Joonas
En olisi uskonut vielä aamulla, että olemme täällä pitkästä aikaa. Tämä vain on aivan helvetin täydellistä. Liiankin. En ole tehnyt mitään ihmeellistä ansaitakseni tätä.
Tälläkin hetkellä roikun Joelin kaulassa ja hymyilen niin että poskiin sattuu. Ei varmaan kovin terveellistä, mutta en ole muutenkaan, joten mitäs pienistä.
"Joonas päästä irti. Mulla on sulle yks juttu" hän naurahtaa, ja pörröttää hiuksiani. Halaan häntä vielä hetken, ennen kuin päästän irti katsoen tätä kysyvänä.
Joel nappaa kädestäni kiinni, ja vie minut keittiöön. Leukani putoaa melkein lattialle samalla kun uusi itkukohtaus alkaa. Vittu kerrankin onnesta.
"Joel lopeta oikeesti mä kuolen" valitan. "Sori. Mä ku yritin vaa saada sut hymyilee, ja ennen kaikkee onnelliseks" hän sanoo muka surullisena. "Älä oo noi ihana" jatkan pyyhkien kyyneleitäni.
"No mutta, tuuhan istumaan" poikaystäväni sanoo, nappaa kädestäni kiinni, ja taluttaa minut istumaan. "Saisikos herralle olla viiniä?" Joel kysyy kuin mikäkin tarjoilija. Vain viikset ja hieno puku puuttuu.
"No mikä ettei" vastaan niin hienostuneesti kuin vain osaan. Pokkahan tässä meinaa pettää, mutta ainahan olemme näin lapsellisia. Enkä kyllä vaihtaisi sitä pois mihinkään.
"Joel" aloitan, ja katson blondia, helvetin komeaa miestä, suoraan silmiin. "Joonas" hän vastaa, ja silittää poskeani. "Mä rakastan sua enemmän ku mitää" kuiskaan hymyillen täysin aidosti.
"Mäki rakastan sua aivan helvetisti" hän kuiskaa, ja siirtyy yhdistämään huulemme. Hieman vaikeaa suudella kun hymyilen näin paljon, mutta antakaa minun nyt olla onnellinen!
"Mut sitä ruokaa. Ei olla syöty melkee mitää koko päivänä" Joel toteaa, pussaa hiuksiani, ja siirtyy pöydän toiselle puolelle. Aika romanttista syödä kynttilänvalossa.
"Et sä oo täs ajassa kerenny kokkaa.." totean miettien lähinnä itsekseni miten hän on saanut tämän kaiken valmiiksi. "En nii. Mut enks ookki taitava ku tällane on silti valmiina" hän virnistää.
"No oot" naurahdan. Alan hymyilemään entistä enemmän miettiessäni sitä mitä olen hankkinut Joelille lahjaksi. En tiedä olisiko hän halunnut sittenkin sen dildon ja kortsuja, mutta mennään tällä.
Joel
Hetken päästä olemme saaneet syötyä, joten nyt istumme sohvalla sylikkäin, ja katsomme ikkunasta ulos. Silittelen Joonaksen hiuksia.
Hänellä ei ole mitään tietoa siitä mitä seuraavaksi tapahtuu. Jännittää kyllä aika paljon, mutta ehkä tästä kaikesta selvitään ihan hyvillä lopputuloksilla.
"Oota rakas hetki" sanon, painan pusun pörröisiin hiuksiin, ennen kuin nousen sohvalta ja lähden makuuhuoneeseen. Huokaisen jännittyneenä. Nyt se olisi menoa.
Nappaan tarvittavan esineen matkaan, ja lähden takaisin. "Mitä sä suunnittelet?" Joonas naurahtaa ja yrittää katsoa, mitä piilottelen selkäni takana.
"En mitää" valehtelen näkyvästi. Otan kitaran selkäni takaa, ja istun sohvalle poikaystäväni viereen. Viritän kitaran nopeasti, ennen kuin katson Joonasta.
"Ooks sä valmis?" kysyn. "Joo kai ehkä?" hän vastaa edelleen hämmentyneenä, mikä on vain suloista. "Tästä lähtee" hymähdän, ja alan soittamaan ensimmäisiä sointuja.
