiviikon tiistaina tuntien loputtua kirjastoon. Odotan sinua siellä, Draco virnistää omahyväisenä. Harry punastuu ja peittää nopeasti naamansa, ettei Malfoy näkisi sitä. Omenassa oleva suu virnistää vielä kerran ennenkuin kuuluu poksahdus, jolloin se katoaa. Harry jää tuijottamaan jälleen tavallista omenaa järkyttyneenä. Hänellä meni ruokahalu, joten laittaa hedelmän takaisin pöydälle.
-Se oli vain Malfoy... Pelkkä Malfoy, Harry toistaa mielessään.
Hän on juuri aikeissa mennä poikien makuusaliin, mutta joku ehtii tulla oviaukosta oleskeluhuoneeseen.
-Hermione? Harry katsahtaa hengästynyttä ystäväänsä.
-Harry! Voi hyvänen aika. Sinusta ja Malfoysta puhutaan edelleen suuressa salissa! Ettekö voineet olla yhtään varovaisempia? Hermione kiljaisee henkihieverissä.
-Etkös sinä juuri minulle sanonut, ettei kannata välittää toisten mielipiteistä? Harry nyrpistää nenäänsä ja katsoo takaisin takkaan, jossa leimuaa tuli. Hermione huokaisee, kävelee Harryn eteen ja istuutuu lattialle.
-Niinhän minä sanoin... Krhm. Tässä, minun piti tuoda tämä sinulle. Ginny nolostui niin paljon, että juoksi luultavasti johonkin itkemään... Öh, niin. Avaa se, Hermione ojentaa pienen lahjapaketin Harrylle.
-Antoiko hän sen sinulle Ginnyn puolesta? Harry kysyy ottaessaan lahjan vastaan.
-Kyllä, Malfoy antoi tämän minulle Ginnyn puolesta. Sattuuko sinulla edelleen jalkaan? Hermione vastaa. Harry nyökkää avatessaan lahjaan. Hän suorastaan järkyttyy nähdessään paketin sisällä olleen kirjeen.
-Mitä nyt? Hermione kysyy huolestuneena. Harry antaa kirjeen hänelle.
-"Nähdään kirjastossa tiistai iltana tuntien jälkeen. Puhutaan siellä", Hermione lukee kirjettä ymmärtämättä mikä tässä olisi niin huolestuttavaa.
-Miten näin voi käydä... Harry mutisee järkyttyneenä laittaessaan kummankin käden naamansa eteen.
-Mikä tässä nyt on vialla? tyttö kysyy hämmentyneenä.
-Ei mikään, mutta kun DRACOKIN on siellä silloin ja juuri tuohon aikaan! Hänkin halusi nähdä! Harry karjaisee hermostuneena. Hermione katsahtaa tähän mielenkiintoisena.
-Vainiin. Olinko siis oikeassa? hän vastaa. Harry raottaa naamalla olevia sormiaan niin, että hänen silmänsä näkyvät.
-Täh? poika kysyy ymmällään.
-Mainitsit juuri Malfoyn etunimen. Eikö se jo tarkoita, että olette paljon läheisempiä? Hermione selittää. Harry kalpenee.
-E-ei, kun siis... hän yrittää selittää, kunnes Hermione huokaisee syvään.
-Ja hän pyysi sinut kirjastoon. Niin mitähän varten? Oletteko ennenkin sitten viettänyt aikaa kahden? Usko pois Harry, tykkäät Malfoysta. Kyllä minä uskoisin sinun selityksiä, mutta kun aina puhut Malfoysta, niin punastut. Olet liian läpinäkyvä, Hermione selostaa rauhallisesti. Harry ottaa kädet naamaltaan.
-Aiotko kertoa Ronille? hän kysyy.
-En, Hermione vastaa hymyillen.
Harry huokaisee helpotuksesta.
-Mutta jotain sinun on tehtävä Ginnylle. Tästä ei tule helppoa, Harry. Ei sitten yhtään, Hermione jatkaa tiukasti.
-Niin. Kyllähän minä sen tiedän... En halua hänelle mitään pahaa, mutta... En vain pidä Ginnystä sen enempää, Harry vastaa synkkänä. Hermione nyökkää.
-Ei kukaan voi pakottaa sinua tykkäämään kenestäkään. Se on vain sinun päätöksesi, hän sanoo ymmärtäväisesti. Harrysta tuntuu helpottuneelta, kun voi puhua Hermionelle. Hän on ainoa, joka yrittää edes auttaa tätä. Mitä Roniin tulee, niin hän ei varmasti ottaisi tätä näin rauhallisesti.
-Hermione... Harry sanoo yhtäkkiä.
-Niin? tyttö vastaa.
-En usko, että minusta ja Dracosta voisi tulla mitään muuta kuin vihollisia. Ei todellakaan hänen perheensä takia... Harry kertoo hiljaa.
-Mitä yrität sanoa? Hermione kysyy hämillään.
-Pitäisikö minun yrittää Ginnyn suhteen? Harry tarkentaa. Tyttö katsahtaa häneen pelästyneellä ilmeellä.
-Harry?! Oletko tosissasi? Ei Ginnyssä mitään väärää ole, mutta aiotko satuttaa häntä vielä enemmän sillä, että yrität olla hänen kanssaan vaikka et pidä hänestä?! Sinulla on kaksi vaihtoehtoa nyt. Joko annat olla ja satutat häntä tai sitten yrität ja satutat tätä vielä enemmän, Hermione kivahtaa. Harry katsoo jalkojaan. Hän ymmärtää Hermionen pointin, mutta samalla häntä mietityttää Ronin mielipide siitä kuinka Harry kertoo ettei pidä Ginnystä sen enempää.
-Älä huolehdi, Harry. Jos joku ei ymmärrä tilannettasi, niin se on hänen oma häpeä! Hermione huikkaa lempeästi ja nousee ylös. Harry nyökkää noustessaan itsekin.
-Onko Ron muuten vielä suuressa salissa? poika kysyy.
-Joo, on hän. Näytti itsekin aika säikähtäneeltä, Hermione mutisee. Harry jää tuijottamaan takkatulta, josta lentelee punaisia kipinöitä, ja joka rätisee vähät väliä. Häntä pelottaa, vaikka onkin selvinnyt pahemmasta. Dracon ja Ginnyn kohtaaminen samaan aikaan samassa paikassa ei kuulosta Harryn lempi puuhalta. Valitseeko hän loppujen lopuksi sittenkään oikein?

~~~~
Heippa!
Ää täs on ollu taas pari päivää väliä, mutta eipä mitään! Sarja jatkuu niinkuin ennenkin ja hurjaa vauhtia mennään eteenpäin! Saa nähdä mitä tulevaisuudessa voi tapahtuakaan...