Tw?
Joonas
"No joko sä haluut lähtee? Tai siis pystyks?" Joel kysyy, ja pyyhkii kyyneleitä pois poskiltani. Ihme ettei hän ole kysynyt paniikkikohtaukseni syytä.
"Joo" mutisen, ja luon hymyn kasvoilleni. Ei se nyt täysin aito ole, mutta ei Joel ainakaan ala enempää kyselemään. Nousen hänen sylistä, ja lähden ovea kohti.
Haluan täältä mahdollisimman pian pois. Alle kuukauden sisään kaksi kertaa sairaalassa, ei kiitos. Ja varsinkin se mitä tapahtui jätkien lähdettyä...
Nappaan poikaystävääni kädestä kiinni, ja jatkan matkaa autolle kohti. Enhän minä sen tarkkaa sijaintia tiedä, mutta kyllähän nyt tunnistan Joelin auton ihan helposti. Jos ei muuten niin rekkarista.
"Mitä sä haluut tehä?" kyseinen mies kysyy minulta. "Olla sun kaa" vastaan ollen aikalailla ajatuksissani. En tiedä huomaako tuo sitä, mutta ei hän sano ainakaan mitään. Parempi niin.
~~~~~
"Joonas. Sulla ei nyt oo kaikki hyvin" Joel sanoo, ja tulee luokseni. Olen istunut hiljaa sängyllä tuijottaen seinää... jonkin aikaa. Ajantaju lähti joskus. Enhän minä tiedä milloin.
"Sua vaivaa joku" hän jatkaa, ja kiertää kätensä ympärilleni. Olen edelleen hiljaa. "Joonas? Haluuks sä puhuu jostain?" poikaystäväni kuiskaa, ja painaa pusun poskelleni.
Aukaisen suuni sanoakseni jotakin, mutta päädyn vain menemään Joelin syliin halaten tätä. "Mua mietityttää" kerron, vaikka se on kyllä huomattavissa.
"Mitä sä mietit?" tämä kysyy rauhallisesti, ja silittää selkääni. "Sitä ku te lähitte sieltä sairaalasta" vastaan, tuntien jännityksen valtaavan kehoni.
"Mitä tapahtu?". Tuota kysymystä pelkäsinkin. Kai se on pakko olla rehellinen. Ei kai tässä muukaan auta. En kyllä halua elää niin että salaisin tuolta jätkältä jotakin.
"Sillon ku te lähitte, nii se nainen alko selittää aika vittuuntuneena mun viiltelystä. Se kysy miks teen sitä, enkä sit vastannu mitää. Se vaa naurahti, ja alko selittää siitä miten puhuminen on sallittuu varsinki jos kysytään jotain.
Se sano kaikkee siitä et mun pitäs aikuistuu ja lopettaa tää, ku muilla on oikeesti raskasta ja mä vaan esitän, ja et jos alan itkee nii se on vaa noloo.
Yritin sitte vaa pysyy rauhallisena samalla ku se muija vaa nauro päin naamaa ku en kestä ees pientä kriteerii ja et oon lapsellinen paska.
En kuulemma ansaitsee apuu, ja mut olis vaa pitäny jättää yksin, eikä mulla oo mitää oikeutta jakaa mun ajatuksii kellekkää ku oon vaa vaivaks.
Laitoin sulle sit heti viestii ku se viimein lähti, ja haukku kaikkee muutaki paskaa, mitä en ees haluu ajatella. Esim se et oon ansainnu kaiken. Mun kädet täris jo siinä vaiheessa ja pelotti et millon pyörryn.
Nii ihan sen takii ei oikee oikeinkirjotus toteutunu" selitän kyyneleiden valuessa poskilleni. No, nyt se kaikki on kerrottu. Kieltämättä heti tuli hieman helpottuneempi olo.
Joel
Kuuntelen hiljaa Joonaksen selittämistä. En ymmärrä mitä hän on tehnyt, kun joutuu kokemaan tämän kaiken paskan, vaikka ei todellakaan ansaitsisi sitä.
"Voi kulta pieni, tiiäthän sä et toi kaikki on valetta? Oot just täydellinen tollasena, eikä sun ongelmii pidä vähätellä. Et todellakaa oo mitenkää vaivaks, oikeesti.
Tietäsitki miten ylpee oon susta ku ensinnäki uskalsit kertoo, ja et laitoit mulle viestii. Siin oli jo yks tilanne missä pidit lupaukses. En mä sua kyllä epäillykkää, ei sillä.
Mut koita Joonas hengittää mun kaa samaa tahtii. Mä oon tässä sun tukena vaan siks koska mä rakastan sua, ja haluun auttaa" kuiskaan, ja annan poikaystäväni itkeä rauhassa minua vasten.
Vitut siitä vaikka joku hupparini kastuisi, mitä sitten? Jos Joonakselle tulee siitä parempi olo, niin siitä vaan. Kunhan hänen olo helpottuu, niin kaikki hyvin.
Silitän hänen pehmeitä hiuksia, ja toisella kädellä halaan häntä osoittaakseni olevan hänen tukena, tapahtui mitä vain.
***
Kysymys kuuluu: kuka on tän kaiken takana? 😏
YOU ARE READING
Maybe I was born to be broken // Joel x Joonas ✅️
Fanfiction(Valmis) Kahden miehen elämä ei ole millään tavalla täydellistä. Toisella on ongelmia leikkiä puukon kanssa, toinen ei oikein osaa puhua tunteistaan. Toisella alkaa olemaan vaikka ja mitä ongelmia, toinen ei oikein osaa enää auttaa. Nämä kaksi herra...
