84. Termiitti

127 15 0
                                    

Joonas

Hyssyttelen Vivecaa samalla katsoen Joelin nukkumista hymyillen. Itseäni väsyttää ihan helvetisti, mutta aivan sama. Tuo jätkä todellakin ansaitsee unensa. On hän sen verran monesti auttanut ja valvonut minun takia.

Lähden kävelemään keittiöön lohduttaen Vivecaa. Toivottavasti hän rauhoittuisi mahdollisimman pian, jotta Joelin ei tarvitse minun takia valvoa. Ei vauvan rauhoittelu voi olla niin vaikeaa, vai?

"Shh, rakas, ei mitää hätää" kuiskaan. Muistelen samalla miten Joel on saanut minut rauhoittumaan paniikkikohtauksistani. Lähinnä tuomalla turvaa, joten sillä mennään.

Haukotellen istun sohvalle ja painan pusun tytön poskelle. "Alettasko nukkuu?" mutisen kuolemanväsyneenä. Ainakin hän lopetti itkemisen, että ehkä me alamme nukkumaan.

Menen sohvalle makaamaan ja nostan Vivecan päälleni. Ei mitään vitun tietoa saisiko lasten kanssa tehdä näin, mutta tuskin tällainen antaa kovin suuria traumoja. Ainakaan pysyviä...

~~~~~

Joel

Käännän kylkeäni yrittäen halata miestäni, mutta tilalla on vain peitto. Avaan silmäni ja totean ettei Joonas edes ole täällä. Ihmetyksen vallassa nousen ylös ja kävelen unenpöpperössä olohuonetta kohti.

"Voi sua" huokaisen hymyilen huomatessani Joonaksen nukkuvan tyytyväisenä ja rauhallisena Vivecan kanssa sohvalla. Käyn hakemassa tytön syliini, jotta tuo toinen söpöyden perikuva saisi nukkua.

Menen keittiöön laittamaan kahvin tippumaan, ennen kuin tepastelen kylpyhuoneeseen kuselle. Vivecan lasken jollekin vitun hoitopöydälle. Liian hienoja sanoja minulle.

Hetken päästä olen saanut tarpeeni hoidettua ja tytöllemme puhtaan vaipan. En oikeasti tiedä mitä tuon termiitin kanssa pitäisi tehdä, mutta onneksi minulla on Joonas.

Lähden tekemään meille kaikille aamupalaa. Hymyillen katson Joonaksen nukkumista. En ymmärrä miten hän voi näyttää aina noin syötävän suloiselta.

Havahdun ajatuksistani Vivecan takertuessa jalkaani kiinni. Ai niin joo, laitoin hänet lattialle. Saa nähdä kuinka tyhmä tuostakin lapsesta tulee kun minä satun olemaan hänen toinen isä.

"Aletaa syömää. Joonas-isi nukkuu vielä nii ollaa hiljaa" lässytän hiljaa ja nostan tytön syöttötuoliin. Virnistän itsekseni ajatellessani hieman likaisesti, mutta jospa vain annan tuolle lapsukaiselle sitä aamupalaa.

Joonas

Tunnen tutut huulet omillani pariin kertaan. Hymyillen kiedon käteni Joelin niskaan, sillä haluan noista huulista vielä lisää maistiaisia. "Huomenta.. vaa.. sulleki" Joel virnistää suudelmien välissä.

Siristän silmiäni yrittäen totutella tähän helvetilliseen valoon. "Oliks hyvä herätys?" blondi hymähtää hymyillen ja silittää poskeani. "Todellaki. Voisin herää tohon vaikka joka aamu" virnistän tyytyväisenä.

"Aijjaa" hän naurahtaa, painaa otsaani pusun ja vilkaisee televisioon päin. Huomaan vasta nyt sohvan toisessa päässä Vivecan katsomassa Muumeja. Erittäin suloinen näky, pakko myöntää.

"Mulla olis sulle kahvii ja aamupalaa" Joel ilmoittaa, ja ihastelee silmiäni. "Sehän kuulostaa hyvältä" vastaan hymyillen ja yritän nousta istumaan.

Näköni sumenee kuitenkin yhtäkkiä, joten tarraan Joelin kädestä kiinni. "Rakas mikä on?" hän kysyy huolestuneena ja nostaa minut syliinsä kuin suojellaakseen minua kaikelta.

"Mä en nää mitää" ilmoitan hiljaa. "Sulla saattaa olla verensokerit nii alhaalla" Joel kuiskaa ja painaa pusun otsaani nousten sohvalta. Kiedon käteni hänen ympärille kuin mikäkin koala.

"Eihä Vivecalle satu mitää?" mutisen. "Ei. Se istuu nätisti tossa sohvalla ja kattoo Muumeja. Yritä hengittää rauhassa ja olla tajuissas" mieheni ohjeistaa ja laskee minut tuolille.

Keskityn hengittämään rauhassa Joelin tuodessa minulle vettä. Pidän hänen kädestä kiinni näköni alkaessa palautua. Ei tämä mitenkään ensimmäinen kerta ole, mutta harvoin näköni lähtee näin pitkäksi aikaa.

"Kaikki hyvin?" hän varmistaa ja silittää hiuksiani. "Joo ku sä oot siinä" mutisen. Kiedon käteni blondin ympärille ja roikun hänen kaulassa. "Anna mä laitan sulle kahvii" Joel kuiskaa ja ennen kuin kerkeän vastata mitään, hän on jo työn touhussa.

***

Vittu tää on epäselvä luku, anteeks, en osaa enää kirjottaa samalla tavalla 😭

Maybe I was born to be broken // Joel x Joonas ✅️  Where stories live. Discover now