Kenkien kopina kaikuu joka puolella, kun Dean, Ron, Hermione ja Harry seuraavat professori Vauhkomieltä pimeyden voimilta suojautumisen tunnille. Jokaisella riitti kiirettä seurata omaa ryhmäänsä, sillä moni eksyi aina vähän väliä vääriin ryhmiin väenpaljouden takia.
-Eikö täällä voi liikkuakaan normaalisti... Harry kuuli Vauhkomielen mörisevän kulkiessaan kaikkien edellä. Heitä oli runsaasti enemmän mitä ykkösluokkalaisia, jotka taapersivat isoäänisesti vanhempien ohi. Saattoihan se johtua siitäkin, että luihuisen vitosluokkalaiset olivat tulossa samalle tunnille, mitä rohkelikot ja siksi heidän joukkonsa näytti niin isolta. Hetken Harry yritti olla vilkuilematta ohimeneviä oppilaita ja keskittyä pysymään ystäviensä lähellä, kunnes hänet sai pysähtymään jokin asia välittömästi... Joku koski tämän sormia, piti niistä hetken kiinni ja katosi sitten ihmismassaan. Harry jäätyi kankeana paikoilleen ja hänen hengityksestä tuli jatkuvasti vain raskaampaa.
-Jacob? Hän henkäisi hiljaa kääntyessään ympäri nähdäkseen korpinkynteläisen. Tuosta kosketuksesta ei voinut mitenkään erehtyä. Mutta miksi ihmeessä Jacob vain katosi paikalta? Hän varmasti suunnitteli koskevansa arpinaaman sormia, eikä sen taatusti ollut tarkoitus olla vahinko. Harryn tapittaessa tarkkaan isoa ihmismassaa, rohkelikot alkoivat pikkuhiljaa kadota, jolloin seuraavana oli vuorossa luihuiset, jotka pysyivät visusti taaempana toista tupaa. Malfoy näki arpinaaman etsivän katseen, joten pysähtyy tämän eteen.
-Ketä etsit? Hän kysyy kiinnostuneena. Potter kavahtaa hereille ajatuksistaan ja silmäilee nyt pidempää.
-En mitään enää! Hän hymyilee pienesti pistäessään kämmenet piiloon hihoihinsa. Dracon poskille ilmestyy pienehkö puna, jonka rohkelikko oli aiheuttanut hänen hymyillessä ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Harry taisi itsekin tajuta tehdessään oudosti, kun oli hymyillyt, joten kääntää kasvonsa kohti lattiaa. Ihan kuin hän olisi unohtanut hetkeksi olevansa luihuisen kanssa riidoissa ja käyttäytynyt sen takia lämpimästi.
Malfoyn sydäntä se kosketti kaikkein eniten, sillä hänen elämänsä rakkaus seisoi suoraan edessään. Vaikka tuo suloinen poika hymyilikin hänelle, tämä kaikki tuntui siltikin pelkältä valheelta. Kuinka Draco tahtoisikaan kuulla Harryn suusta sanat, jotka varmistaisivat hänen mahdottoman rakkauden toista kohtaa. Kuinka paljon luihuinen olisi valmis tekemään arpinaaman puolesta, jos hän vastaisi myöntyvästi kysymykseen "Voitko rakastaa minua edelleen?". Harry nostaa kasvonsa ylös tomuiselta lattialta, katsoo hetken pitempää, kunnes kääntyy takaisin suuntaan johon oli alunperinkin tarkoitus mennä.
-Tuletko sinä, Malfoy? Crabbe huudahtaa parin metrin päästä kaksikosta. Arpinaama yrittää nähdä ystävänsä, mutta he ovat kadonneet käytävältä kokonaan.
-Äh, ei olisi pitänyt jäädä muista jälkeen... Hän tuhahtaa ärsyyntyneenä. Draco alkaa ohittelemaan ihastustaan, kunnes rohkelikko ottaa hänen paitansa hihasta kiinni.
-Mitä nyt? Malfoy kysyy hämillään lyhyemmältä.
