100. Prinsessa

218 18 33
                                    

Herranjumala vika luku 🥲 ehkä itkuvarotusta vois sanoo?

Joel

"Mä oon vähä miettiny tätä meiän tilannetta" aloitan pitäen Joonasta sylissäni. "Sano jooko suoraan äläkä pitkitä enää" hän pyytää katsoen minua melkein paskat housuissa.

"Olisko se sulle okei et mentäs jossaki vaiheessa parisuhdeterapiaan? Mä en ainakaa osaa käsitellä tätä ilman ammattiapuu tai mitää" kerron hiljaa katsoen lattiaa.

"Vittu mä jo säikähin et jätät mut" blondi huokaisee ja halaa minua. "En mä tietenkää sua jätä, höpsö" kuiskaan. "Mut voiaan mennä. Olis varmasti kaikista järkevintä hakee ammattiapuu" Joonas kuiskaa katsoen minua silmiin.

Nyökkään jääden tuijottamaan hänen silmiä. Noihin ihastuin monta monituista vuotta sitten, ja tässä sitä ollaan edelleen, kaikesta paskasta selvinneennä.

Kyllä me tästäkin jotenkin selvitään. Yhdessä ja ajan kanssa. "Somewhere beyond this starless sky, through the darkest days of mine, another sun will rise" laulan hiljaa.

"That tiny spark kept me alive, through the darkest day of mine, I keep holding on" Joonas jatkaa yrittäen hymyillä. "Kyl me tästä selvitää" yritän tsempata muistaen mitä muuta minun piti sanoa.

"Ainii joo.. mä en tiiä haluunks mä enää uutta lasta ku en haluu korvaa Vivecaa kenellekää, eikä sitä kyl voikkaa korvaa mitenkää" sanon hiljaa jännittäen Joonaksen reaktiota.

"Rakas kaikki hyvin, mäki aattelin tota. Tehää nii ku parhaimmaks tuntuu ja toi on selkeesti parhain vaihtoehto. Mut joka tapauksessa ymmärrän hyvin" hän kuiskaa ja kiertää kätensä tiukemmin ympärilleni.

"Ihana oot" huokaisen helpottuneena. "Samoin" Joonas mutisee olkapäätäni vasten. "Mä rakastan sua vaikka meille kävis mitä" kuiskaan. "Mäki rakastan sua" blondi vastaa ja kääntää katseensa minuun.

Kiedon käteni hänen niskaan ja painan huulemme millin päähän toisistaan. Tunnen Joonaksen hengityksen huuliani vasten, ennen kuin aloitan suudelman. Painan silmäni kiinni ja kiedon toisen käteni miehen lantiolle.

Hänen kädet taas seikkailee hiuksissani. Keskityn vain tähän hetkeen ja ennen kaikkea suudelmaan. En tiedä miten joka ikinen kerta tämä tuntuu näin täydelliseltä.

Joonaksen huulet vain ovat niin pehmeät ja maukkaat. Ei niihin voi kyllästyä koskaan. "Oot parasta mitä mulle on koskaan tapahtunu" hän kuiskaa huuliani vasten. "Samoin" vastaan hymyillen pienesti.






















































































































~~~~~

Joonas

Katson tähtitaivasta kyyneleet silmissäni halaten Joelia tiukemmin. "Meillä on sua ihan helvetin kova ikävä. Jatka elämääs siellä missä ikinä oot. Me rakastetaa sua siltiki" kuiskaan itkien.

"Ei me unoheta sua rakas koskaan. Oot aina meidän sydämessä. Me yritetää mennä elämässä eteenpäin, vaikka se ei todellakaan oo helppoo. Olit maailman paras tyttö meille" Joel jatkaa.

Katsomme kirkkainta ja isointa tähteä koko taivaalla sen tuikkiessa. Emme kumpikaan saaneet nukutuksi, joten tässä sitä ollaan parvekkeella. "Sun aika oli vaa lähtee nyt" huokaisen.

"Ja sille on joku tarkotus, joka me ymmärretään vielä joskus, tai sitte ei. Joka tapauksessa, me nähään vielä, me luvataan se. Hyvästi Viveca" Joel kuiskaa ja puristaa kättäni.

Pidä itsestäni huoli, meidän oma rakas prinsessa..












































































































































































































































































































Viveca

Katson surullisena Joelia ja Joonasta. Voisinpa olla juuri nyt heidän tukena. Menkää elämässä eteenpäin, mä rakastan teitä ikuisesti. Kyl me vielä nähään. Olitte parhaimmat iskät ikinä..































































































































***

EI SAATANA NYT SE TAPAHTU 🥲❤️❤️

Okei rauhotun. Kiitokset kaikille jotka tän jakso lukee, jakso kommentoida kaikenlaista ja jakso kaikki mun tauot. Oon pahoillani mut tämäkin kirja sai nyt päätöksensä, vaikka siinä aika kauan meniki, mut tässä sitä ollaan 🥲

Mulla ei riitä sanat kuvaamaan miten ihana tätä on ollu kirjottaa. Draamaa on ollu kyllä mut kaikki selvis kuitenki. Ennen ku joku kysyy jotaki uudesta kirjasta, nii sellasii tulee vielä kyllä, lupaan, ajankohta on vaa eri.

Mulla ei oo kunnon juonta vielä millekään, et sellanen on pakko olla. (Nileksissä ei ollu se siks se on nii sekava 🥲)

Anyways, kiitokset vielä valtavasti jokaselle, ilmottelen kyllä sit ku siirrytään uusiin tarinoihin. Kommentoi tähän et mitä pidit kirjasta, mistä et pitäny yms ja vaikka et mikä oli lempiluku, arvostasin todella paljon ❤️

Mut jorkosimp kiittää ja kuittaa jälleen ❤️‍🩹 toisin sanoen meen viimein nukkuu 😭

Maybe I was born to be broken // Joel x Joonas ✅️  Where stories live. Discover now