81. Muistutus

140 12 2
                                    

Joonas

Halaan miestäni takaapäin hänen laulessa uuden biisimme kertosäkeistöä. Rakastan kuunnella hänen laulamista. Joelilla on oikeasti maailman paras lauluääni.. anteeksi Niko!

Pussaan häntä poskelle hymyillen, jolloin huomaan Nikon alkavan nauramaan kuunnellessaan Joelin laulua. Ilmeisesti tuo pusuni tuli myös matkaan, mutta naurusta päätellen sopii tähän.

"Vittu Joel sulla on nero mies!!" Niko kailottaa hetken päästä, ja tulee luoksemme. "Sen nyt oon aina tienny mut mitäs rakas Jonskuliini nyt teki?" Joel virnistää ja vetää minut kainaloonsa.

"Pussas sua mikä ensinnäki sopii tohon biisiin ja just tohon kohtaa ku UMK-pokaali Porkon perseesee, ja kaiken lisäks saisitte pussata keikalle ku vedettäs tää" Niko selittää nopeasti.

Menee hetki tajuta mitä koko jätkä selitti. "Aa no, kai mun huomionkipeydestä on jotai apuu" hymähdän. "No todellaki. Sait just pelastettuu Joelin ylitöiltä" hän virnistää.

"Miks mä joutusin ylitöihin?" Joel älähtää. "Mietippä sitä ku seuraavan kerran panette" Niko sanoo pokkana, taputtaa blondia olkapäälle ja lähtee kuuntelemaan mieheni kaunista laulua.

"Mut ei me oltu panemassa?" hän mutisee selvästi yrittäen ymmärtää mitä Moilanen haki tuolla takaa. Itse yritän pitää pokkani mahdollisimman hyvin.

"Joonas, Joel, tänne nyt!" Minna huutaa yhtäkkiä. Vilkaisen Joelia nopeasti, ennen kuin lähdemme juosten keittiöön. Itse ehdin yliajatella muutamaan sekuntiin kaikista pahimmat skenaariot siitä mitä on tapahtunut.

Joel

Kuulen Vivecan itkevän Minnan sylissä, ja pian huomaan syynkin. En tiedä mitä vittua täällä on taas säädetty, mutta Olli makaa maassa mustan silmän kanssa, ilmeisesti pyörtyneenä.

"Mä voin ottaa Vivecan" ilmoitan, ja otan tytön syliin. Lähden pois keittiöistä alkaen laulaa hiljaa, sillä olen saanut Joonaksenkin rauhoittumaan sillä, joten miksi en saisi lasta rauhalliseksi samalla tavalla? Hyvä kysymys.

"Niko!" Minna huutaa melkein heti, jolloin huolestun entisestään. Niko juoksee ohitseni, ja palaa takaisin. "Anna mulle, mee auttaa Joonasta ku se on paniikissa" hän selittää.

Nyökkään, annan Vivecan Nikolle, ja lähden keittiöön. "Mitä tässä on tapahtunu?" kysyn, samalla kietoen käteni Joonaksen ympärille hänen itkiessä hysteerisesti.

"Kulta ei oo hätää, mä oon tässä. Olli selvii kyllä, sillä on vielä monta hyvää vittuilun aihetta sulle" kuiskaan painaen pari pusua blondiin hiuspehkoon. Saan hänet jopa naurahtamaan.

"Olli kaatu ihan yhtäkkii ja löi silmäsä töhön pöyän kulmaa ja menin paniikkii ja Viveca alko itkee ja-" Minna selittää yrittäen kai kertoa miksei ole tehnyt mitään.

"Hei älä syytä ittees, nyt jos ettisit vaikka jonku bissen nii saatas toho silmää kylmää" neuvon silittäen Joonasta rauhallisesti vetäen häntä lähemmäs itseäni, jotta hän saisi turvaa.

"Aleksi tuu tänne" huudan. On aika mielenkiintoista kuinka monta ihmistä tähän tarvitaan, mutta tällä porukalla hyvinkin mahdollista. Tommikin on juuri nyt kaupassa, että hienosti menee.

Joonas

Tunnen yhtäkkiä kipua rinnassani, mistä panikoidun lisää. Ihan niin kuin kestäisin katsoa yhtä parhaista ystävistäni tuossa kunnossa, niin sitten lisäksi tällaista. Jee jee...

"J-joelh" kuiskaan itkuni seasta. "Mitä?" hän kysyy huolestuneena, ja ottaa molemmista käsistäni kiinni silittäen niitä rauhassa. "M-mua sattuu ri-rintaa" saan kerrottua, ennen kuin painan silmäni kiinni.

"Joonas ei mitää hätää, avaa jooko silmät. Olli selvii kyllä, Aleksi ja Minna pitää siitä huolen. Keskity hengittää mun kans samaa tahtii, en lähe minnekää tästä" Joel neuvoo nostaen minut syliinsä.

Lähdemme nähtävästi jonnekin rauhallisempaan paikkaan. Yritän itkuisena halata häntä tiukemmin, mutta voimat ei vain riitä. En edes muista milloin sain viimeeksi paniikkikohtauksen.

En myöskään muistanut miten perseestä tämä on. No, nytpä tulee muistutus. Kuulen Joelin alkavan laulaa hiljaa, joten yritän keskittyä sanoihin. "Hyvin menee" hän kuiskaa, ja painaa pusun hiuksiini.

"If they say, who cares if one more light goes out? In a sky of a million stars, it flickers, flickers. Who cares when someone's time runs out? If a moment is all we are, we're quicker, quicker. Who cares if one more light goes out? Well I do" hän laulaa silitellen selkääni.

Lopulta nukahdan siihen.

***

Vähän sekavaa taas mut no 🥲

Maybe I was born to be broken // Joel x Joonas ✅️  Место, где живут истории. Откройте их для себя