Maybe I was born to be broken // Joel x Joonas ✅️

44. Väärinkäsitys

Joonas

Kastelen itseäni, ennen kuin yhtäkkiä kuulen oven avautuvan. Ajattelen ensimmäisenä sen olevan Joel. Yllättävän nopeasti hän löysi meille vaatteet.

Jatkan peseytymistä. Yllättävän hyvin olen alkanut hyväksymään viiltoni. Toki siihen saattaa vaikuttaa Joelin aina yhtä kaunis puhe minusta, mutta siitä huolimatta.

Ehkä se elämä kuitenkin lähtee taas sujumaan. Kuten jätkätkin ovat sanoneet, kyllä asiat järjestyy. Varsinkin kun saan viettää Joelin kanssa aikaa.

Kuulen suihkuverhon siirtyvän. Yhtäkkiä aivoissani syttyy joku lamppu, ja tajuan avata silmäni. Katson hetken aikaa edessäni olevaa ihmistä.

Tässä taas huomaa kuinka hyvä tuuri minulla on. Tajuan vasta nyt viiltojeni näkyvän. Tämähän tästä vielä puuttuikin.

Joel

Riisun vaatteeni, ja menen suihkua kohti. Pysähdyn kuitenkin katsomaan mitä helvettiä nyt tapahtuu. Ihmeissäni yskäisen, sillä onhan tämä nyt aika mielenkiintoinen näky.

"Siinähän sä oot" äiti toteaa, ja katsoo minua, kuin tilanteessa ei olisi mitään ihmeellistä. Hän on siis kietoutunut tuohon vitun suihkuverhoon, ja Joonas taas on siellä suihkussa.

"Mitä vittuu nyt tapahtuu?" kysyn, ja mietin kyllä hetken aikaa miksi aina juuri minä joudun todistamaan kaikenlaista.

"No minä ajattelin että sinä oot siellä suihkussa ku lämmitettii tuo sauna nii olisin vaa kastellu itteni ja menny sinne mutta siellä oliki Joonas" äiti selittää.

En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa tämän tilanteen takia. Ehkä vähän molempia. Poikaystävääni ainakin näyttäisi ahdistavan tämä tilanne.

"No jos nyt voisit suoriintua siitä" ehdotan. Toivon todella äidin ymmärtävän ettei mene sanomaan yhtään mitään Joonaksen viilloista.

Ne ovat sen jätkän täysin oma asia, eikä edes minulla ole siihen mitään sanomista. Ei se ole parhain ratkaisu, mutta ei hänellä ole ennen ollut ketään jolle puhua.

Menen Joonaksen kanssa seinän taakse. Suihkumme on siis jotenkin epämääräisesti sellaisessa kolossa, minne ei näe. Ihan koska seinä ja suihkuverho on edessä.

"Kaikki ok?" kuiskaan. "Mm. Mua vaa pelottaa et Niina hakee mulle jotai apuu" blondi mutisee näpräten kynsiään. "Ei hae. Ei oo sen asia" vakuutan silittäen tuon olkapäätä.

"Suihku vapaa" äiti kommentoi. "Ooks sä jo valmis?" kysyn, samalla astuen suihkun alle. "No en nyt täysin" Joonas vastaa, ja tulee luokseni.

~~~~~

Joonas

Selaan puhelintani pyöritellen sormessani olevaa sormusta. Makaan sängyllä Joelin yli-iso huppari päälläni, hänen kollarit, ja tällä kertaa ihan omat villasukat jalassa.

En ole täysin varma missä Joel on. Varmaan muiden luona. Itse en jaksa olla sosiaallinen, mikä on aika yllättävää minun kohdalla, mutta kuitenkin. Kyllä minullakin on siihen oikeus.

Mietin hetken aikaa viitsinkö mennä katsomaan mitä paskaa minusta on taas kirjoitettu. Kuitenkin sortuisin viiltelemään, joten ehkä ei.

Jään kuitenkin miettimään asiaa pidemmäksi aikaa. Jos moni on sitä mieltä että olen huono ihminen, niin muuttaako Joelin sanat sitten mihinkään?

Jos hän haluaa vain yrittää piristää minua? Niinhän se kuitenkin on. Lasken hetkeksi puhelimen sängylle, ja tuijotan eteeni. Haluanko oikeasti lukea paskaa itsestäni, jos voisin olla tekemättä sen?

Lopulta päädyn kuitenkin katsomaan onko mitään uutta. Jospa se hoitaja oli oikeassa, ettei minulla ole mitään ongelmaa. Esitän vain, ja haen huomiota.

Kieltämättä, kyllähän tämä kuulostaa lapselliselta. Niin olen kyllä minäkin, ei siinä. Löydän jonkun arvostelun uusimmasta Ig-kuvastani, joten päätän katsoa sen.

Ei kai ollut kovin hyvä idea, sillä alkaa vain ahdistaa. Laitan puhelimen pois, ja nousen ylös sängyltä. Katson itseäni kokovartalopeilistä. Vittu miten läski olen.

Huomaan hengitykseni alkavan muuttua raskaammaksi. Päätän siinä samalla, etten mene sanomaan Joelille. En vittu voi olla niin heikko etten yhtä paniikkikohtausta kestä.

***

Ei oo hyvä idea ei... 👀

Huomiseen 👋