-Tu-tuota... Ron, Dean ja Hermione menivät jo... En ole varma pystynkö... Harry änkyttää, kunnes hänen lauseensa jää kesken. Draco sujauttaa kätensä lyhyemmän kädelle ja alkaa vetämään poikaa mukaansa. Potterin silmät säkenöivät, kun näkee luihuisen hiukset hypähtävän joka askeleella ylös ja alas. Kaikki tämä tuntuu hidastukselta. Ikkunoista pilkistävä auringon loiste valaisevat tien tanssiville pölyhiukkasille.
-En tahdo sinun jäävän enää muista jälkeen, Draco kertoo rauhallisesti saattaessaan silmälasipäisen luokkahuoneen oville saakka, jossa professori Vauhkomieli odottelee.
-Anteeksi... Harry mutisee hiljaa.
-Pyydät turhaan, Malfoy sanoo ankarasti.
-Menkäähän sisälle, Vauhkomieli murahtaa möreällä äänellään kolmelle luihuiselle ja rohkelikolle.
-Harry! Ron huiskauttaa ystävälleen kolmannella penkkirivillä. Draco taluttaa pojan istumaan, kunnes jatkaa matkaansa Crabben ja Goylen kanssa etupenkeille.
-Ahaa. Nyt ymmärrän syyn miksi jäit sinne käytävälle, Dean kuiskaa poikien takana. Harry kääntyy punastuneena ystäväänsä.
-Dean! Käsitit väärin! Hän sähähtää nolostuneena.
-Okei, okei, jos niin sanot... Thomas irvistää salaperäisesti. Seamus, joka tuijottaa apeana tyhjyyteen Deanin vieressä näyttää siltä kuin olisi joutunut ankeuttajan kohteeksi. Harry silmäilee tätä kiinnostuneena, kunnes uskaltaa vihdoin avata suunsa.
-Seamus? Mikä vialla? Hän kysyy varovaisesti.
-Täh? Aa, öh... Ei mitään, Finnigan yskäisee raapiessaan samalla niskaansa. Harry nostaa kulmiaan uskomatta sanaakaan ystävänsä puheista.
-No, voitaisko jutella jossakin vaiheessa? Seamus kysyy salaperäisesti. Dean katsahtaa tähän hämmentyneenä.
-Mi-minun kanssa? Toki. Milloin haluaisit? Harry toteaa häkeltyneenä.
-Milloin tahansa, kun on hyvä hetki puhua, Seamus huokaisee syvään.
-Hetkinen nyt. Etkö tahdo jutella minulle? Etkö tahdo sanoa sanaakaan siitä mistä aikaisemmin ärsyynnyit? Dean rykäisee kateellisena.
-En, Seamus tuhahtaa ärsyyntyneenä, kunnes päättää lopettaa keskustelunsa siihen. Kireä tunnelma leijailee kahden pojan ympärillä, joten Harry ja Ron päättää kääntyä poispäin heistä, ja keskittyä oppituntiin.
-Kaikki teistä ovat varmaan lukeneet jo sanomani kappaleen, joissa kerrotaan miten täpärissä tilanteissa taistellaan vastaan, eikö niin? Vauhkomieli kailottaa luokan etuosassa. Harry vilkaisee epävarmana Ronia, joka katsoo tätä takaisin. He eivät olleet kuunnelleet ollenkaan annettuja tehtäviä, sillä olivat syventyneet keskusteluun muiden poikien kanssa.
-Tahtoisiko joku kertoa, miten näissä tilanteissa on yleensä toimittu? Mikä olisi ensimmäinen ajatuksesi ja liikkeesi taistelun alkaessa? Professori kysyy silmäillessään jokaista oppilasta vuoronperään. Hermione, joka istuskelee etupenkillä nostaa kätensä niin ylös, että nousee melkein penkiltään. Kaikki muut miettivät tarkkaan vastausta paitsi Harry, jonka ei edes tarvitse vaivata päätänsä koko asialla. Hän oli jokaisena vuotenaan Tylypahkassa joutunut taistelemaan Voldemortia vastaan aivan yksin.
