Joel
Jonkin ajan päästä olen saanut Joonaksen rauhoittumaan. "Kaikki ok?" varmistan, ja painan pusun tämän hiuksiin. "Joo" hän vastaa söpösti.
"Pitäskö sun yrittää juua toi vesi loppuun? Älä sit kiirehi nii et tukenu" ehdotan. Saan vain muminaa vastaukseksi.
Jätkät näyttäisi olevan äänittämässä uutta biisiämme. Minunkin pitäisi jatkaa töitä, mutta poikaystäväni menee todellakin edelle.
"Oot ihana" Joonas sanoo samalla kun pyyhin hänen kyyneleitä pois. "Ite oot" vastaan painaen pusun tämän otsaan. "Ei siihen" hän valittaa, ja painaa pusun huulilleni.
"Sinnekö pusujen pitää mennä?" kysyn muka yllättyneenä. "Joo" hattarapääni lässyttää. "Mut mee tekee töitä. Mä pärjään kyllä" hän jatkaa.
"Sano heti jolleki jos tulee paha olo" muistutan, äskeisestä oppitunnista huolimatta painan pusun hänen hiuksiin, ennen kuin lähden äänitystilaan.
"Matelan osuus valmis" Aleksi selostaa. "No kerta Olli on vapaana nii mee pitää Porkolle seuraa" käsken. "Vais niin" brune mutisee, ja lähtee.
"Ota Joel toi vielä uusiks" Aleksi sanoo, samalla kun juon vettä. "Okei. Pysytäänks me siin alkuperäsessä sittenki?" varmistan. "Joo".
~~~~~
Joonas
"Pitäskö mun ja Joelin kertoo meiän vanhemmille tästä suhteesta?" kysyn Ollilta, jonka hiuksiin yritän tehdä paria pientä lettiä.
"Varmaan. Jos se on teille molemmille ookoo. Mut nyt ette oo lähössä Ouluun, työt pahasti kesken" Olli hymähtää ja älähtää heti perään.
"Sori" naurahdan. Yritän kyllä tehdä hellästi, mutta vahinkoja sattuu. "Perkele" tuo älähtää, kun vedän tällä kertaa tarkoituksella häntä hiuksista.
"Eiku Joonas vaan" vittuilen. "Perkele Porko" Olli tuhahtaa. En voisi olla kiitollisempi siitä, että nämä jätkät ovat elämässäni. En tiedä mitä tekisin ilman heitä.
He ovat aina tukeneet minua. Heidän ansiosta meillä on bändi, ja olen päässyt tekemään parhaiden ihmisten kanssa parasta työtä ikinä.
Alan hymyilemään miettiessäni kaikkia muistoja vuosien takaa. Kaikki keikat ovat olleet aivan parhaita. En vaihtaisi yhtäkään pois. Oli ihmisiä kuinka paljon tahansa, vedämme aina täysillä.
"Mitä sää haaveilet?" Olli kysyy. "Kaikkii muistoja" kerron, ja vilkuilen ympärilleni. "Ettei sulla sattus olee ponnarii?" kysyn.
"Ei satu olee" hän vastaa. "Niko" huudan. "Tuo ponnareita" jatkan. "Vais niin" Niko vastaa, ja tuo pian minulle muutaman ponnarin.
"Joonas ootko ikinä kuullu sanasta hellä?" Olli älähtää minun kiskoessa tahalteen häntä hiuksista. "On se" Joel sanoo samalla kävellen takaisin luoksemme.
Hän istuu taakseni, mistä alan hymyilemään enemmän. "Kato ku tuli hienot" sanon kuin mikäkin pikkulapsi. "No niinpä tuli" poikaystäväni toteaa, ja painaa pusun poskelleni.
"No nyt ne alko söpöstelee" Olli toteaa, ja lähtee jonnekin. Käännyn ympäri, ja menen Joelin syliin. "Saitteks te miten hyvin tehtyy töitä?" kysyn painaen pääni hänen rintakehään.
"No ihan hyvin" hän vastaa alkaen silittämään hiuksiani. "Pitäskö meiän kertoo meiän suhteesta porukoille? Tai joskus faneille?" kyselen varovasti.
"Jaa a. Pitäs saada toi biisi valmiiks ja uutta alotettuu. Mut varmaan sit voitas käyä kotona, ja no en mä tiiä. Tarviiks fanien tietää tästä?" Joel vastaa.
"No ei sillee. Meiän asia. Kyllähän mä ja Nikoki ollaan pussailtu eikä olla yhessä, joten ei se olis vakavaa jos julkastaski pusukuva" totean.
"Mitä helvettiä" poikaystäväni kiljaisee korvanjuuressa. Ihmettelen hetken aikaa, ennen kuin huomaan Ollin tyhjän lasin kanssa. Vedet olivat sitten Joelin vaatteissa.
"Nii et teiän pitäs tulla kuuntelee toi biisi" Olli toteaa pokkana. "Jaa" naurahdan. "Ooks ok?" kysyn poikaystävältäni, jonka ilme on näkemisen arvoinen.
"Ehkä. No jaa, ainakaan mun Joonas ei kastunu" tämä vastaa. Tunnen punastuvani, joten käännän katseeni pois ja lähden äänitystilaan muiden luokse.
***
Vähä sekava taas mut noh 😀
YOU ARE READING
Maybe I was born to be broken // Joel x Joonas ✅️
Fanfiction(Valmis) Kahden miehen elämä ei ole millään tavalla täydellistä. Toisella on ongelmia leikkiä puukon kanssa, toinen ei oikein osaa puhua tunteistaan. Toisella alkaa olemaan vaikka ja mitä ongelmia, toinen ei oikein osaa enää auttaa. Nämä kaksi herra...
