Timeskip koska miks ei 🥲
Joel
"Viveca ei älä mee!" älähdän ja juoksen tytön kiinni hänen kikattaessa. "Voi vit.. si" Joonas huokaisee ja katsoo turhaantuneena lasia joka meni rikki. Mukavasti levisi pöydältä lattialle.
"Otaks sä tän apinan nii mä siivoon?" kysyn pitäen pakoon pyrkivää Vivecaa sylissäni. Hänellä menee taas vaihteeksi aika lujaa. Toisin sanoen iltavillit menossa. Perus 3-vuotiaan ilta.
"Joo, ku.. nii" Joonas toteaa ja nostaa tytön sylistäni. Painan pusun hänen poskelle tsempiksi, ja lähden etsimään siivousvälineitä. Samalla alan miettimään mieheni itsetuhoisuutta.
Eihän hän nyt ole viillellyt moneen vuoteen, mistä en voi olla koskaan tarpeeksi ylpeä. Mutta edelleen minä olen se joka koskee kaikkeen terävään. Eikä se kyllä haittaa.
Kunhan Joonaksella on kaikki hyvin, niin millään muulla ei ole väliä. Hakisin hänelle kuun ja tähdet taivaalta, jos se tekee tuon pörröpään onnelliseksi. Ihan mitä vain hänen vuoksi.
"JOEL PERKELE TÄNNE" Joonas kiljaisee yhtäkkiä, jota säikähdän. Meinaan vahingossa tehdä itselleni haavan lasinsirulla, kun nousen nopeasti lattialta ja juoksen makuuhuoneeseen.
"Vitun hullu mä sain sydärin" älähdän reveten nauramaan. Joonas taas katsoo minua kuin pimahtanutta, mutta ei sillä että täysjärkinen olisinkaan. Koskaan ollutkaan.
"No vittu tee nyt jotaki!" hän jatkaa kirkumistaan. Itse yritän rauhoittua naurukohtauksestani. Katsokaa itse lasta pitämässä tärisevää dildoa kädessään, niin ymmärrätte.
"Viveca noi on sellasii aikusten leluja. Annatko tänne?" pyydän yrittäen pitää pokkani. "Enks mä saa leikkii?" hän kysyy pettyneen oloisena. Vilkaisen Joonasta hänen katsoessa minua vakavana.
En ymmärrä miten tähän tilanteeseen päädyttiin, mutta ei kai siinä. "Sulla on omat lelut" huomautan ja otan hänen lempinallen hänen sängyltä. Ilmeisesti Niko ja Minna ostanut.
"Hei se on mun!!" Viveca kiljahtaa ja jättää dildon tärisemään sängylle. Viestin katseellani Joonakselle, että ottaisi nyt sen pois. "Nii on. Pitäskö sun alkaa nukkumaan jo?" ehdotan.
"Ei väsytä" "Sä oot kyl ihan väsy" "En oo!!" "Kyllä oot. Minkä iltasadun sä haluut et luen vai lauletaanko?" "Ei väsytä!!" "Viveca vastaa" "Laula Jonttu se titititiiii, tititittiii, titititiii, tititititii" "Okei" Joonas hymähtää, ja alkaa laulaa In The Endiä.
Ei voi ainakaan sanoa lapsemme musiikkimakua huonoksi. Eihän hän käytännössä enää halua kuunnella mitään iltasatuja, vaan minun ja Joonaksen laulamista.
Menen viimein siivoamaan ne lasinsirut pois ennen kuin joudumme lähtemään sen takia päivystykseen. Ja ennen kuin joku miettii niin sammutin jo sen saatanan dildon. Pitäisi myös pestäkin kun vähän molempien mällissä mutta no.
Joonas
"I tried so hard, and got so far, but in the end, it doesn't even matter" laulan hiljaa silittäen Vivecan hiuksia hänen ollessa jo melkein untenmailla. En ymmärrä miten hän voi olla noin suloinen.
Vivecan nukahdettua huokaisen haudaten kasvot käsiini. En edes itse tiedä mikä minulla on. Toivottavasti Joel ei huolestu minusta tällaisen pikkujutun takia. Ehkä se menee ajan kanssa pois.
Nostan katseeni vasempaan nimettömääni. Ajatella että olemme oikeasti naimisissa, asumme omakotitalossa ja meillä on ihana tyttö. Bändinkin kanssa menee helvetin hyvin.
Ja että olen selvinnyt kaikesta paskasta. Toki Joelin tuella ja avulla, mutta joka tapauksessa. En voi koskaan kiittää häntä tarpeeksi yhtään mistään. Ja se jos jokin tuntuu pahalta.
Pyyhin parit kyyneleet poskiltani ja varmistan Vivecan nukkuvan. "Hyvää yötä" kuiskaan silittäen hänen poskeaan hetken, ennen kuin lähden katsomaan mitä mieheni riehuu tällä kertaa.
"Nukahtiks?" Joel kysyy hiljaa selkä minuun päin. "Joo" mutisen vilkaisten kelloa. Puoli yhdeksän. Uutisten aika mutta eipä kiinnosta sellaiset. Emme me nyt vielä niin vanhoja olla.
"Joellll" valitan heittäytyen lapselliseksi. "Mitääää?" hän vastaa ja saa viimein siivottua jokaisen lasinsirun lattialta ja pöydältä. "Anna mulle hali ja pusuja" lässytän koiranpentuilmeellä.
Joel hymähtää huvittuneena, kietoo kätensä ympärilleni ja alkaa silittämään hiuksiani painaen huulensa vastaavilleni. "Mä rakastan sua aina" kuiskaan kyynelkanavieni auetessa uudestaan. "Ja mä rakastan sua ikuisesti" mieheni kuiskaa.
***
Täst tuli huomattavasti parempi luku :D
YOU ARE READING
Maybe I was born to be broken // Joel x Joonas ✅️
Fanfiction(Valmis) Kahden miehen elämä ei ole millään tavalla täydellistä. Toisella on ongelmia leikkiä puukon kanssa, toinen ei oikein osaa puhua tunteistaan. Toisella alkaa olemaan vaikka ja mitä ongelmia, toinen ei oikein osaa enää auttaa. Nämä kaksi herra...
