Maybe I was born to be broken // Joel x Joonas ✅️

50. Pitäisi käydä kaupassa

Joonas

Vilkaisen kelloa nopeasti, ja kohdistan katseeni siihen uudestaan. Puoli kymmenen. Oho. Kyllä sitä musiikin tekemisessä menee aika nopeasti.

"Moneltako te alotitte?" kysyn, ja hieron silmiäni. "Kympiltä" Tommi vastaa, ja rummuttaa käsillään sohvaa. "Kellonkierto melkee" totean lähinnä itsekseni.

Olen aika varma siitä että Joel on jo herännyt. "Onks Hokasta kuulunu mitää?" kysyn, ja menen Ollin luokse. "Ei. Pitäskö kuuluu?" hän vastaa, ja katsoo minua.

"No en tiiä" mutisen. Vilkaisen uudestaan kelloa, ja kun tajuan kaikista lähimmän kaupan menevän pian kiinni, päätän alkaa lähtemään. "Monelta huomenna alkaa treenit?" kysyn.

"Vaikka 12. Jos Joel ei jaksa nii se voi tehä vaikka kotona töitä. Sunnuntaina viimestää sais tulla tänne" Niko sanoo, ja jatkaa Aleksin kanssa juttelua jostakin.

"Okei. Moikka" huudan, ennen kuin astun ovesta ulos. Huokaisen, sillä ei todellakaan ollut järkevää tulla kävellen, mutta liikuntahan on aina hyväksi!

Lähden kävelemään kotia kohti. Kauppa on onneksi tässä matkalla, niin ei tarvitse mennä pidempää matkaa. Vilkaisen kelloa, ja alan hölkkäämään.

Jos nyt en kerkeä, niin en kerkeä ollenkaan. Olisi pitänyt jo studiolla katsoa tarkemmin kelloa, mutta no, emmeköhän saa ruokaa. Vaikka sitten pitäisi lähteä eri kauppaan.

Joel

Haukotellen aukaisen silmäni, ja katselen ympärilleni. Kuuntelen hetken aikaa, ja totean olevani todennäköisesti yksin täällä. En vielä ala panikoimaan, sillä mistä sitä tietää jos Joonas vaikka kuuntelee musiikkia?

Kyllä sekin jätkä osaa olla hiljaa. Okei, rehellisesti sanottuna riippuu tilanteesta, mutta ei mennä siihen sen enempää. Venyttelen, ennen kuin nousen sängystä ylös.

Vilkaisen kelloa, ja totean sen olevan jo yhdeksän. Ihmeen pitkään nukuin, mutta en valita. En jaksa pukea mitään, joten lähden keittiöön syömään jotakin.

Huomaan pöydällä olevan jonkun lapun. Joonas siis meni sinne studiolle. Hymähdän hymyillen itsekseni, ja alan katsomaan mitä jääkaapissa on. No, pari hyllyä, ja lamppu. Ja jotain vanhaa.

Ei ole edes bisseä. Eikä kaupasta enää saa. Voi helvetti. No, pitää huomenna käydä ostamassa. Alan etsimään kaapeista jotakin ruokaa. Lopulta löydän muroja. Näillä mennään.

Etsin puhelimeni kassista, ja tarkistan ettei kukaan ole laittanut mitään viestiä. Ei ole. Alan syömään murojani tuijottaen television mustaa ruutua. Erittäin viihdyttävää.

Kun olen saanut syötyä tarpeeksi, mietin miksi helvetissä meillä ei ole muuta ruokaa, samalla kun haen kassini ja alan purkamaan sitä, kun ei ole muutakaan tekemistä.

Huomaan yhdessä hupparissani pienen veritahran. Itse en ole viillellyt, joten ei se minun voi olla. Ja muistaakseni Joonas käytti tätä hupparia.

Epäilykset alkaa herätä, sillä se jätkä on herännyt aikaisin, kello on reilusti yli yhdeksän, ja hän on ollut studiolla monta tuntia.

Pelottaa ajatus siitä, että hän satuttaisi itseään. Jos hän on oikeasti studiolla, niin ei sitten pitäisi olla mitään hätää. Päätän laittaa Nikolle viestiä, sillä eihän tästä mitään tule.

Ooks missä?

Niko
Studiolla jätkien kaa

Onks Joonas siel kans?

Niko
On

Aa okei

Niko varmaan kyseenalaistaa minua aika paljon, mutta ei olisi edes ensimmäinen kerta. Ehkä minun nyt vain täytyy luottaa siihen, että kaikki on hyvin.

Vien likaiset vaatteet pyykkikoneeseen, ja laitan loput vaatteet takaisin kaappiin. Pitäisi käydä kaupassa, sillä Joonaksella on varmaan myöskin nälkä. Ellei hän syö studiolla.

Päätän kuitenkin käydä vasta huomenna kaupassa. Mietin hetken aikaa mitä tekisin, ennen kuin päätän alkaa katsomaan televisiota, kerrankin kun on aikaa.

Jos Joonas ei ole kymmeneltä kotona, lähden hakemaan hänet. Kyllä niitä töitä kerkeää tehdä huomennakin. Ja saatan olla huomionkipeäkin...

***

Aa... Ei se draama vielä tullukkaa 😔