-Kertoisitko sinä, Potter? Olet tietääkseni ainoa, joka on taistellut yhtä mahtavimpaa velhoa vastaan ja selvinnyt siitä aina. Aivan niin, uskon, että kaikki muutkin tahtoisivat kuulla miten teet sen, Vauhkomieli selostaa kopistellessaan työpöytänsä edessä edestakaisin. Kaikki kääntyvät arpinaamaan päin kiinnostuneena, jolloin hän muuttuu ihan punaiseksi.
-Mitä? Minäkö? Harry kysyy hämillään.
-Aivan niin. Pistähän töpinäksi! Mitä ajattelet silloin ja mikä saa sinut taistelemaan rohkeasti vastaan? Mikä kaksintaistelussa on tärkeää? Villisilmä kertoo tiukasti. Ron tökkäisee ystäväänsä kädestä, jotta hän tajuaisi aloittaa puhumisen.
-Krhm... Minulla on ollut paljon tukihenkilöitä, jotka ovat auttaneet minua. Öh, niin tuota. Ajattelen yleensä vain voittoa ja nopeita, mutta helppoja taktiikoita. Taistelen pelastaakseni toiset, luulisin. Kostan toisten puolesta... Kaksintaistelussa on tärkeää se, että saa toisen aseettomaksi. En ole oikein ajatellut asiaa muulla tavoin, Harry selventää kalpeana hikipisaran ilmestyessä hänen osalleen.
-Hienoa, kymmenen pistettä Rohkelikolle! Kuten huomaatte, tälläisiin asioihin ei voi oppia lukemalla kirjasta, siihen opitaan kokemuksen perusteella! Vauhkomieli kehuu hieman innostuneena. Rohkelikot alkavat taputtamaan hyvillä mielin ja huutelevat jäätyneelle Potterille riemuisia kommentteja, kuten "Hienosti tehty, Harry!" tai "Upeeta!".
-Hakee vain huomiota... Yksi luihuisista narisee ärsyyntyneenä etupenkillä. Draco, joka istuu tämän takana heittää paperipallon hänen takaraivoon.
-Mitä hemmettiä? Kyseinen luihuinen kysyy kääntyessään Malfoyhin.
-Älä ole kuin kateellinen pikku ipana, Draco ärähtää vihaisesti. Harry alkaa väkisin irvistämään, kunnes peittää huulensa kätensä taakse.
-Hiljaa! Vauhkomieli kajahtaa tiukasti, jolloin jokainen hiljentyy hetkessä.
-Noniin. Kysymyksenne lienee, miksi kysyin tälläisen kysymyksen? Kuten tiedätte ja varmasti muuten myös tajuatte tämän vaarallisuuden, kouluumme on tullut uusi uhka... Voldemortin säälittävät käärmeet ovat hyökänneet tänne hänen puolestaan ja käy oppilaiden kimppuun. Hyökkäyksiä ei ole nyt hetkeen ilmaantunut, mutta päätimme joululoman aikana, että käytämme aikaamme taisteluiden harjoittelemiseen ensiviikosta lähtien, jolloin jokainen tupa osallistuu samalle tunnille. Tästä teidän ei edes tarvitse haaskata aikaa miettimiseen, miten livistäisi näistä, sillä joka ikinen teistä taistelee ainakin yhdesti toista henkilöä vastaan. Professori Kalkaros taisikin kertoa minulle, että tälläinen tapaus on käynyt ennenkin, kun olitte toisella luokalla, eikö totta? Pian kaikki meistä osaa varautua tulevaan... Professori Vauhkomieli kertoo tarkasti. Harry muistelee toista vuottaan, jolloin hän muistaa taistellessaan Malfoyn kanssa. Dracokin näytti muistaneensa sen hetken, sillä vilkaisi takana olevaa rohkelikkoa virnistäen.