"Mikään ei mennyt niin, kun me suunniteltiin. Rakennettiin unelmii, joista jäi vain betonii. Nyt sä pelkäät et tää meidän tie ei vie minnekään, et ei oo mitään. Mut rakas ei se mene niin" laulan niin hyvin kuin osaan, ja ennen kaikkea tunteella.
Joonas
En ymmärrä miten Joelilla voi olla noin täydellinen ääni. En tiedä mitä vielä on tulossa, jos tähän mennessä koko biisi on kuvastanut täydellisesti meitä.
"En mä tarvii linnaa tai palatsii, beibi mulle riittää kun sä oot siin. Sun rakkaus on mun seinät, ne kestää kaikki tuulet, joo. Minne ikinä sä meet, sinne minne jään, ku siellä missä oot ei oo ikävää. Sun rakkaus on mun seinät, ne kestää kaikki tuulet, joo. Mun koti on siel missä sä oot" hän jatkaa.
Katson Joelia silmiin hänen vain hymyillessä minulle. Tunnen silmieni kostuvan, mutta kun tämä hetki on vain liian täydellinen. Mikään ei voi pilata tätä.
"Lupaan et me pärjätään, etäisyyksiä emme pelkää, vaik erilleen meitä revitään, aion susta kiinni pitää. Mä voin kulkea kanssasi vaik läpi helvetin, ja sieltä takaisin. Mä lupaan et me pärjätään" tunnen alkavani itkemään samalla kun olen onnellinen pitkästä aikaa.
"En mä tarvii linnaa tai palatsii, beibi mulle riittää kun sä oot siin, sun rakkaus on mun seinät, ne kestää kaikki tuulet, joo. Minne ikinä sä meet, sinne minne jään, ku siellä missä oot ei oo ikävää. Sun rakkaus on mun seinät, ne kestää kaikki tuulet, joo. Mun koti on siel missä sä oot, mun koti on siel missä sä oot. En mä tarvii linnaa tai palatsii, beibi mulle riittää kun sä oot siin, sun rakkaus on mun seinät, ne kestää kaikki tuulet, joo. Minne ikinä sä meet, sinne minne jään, ku siellä missä oot ei oo ikävää. Sun rakkaus on mun seinät, ne kestää kaikki tuulet, joo. Mun koti on siel missä sä oot, mun koti on siel missä sä oot, mun koti on siel missä sä oot, mun koti on siel missä sä oot, mun koti on siel missä sä oot, mun koti on siel missä sä oot".
Hyppään Joelin kaulaan kun hän on laittanut kitaran sivuun. "Vittu miten paljon mä rakastan sua" kuiskaan, ennen kuin painan huuleni tuon vastaaville.
Tunnen hänen vetävän minua paremmin syliinsä työntäen samalla kielensä suuhuni. Suudelmasta tulee vähän vaikea, kun hymyilen ja kyyneliä valuu poskelleni, mutta ei se haittaa.
En tiedä mitä pitäisi tehdä tai ajatella tai sanoa. Olen vain niin helvetin onnellinen, ettei mitään rajaa. Ja tämä on oikeasti ihana tunne.
"Ihana nähä sut noin onnellisena" Joel kuiskaa hymyillen samalla silittäen poskeani. "Sä teet mut onnelliseks" kuiskaan katsoen häntä silmiin. Käperryn paremmin hänen syliinsä.
"Voiaanks vaa olla tässä" mutisen. "Voidaan. Vaikka kokonainen viikko" hän vastaa, ja silittää hiuksiani hellästi. Kierrän käteni hänen ympärille halaten tiukasti.
Tämä hetki on täydellisin koko elämässäni.
***
Vähä pitkä luku mut noh 🥲
YOU ARE READING
Maybe I was born to be broken // Joel x Joonas ✅️
Fanfiction(Valmis) Kahden miehen elämä ei ole millään tavalla täydellistä. Toisella on ongelmia leikkiä puukon kanssa, toinen ei oikein osaa puhua tunteistaan. Toisella alkaa olemaan vaikka ja mitä ongelmia, toinen ei oikein osaa enää auttaa. Nämä kaksi herra...
