Tylypahkan pikajuna

5.3K 110 46
                                    

Harry astelee kärryjä ohjaten King's Crossin asemalle. Hän tutkailee tyytyväisenä ympärilleen ja huomaa monia velhoja sekä noitia kävelemässä kohti laituria  9 ¾. Taas yksi vuosi ilman Dursleyta. Harry ei voisi olla iloisempi päästyään jälleen Tylypahkan noitien ja velhojen kouluun. Mitä voisikaan viides vuosi tuoda tullessaan?
    Harryn ollessa laiturien 9 ja 10 välissä, hän vilkuilee ympärilleen, jottei jästit kiinnittäisi huomiota häneen juostessaan tiiliseinän läpi Tylypahkan asemalle. Harry on juuri juoksemassa tiiliseinään päin, mutta hän törmääkin toiseen kärryyn. Jästit katsahtavat kahteen kärryyn, jotka tömähtävät maahan. Hedwigin kova rääkäisy peittää aseman äänet kokonaan. Harry nousee nopeasti pystyyn rauhoittelemaan Hedwigiä, joka yrittää lennellä häkistä pois. Pöllön rauhoittua, Harry menee katsomaan kehen oikein törmäsi.
-Anteeks. En huomannu, kun siis olin just menossa tosta... Öh? Harry yrittää auttaa törmänneen tyypin ylös, kunnes huomaa hänellä olevan kauniit platinanvaaleat hiukset. Harryn perivihollinen Tylypahkassa... Draco Malfoy.
-Potter! Draco Malfoyn kylmän vaaleat silmät katsahtavat häneen inhoten. Harry ei voi uskoa silmiään. Miksi juuri hänen piti törmätä Malfoyhin? Ja juuri ennen kuin koulu edes on alkanut.
-Moikka vaan, Draco... Harry mutisee tympiintyneenä. Hän menee kasaamaan kärryänsä takaisin paikalleen välittämättä maassa lojuvasta Dracosta.
-Odota vain, kun isäni kuulee tästä. Hän hermostuu pahemman kerran kuullessaan sinun törmäävän minuun ennenkuin koulu edes on alkanut, Malfoy virnuilee noustessaan jaloilleen.
-Anteeksi nyt vain, mutta sinä olit se, joka minuun törmäsi! Harry inttää hermostuneena vastaan.
Kärryn olevan taas kunnossa, Harry juoksee nopeasti seinään päin jättäen Malfoyn laiturille.
    Harry kävelee junan sisälle yrittäessään etsiä ystäviään Hermione Grangeria ja Ron Weasleyta.
-Harry! tutunkuuloinen ääni hihkaisee Harryn edessä. Se on Hermione.
-Hermione! Harry juoksee halaamaan ystäväänsä. Hän näkee Ronin istuvan osaston penkeillä hymy huulissaan.
-Ron! Harry juoksee halaamaan häntäkin.
-Moi, Harry! Oliko hyvä kesä Dursleyden seurassa? Ron kysyy, vaikka tietääkin jo vastauksen.
-Ei todellakaan. Tuli jo ikävä velho maailmaa. Dursleyt tiukasti kielsivät edes teille kirjoittamisen... He sanovat vain, että saan seuraavan lomani nukkua pihalla, jos edes puhun teistä! Harry istahti huokaillen Ronin viereen. Hermione kipitti itsekin istumaan poikia vastapäätä.
-En tajua, miten olet kestänyt niitä tähän asti? Ron vastasi ymmällään. Harry alkoi itsekin miettimään miten hän oli kestänyt Dursleyta jo 15 vuotta.
Hänen oli vain pakko tehdä se, jotta voisi asua talossa. Tosin Harrylle olisi ollut ihan sama, jos hän olisi asunut sillan alla Dursleyden sijaan.
-Noh, noh, Ron. Dursleyt ovat Harryn sukulaisia. Tietenkin hänen on kestettävä heitä, Hermione sanoo ottaessaan kirjaa laukustaan.
