Joonas
"Vittu mä en enää koskaa juo" mutisen maaten sängyssä puolikuolleena. "Rakas sä tiiät itekki et toi ei pidä" Joel hymähtää huvittuneena silittäen polveani.
"No silti" huokaisen. En jaksaisi juosta taas oksentamaan, mutta kai se on pakko. Nousen jälleen ylös ja horjahdellen saavun halimaan vessanpönttöä. Liian monennetta kertaa tälle aamulle.
"Onks se Porko raskaana ku noi huonovointinen on?" Olli huutaa keittiöstä. "Ehkä. Kyllähä sitä nussittii eile ilman kortsuu mut en mä aatellu et se noi nopeeta olis paksuna" kuulen Joelin kommentoivan.
En kuule mitä muut siihen vastaavat, kun yritän uudestaan oksentaa sisäelimiäni ulos. Ei todellakaa olisi pitänyt juoda lisää yöllä kun pääsimme Nikolle hengissä.
Tuntuu että pääni voisi vain räjähtää. En muista milloin viimeeksi olisi ollut näin paha darra. Ehkä silloin kun juhlimme minun ja Joelin häitä? Ehkäpä. "Joel mee kattoo onks Poosu hengis" kuulen Nikon huutavan.
Eikö jumalauta kukaan ymmärrä puhua normiäänellä? Ei ilmeisesti. "Haluuks kulta vaikka kahvii tai jotai pientä, esimerkiks rahkaa? Sun pitäs syyä jotaki ettei ala heikottaa" Joel kuiskaa kyykkien takanani.
"On tässä sen verran paska olo et ihan sama" huokaisen väsyneenä. "Okei. Lupaan et helpottaa pian" hän kuiskaa ja painaa pusun poskelleni jääden silittämään selkääni.
Ilmeisesti minä join kaikista eniten. No, tuleepahan oksennettua muidenkin eestä. Turhautuneena jään nojaamaan vessan seinään. Laatta lentää kohta uudestaan niin miksipäs tästä minnekään pitäisi mennä.
~~~~~
Joel
"Mä tiiän et tää on ihan saatanan vituttavaa, mut tuu nyt. Ees mun takii, jooko?" pyydän Joonakselta joka kyllä näyttää harvinaisen vittuuntuneelta.
"Okei. Vaan sun takii" hän tuhahtaa ja yrittää nousta lattialta kaatumatta. "Kiitos" hymyilen ja painan pusun hänen huulille. Vilkaisen kelloa. Puoli neljä.
Ihan hyvin ehdimme käydä vaikka puistossa, tai ylipäätään ulkona. Huomaan tuon jätkän saavan puettua takin, pipon ja kengät päälleen, joten lähdemme ulos.
"Mun huulii palelee. Voiks sä auttaa?" Joonas mutisee ja katsoo minua suloisesti hiuksensa läpi. "Ehkä" virnistän ja painan suudelman hänen huulille.
"Älkää söpöilkö" Viveca kiljaisee ja astuu molempien varpaiden päälle. "Kyllä mun nyt pitää auttaa Joonasta" hymähdän huvittuneena.
"Eikä pidä. Mennään pulkkamäkeen!" tyttö pyytää ja alkaa repimään minua kädestä. "No onks sulla pulkkaa?" naurahdan ja vilkaisen miestäni, joka jo hymyilee.
Kyllä ulkoilma auttaa darraan. Onneksi ei ole mitenkään kylmä tai mitään. "Vedä" Viveca vaatii haettuaan seinän vierestä pulkan ja mutristaa huultaan. "Mene sitte kyytii" hymyilen ja otan pulkan narusta kiinni.
"En mä kyl sua tarkottanu mut" huokaisen huvittuneena, kun Joonas menee Vivecan kanssa istumaan pulkan kyytiin. "Tekee sulle hyvää vähä kuntoilla" mieheni virnistää.
"No nii kai sitte" hymähdän, ja lähden vetämään noita kahta lasta. "Kovempaa!" Viveca käskee. Tuijotan traumatisoituneena eteeni alkaen kuitenkin juosta.
Kuulen Joonaksen nauravan itseään hengiltä ajatellessaan ilmeisesti samaa kuin minä. Jospa emme kuitenkaan mene siihen sen tarkemmin...
Hetken päästä olemme saapuneet koululle, jossa minäkin olen opiskellut. Hidastan vauhtini kävelyyn ja katson suurin piirtein kyyneleet silmissäni pihaa. Vittu tähän paikkaan liittyy paljon muistoja.
"Menisiks sä laskee tota mäkee? Mulla olis Joonakselle vähä aikustenjuttuja" sanon Vivecalle yrittäen hymyillä. Hän vain nyökkää ja lähtee juoksemaan suloisesti pientä pulkkamäkeä kohti.
"Tietäsitki miten onnellinen oon et oot selvinny kaikesta. Sä et todellakaa olis ansainnu kaikkee paskaa mitä jou'uit käymää läpi, mut se on tehny susta vahvemman ja tavallaa antanu uskoo siihen et sä näytät epäilijöille" Joonas kuiskaa halaten minua tiukasti.
"Ihanasti sanottu" kuiskaan antaen parin kyyneleen valua poskilleni. En kestä kuinka kultainen mies minulla on. "Isi kato!!" Viveca huutaa ja laskee mäeltä meidän luokse. "Sähän tulit kovaa" sanon hymyillen, ennen kuin ajattelen jälleen vähän muuta.
"Jep" Joonas komppaa ja katsoo minua virnistäen. "Miks sä itket?" tyttö ihmettelee ja katsoo minua. Nostan hänet syliini ja pyyhin kyyneleeni pois. "Mä oon käyny täällä kato kouluu. Tänne liittyy aika ikäviiki muistoi nii vähä herkistyin" selitän.
"Älä itke" Viveca sanoo myötätuntoisena ja kietoo kätensä ympärilleni. "Voi sua" kuiskaan ja painan pusun hänen poskelle. Joonas liittyy myöskin ryhmähaliimme.
Onneksi minulla on aina oma perhe.
***
Meinas itelläki tulla tippa linssii ku aloin miettii Joelin kiusaamista 🥲 Mut Hokka on vahva ihan niiku sinäki ❤️🫂
YOU ARE READING
Maybe I was born to be broken // Joel x Joonas ✅️
Fanfiction(Valmis) Kahden miehen elämä ei ole millään tavalla täydellistä. Toisella on ongelmia leikkiä puukon kanssa, toinen ei oikein osaa puhua tunteistaan. Toisella alkaa olemaan vaikka ja mitä ongelmia, toinen ei oikein osaa enää auttaa. Nämä kaksi herra...
