Maybe I was born to be broken // Joel x Joonas ✅️

48. Söpö hymy

Joel

"Moi, mul olis teille asiaa. Päätettii Joonaksen kaa, et pidetää tästä koko puhelimesta taukoo, eli ei päivitetä mitää ja tällee. Muut jätkät kylläki pitää varmasti teiät kaikessa ajantasalla.

Ollaan tosiaan Oulus moikkaa porukoita, nii saadaan olla rauhassa. Mut ei meillä muuta, tästä teille flying kisses from Joonas" selitän.

Alan kirjoittamaan englanniksi mitä selitin, niin muutkin ymmärtävät kuin vain suomalaiset. Varmasti joku fani kääntäisi sen, mutta tehdään nyt itse.

"Noin" totean. Sammutan Joonaksen puhelimen, käyn jakamassa omalla tililläni sen saman storyn, laitan Nikolle viestiä että kaikki on ok, ennen kuin laitan puhelimen pois. En siis sammuta.

Nimittäin jos jotain tärkeää tulee, niin joku jätkistä varmasti laittaa Whatsapp ryhmäämme. "Vai et päätettii" Joonas hymähtää. "Juu juu" hymyilen, ja kutitan tuota.

"Ei saa!" hän kiljuu, ja lähtee karkuun. Lähden perään, sillä ainahan olemme näin lapsellisia. "Ootteks te niiku kasvanu ollenkaa täs vuosien aikana?" Jouni kysyy, jolloin naurahdan.

"Ei varmaa. Ja jos oltas nii ei sitä huomais" Joonas vastaa, ja koska hän keskittyi enemmän isälleen vastaamiseen, saan hänet kiinni. Nostan tuon syliini, ja painan hänen niskaan pusuja.

"Ootte te kyllä sulosia" Tuula toteaa hymyillen. Hymyilen hänelle, ennen kuin painan pääni Joonaksen selkää vasten. "Oot rakas" kuiskaan. "Nii säki" hän vastaa onnellisen kuuloisena.

~~~~~

"Eli onks täs nyt kaikki?" Joonas kysyy, ja katsoo kassiaan varmaan kymmenettä kertaa läpi. "Missä se mun puhelin on? Ettei jää matkasta" hän jatkaa, ja katsoo minua.

"Mulla" sanon, ja etsin taskustani tuon hattarapään puhelimen. "Noni hyvä. Eiköhän tässä oo kaikki" hän toteaa, ja sulkee kassin vetoketjun.

"Me aletaan lähtee nyt!" Joonas huutaa, kun on päässyt eteiseen. "Juu" Tuula vastaa, ja pian kaikki Porkot ovat eteisessä ryhmähalissa. Minä mukaanlukien.

"Tulkaahan uuestaan käymään" Jouni sanoo, ja katsoo meitä hymyillen. "Varmasti tullaan" Joonas vastaa, jolloin hänen sisko tirskahtaa.

"Jätetää pervot tänne ja lähetää" virnistän, ennen kuin nappaan poikaystäväni kädestä kiinni, ja lähden ovesta ulos. Kello on vähän yli kuusi, sillä kumpikaan ei jaksanut nukkua enempää.

Minähän siis sain muutenkin nukuttua yllättävän hyvin, mahtavat viisi tuntia. Joonas taas nukahti illalla jo joskus 8, mikä on aika ihme, mutta ei siitä sen enempää.

Alan peruuttamaan pihasta pois, Joonaksen vilkuttaessa vanhemmilleen. "No oliks kauhee viikko?" kysyn siirtäen toisen käteni tuon kädelle.

"No ei" hän naurahtaa, ja katsoo minua hymyillen. "Sulla on söpö hymy" kommentoin. "Sullapas" Joonas väittää vastaan. "Sulla, ei vastaväitteitä" sanon, ja annan hänelle nopean pusun.

"Vittu Joel sä oisit voinu ajaa ojaan!" hän älähtää järkyttyneenä, mikä on osittain esitystä. "Aa, niikö? Varmaa sun sit pitää hyväksyy et sulla on söpö hymy" hymähdän.

Joonas

Joskus sitä miettii miksi edes olen Joelin kanssa, kun hän on tuollainen. Meinaan, aivan perseestä, mutta silti liian ihana. En kyllä vaihtaisi poiskaan, ei siinä.

Saa nähdä mitä automatkasta tulee. Varmaan nukahdan jossain vaiheessa. Eli Joel saa ajaa koko matkan, ellei halua herättää minua. Olen kaivamassa puhelinta taskustani, mutta eihän se siellä ole.

"Puhelinaddikti" poikaystäväni kommentoi virnistäen. "Haista paska" tuhahdan siltikin hymyillen. Nappaan Joelin taskusta tämän puhelimen. "Mä laitan vaan musiikkii" kerron kun tuo yrittää katsoa mitä teen.

"Siitä vaa" hän hymähtää, ja keskittyy ajamiseen. Olimme suunnitelleet ajomatkan parilla pysähdyksellä, niin olisimme mahdollisimman pian takaisin kotona.

Jos vain jaksaa, niin illalla voisi tehdä joitakin työjuttuja. Itse asiassa, voisin tehdä jo nyt. Kaivan takanpenkiltä kassini, ja etsin sieltä tietokoneeni.

"No jo sullaki on tylsää" Joel naurahtaa vilkuillessaan tekemisiäni. "Niinpä. Oot tylsää seuraa" virnistän, ja heti kun hän läpsäisee minua hellästi päähän, alan kikattamaan kuin pikkutyttö.

***

Siis mitä kohta jo 50 luku 💀