Tw/itkuvarotus
Joonas
"Joel selvisi leikkauksesta. Hänen tilansa on kuitenkin vakaa. Hänen pitäisi herätä itse muutaman tunnin sisällä. Sen jälkeen teemme tutkimuksia ja selvitämme jääkö hänelle mitään pysyviä vammoja" lääkäri selittää.
Huokaisen helpotuksesta. Luojan kiitos Joel on hengissä. Tulihan sitä ihan oikeasti rukoiltua hetki sitten. Ilmeisesti siellä ylhäällä kuultiin pyyntöni tai jotain. Oli miten oli, mieheni on elossa.
"Voiks Joelii mennä kattoo?" kysyn tajuten pyyhkiä poskiani kuivemmiksi. "Voi. Tämän käytävän päähän, käännös oikealle ja kolmas huone vasemmalta" lääkäri neuvoo ja hymyilee hieman ennen kuin jatkaa matkaansa.
"Mennää jo" hoputan malttamattomana. "Joojoo. Jaksaks hyppää reppuselkää?" Olli kysyy. En tiedä itsekään, joten yritän hypätä brunen selkään onnistuen siinä. "Käytävä loppuu" ohjeistan.
Todella suuri ihme jos muistan vielä muutaman sekunnin päästä minne meidän piti mennä. "Oikeelle ja kolmas huone vasemmalta" jatkan käytävän päässä. "Sullahan on yhtäkkii hyvä muisti" Aleksi hymähtää itsekseen.
En jaksa kommentoida mitään vaan odotan että Niko saisi tuon oven auki ja pääsisin näkemään Joelin. Ja vetämään uuden itkukohtauksen..
Tunnen voimieni lähtevän lopullisesti joten valun Ollin selästä lattialle ja romahdan siihen itkemään nähdessäni Joelin todella monen eri laitteen piirittämänä.
"Shh, ei oo mitää hätää, Joel on kyllä kunnossa. Se taistelee sun vuoks, uskotko?" Niko kuiskaa ja kietoo kätensä ympärilleni. En jaksa vastata mitään vaan hautaan kasvoni käsiini.
Tajuan hengitykseni muuttuvan vaikeammaksi entisestään. Ei vittujen vittu näitä paniikkikohtauksia. Tärisemiseni vain pahenee, ja silmissäni näkyy hetken aikaa vain mustaa. Hienosti menee..
Niko
Yritän rauhoitella parhaani mukaan Joonasta. Joelhan tämän homman parhaiten osaisi, mutta hän nyt ei pysty auttamaan. "Shh, yritä hengittää rauhassa. Älä aattele mitää, kato mua silmii" sanon niin rauhallisesti kuin vain pystyn.
"Joonas ei oo enää mitää hätää, Joel herää kohta ja on varmasti kunnossa. Kaikki järjestyy. Teiän liitto on nii vahva et selviitte yhessä tästäki. Usko mua jooko" jatkan halaten itkevää blondia.
Nostan hänet syliini ja istun tuolille katsoen Joelin levollisia kasvoja. Tunnen parin kyyneleen tippuvan poskilleni, mutta ei anneta niiden haitata yhtään mitään.
Kuulen huoneen ovelta koputuksen, ennen kuin pari poliisia astuu sisään. "Iltaa" toinen heistä tervehtii vakavan oloisena. "Sinä olet ilmeisesti Joonas Porko?" hän toteaa kysyvästi ja katsoo sylissäni olevaa miestä.
Hän nyökkää yrittäen rauhoittua. "Pääsisitkö nyt juttelemaan hetkeksi? Se olisi sitten alta pois ja pääsisimme selvittämään tätä juttua" poliisi pyytää. "O-okei" Joonas mutisee hiljaa.
"Kantaaks sulla jalat?" huolehdin. "Ei varmaa" hän tuhahtaa ja yrittää nousta sylistäni. "Ota vaa tukee" miespoliisi kehottaa ja kietoo toisen kätensä Joonaksen ympärille heidän lähtiessä huoneesta.
Joonas
Tuijotan lattiaa yrittäen rauhoittua edes vähäsen. "Kerro ihan rauhassa sitten kun pystyt, että mitä tapahtui" poliisi sanoo rauhallisesti ja silittää myötätuntoisena käsivarttani.
Annan jalkani täristä jotta pystyisin keskittymään edes vähäsen. "Me oltii Joelin kaa menossa meiän bändikaverin luo mut nähtii Viveca matkalla, se oli menossa kauppaa" aloitan hiljaa.
"Juteltii siinä hetki et miks se ei ollu koulussa ennen ku jatkettii matkaa eri suuntii. Käveltii Joelin kaa vaa hetki, ennen ku kuullu hirvee pamahus. Säikähin sitä helvetisti" jatkan pyyhkien kyyneleitäni pois jotta uusille olisi tilaa.
"Joel lähti juoksee Vivecan luo ja sit lähti sen ampujan perää. Mä en pystyny tehä mitää ku menin täysin paniikkii ja shokkii ja mitä kaikkee-" "Osaatko kuvailla millainen tämä ampuja oli?" toinen poliiseista kysyy.
"Siis.. sillä oli mustat vaatteet, Joel sen paremmin näki mut jos pitäs sanoo nii oon aika varma et se oli nainen" vastaan nostaen katseeni lattiasta. "Selvä, jatka vain" mies kehottaa ystävällisesti.
"Mä näin ku Joel juoksi sen tyypin perässä. Mä yritin soittaa jolleki ku en pystyny puhuu melkee mitää et saatas apuu mahollisimman pian. Soitin sit Aleksille jolle me oltii alunperin menossa.
Sit menin vielä enemmän paniikkii ku Joel vaa romahti maaha ja kuulu taas se saatanan iso pamahus. Pääsin sit jollai voimilla ylös ja muutaman metrin päähä Joelista mut jalat petti alta eikä kanna vieläkää kunnolla" huokaisen.
"Sit Aleksi tuli paikalle ja sai soitettuu apuu vaikka meiän tytön kohalla se oli jo liian myöhästä" jatkan hiljaa ennen kuin purskahdan itkuun. "Pääsin jotenki konttaamalla tai jotenki nii Joelin luo ja ootin et apuu tulis.
Niko -eli meiän molempien hyvä ystävä ja bändikaveri- tuli mun luo ja yritti pitää musta huolta. Sit ambulanssit ja poliisit tuli ja Viveca todettii kuolleeks ja Joel vietii leikkauksee ja meki lähettii hetken päästä sairaalalle" selitän epäselvästi.
"Kiitos paljon tästä. Sano vaan jos tulee vielä jotakin mieleen" nainen sanoo hymyillen ja kirjoittaa vielä jotakin ylös muistinpanoihinsa. Nyökkään pyyhkien kyyneliäni hupparin hihaan.
***
Mulla ei oo enää mitää tietoo minne tungen nää kaikki mitä haluun kirjottaa 😭
YOU ARE READING
Maybe I was born to be broken // Joel x Joonas ✅️
Fanfiction(Valmis) Kahden miehen elämä ei ole millään tavalla täydellistä. Toisella on ongelmia leikkiä puukon kanssa, toinen ei oikein osaa puhua tunteistaan. Toisella alkaa olemaan vaikka ja mitä ongelmia, toinen ei oikein osaa enää auttaa. Nämä kaksi herra...