-Mutta hehän ovat aivan ka...Ron yrittää sanoa, mutta lopettaa lauseensa kesken Hermionen mulkoillessa häntä pahasti.
-Ei se mitään, Hermione. He oikeasti ovat aivan kamalia, Harry sanoo rauhallisesti. Hän tuntee olonsa jo nyt paljon kodikkaammaksi kuin Dursleylla koko kesänä. Hän ei malta odottaa pääsemistä jälleen Rohkelikko torniin pelaamaan velhoshakkia ystäviensä kanssa. Tai syömään mahtavaa ruokaa suureen saliin. Eikä unohdeta Harryn mieleisintä asiaa. Huispausta. Hän on melkein jo unohtanut kuinka ihanaa on olla tulisalaman kyydissä ja liidellä monen kymmenen jalan korkeudessa.
-Harry! Hermionen ääni huudahtaa jälleen maanpäällä. Harry oli unelmoinut niin tarkasti, ettei ollut kuullut ilmeisesti todella kiinnostavaa keskustelua Hermionen loukkaantuneesta ilmeestä päätellen.
-Mitä? Harry kysyy hämmentyneenä.
-Sanoin vain, että Professori Vauhkomieli opettaa toista vuotta Tylypahkassa. Ministeriön mukaan hän halusi hyvittää tekonsa edellisen vuoden takia, Hermione kertoo rauhallisesti katsoessaan Harrya.
-Vauhkomieli? Harry kysyy hämmentyneenä. Harrylla on huonoja muistoja viime vuodestaan. Silloin pidettiin suuret kolmivelhoturnajaiset, johon Harry osallistui vale Villisilmä Vauhkomielen takia. Sinä vuonna hän todella luuli viettäneensä viimeiset päivänsä. Kun hän yritti päästä kilpailija toverinsa Cedric Diggoryn kanssa yhdessä voittoon, he joutuivatkin ansaan ja Cedric kuoli. Tiedät-kai-kuka kuitenkin palasi ja on varmaan tällä hetkellä punomassa uutta juonta kukistaa kuuluisa Harry Potter. Nyt Harry kuitenkin tietää pari kuolonsyöjää. Yksi niistä on Lucius Malfoy. Tarkoittaako se siis sitä, että Dracokin olisi? Eikai nyt sentään?
-Mietit tosiaan jotain tärkeää. Mikä hätänä? Ron kysyy hämmentyneenä poissaolevalta Harrylta, joka tuijottelee eteensä.
-Kerron teille erään asian Tylypahkassa. Harry vastaa salaperäisenä.
-Onko se jotain pahaa? Hermione kysyy huolestuneena.
-En tiedä... En tosiaan tiedä, Harry kohauttaa olkiaan.
Kärrynoita kävelee käytävää pitkin kohti Harryn ja kumppanien osastoa.
-Saisiko olla jotain? kärrynoita kysyy tavalliseen tapaan. Hermione puhdistaa päätänsä, mutta kumpikin pojista nousee ripeästi pystyyn. Ron ostaa Bertie Bottinsin joka maun rakeita ja pari suklaasammakkoa. Hänen mennessä takaisin istumaan, Harry jää valikoimaan omia herkkujansa. Valittuaan mitä ottaisi, Harry vilkaisee vasemmalle käytävän päähän. Siellä seisoskelee Draco Malfoy puhumassa Pansy Parkinsonille.
-Antaisitko rahasi? kärrynoita kysyy Harrylta. Harry säpsähtää ja ojentaa rahat nopeasti.
-Kiitti, hän sanoo ja menee istumaan.
-Saat kyllä selittää mistä on kyse... Hermione hymähtää lukiessaan kirjaansa. Harry huokaisee ja alkaa sitten napostelemaan Ronin kanssa herkkuja.


~~~~~

Terve kaikille! Tässä oli tosiaan mun ihka ensimmäinen jakso ja tarina täällä puolen. Toivottovasti tää oli nyt lukemis kelpoinen ja toivottavasti virheitä ei ollu hirveesti :'D Mielipiteet on tervetulleita 💕!

To The Boy I LoveWhere stories live. Discover now