Joonas
"Saaks tulla?" kysyn ensin koputtaen Vivecan huoneen oveen. "Joo" saan vastaukseksi, joten avaan oven ja laitan sidepaketit hänen pöydälle. "Onnee tai oon pahoillani, miten ton nyt haluu ottaa" hymähdän.
"Kiitos tai jotai?" Viveca naurahtaa maaten sängyllään sikiöasennossa. "Sattuuks mihinkää?" huolehdin. "Vähän mahaa mut kestän kyl" hän vastaa hymyillen hieman.
"En mä epäillykkää sitä. Mut anyways tossa olis noita, joku myyjä ne mulle anto et kai noilla pärjää, voit käyä sit itekki kaupassa kattoo. Sano vaa jos haluut puhuu jostaki, mulla ja Joelilla on aina aikaa sulle" kerron hymyillen.
"Kiitos. Ja joo, sanon" Viveca hymyilee ja nousee halaamaan minua. "Hyvä. Oot rakas" kuiskaan ja silitän hänen hiuksia. "Samoin" hän kuiskaa ja hymyilee takaisin.
Lähden takaisin olohuoneeseen jossa Joel jo odottaa minua. "No?" hän kysyy ja vetää minut syliinsä. "Mitä no?" naurahdan. "Saiks sä puhuttuu sen kans?" hän huokaisee.
"Joo. Rakas muista et tää on normaali asia, vaikka meille kaikille aika uus. Mut me opitaa kaikkee, eiks nii? Voidaa kattoo vaikka viikonloppuna et otettas Viveca studiolle matkaa ja se sais jutella Minnan kaa jos haluu" ehdotan.
"Onneks mulla on noi fiksu mies" Joel hymähtää ja painaa pusuja kasvoilleni. "Fiksusta en tiiä mut osaan minäki aatella järjen kanssa" virnistän.
~~~~~
Joel
Kävelemme Joonaksen kanssa studiolta Aleksin kämppää kohti. Hän halusi meidät suunnittelemaan sinne uuden albumin kantta. Hänellä itsellä oli aamulla huono olo, joten siksi emme tee sitä studiolla.
"Ai moi" Viveca huutaa hymyillen kävellessään meitä vastaan. "Moi, minnes sulla matka?" Joonas kysyy. "Sinne kauppaa. Tarvitteks te mitää?" hän kysyy katsoen meitä.
"Ei varmaankaa ku Porko kävi vasta eilen" totean. "Mut eiks sun muuten pitäis olla koulussa?" mieheni huomauttaa. "No-nosiis.." Viveca änkyttää ja katsoo maahan.
"Hei ei me sulle vihasii olla yhtää mistää" kerron ja vedän tytön halaukseeni. "Mulla sattu päähän ja mahaa ja pyörrytti vähäsen enkä pystyny keskittyy mihinkää ni se ope päästi kotia" hän selittää hiljaa.
"Okei. Kysele sit joltaki läksyt tai kato Wilmasta. Muista sit kans syyä ja juua tarpeeks, ettei oo verensokerit liian alhaalla" huolehdin silittäen hänen ruskeita hiuksia.
"Ihana ku ymmärrät" hän kuiskaa halaten minua tiukemmin. "Totta kai" hymyilen ja katson Joonasta joka liittyy myöskin meidän haliin. Kukaan ei tule koskaan ymmärtämään kuinka paljon nämä kaksi minulle merkitsee.
"Mut jospa jatkettas sitä matkaa" mieheni toteaa hetken päästä. "Joo. Laita viestii jos meet jonneki ja pidä itestäs huolta" kertaan meidän kävellessä suojatietä yli.
"Joojoo" Viveca naurahtaa hymyillen, käy antamassa vielä Joonakselle halin, ennen kuin jatkaa matkaansa kauppaa kohti. "Miten meillä on noi ihana tyttö" mietin ääneen katsoen hänen perään.
"En tiiä. Varmaa koska sillä on noi ihana iskä" Joonas virnistää ja vetää minut suudelmaan kanssaan. "Puhu vaa itestäs" hymähdän ja pörrötän hänen hiuksia.
Käännymme jatkamaan viimein jatkaa. Aleksi varmaan ihmettelee mikä helvetti meillä kestää, mutta meidän kahden kohdalla syy saattaa olla ihan mikä tahansa. Ja todella tarkoitan sitä.
Mistä sitä tietää jos jompi kumpi meistä sattuisi löytämään jonkun Lottokupongin ja siinä olisi monen miljoonan voitto, tai alkaisi panettamaan yhtäkkiä. Kaikki vain on mahdollista.
Yhtäkkiä Joonas kiljahtaa ja suurin piirtein hyppää syliini. Käännän katseeni taaksemme, lasken mieheni alas ja kyyneleet silmissäni lähden juoksemaan monen vuoden jälkeen elämäni edestä.
Kaikkihan olikin liian hyvin pitkän aikaa..
***
Meinasin sanoo jo et mitä nyt tapahtu mut vittumaisena se jää arvotukseks 😝