-En ymmärrä. Yrittääkö hän tappaa meitä? Ron puuskahtaa järkyttyneenä. Muttei hän todellakaan ollut ainoa, jota alkoi jännittämään hurjasti uutinen. Nimittäin Neville näytti siltä kuin olisi juuri pyörtymässä omalle penkilleen eikä heräisi enää ikinä. Harrylle tämä ei ollut ollenkaan iso asia, pikemminkin se tuntui todella jännittävältä ja palkitsevalta. Hän ei ollut käyttänyt sauvaansa pitkään aikaan, joten se alkoi tuntumaan vähän siltä kuin olisi ollut jästi, ei-taika tyyppi.
-Tästä voimmekin jatkaa ensiviikolla. Voitte poistua, Vauhkomieli rykäisee, kunnes kääntää selkänsä oppilaihinsa. Kaikki nousevat pakkaamaan tavaroitaan paitsi Harry ja Ron, jotka ihmettelevät tunnin olevan nyt jo lopussa.
-Täh? Loppuiko se muka jo? Weasley tähystää kelloa, joka on pykälässä.
-Oho. En edes tajunnut, Harry mutisee hämmentyneenä.
-Pojat! Keksin jotain, Dean ilmoittaa reippaasti heidän takanaan. Rohkelikko pojat kääntyvät kysyvästi ystäväänsä.
-Tiedän mikä voisi auttaa sinua rentoutumaan, Harry! Thomas hymyilee lempeästi napatessaan koulukirjansa laukkuunsa.
-Mikä? Potter kysyy kiinnostuneena.
-Meillähän on nyt lupa käydä valvojaoppilaiden kylpyhuoneessa. Se varmasti auttaa sinua unohtamaan hetkeksi kaiken tapahtuneen, Dean kertoo ideansa.
-Olet oikeassa. Unohdin aivan kokonaan, Weasley miettii ääneen.
-Valvojaoppilaiden kylpyhuone? Öh... Tu-tuota no voinhan minä yrittää. Mutta ei sinun olisi tarvinnut alkaa miettimään minun asioitani noin rankasti... Harry vastaa vaivaantuneena.
-Hienoa, se on sovittu! Dean hihkaisee lempeästi ottamatta toisen sanoja kuuleviin korviinsa.
-Kannattaa ilmoittaa siitä professori McGarmiwalle mahdollisimman ajoissa, jotta pääset sisään, Seamus kertoo yllättäen.
-Ai, okei. Kiitti tiedosta, Harry hymähtää yllättyneenä. Seamus nyökkää myöntyvästi, kunnes odottelee Deanin ja lähtee sitten hänen kanssaan edeltä kohti seuraavaa tuntia.
Ron ja Harry odottelivat kiharapäisen tytön heidän luokseen.
-Saakohan niistä kaksintaistelu harjoituksista tupapisteitä? Jos joo, niin meillähän on ylivoima muihin verrattuna. Onneksi Harry on meidän tuvassa, Lavender Brown ilakoi mennessään ystävänsä Parvati Patilin kanssa arpinaamasta ohi. Potter tuijottaa tyttöjä kulmat kurtussa.
-Eikai he oikeasti luule, että olen ainoa joka tämän asian hallitsee? Hän kysyy häiriintyneenä. Ron kohauttaa olkiaan tietämättömänä.
-En tiedä. Mut hei, eikö se ole nyt päivän selvä asia, että olet kaikkien mielestä paras? Olet kuitenkin Harry Potter, Weasley tuhahtaa pienehkö kateellisuus äänensävyssään.
-Sukunimeni tai arpi otsassani ei liity tähän mitenkään, Ron! Harry inttää hermostuneena.
-No, se tekee sinusta kuitenkin erilaisen ja paremman kuin muista, punahiuksinen mutisee hiljaa. Potter pudistaa päätänsä tympiintyneenä, kunnes lähtee raivostuneena pois luokkahuoneesta.
