Ehkä jonkilane tw?
Joonas
En ymmärrä miten uskalsin kertoa Joelille, että meinasin tappaa itseni. Ei siinä, enhän minä halua hänelle valehdella, mutta siitä huolimatta.
"No ei nyt ainakaa tunnu siltä mut kai se on totuus" vastaan hiljaa katsoen kyyneleet silmissäni Joelia, joka silittää hiuksiani ja toista kättäni.
"Kyllä se vaan on. Lupaaks et soitat mulle aina jos oon jossain muualla ja alkaa ahistaa? En haluu et joudut selvii enää mistää tollasesta yksin" hän sanoo vakavana.
"Entä jos kello on kolme yöllä ja oot just nukahtanu?" esitän kysymyksen. "No sitte mä herään. Joonas oikeesti tollasella ei oo mitää välii, haluun et sulla on kaikki hyvin" tämä kertoo.
"No kai se pitää luvata" mutisen katsoen sormiani. "Oot paras ja rakas. Kiitos" Joel kuiskaa, ja painaa muutaman pusun otsaani. Huulilleni nousee pieni hymy.
"Missä jätkät?" vaihdan aihetta. "Käytävällä. Ne anto meille aikaa puol tuntii, ennen ku neki tulee" hän kertoo. Nyökkään. Pian kai se puoli tuntia on mennyt.
Samassa ovi aukeaakin, ja loput neljä astelevat sisään. "Ja täällä söpöstellään" Niko sanoo naurahtaen. Hymyilen pienesti hänelle takaisin.
"Miten meiän Poosu jakselee?" Olli kysyy varmasti vain luodakseen keskustelua, mutta ahdistaa ajatella että nyt he tietävät viiltelystäni.
"Mikäs tässä" vastaan, ja puristan Joelin kättä. "Vai että on sulla nyt makuuhuoneessa reitti poikaystäväs luo" Aleksi toteaa pokkana.
"Nii i. Mihin sitä ovia tarvii" hymähdän. "Pääseks sä täältä millon pois?" Tommi kysyy. "Ei mitää tietoo. Varmaa tänää" vastaan. Eihän täällä mitään hoitajaa ole käynyt kertomassa yhtään mitään.
Muut vain nyökkäävät. Syntyy hiljaisuus. Katson Joelia yrittäen viestiä katseellani, etten halua kenenkään kysyvän mitään viilloistani. En pysty kertomaan kaikille. Oikeasti.
"Tota Joonas..." Aleksi aloittaa. Niinpä tietysti. Käännä vain puukkoa haavassa. Melkein kirjaimellisesti. "Nii?" kysyn, ja suljen silmäni. Alan varmaan kohta itkemään.
"Tiiäthän sä et voit aina puhuu meille kaikille ihan mistä vaan, millon vaan, ja missä vaan? Me kaikki rakastetaan sua, Joel toki erillä tavalla, mut kuitenki, ja halutaan et sulla on kaikki hyvin" tuo selittää silittäen polveani hellästi.
Mutisen jotain vastauksena tuntien kyyneleen valuvan poskelleni. "Rakas kaikki järjestyy" Joel kuiskaa, painaa pusun huulilleni, ja pyyhkii kyyneleen pois.
"Kiitti" päätän sanoa. Jätkät ovat aina auttaneet minua jos tarve vaatii, ja sama toisinpäin. En oikeasti pystyisi elämään ilman näitä ihmisiä. Kaikki ovat minulle aivan vitun tärkeitä.
Joel
"Kiitti ittelles. Tietäsitki miten paljon piristät meiän päivii sun jutuilla, ja kaikilla enemmän tai vähemmän nerokkailla ideoilla" Olli sanoo hymyillen.
"Niinpä" komppaan tätä. Joonas vain katsoo minua hymyillen pienesti. "Kyllä sä varmasti pääset tänää jo kotii" hymähdän. "Toivotaan" hän mutisee.
"Nii joo. Onks ok jos me lähetää ensviikolla käymää Oulussa porukoilla?" muistan yhtäkkiä senkin asian. "Millon?" Niko kysyy.
"Alkuviikosta oli tarkotus" Joonas vastaa. "No jos tuutte viikonlopuks takas nii menkää vaa. Ja onnee vanhemmille kertomisee" Aleksi sanoo.
"Kiitoksia. Varmaa saa sydärin ku ollaa oltu vuosii kavereita ja yhtäkkii ollaa yhessä" poikaystäväni naurahtaa hymyillen aidosti. Mielenkiintoista, kun miettii että hän on sairaalassa.
"Mut mulla on sut, joten selviin ihan mistä vaan" sanon hymyillen, ja puristan hattarapään kättä hellästi. Hän hymyilee minulle, nousee vähäsen, ja vetää meidät suudelmaan.
Emme kerkeä suudella kauaa, kun ovelta kuuluu koputus. "Minulla olisi Joonakselle kahdenkeskeistä asiaa" joku erittäin vittumaiselta näyttävä hoitaja tokaisee astuessaan huoneeseen.
Ei vaikuta hyvältä ei...
***
Saa omistaa aika hyvät hermot joka tätä kirjaa lukee 😘
Also pieni paniikki tässä ku motivaatio katos kirjottamiseen, don't worry julkasen silti mut ehkä se tulee takas ja saan kirjoteltuu rauhassa 🥲
YOU ARE READING
Maybe I was born to be broken // Joel x Joonas ✅️
Fanfiction(Valmis) Kahden miehen elämä ei ole millään tavalla täydellistä. Toisella on ongelmia leikkiä puukon kanssa, toinen ei oikein osaa puhua tunteistaan. Toisella alkaa olemaan vaikka ja mitä ongelmia, toinen ei oikein osaa enää auttaa. Nämä kaksi herra...
