Tw 🙂
Joel
Joonaksen pyynnöstä alan panemaan häntä nopeammin. Yhdistän huulemme, ja työnnän kieleni hänen suuhun tutkimaan mitä sieltä tällä kertaa löytyisi. Hammaspeikko esimerkiksi.
Ehkä ei nyt kuitenkaan näin syvällistä panemishetkeen. Kyllähän Joonas siis pesee huolellisesti hampaansa, en minä sitä väitä. Ehkä lopetan nämä selittelyt kokonaan ja keskityn olennaiseen.
"Ahh Joelh.. mäh tuun kohta" poikaystäväni huokaisee, samalla kun hänen selkä alkaa kaartua irti sängystä. Painan hänet hellästi vatsasta takaisin patjaa vasten.
Alan runkkaamaan Joonasta, samalla työntyen entistä nopeampaa hänen sisälle. Ei kyllä itsellänikään kovin kaukana ole että tulisin. Eikä kyllä mikään ihme kun miettii kiimaisuuttani...
"Mäh tuun" ilmoitan, ja huokaisen äänekkäästi heti perään. Runkkaan häntä nopeammin, ennen kuin hän laukeaa kädelleni. Hengästyneenä avaan käsiraudat ja romahdan sängylle.
Hetken hengittelyn jälkeen Joonas tulee kainalooni, ja jatkaa hengityksensä tasaamista. "Kaikki hyvi?" varmistan, ettei hän ahdistu siitä kun ei saa kunnolla happea.
"Paremmin ku hyvin" hän virnistää. Hymyillen pörrötän hänen hiukset taas uuteen uskoon. Suljen silmäni ja nautin vain tästä hetkestä. Kaikki on oikeasti mennyt aivan täydellisesti.
"Mä rakastan sua aivan helvetisti. Tiiäthän sä sen?" kuiskaan hetken päästä, ja painan pusun hänen otsaan. Joonas on hetken aikaa hiljaa, ja tuijottaa seinää edessään.
"Mut miks sä rakastaisit mua?" hän kysyy hiljaa, ja nostaa katseensa minuun. "Koska sä oot Joonas Henrik Porko. Sun luonne on aivan ihana ja oot aivan saatanallisen komee ja söpö" sanon.
"Mikä tässä on ihanaa?" hän kyseenalaistaa. "Rakastat sun faneja nii et neki tajuu sen. Piristät muita sun jutuilla. Sulla on aivan järkyttävän kaunis ja sulonen hymy" luettelen.
"Sulla on söpöt hiukset. Otat musiikinteon tosissaa. Vedät keikat aina täysillä, ja siitä vielä vähä enemmän. Oot taitava soittaa kitaraa" jatkan.
Joonas on hetken aikaa hiljaa, ja katsoo minua vain silmiin. Ai niin joo, hänen silmät on kuin taidetta. Siis sellaista, mitä jaksaisi katsoa loppuelämänsä. Kyllästymättä.
"Oonko?" hän kuiskaa. "Voi kulta pieni. Toi kaikki mitä sanoin, on nii totta ku mikää voi olla. Ja jos et usko mua nii katotaas pari edittii susta nii tiiät etten oo ainoo joka ajattelee näin" hymähdän.
Kurkotan puhelimeni yöpöydältä, ja menen Tiktokiin. Etsin joitain videoita, ennen kuin löytyy täydellinen. "Muista Joonas et oikeesti toi on totta" kuiskaan, ennen kuin näytän hänelle videon.
Joonas
Otan Joelin kädestä tämän puhelimen, ja alan katsomaan videota. Tykkäyksiä on monta tuhatta, ja kun katsoo kommentteja niin suurin osa on jotain niinpä, ❤, tai tägäyksiä.
Jos Joonas näkis tän, nii ensinnäki kuolisin, ja olisin maailman onnellisin. Halusin vaa sanoo, et se jätkä on nii suuri syy sille miks oon atm kirjottamassa tätä. Joonaksen hymy, nauru, mielenkiintoset ilmeet, laulu ja aivan liian moni muu asia piristää ja antaa nii paljon voimaa jaksaa esim koulun suhtee. Suurin unelma olis päästä halaa sitä ja kertoo kuinka rakas ja tärkee se on mulle ja nii monelle muulle. Toivon sille vaan ja ainoastaa kaikkee hyvää, ja jos joku satuttaa sitä nii ihan varmasti tuhannet ihmiset tulee hirttää sen kusipään. 💘
Tunnen kyyneleiden valuvan poskilleni samalla kun hymyilen aika mukavasti. "Rakas toi on totta" Joel kuiskaa hymyillen, ja yhdistää huulemme.
Kai se on vain pakko uskoa, että minusta välitetään. Ei tämä itsetunto kyllä kerralla parane, mutta ei sen ole tarkoituskaan tapahtua niin. Vaan ajan kanssa. Ja Joelin, totta kai.
***
Sillon ku kirjotin tätä nii oli kauhee väsymys nii tota sori siitä 😭
YOU ARE READING
Maybe I was born to be broken // Joel x Joonas ✅️
Fanfiction(Valmis) Kahden miehen elämä ei ole millään tavalla täydellistä. Toisella on ongelmia leikkiä puukon kanssa, toinen ei oikein osaa puhua tunteistaan. Toisella alkaa olemaan vaikka ja mitä ongelmia, toinen ei oikein osaa enää auttaa. Nämä kaksi herra...