-Harry?! Mitä sinä sanoit, Ron? Hermione huutaa perään, kunnes kääntyy pisamanaamaiseen. Weasley ei anna minkäänlaista katsekontaktia, vaan tuijottaa pöydän naarmuista pintaa. Draco, joka on kuunnellut salaa heidän keskustelujaan etäämmältä, lähtee ripeästi Potterin perään. Hän juoksee käytäviä pitkin etsiskellen kadonnutta Harrya. Kaiken väenpaljouden seasta luihuinen voi huokaista helpotuksesta, kun löytää tummahiuksisen nojaamassa ikkunalautaan.
-Harry! Olet kamalan nopea, kun ehdit tänne asti! Draco moittii hengästyneenä, sillä aivan kuin olisi juuri juossut maratonin.
-Älä vain sano, että sekin johtuu arvestani... Potter mutisee.
-Miksi niin sanoisin? Draco kysyy hämmentyneenä.
-Koska kaikki muistuttavat aina arvestani ja sen mahtavuudesta... Minulle se vain on huono muisto, joka ei jätä minua rauhaan. Välillä minä vain mietin, miksi minun perheeni oli juuri se uhri eikä kenenkään toisen. Olen itsekäs, eikö niin? Rohkelikko ajattelee murheellisena, jolloin Draco tulee hivenen lähemmäs.
-En nää tuossa mitään itsekästä. Jokainen, joka sinua satuttaa, saisi joutua Azkabaniin! Hän vastaa tiukasti. Harry hymyilee sitä hymyä, joka ei ole aito, vaan pelkkä iloisuuden vastakohta. Hän ei ollut onnellinen juuri nyt. Ei ole ollut pitkään aikaan. Kaikki tuntui kääntyvän häntä vastaan, vaikka eihän se niin ollut. Häntä kehuttiin viime tunnilla todella paljon, muttei se tuntunut ollenkaan oikealta. Aivan kuin kaikki hyvä olisi ollut pelkkää haavetta. Draco katsoo huolestuneena lyhyempää, kunnes kumartuu pikkaisen alemmas, jotta heidän kasvonsa ovat samalla pituudella. Harry punastuu pikkuisen, muttei käännä katsettaan luihuisesta. Hänellä oli tavattoman kauniit silmät täynnä toivoa ja ymmärrystä.
-Mitä sinä tahdot minun tekevän? Malfoy kysyy hiljaa. Harry nielaisee ujosti tietäessään jo vastauksensa.
-...Voitko halata minua? Hän kysyy suoraan. Draco virnistää hyvillään, kunnes suoristaa selkänsä ja ottaa pojan syleilyynsä. Harry nojaa päänsä niin tiukasti kiinni toiseen, ettei näe enää mitään muuta kuin luihuisen mustan kaavun ja siinä olevan vihreän raidan. Draco silitti hiljaa arpinaaman tummanruskeita hiuksia samalla, kun katsoi pakkasen jäljiltä olevaa kauniin vaaleanpunaista taivasta. Hän antoi ajan vain vieriä toivoen, ettei joutuisi lähtemään ihastuksensa läheltä enää koskaan. Mistä sitä voisi tietää mitä huomenna tapahtuisi? Ehkä Harry oli silloin löytänyt jo jonkun toisen, häntä paremman. Ehkä Jacob tekee jotain rohkelikkoa satuttavaa. Tai Voldemort päättääkin ilmestyä ja uhata tämän tappoon asti. Harry kuunteli tarkkaan toisen sydämenlyöntejä, jotka menivät täysin samaan tahtiin kuin hänellä. Poika tiesi, että pitempi ajatteli jotain tärkeää, mutta mitä? Malfoy puristi poikaa tiukempaan haliin.
-Enää sinun pitäisi sanoa vain kyllä, hän kuiskaa.
~~~~
Hyvää perjantaita💖! Toivon teidän ensimmäisen etäopetus viikon olleen hyvä! olettehan muistaneet syödä sekä nukkua tarpeeksi? ✨🌹
Mua jännittää (hyvällä tavalla) tosi paljon, kun alan pääsemään lähemmäs erästä kohtaa, jota olen suunnitellut jo vähän kauemmin 👀... Itseasiassa kyseisen kohdan pitäisi tulla nyt ensi osassa.... Siihen mennessä siis näemme taas ~
Byee! 😍